Uudistusta ja itsensä ylittämistä!

Öhm... Äsken mietin pää sauhuten, että siitä ja tästä ja tosta tahtoisin kertoe teille, mutta nyt kun tämä kone on tässä edessä niin en enää muista yhtään mitä piti kirjoittaa. 

Keskiviikkona kahvakuulailin Huuman haaste-porukan kanssa. PT-Mira oli saanut selän tositosijuntturaan, joten kaipasi mun apua tunnille näyttämään liikkeet. Ja miehän menin, eipähän tarvinut ihmetellä minkä treenin itse tekisi tai mille tunnille menisi. Tämän tunnin päälle vetäsin vielä LatinPassion tunnin. Näiden kahden tunnin jälkeen olo oli kaikkensa antanut. Iltapala oli onneksi rakkaan mieheni toimesta riittävän tuhti, mutta terveellinen! :)

Kun näin ekan kerran ton yllä olevan kuvan niin totesin vaan, että jotain täytyy tolle perssiille tehdä... ja selkälöllöille... ja alleille! Mutta hiljaa hyvä tulee... se on loppuelämä edessä, eikä tässä millään dietillä olla eikä tulla olemaankaan. Itseäni vastaan tässä taistellaan... ja olen kovasti opetellut vertaamaan itseäni "entiseen minään" enkä muihin ihmisiin.

Huomena on edessä ihana ja jo jonkin aikaa odotettu haaste ja itseni ylitys. Meillä on tanssistudion järjestämä AgroYogan alkeiskurssi, jota tulee vetämään Timo Kurvi. Olen jo pidempään haaveillut pääseväni tälläiselle tunnille, kun olen kuunnellut ystäväni juttuja AgroYogan ihanuudesta. Sen melkein 30kiloa painavampana en edes uskaltanut haaveilla siitä, että kokeilisin jotain tälläistä, mutta nyt musta tuntuu, että pystyn siihen. Maltankohan yöllä edes nukkua kun odotan huomista kolmetuntista. Veikkaan kyllä, että huomisen jälkeen tiedostan taas ihan mukavasti sellaisia lihaksia kropastani, mitä en siellä edes tiennyt olevan. ;)

Tuo videon pariskunta on ehkä jokusen tunnin treenaillut tuota lajia... eli ei varmasti kannata odottaa, että alkeiskurssilla saavuttaisi tuollaista taituruutta, mutta ehkä jotain lentoa on tiedossa kuitenkin! :D

Tänään on ollut fiilis kyllä ihan kohdillaan, ihan jo aamun ihanan kampaaja-hetken takia. Se on jännä kun uskaltaa antaa itselleen luvan erottua massasta ja tehdä jonkun pienen asian, just niinkun ITSE haluaa. Miettimättä juurikaan mitä muut sanoo tai ajattelee... Tämä pieni asia on ollut mulle tänään uusi hiusväri! Taputin itseäni oikesti olalle kun uskalsin tehdä tämän, enkä kadu hetkeäkään! Kuka nyt ei pinkistä tukasta tykkäisi!?! ;)

Edessä on muuten vapaa viikonloppu ja meinaan ottaa sen rentotumisen kannalta. Mitä nyt tuli luvattua lapsille luistelua ja pitäis itsekin jossain välissä treenailla... sunnuntaina viimestään olis ainakin bodybalancen vuoro. Onhan näitä, mutta huomenna aamulla nukun pitkään... tai ainakin kahdeksaan, ehkä! ;)

BackOnTrack / LongTimeNoSee

...ja mitä näitä nyt oli! ;)

Maailman todennäköisesti huonoin elämäntaparemontista blogia pitävä ihminen ilmoittautuu.  Arki on vienyt meidät mennessään. Olen ollut tosi kiireinen töissä ja siitä johtuen melko väsynyt sitten töiden jälkeen. Tällä kuluvalla viikolla meidän lapset lähtivät tarhaan ja maanantaina isi palasi töihin. Syksy on siis tämän arjen osilta alkanut. Kyllä täytyy sanoa, että on ollut totuttelemista ja varmasti vielä paljon tarvitsee aikaa, että kaikki menee rutiinilla. On the other hand, olen nauttinut siitä, että arki on alkanut ja, että normaalit rutiinit rullaa. Tuntuu siltä, että koko elämä on taas asettunut uomiinsa ja sellainen kesäinen "ajelehtiminen" on saatettu päätökseensä.

Olen tässä kirjoittelujen taukoillessa ollut vähän enemmän tai vähemmän hunningolla. Ruokailut on menneet vähän mistä aita on matalin-mentaliteetilla ja olo onkin ollut sen mukainen. Myös muutama viinin huuruinen ilta tanssilattialla on tullut vietettyä. Liikunnat on olleet työmatkapyöräilyä, kävelyä, bodybalancea ja zumbaa. Eli ei täällä nyt ihan laakereilla ole makailtu, vaikka se minusta itsestäni kyllä hieman siltä tuntuukin. Oikeastaan musta tuntuu siltä, että olisin palannut siihen "vanhaan" minään ja ainut asia mikä muistuttaa tästä "uudesta ja paremmasta" olotilasta on marjojen säilöminen.

Hullu Marjanpoimija ja Eräjorma

Noh, kaikesta tästä löysäilystä ja löllöilystä on nyt pyritty nousemaan ja palaamaan raiteille. Pikkusin askelin taas, kun on tässä meneillää NIIN PALJON muutoksia jo ihan tämän perusarjen suhteen. Tai siis lähinnä olemme vaan palanneet taas raiteille ruokailujen suhteen ja sainpahan minä itsenikin tänään jopa salille. Yläkropan treeniä ja vatsoja sekä selkää... AVOT! Teki hyvää, olo on mahtava ja huomena en nostele mitään. ;) Onneksi minun ei tarvitsekkaan, koska huomena on vapaata ja luvassa lasten kanssa leffailua. Sunnuntaina lisää marjojen poimintaa sekä balance. Ja maanantaina töihin sekä sheikkaamaan buutia zumban merkeissä. 

Ja hei, pakko kertoa... katsokaas mitä sain muun rakkaalta, ihanalta aviomieheltä hääpäivälahjaksi!!! Kyllä mun mies tietää miten tätä vaimoa pidetään hyvänä! <3

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Luvassa on tulossa lisää ruokajuttuja, niitä välipaloja ja muuta. Ja toki tietysti syksyn myötä paljon uusia juttuja ja kokailuja. Stay Tuned. ;)

Mutta hei, mitäs teille kuuluu?

Rantaa, aurinkoa ja zumbaa!

Sunnuntaina keräilin kaiken rohkeuteni ja vetäsin sitten ne minun uudet bikinit ensimmäistä kertaa päälleni ja lähdettiin julkiselle rannalle. Toki valittiin rannaksi mahdollisimman rauhallinen paikka ja meidän lisäksi siellä olikin varmasti 15 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Noh, tämä oli ihan tietoinen valinta, sillä myönnän ettei tämä juttu ollut mulle ihan helppo... Kait se muuttuu helpommaksi mitä useammin sitä tekee tai kun itsetunto tästä vielä kohenee ja ympärysmitta pienenee. Mutta siis nyt se ensimmäinen kerta on tehty ja hyvä niin. Olen jälleen kerran pyörtänyt lihavan ihmisen mielipiteeni ja tehnyt toisin kuin mitä olisin ikinä, koskaan uskonut.

Vesipeto nro.1

Vesipeto nro 2.

Onnellinen

Vaalea valas on juuri rantautunut... ;))))

Mie en yleensä tykkää vaan makoilla siellä rannalla, mutta sunnuntaina sekin tuntui kivalta. Vesi oli melkosen kylmää, koska yöllä oli satanut ja tuullut kovasti. Tuolloin päivälläkin tuuli jonkun verran mutta tuolla tavalla maantasossa sekään ei haitannut. Lapset nautti ja hehän viettäisivät vedessä vaikka koko päivän jos heidän antaisi. Tuosta suunnattiin vielä kaupan kautta kotiin, pitihän rantapäivä kruunata jäätelöillä. ;)

Eilen olinkin aamuvuorossa töissä ja illansuussa suuntasin vielä zumbaan! On se vaan kivaa ja sanokoon kuka mitä tahansa niin kyllä mun mielestä ne kulutetut yli 1000kaloria kertoo siitä etten minä ainakaan ole siellä tunnilla "ihan rauhassa". Kyllä minä tätä tunnin mittaista tuntia ainakin kutsuisin ihan hyväksi liikunnaksi. Ja vielä se hyvä mieli ja hymy jonka sieltä saa... minä tykkään! Olen myös alkanut miettimään, että pitäiskö oikeasti taas yrittää käydä siellä spinningissä. Olen teillekin kirjoitellut etten tykkää käydä kyseisellä tunnilla, mutta toisaalta mun mielipide pohjautuu aikaan jolloin olin <<aika paljon<< isompi ja kunto ei ollut ihan näin hyvä. Kävin silloinkin varmasti puolisen vuotta aika säännöllisesti spinningissä, mutta se vaan ei tuntunut "omalta". Nyt kuitenkin tahtoisin kokeilla. Meillä menee salilla vielä kaiken lisäksi myös niitä puolen tunnin spinnuja, joten voisi aloitella tuolla tavalla lyhyemmällä tunnilla. Saas nähdä...

Ennen zumbaa energiaa ananas-kookos-jugurttijäätelöstä! :D

Nyt täytynee lähteä hoitelemaan asioita ja iltapäivällä olisi muutama asiakas hoidettavana Hypoxissa... Tää on melkein vapaapäivä siis! Illalla meinasin suunnata lenkille... vai menisköhän pyöräilemään... tai pyörällä balanceen? Jotenkin nää mun "ongelmat" tuntuu taas aika isoille... ;))))

Mukavaa tiistaita ihmiset!

Liikunnan ilo!

Tiedättekö tää "hidastelu" ja itsensä kuunteleminen tässä liikkumisessa on tainnut jo vähän tehota! Eilen illalla mulla oli ihan voittaja olo liikkumisen suhteen. Aamupäivällä vetästy tajuttoman lämmin ja hikinen zumba sekä illalla töiden jälkeen hikinen, mutta samalla rauhoittava bodybalance. Mietin nukkumaan käydessäni, että miksen ole jo hivenen aiemmin rauhoittanut tilannetta ja tehnyt itselleni parhaaksi. Toki alan nyt jo hieman haikailemaan salille rautojen pariin, mutta eikös sekin kerro siitä, että tauko tekee tehtäväänsä. Se kertoo minulle myös siitä, kuinka tärkeäksi osaksi elämää salitreeni on noussut. KUITENKIN meinaan ainakin vielä ensi viikon keskittyä vain ja ainoastaan muuhun liikuntaan. Tämä muu liikunta saaneekin nyt olla ainakin zumbaa, balancea, bodyjamia, pyöräilyä ja juoksua... sekä mahdollisesti jotain muutakin, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea intoudun tekemään ja kokeilemaan. ;)

Zumbaamaan mars!

Kokeiluista puheenollen...Eilen mulla olisi myös ollut mahdollisuus mennä ystävien kanssa puistoon temppuilemaan... Yksi mun ystävä harrastaa acrojoogaa ja muita kivoja "temppujuttuja" ja oli Lahdesta käymässä täällä Kotkassa, MUTTA koska allekirjoittanut sattui olemaan töissä, niin en päässyt mukaan. Olisin varmasti saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä ainakin käsilläseisontaan! Mutta ehkä me tässä vielä kesän aikana ehditään kehittelemään toinenkin mahdollisuus puistotemppuiluun?!? ;) Yhdessä tekeminen on aina kivaa. 

Olen myös pähkäillyt tässä "rauhotellessani" mun "jatkoa". Tahtoisin kuitenkin pudottaa vielä niitä --viimeisiä-- kiloja ja olenkin pähkäillyt, että pitäisikö tuo varsinainen salitreeni unohtaa hetkeksi. Siis toki tiedän, että lihastreeni tukee painon pudotusta omalla tavallaan, mutta aerobinenhan se painoa pudottaa (tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin ruokavaliohan se homman takaa!). Tarkoitus ei kuitenkaan olisi ihan täysin unohtaa niitä lihaksiakaan, vaan hieman keventää siltä alueelta ja tehdä hieman enemmän juurikin aerobista liikuntaa. Sitten kun paino olisi hivunnut kivasti alaspäin niin voisi pikkuhiljaa taas lisäillä kunnollista painojen kanssa heilumista mukaan.... ja ehkä mahdollisesti nostaa painoa taas pikkusen ylöspäin, mutta lihasten muodossa. ;) Tää tuntuu olevan mulle tälläinen "ikuisuus-dilemma"! Olenkin monesti miettinyt, että voi kuinka kiva olisi jos ei koskaa olisi lihonut ihan niin isoksi, vaan olisi löytänyt silti tämän liikunnan ilon jo vähän aiemmin! Kyllähän ne näillä mun treenimäärillä lihakset jo varmasti kivasti erottuis, jos ei olis tätä ylimäärästä rasvaa siinä lihasten päällä! ;) Mutta tehty mikä tehty, nyt täytyy mennä näillä mitä on itse itselleen suonut.

 

Koska onhan tämä vähän parempi...

kuin esim. tämä. Ja kuvilla on eroa aika liki vuosi!

Mutta kuten jo edelläkin sanoin, nyt ainakin tämä ja ensi viikko mennään vielä näillä ja sit katsotaan uusiksi mitä tehdään. Tää loppuviikon juhannuskin "sotkee" hieman normikuvioita, mutta ei haittaa! Nyt annan itselleni luvan nauttia grilliruuasta sekä auringosta ja läheisistä ihmisistä. Perjantaina suunnataan isoäitini tykö Tiuskaan koko konkkaronkka ja juhlistetaan samalla juhannusta sekä äitini pyöreitä vuosia.

Kuten jo Instagramiin kirjoittelinkin: Onnea on asua meren äärellä!

Minkälaisia suunnitelmia teillä on juhannukseksi? Vai muuttaako tämä keskikesän juhla teidän normaalia rytmiä mitenkään?

Viikonloppuna!

Maanantaista illansuuta vaan kaikille!

Onpahan viikonloppu taas vierähtänyt vauhdilla. Perjantaina puntari esitti mulle sellaisia lukemia etten muista koska viimeksi! Nestettä on kertynyt kehoon ja paljon näiden lämpimien ilmojen ja lisääntyneen veden juonnin myötä. Totesin itselleni etten taida saavuttaa sitä -30kilon rajaa sitten kuitenkaan juhannukseksi, mutta minkäs teet... täytyy sitten saavutella sitä johonkin muuhun ajankohtaan! Pääasia kuitenkin on se, että treenit kulkee ja homma jollain tavalla etenee. :)
 
Lauantaina olin Tyhy-tykyilemässä Heurekassa, missä on meneillään Body Worlds näyttely! Näyttely on AIVAN HUIKEA! Jos et ihan vähästä hätkähdä ja kestät ajatuksen siitä, että katselet todellisn ihmisen "sisuksiin" niin suosittelen. Olihan se jotenkin suppean oloinen, mutta mulla olisi kulunut siellä hyvinkin usampikin hetki. Vähän juteltiin Tonin kanssa, että lähdettäisi kyseinen näyttely katsomaan vielä kerran tässä kesällä, jotta hänkin näkisi sen... ja miehän olin ihan innoissani menossa mukaan! ;)

Sunnuntai menikin sattuneesta syystä enemmän tai vähemmän köllötellessä ja herkutellessa mm. tälläisellä ihanalla iltapala salaatilla, mikä ilmestyi mun nenän eteen sohvalle, kun lapset oli laitettu nukkumaan! Ihana mies mulla! :D

Tänään olen yrittänyt keräillä itseäni valtavan hartiajumin ja siitä johtuvan päänjomotuksen tiimoilta... sekä kävässyt illansuussa töissä. Olen myös yrittänyt keräillä itselleni motivaatiota ja aika hyvin siinä onnistunutkin. 

Niin ja sitten olen ihastellut meidän parvekekasvustoja... tänä vuonna ei tyydytä ihan pelkkiin yrtteihin... kun kerran asutaan kerrostalossa niin perunatkin kasvaa sinkkiämpärissä! Uusia perunoita odotellessa siis! ;)

Päätin aloittaa tämän viikon kuntoilut vasta huomenna... kohta venyttelen ja vedätytän tota mun selkä-hartia-niska-seutua ja toivon, että tuo suurin jumi katoaisi jonnekin teille tuntemattomille. Mutta huomenna, huomenna... olis paljon mahdollisuuksia, vois käydä zumbassa tai salilla tai lenkillä tai bodybalancessa... Minkähänlaisen setin noista kehittelisi huomiselle vapaapäivälle?!? ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viikonloppuna viisastunut!

Viikonloppu tosiaan meni Helsingissä opiskelujen merkeissä. Asiaa tuli aivan valtavasti ja jotenkin muhun iski sellainen tietoisuus siitä kuinka pienillä ruokavalion muutoksilla saadaan isojakin asioita aikaseksi. Toki olen tiedostanut näitä asiaoita jo aiemminkin, mutta jotenkin tuo viikonloppu ja kaikki saatu oppi konkretisoi tätä asiaa aivan hurjasti. Pää tuntuu vieläkin olevan sekaisin ja pullollaan tietoa, mutta luulen, että ne asiat siitä järjestäytyvät kunhan niitä saa hieman sulatella ja järjestellä, niin paperille kuin ihan omaan mieleenkin. Vitsailtiin opiskelukavereiden kanssa siitä kuinka tieto lisää tuskaa ja kuinka kaikki olivat heti huomanneet puutteita ja "virheitä" omassa ruokavaliossaan. Siltikin koko viikonloppu avasi mun silmät sen suhteen, kuinka paljon omassa ruokavaliossa olisi vielä parannettavaa, vaikka toki olen tehnyt jo nyt paljon hyviä muutoksia ja mennyt oikeaan suuntaan.

Tietoisuus siitä, mitä kaikkea ihmisen keho tarvitsee toimiakseen oikein ja kuinka paljon asioita tarvitaan, jotta me voidaan hyvin sai mun mielen lähes räjähtämään. Se tosiasia kunka tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ravinto on ja kuinka huonosti me useasti itseämme kohtelemme tämän asian tiimoilta. Ja toisaalta kuinka pienillä ravitsemuksen muutoksilla voisimme muuttaa omaa olotilaamme ja hyvinvointiamme parempaan suuntaan. 

Joten tästä kaikesta "valaistuneena" kirjasimme eilen illalla miehen kanssa ylös muutamia ravitsemksellisia tavoitteita. Saatiin ruokavalioomme muutamia kokeilun arvoisia ohjeita, joita alamme kokeilemaan pikkuhiljaa ja niin ettei ne juurikaan vaadi meiltä "energiaa", eli siis sellaisia helppoja mukaan otettavia uusia ruokalajeja joita voidaan tehdä jonkun muun ruuan sijaan. Sitten mukaan tuli muutamia lisäyksiä, kuten esim. aamupuuron marjat, joita siis syödään jo nyt, mutta joita jatkossa vain syödään pikkuisen enemmän. Nämäkään muutokset ei tosiaan vaadi juuri mitään, sillä näin on toimittu jo aiemmin, mutta nyt vain määrää hieman korotetaan. Kolmanteen "ryhmään" puolestaan kokosimme kolme asiaa, mitkä vaativat meiltä jo hieman enemmän ponnisteluja ja opettelua. Tähän ryhmään kuuluu esim. linssien, papujen ja tofun ruokavalioon lisääminen. Nämä ovat siis sellaisia uusia asioita, joihin emme ole tottuneet, mutta jotka haluaisimme ottaa mukaan... Näin ollen uudet asiat vaativat aina hieman harjoittelua ja totuttelua, mutta luulen ettei nämäkään ole aivan mahdottomia asioita meidän elämässä. Näitä meidän muutoksia toki seuraamme itse ja tämähän on minullekin ihan oppimistehtävä opiskelujen kannalta, mutta toki tekin tulette näistä varmasti kuulemaan aika ajoin. 

Tänään aamu sitten alkoi vitamiineilla, AloeVeralla, vedellä ja puurolla... Lisänä oli toki kahvia, josta en aamussani luovu, mutta joka minun kohdalla useimmiten rajoittuukin juuri tähän aamukahviin. :) Ja hei, ihmisen mieli pystyy hallitsemaan ja sulattamaan vain muutamaa muutosta kerrallaan, eikä sekään vielä tarkoita sitä ettäkö kaikki pitäisi muuttaa pikkuhiljaa tai että kaikesta pitäisi luopua.

Tähän loppuun haluaisin vielä tehdä pienen muistutuksen teille kaikille lukijoilleni. Kirjoitan tätä blogia omista lähtökohdistani ja omista kokemuksistani, kirjoitan tätä yksityishenkilönä en PTCA Ravintovalmentajana. Kaikki mitä minä täällä kirjoitan ovat MINUN mielipiteitäni ja minun kokemuksiani. Useasti asiat ovat saaneet alkunsa, jostain mitä olen lukenut ja mikä on toteen näytetty, mutta suuri osa asioista kuitenkin pohjautuu minun omaan kokemukseeni. Kaikki asiat mitä täällä kirjoitan eivät ole totuuksia ja kaikkeen ei kannata luottaa tai uskoa sokeasti. Minun mielestäni kyseenalaistaminen ei koskaan kerro siitä etteikö periaatteessa uskoisi jotakin tai luottaisi jonkun tutkimuksen tuloksiin. Useasti uusia asioita on alettu tutkia juuri siitä syystä, että joku henkilö on kyseenalaistanut jonkun asian ja lähtenyt tutkimaan sitä joltain uudelta kannalta. Mitä siis yritän sanoa tällä? Luottakaa itseenne ja kokeilkaa asioita, se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle ja se mitä minä täällä kirjoitan on yksityishenkilön omaa kertomaa, ei totuus. Tällä palopuheella haluan hieman antaa vastuuta lukijoille, kaikki mitä täältä netistä tai muualta lukee ei aina välttämättä ole koko totuus.


Mutta nyt, ulos nauttimaan auringosta ja keräilemään sitä D-vitamiinia! ;)

Itsensä ylittämistä ja muuta mukavaa!

Nyt se on sitten tehty! Ensimmäinen ulkoilmaJUOKSU! Matkaa kertyi ihan piirun verran vajaa 4km, aikaa meni 28minuuttia, joista kuusi kävelin! Eli juoksuvauhti oli pikkusen nopeampaa kuin mitä juoksumatolla, sen tunsin kyllä! Olen kyllä aivan huisin ylpeä itsestäni! Vaikken koko matkaa juossutkaan niin silti, ne juostut 22minuuttia on melko tarkkaan 20minuuttia enemmän kuin ikinä ennen ulkona juostu aika! Loppupeleissä kävelyä tuli 2minuuttia heti alkuun, että sain pikkusen tuntumaa siihen mitä olen aloittamassa, seuraavat 2minuuttia viisi minuuttia juostuani rankassa ylämäessä kun sykkeet nousivat pikkusen turhan korkealle, sekä puolen matkan tienoilla kun sykkeet kohosivat taas liian korkeiksi, loppumatka sujuikin sitten jo yhtäjaksoisesti juosten. Tämä lenkki kertoi hyvin siitä, että mun kestävyyskunto on melkosen huono, joten tälläinen treeni tulee ihan tarpeeseen. Mutta toisaalta se myös kertoi siitä, että on se kunto kuitenkin jo parantunut, kun näinkin hyvin pystyy juoksemaan. Viimiset parisataa metriä meni kyllä ihan mielettömällä fiiliksellä, kun tajusin oikeasti tehneeni tuon lenkin ja kodin häämöttävän jo ihan muutaman askeleen päässä!

Nämä oli fiilikset ennen lenkkiä!

Ja nää sen jälkeen!

Tänään myös päädyin siihen ratkaisuun, että lähdin tavoittelemaan sitä -30kilon tiputusta juhannukseksi. Se juttu on nyt vaivannut mun mieltä jongin aikaa ja vaikka olen teillekin sanonut ettei paino enää merkkaa niin paljon, niin silti se tuola takaraivossa jyskyttää. Tuon "kolmenkympin" tahdon saavuttaa, sen jälkeen en sitten tiedä mitä tapahtuu. Ja tästä päätöksestä jääkaapin ovesta löytynee lappu (tiedän, olen ihan höyrähtänyt!):

Ja tänää kotiin kannoin mukanani myös Foreverin AloeVera-juoman. Toivoisin siitä apua vatsan kanssa sekä sitä kautta myös esim. ihon hyvinvoinnin. Nähtäväksi jää, saanko minä tuotteesta apua, kertoilen siitä jossain välissä, kunhan ensin kokeilen tuotetta hetken aikaa. Hyvän makuista se ainakin oli, vaikka etkäteen kuulinkin huhuja ettei se ehkä olisi kovin hyvää... sopi mun makuun kyllä. 

Tämä torstai oli ainakin taas toivoa täynnä! Josko tämä lähestyvä kesä, aurinko ja valo muutenkin pikkusen piristäisivät muakin ja tää hetken jatkunut matalalento loppuis pikkuhiljaa. Nyt pyrin kuitenkin pitämään itsestäni kaikin puolin huolta, eli nukkumaan tarpeeksi, syömään hyvin ja oikein sekä liikkumaan sopivasti.

Ei kahta ilman kolmatta...

Eilen illalla suoritettu venyttely tuotti tulosta ja jalat tuntuu tänään aika vetreiltä... Olo on muuten kyllä aika väsynyt ja nuutunut...

Fiilis kohillaan, mut musta on tullu tollanen keskivartalo-pökkelö!!!

Nähtäväksi kuitenkin jää tuleeko tästäkin päivästä treeni-vapaa, kaikista ennakkotiedoista poiketen. Ja nyt vetoan taas tähän äitiyteen, vaikka tiedän sen osittain olevankin minun kohallani tekosyy. Meidän pienimmäinen rakas on TAAS kipeänä. Korkeassa kuumeessa, eikä meillä ole tietoa mistä tämä kuume johtuu, joten aika varpaillaan on tämä äityli nyt. Eilen alkoi ihan yllättäen, yön jatkui ja jatkuu edelleen... Munhan piti mennä tänään jumppaamaan oikein tuplasti, mutta peruin tunnit, jos jonnekin menen niin ulos lenkille raittiisen ilmaan, se kun on muuten tänään jäänyt "vähän vähemmälle". Äsken tehtiin miehen kanssa banaanipannareita ja oikein herkuteltiin niitä marjojen ja Flora Vispin kanssa, saatiin tuo pikkuinen kuumakallekin syömään edes jotain.

Isi hoiti paistelun

OmNomNom!

Tämän päivän suunnitelmiin kuului myös opiskelu, jonka olen osittain hoitanutkin, mutta vielä pitäisi paneutua lisää ravitsemustieteen ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi ollaan yritetty saada asuntoa siivottua ja ollaan me hiukan mietitty ensi viikonlopun tarjottaviakin. Näiden lisäksi minä sovittelin vaatteitani, mutta en oikeen päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen... Se kun nyt vaan on niin etten oikein ole ostellut sellaisia juhlavampia vaatteita tähän kropan kokoon, niin pikkusen tuottaa päänvaivaa tuo pukeutuminen. Ja kun en nyt ehkä ihan verkkareissa tai treenitrikoissa viitsisi juhlissani olla, vaikka mieli tekisi... ;)

mm. tälläisiä testailin... molemmat asut tarvitsisi asusteita ja tuo kokomusta ainakin jotkut TOSITOSI ihanat kengät...

Noh, joo... todennäkösesti olen farkuissa, mut ainahan sitä saa kovasti suunnitella... :DDD

Yhdestä tulikin kaksi!

Ja nyt puhun lepopäivistä! Eilen oli siis se aivan suunnitellun mukaan lepopäivä ja tämän päivän lenkki jäi väliin kun tunsin olevani toisan lepopäivän tarpeessa. Tänään olen kuitenkin pitänyt pienen kehonhuollollisen aamun ennen töihin menoa. Ensin hieronta mikä sai selän ja hartioiden jumit kivasti aukeilemaan ja veren kulkemaan taas hivenen paremmin aivoihin asti. ;) Tämän jälkeen suuntasin tieni solariumiin ja siitä sitten vielä infrapunasaunaan rentoutumaan. Voitte kuvitella kuinka levollinen, mutta kuitenkin piristynyt mieli mulla oli tämän jälkeen ja muutaman asiakkaan "hoito" meni ihan kun ei olis töitä oikeastaan tehnytkään.

Eilen illalla sain päähänpiston tuunailla yhden teepaidan uuteen uskoon ja mun mielestä siitä tuli kiva... en kyllä tiedä osaanko sitä missään tilanteessa käyttää, mutta ehkä sitten kesällä. Niin ja tänään kokeilin hiuksiin vesiputouslettiä, kun ajattelin, että sellaisen voisi tehdä ensi viikonlopun omia juhlia ajatellen... Niin ajatelkaas, mulla on tasan 5päivää (plus tämä ilta) aikaa olla vielä "parikymppinen" ja sitten siirryn uusille kymmenyksille... rakkaan aviomieheni sanoin "neljännelle kymmenelle"! Mutta siis jokatapauksessa kuvia:

Juu, että sporttiliivit ja kaikkea... :DD

Arvatkaas vaan onnistuuko tää ens lauantaina????

Kohta ajattelin vielä raivata sohvan sivuun ja venytellä oikein kunnolla... ja sitten taidan kömpiä sohvan syleilyyn hetkeksi. Huomena luvassa ravitsemustieteen lukemista sekä kuntoilua, saas nähdä kuinka mun käy bodyjam+bodybalance yhdistelmän jälkeen. ;)

Mukavata lauantai-iltaa kaikille tasapuolisesti!

Kokeilunhalua!

Olen viime aikoina huomannut itsessäni ihan hullun piirteen. Tai sanotaanko, että tämä on sellainen piirre mikä mussa on aina ollut, mutta olen sen tiedostamatta unohtanut. Silloin kun jopa oman kodin ulko-ovesta ulos astuminen oli vaikeaa ei uuden kokeilu tullut mieleenkään. Ei ollut jaksamista tai uskallusta lähteä kokeilemaan mitään uusia ja ihmeellisiä asioita. Vielä edelleenkin opettelen joitain asioita, mutta paljon on tultu jo eteenpäin. Nykyään kuitenkin pystyn astumaan ovesta ulos juurikaan sitä miettimättä... Käyn jopa yksin kaupassa tai tankkaamassa auton. Tälläisiä pieniä asioita, mitkä kuuluisi olla ihmiselle aivan joka päiväisiä ja normaaleja asioita. Minulle ne eivät ole aina olleet sitä.


Nykyään olen siinä pisteessä, että kaikki uusi kihelmöi vatsaa aivan mielettömästi ja edelleenkin jännitän etukäteen kaikkia uusia tilanteita. Siltikin olen alkanut päästä eroon siitä ajattelusta etten pystyisi tai kykenisi uusiin asioihin. Tämä näkyy ihan näissä suurissa jutuissa, kuten esim. tässä kouluun menossa, mutta myös aivan pienissä jutuissa. Niitä pieniä asioita voi olla just vaikka uudessa kaupassa käynti tai uudelle ryhmäliikuntatunnille meno. Luulen, että suurin vaikuttava tekijä tässä kaikessa edistyksessä on oman itsetunnon kohoaminen sekä tätä kautta se tieto, että vaikka vähän jossain kohtaa mokaisin jotain niin maailma ei siihen kaadu. Silloin kaikkien liikakilojen kanssa halusin pysyä poissa ihmisten silmistä ja miellyttää kaikkia. Halusin olla täydellinen kaikessa muussa, kun en ulkomuodoltani voinut miellyttää ketään. Nyt kuitenkin alan tajuamaan sen, että kelpaan tälläisenä niille kenelle minun tarvitsee kelvata. Ja jos sanon tai teen jotain hullua niin se ei tosiaan muuta mitään.

Noh, mutta sitten päästään siihen, että olen alkanut kaipaamaan kokeiluja. Ihan oman hyvinvoinnin, terveyden ja liikunnan saralla. Nämä kaikki kokeilut eivät välttämättä ole suuria tai uusiakaan juttuja mun elämässä, mutta kuitenkin jotain sellaista mitä tahtoisin taas yrittää ja kokeilla sekä saada onnistumisen kokemuksia. Maailma olisi täynnä kaikkia ihania juttuja mitä voisi kokeilla ja nyt löytyisi ainakin yksi yllytyshullu niitä kokeilemaan... Ajan ja varallisuuden rajoissa tietenkin. ;)

 

 

 

*Kaikki kuvat joko We<3It tai Google

 Ja tuossahan on vasta ihan murto-osa siitä mitä kaikkea voisi palautella mieleen tai kokeilla ihan ensimmäistä kertaa. Olen kuitenkin päättänyt aloittaa tämän kokeilunhaluni tyydyttämisen niinkin pienellä jutulla kuin menemällä sunnuuntaina bodybalanceen ja teen sen bodyjamin päälle... Tässä siis tulee tavallaan kaksi kokeilua, balancessa olen käynyt viimeksi en edes muista milloin ja kaksi tuntia putkeen... ööö ei ehkä koskaan! ;)

Onko teillä lisää ideoita mitä kannattaisi kokeilla? Tai mitä TE itse haluaisitte kokeilla tai yrittää uudelleen?

Pikaiset kuulumiset

Viikko on vierähtänyt hurjalla vauhdilla... Pää on NIIN täynnä erilaista informaatiota töiden osalta, että pari vapaapäivää tuli ihan tarpeeseen. Tänään saanee rentoilla juhlien merkeissä, huomena muutama asiakas ja sitten onkin sunnuntai sekä maanantai vapaata taas. Ihana ihana pikku-loma. Josko sitä ehtisi nauttia noista aurinkoisista keleistäkin paljon enemmän kuin mitä nyt on ehtinyt. 

Tällästä maisteltiin Huumalla keskiviikkona, kaksi mun intohimoa yhdistyy- sali ja kakkujen teko!

Normaali viikko siis takana. Himpun verran on liikuntasuunnitelmaa muuteltu mun osalta ja nyt viikkoon sisältyy kaksi kävelylenkkiä sekä yksi juoksulenkki, kaksi kuntosalitreeniä, yksi bodyjam-tunti sekä se oman tanssitunnin pito. Näillä ainakin kokeillaan nyt muutama viikko. Josko tälläinen pieni ja helposti toteutettavissa oleva muutos saisi taas motivaation ja innostuksen nousemaan huippuunsa. Jotenkin kun tuntuu, että tässä kevään korvilla on ollut niin paljon muuta ajateltavaa ettei nämä treeni-asiat ole olleet ajatusten kärkipäässä... ja motivaatiokin tätä asiaa kohtaan on ollut hukassa. Josko siis tämä saisi ajatukset taas uusiin tuuliin. Ihan mielettömästi himottaisi päästä jo kokeileemaan juoksua tuonne ulos, mutta mulla ei vieläkään ole niitä juoksulenkkareita ja jos ihan totta puhutaan niin en tiedä koska sellaisia edes raaskin lähteä ostamaan, nyt kun on alkanut ne koulun maksut jo pyörimään (joo, ei ole ihan halpaa se homma). Tottakai tässä keväällä täytyisi lapsillekin saada ostettua hieman uusia juttuja, mm. kenkiä ja muuta TARPEELLISTA... ei ole lasten vaatteetkaan ihan meinaan halpoja. Joten äiti karsii taasen omia halujaan, niin se vaan menee. Että sellanen avautuminen siitä sitten... ;)

Tuossa ^^^^ kuvassa tämän hetkinen kunto... räjähtänyt ja pöhöttynyt. Tarttis saada jonkinlainen tasapaino tähän elämään. Kohta räjähtää vielä päälle opiskelut, joten nyt onkin ihana hieman rauhoittua tämän viikonlopun aikana ja ladata akkuja.  Kohta alan valmistautumaan tätini 50-kymppisille ja illalla menen muutaman mukavan naisen kanssa ulos syömään. Huomena olisi tarkoitus ilmaisestikin nähdä muutamaa rakkainta ystävää... ja sitten paljon sitä unta, ulkoilua ja pitäisihän tässä vähän salillekin ehtiä. ;) 

Tollasen ihanuus-takin kotiutin eilen töistä... mainostusta mainostusta! :)

Mukavaa viikonloppua ja PÄÄSIÄISTÄ kaikille teille!

Tämän viikon kohokohdat ja dilemma

Joo meillä on ykäilty ja kaktuskurkkuiltu ihan tosissaan tämän viikon... tai vain toinen juniori ykäs, mutta seki riitti meille. Itse olen kärsinyt tosi karheasta kurkusta ja tuntuukin kuin olisin nielaissut vähintäänkin kuivan kaktuksen. Olen nukkunut öisin 8-10tuntia, lapset on vetäneet ihan ahkerasti sellaisia 10-12tunnin unia ja pienin juniori on vetänyt tähän päälle vielä parin-kolmen tunnin päikkärit, eli ihan kunnossa ei tää perhe ole ollut. Yritetäänkin ottaa mahdollisimman rauhallisesti tässä... mun tämän viikon kohokohdat ovat siis olleet eilinen 100metrin matka lähikauppaan ostamaan maitoa sekä tämän päivän yhdessä autolla tehty isompi kauppareissu. Josko me jo ensi viikolla päästäisiin normirytmiin.

Tältä täällä on näyttänyt... Huomatkaa Viljamin tosi mukava ja rento kotiasu: FARKUT!

Tässä kun mulla on ollut aikaa miettiä tätä mun omaa elämää ja treenaamista ja tavoitteita ja ja ja... niin olen kohdannut yhden suuren dilemman, mikä nyt vähän vaikuttaa jatkoon. En tiedä yhtään osaanko selittää tätä teille niin, että ymmärrätte mistä on kyse, mutta yritän kuitenkin. Kun siis minähän haluaisin painaa kilomäärissä sen 69kg, että olisin ns. normaalipainoinen. Tähän kilomäärään on matkaa se n.7-8kg, nyt kun tämä paino on pysähtynyt tähän 76-77kiloon. Periaatteessahan, kuten olen teillekin sanonut niin tuo paino ei ole enää niin suuri asia, mutta toisaalta siihen olen kuitenkin pyrkinyt ja tähdännyt, joten en aio haaveestani ja unelmastani tässä kohtaa enää luopua.

Olenkin nyt alkanut miettimään, että millä tavalla tästä etenisin fiksusti kohti tuota tavoitepainoani. Olen tähän asti käynyt aika ahkerasti kuntosalilla ja kasvattanut näin lihasmassaani tässä samalla. Lihasta kasvatellessa paino tosin ei laske samalla tahdilla kuin ehkä jollakin muulla metodilla. Olenkin miettinyt, että vähentäisinkö hetkeksi (n.2-3kk) salitreenit yhteen kertaan viikossa ja keskittyisin enemmän muuhun liikuntaan sekä siihen kilojen pienentymiseen. Eli A. jatkanko samaan malliin kuin tähän mennessä, eli kiinteydyn, mutta saavutan tuota tavoite-kilomäärääni hitaasti vai B. keskitynkö hetkeksi pudottamaan painoani sinne kutosella alkavaan lukuun hieman nopeammin ja jatkan sen jälkeen kiinteytymistä? Mistään pikadieetistä ei kuitenkaan olisi kyse, vaan edelleenkin pääpaino olisi siinä rasvan tiristelyssä ilman pussikeittoja tai muita.

Tuota b-vaihtoehtoa tukee myös tämä kevään ja kesän pikkuhiljaa lähestyminen... koska Suomessa kesä on niin lyhyt niin olisihan kaikki mahdollineen liikunta ihana suorittaa mielummin ulkoilmassa kuin sisällä huhkien. Toki tiedostan myös sen, että lihasmassa kuluttaa enemmän kaloreita kuin rasva ja tästä syystä vaihtoehto a kuulostaa fiksummalta. Olisi toki ihana saada tämä elämäntaparemontti jo siihen pisteeseen ettei enää tarvitsisi varsinaisesti laihduttaa tai pudottaa niitä kiloja vaan voisi keskittyä siihen painon ylläpitoon ja kiinteytymiseen. Ääääääh, kun tää on vaikeeta...

Mitäs mieltä te olette tästä asiasta, hyviä ja asiallisia neuvoja otetaan innolla ja mielenkiinnolla vastaan. :)

Joskus suunnitelmat muuttuu!

Mun piti mennä tiistaina aamulenkille... myös keskiviikkona mun piti se tehdä... ja myös tänään torstaina. Mutta kuinkas kävikään! Minimurulla on taas ollut kolme yötä tarve päästä äidin ja isän sänkyyn... ja joka aamu kun mun kello on herättänyt 5.30 on tämä rakas pikkunen havahtunut tähän ja "pakottanut" mut jäämään viereensä. Kymmenessä minuutissa hän on jo takaisin unessa, mutta se on JUST se kymmenen minuuttia mikä mulla olis aikaa pukea sekä tehdä tarvittavat toimet ja lähteä lenkille. Tän jälkeen en enää ehdi niin etteikö miehellä tulisi töihin ihan liian kiire (tai mun lenkki lyhenis)! En ole ottanut asiasta stressiä, vaan olen katsonut parhaakseni hoitaa minimurusen äiti-ero-ahdistusta näin! Kyllä mulla on vielä monen monta vuotta aikaa lenkkeillä aamuisin. 

Tällä "pahalla Äijällä" on läheisyyden kaipuuta havaittavissa...

Eilen en jäänyt töiden jälkeen salille, kun ajattelin, että mennään sinne tänään miehen kanssa yhdessä ja tulin sitten kotiin ja  venyttelin oikein kunnolla. Mulla on edelleenkin ojentajat ja olkapäät treenatun tuntuset tiistain hyvästä treenistä. Noh, jokatapauksessa minulla piti olla tänään vapaapäivä joten salille siis... sain kuitenkin soiton, että meidän salin lapsiparkin hoitaja on sairastunut ja he eivät saa sinne ketään hommiin... Joten mie lupasin hoitaa tämän homman ja pitää huolen muiden lapsista, jotta vanhemmat pääsevät treenaamaan. Aamupäivän parkki oli jo sulkeutunut ja illan parkissa olen töissä eli 1+1= ei treeniä tälle päivälle. Ei tiedättekö haittaa... toki hieman harmittaa että omat treenit meni sivusuun, mutta lisätunnit töissä ei ole KOSKAAN pahaksi! Ehkä enemmänkin harmittaa sen puolesta, että luvattiin meidän rakkaalle Veetille iltapalaksi pannaria, kun on hänen syntymäpäivänsä ja nyt en ehkä olekkaan sitä poikien kanssa syömässä... Täytynee rientää töistä kotio ihan tuulispäänä, että pääsee osingoille! ;)

Tää mun pikkunen on jo 6vee...

Olen ihan tyystin unohtanut kertoa teille minun uudesta rakkaudesta! Olin lukenut tästä jo monesta blogista ja viime viikonloppuna kaappasin tuotteen mukaani... On muuten kuulkaas tositosi herkkua! Toimii niin rahkassa kuin puurossakin... saa hyviä rasvoja... KUNHAN muistaa syödä tätä VAIN kohtuudella. ;)

NAMNAM!

Eipä tänne meille sen kummempia kuulukkaan... Kertokaas mulle jotain mukavia torstain turinoita? Miten viikko on sujunut ja onko suunnitelmia viikonlopulle?