Herkkua!

Mun piti tehdä tää postaus jo eilen, mutta mutta... flunssa yllätti perheen! Vauvalla on ollut melkonen röhä jo reilun viikon verran... nyt sairastuttiin minä ja viisi vee. Eilen pää oli NIIN täynnä räkää, että poskionteloihin koski ja silmiin särki... tänään ei vielä olla menty ihan siihen pisteeseen, mutta vastahan päivä on nuori ja niistää saa kaiken aikaa. Joo nenänalusen olen kerrankin saanut pidettyä edes jotenkin siedettävän oloisena Foreverin AloeVera Gelly-voiteen avulla. Vähän kirpasee kun laittaa, mutta nopeesti tunne häviää ja tilalle tulee kosteutettu olo sekä mukava "kalvo" iholle eikä seuraavakaan niistäminen tunnu ihan niin pahalta. ;)

Hellou tummat silmänaluset! Nukuttu on... juu ei!

Mutta mistä mun piti teille tulla kirjottelemaan... HERKUT! En ole sortunut lisättyyn sokeriin, enkä mihinkään ylimääräisiin suolaisiinkaan! Tänään siis 25. päivä! Ja yllättävän kivuttomasti on mennyt.

Paitsi, toissailtana -sunnuntaina- kun olo alkoi menemään vilun ja väreiden puolelle, alkoi tehdä mieli suklaata... Miehän olen oikeasti se tunnesyöjän perikuva ja toisin kuin kovin monen muun sairastellessa mun tekee mieli syödä KAIKKEA roskaa. Moni ei edes maistaisi mitään ja en minäkään näin tukkosena mitään maista, mutta silti voisin syödä maailman kaikki herkut. Ja aina ensimmäisinä tulee mieleen suklaa ja hyvänä kakkosena kiinalainen ruoka!

Iltapalaksi sitten annoin periksi ja, koska olin lauantaina ostanut kaupasta ihanan tuoreita ja pehmeitä taateleita, päätin surauttaa itselleni smoothien... Siitä syntyi kuitenkin kesken matkan vanukas tai trendikkäämmin sanottuna smoothiebowl!

1 banaani
1 avokado
4 taatelia (muista poistaa kivet)
4 kukkurallista ruokalusikallista kaakaojauhetta (ehtaa tavaraa, ei sitä sokeroitua)
3dl kookosjuomaa

Nämä aineet blendaa kunnolla kuohkeaksi ja NAUTI! Tästä riittää kyllä useammallekin... sikäli mikäli riittää... ;)

Pahoittelen kuvanlaatua, Omppu oli huollossa...

Päälle laittelin chiansiemeniä, banaaniviipaleita, manteleita ja kaakaonibsejä. Ja sitten käheää ääntä kohti... Onneksi vielä siinä kohtaa makuaisti oli tallella, koska oli aivan mieletön makuelämys. Ihanan samettinen, pehmeä ja suklainen! Jouduin kyselemään itseltäni (ja Tonilta) useampaan kertaan, että saanko oikeesti syödä tätä kun mulla on se herkuton... Niin herkkua tämä oli... ja täysin ilman lisättyä sokeria, luonnollisista ja hyvistä raaka-aineista! SUOSITTELEN! :D

Kaksi yhdellä kerralla

Ruoka... sehän meillä on aina mielessä!

Tein eilen lihan seuraksi uunijuureksia ihan vaan nopeasti perunasta ja porkkanasta! Seuraksi laitoin öljyä, valkosipulia, SantaMarian five peppers-maustetta ja ruususuolaa. Uunissa paahtelin jotain puolen tunnin ja tunnin väliltä 175asteessa. Tähän ruokalajiin paistoin vielä lisäksi pannulla kesäkurpitsakiekkoja, mitkä maustoin limepippurilla! Nam!

Tänään sitten kaivoin jääkaapista eilen ylimääräiseksi jääneet juurekset ja aloin työstää niistä sosekeittoa. Kattilaan ensin öljyä, hieman lisää valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Niitä hetken kuulloteltuani laitoin perään perunat ja porkkanat.

Sekä yhden pieneksi pilkotun omenan! Omena ei varsinaisesti maistu keitossa, mutta tekee siihen kivan happaman makeuden... outo sanayhdistelmä, mutta niin se vain tekee! ;)

Näiden perään laitoin vettä n. 8dl, voisi laittaa enemmänkin, mutta itse tykkään TODELLA tuhdista keitosta, joten tämä riitti minulle. Lisäksi laitoin 2tl kasvisliemijauhetta!

Näitä keittelin aikani, ehkä 10-15minuuttia ja sitten soseutin koko komeuden! Keiton päälle voisi laittaa esim. pekonia jos siitä tykkäisi, tai vaikka kinkkusuikaleita... toki sen voi syödä sellaisenaan tai kuten minä tein raejuustolla, jotta ateria sisälsi jotain proteiiniakin! Ja oli kuulkaas hyvää, vaikka itse sanonkin!

Mulla on edessä mukavan rento viikonloppu... ei mitään tarkkaa sovittua menoa, paitsi tänään ihanien naisten ja lasten tapaaminen, mutta muuten mennään ihan sellasella tehdään mitä huvittaa moodilla. Luvassa toivottavasti ainakin luistelua ja ehkä jopa pulkkamäkeä, aattelin mie ehkä jopa yllättää itseni ja löytää tieni salillekin!

Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle!

Maailman rumin keitto ja lumilenkki

Tein eilen nopean ja maailman helpoimman kana-kookoskeiton... Tämä keitto ei ulkonäöllään juhli, mutta on arkiruokana hyvä ja kevyt, sekä myös maittava.

Ensin lorautin öljyä kattilaan, heitin sinne valkosipulimurskaa ja raastin sekaan myös hieman inkivääriä. Hetken näitä kuulloteltuani laitoin kanat paistumaan. Perään pistin 1l vettä sekä ison purkin kookosmaitoa sekä kasvisliemikuution. Annoin hetken kiehua miedolla lämmöllä. Sitten laitoin sekaan pakasteesta papuja, herneitä sekä maissia. Lopuksi lisäsin vielä vuorisuolaa sekä chicken&steak-maustetta. Tuore chili tekisi keittoon ihanan tujauksen, mutta koska tein tätä niin, että lapsetkin söisi niin jätin sen pois. Meillä kun pojat syö muuten lähes mitä tahansa, mutta vähänkään tulinen ruoka ei uppoa yhtään. Ja toki tuoreista aineksista tulisi entistäkin herkullisempi keitto, mutta välillä mennään siitä mistä aita on matalin ja oikastaan pakasteiden avulla.

Tänään meillä Kotkassakin on saatu lunta! Meidän oli vauvan kanssa lähdettävä neuvolaan saarelle ja sinne on matkaa se n.2km. Auto oli Tonin käytössä työmatkalla, joten ei muuta kun vauva vaunuihin ja menoksi. Tuulessa ja tuiskussa painettiin, tiet oli hyvin kyllä aurattu, mutta kinoksia ja lumidyynejä oli matkalla muutamia. Välillä meidän Emmaljungat meni melkosessa liirrossa, mutta ei annettu sen haitata. Siinä sai oikein kivan lenkin itselleen, kun työnteli rattaita tuon matkan edes-takasin ja tulipahan samalla testattua onnistuuko hengästyminen ilman, että kurkkuun sattuu ja onnistuihan se! Joten luvassa liikuntaa muutenkin tällä viikolla, kuten edellisessäkin postauksessa jo hieman uhkailin. Iso peukku sille!

Voin sanoa rehellisesti, että tuon reippailun jälkeen maistui kanakeitto melkosen makialle! <3

-Tea

8.1.2016

Salakavalasti ja kaikessa hiljaisuudessa tammikuun toinen päivä aloitettu ryhtiliike on edennyt ensimmäisen viikon lopulle. Ryhtiliikkeen piti koskea myös liikkumista, mutta jouluna alkanut kurkkutauti pitää edelleen sen verran otteessa ettei olla sen kummemmin liikkumaan uskaltauduttu. Mutta ruokiin se on vaikuttanut.

Puuroa... on se...

Usko pois, on se puuro sielläkin jossain...

Herkuttomuutta on siis meneillään tänään seitsemäs päivä... käsittää siis sokerilliset jutut, pullat, karkit, kakut, jäätelöt jne jne. sekä sitten sen suolasemman puolen ja esim. roskaruuan. Herkuttomuuskin voi olla laaja käsite ja olen sallinut itselleni makean hammasta kolotellessa hunajan teen seassa... ehkä tämä herkuttomuus tällä kertaa tarkoittaa yksinkertaistamista ja ylimääräisen puputtamisen pois jättämistä.

Valehtelisin jos sanoisin ettei mitään vaikeuksia ole viikon sisällä ollut. Mielitekoja on jokaista sorttia! Väsymystä on ollut ilmoilla ja sellaista väsymystä minkä olisin aiemmin taltuttanut vaikka suklaalla - eli verensokerin piikillä ja nopealla laskulla, jonka jälkeen tilanne olisi taas sama, väsynyt. Viikon aikana on ollut havaittavissa jo kropassa puhdistumista ja vettä kuluu taas kiitettävä määrä. Myös kasviksia olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään annoksiini entistä enemmän.

Pellava-kanaa ja uunipunajuuria fetalla

Ruoka on tällä hetkellä rehellistä kotiruokaa, sellaista mitä koko perhe voi syödä (paitsi tietysti maitodietillä oleva juniori) ja itse tehtyä. Olen myös halunnut laajentaa meidän ruokarepertuaaria, koska jotenkin tuntuu, että viikosta toiseen pyöritellään samoja ruokia ja niihin alkaa toisinaan kyllästyä. Olenkin tekemässä teille jossain kohtaa alkuvuotta uusien reseptien kokeiluja, joita sitten raportoin tänne teille. Tähän idean ja vähän haasteenkin sain Milkalta. Jos teidän takataskusta löytyy jokin terveellinen, suht nopea ja hyvä arkiruokaresepti niin jaa se ihmeessä mullekin, niin laitetaan kokeiluun.

Yhtenä iltana kun oikein teki mieli jotain hyvää kaivoin mielestäni paksun pölyn peitosta banaanipannareiden ohjeen. Siis sen mihin tulee banaania ja kananmunaa... ja pyöräytin iltapalaksi moiset herkut! Päälle viime kesänä itse kerättyjä mansikoita ja kaupasta ostettuja suomalaisia mustikoita (koska syksyllä musta ei ollut ISON vatsan kanssa enää metsään ja sekös harmittaa) sekä hunajalla hieman makeutettua turkkilaista jugurttia. Pannarit/letut paistoin kookosöljyssä. Olin ihan oikeasti unohtanut miten HYVIÄ nuo on!!!

Samalla kuin huomaamatta ruokarytmi on parantunut ja näläntunne pysyy kivemmin poissa, kun kerran syö säännöllisesti. Ja kummasti se oma mielikin on taas ihan erilailla mukana tässä hommassa... kun kerran on alkuun päästy niin kyllähän tästä eteenpäinkin mennään. En tehnyt tästä asiasta etukäteen minään postausta, koska halusin ihan omassa päässäni testata onko musta enää tälläiseen kurinalaisuuteen ja jostain se tahto on taas kaivettu esiin. Vielä kun pääsen kunnolla treenien makuun ja saan tän laiskan moodin pois päältä niin hyvä tästä tulee.

Ja mullahan on koko loppuelämä aikaa elää terveellisesti ja nauttia kaikesta! Mikäs tässä olisi kiire, vasta 3,5kuukautisen vauvan kanssa?

Pienin askelin kohti parempaa oloa.

Olen pikkuhiljaa pyrkinyt taas kohti parempaa hyvinvointia. Uudenvuoden lupauksien myötä ja niiden avulla olen askel askeleelta lähempänä hyvää oloa. Matkaa toki on edessä, enkä odotakkaan mitään "ihmeparantumista" vaan pyrin kaiken aikaa eteenpäin. Tämä kokonaisvaltainen huono olo on kertynyt pitkin matkaa koko syksyn ajan, joten ei sitä aivan hetkessä pyyhitä kehosta pois. 

Olen pyrkinyt syömään pääsääntöisesti kunnolla. Aamiaisesta lähtien päivä menee putkeen, kunnes edelleenkin huomaan iltaisin puputtavani leipää. Tällä viikolla tosin tein siinäkin paremman ratkaisun kun ostin juureen tehtyä ruisleipää... eipähän ainakaan hiiva enää sekoita vatsaa. Kasviksia ja marjoja olen taas lisännyt aivan selkeästi, näitä olen kyllä syönyt koko "matkan" ajan, mutta en siis riittävästi.

Liikuntaa olen lisäillyt pikkuhiljaa ja rauhallisesti, lähinnä kropan kolotuksia kuunnellen. FoamRollausta, tanssia ja bodybalancea. Näillä mennään niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Hypyt tekevät vielä tiukkaa ja selkä ei edelleenkään tunnu hyvältä hypätessä, joten sitä hieman varon (ei mulla kyllä kuntokaan antais tällä hetkellä myöten hyppiä). Balancessa selän kireyden huomaa erityisesti kierroissa, joten niiden kanssa mennään varoen... myös takareiden venytyksissä ensimmäisnä kiristää alaselkä... ;) Mutta lupaus 2-4tunnista liikuntaa/viikko olen nyt pitänyt kiinni. 

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota myös vatsan ja suoliston hyvinvointiin. Ja tietenkin sitä kautta kokonaisvaltaiseen oloon. Matkassa mukana lisäravinteista tällä hetkellä muutama vanha hyväksi havaittu ja muutama uusi tuttavuus, joita nyt kokeilen.

AloaVera-juoma... Oman kokemuksen kautta olen huomannut tehon ja toimivuuden. En huomaa tämän tuotteen voimaa niinkään voimakkaasti silloin kun sitä otan, vaan silloin kun EN ota... Tasapainottaa minulla vatsaa hyvin. Sitäpaitsi onhan se arjen luksusta aloittaa jokainen aamu shotilla! ;)

Möller... koska en vaan syö tarpeeksi rasvoja oikeassa suhteessa... olen miettinyt olisiko joku toinen saman kaltainen tuote parempi, mutta jotenkin mut vakuuttaa se, että tämä on toiminut jo vuosikymmeniä ja kymmeniä. Tosin muutaman muun valmisteen kokeilu houkuttaisi kovastikin. Samalla tästä saa hivenen A-, D- ja E-vitamiinia.

Uutuuksina kokeilussa Arctic Nutritionin D-vitamiini ja tyrnimarjavalmiste. Tuote on ollut mulla kokeilussa vasta viikon verran, joten varsinaisia vaikutuksia en voi vielä sanoa. Mutta voisiko D-vitamiinin ja Suomen arktisesta luonnosta poimittujen tyrnien teho mennä paljon metsään?

Toinen uutuus on Solgarin Cran Flora. Solgarin tuotteita olen käyttänyt ennenkin ja arvostan näissä paljon niiden puhtautta ja laatua. Kun laitan lisäravinteen suuhuni haluan tietää mitä se sisältää ja mitä puhtaampi tuote on sen parempi. Cran Flora on karpalo-valmiste, joka pitää sisällään myös c-vitamiinia ja probiootteja. Ainakin tällä hetkellä kun mun vastustuskyky on matalalla ja suolisto sekaisin esim. antibioottien jäljiltä niin koen probiootit erityisen tärkeiksi. Ja karpalo, noh siitä on ainakin apua virtsateiden tulehduksissa ja onhan tutkimukset osoittaneet sen toimivan myös hampaiden hyvinvoinnissa sekä sydän - ja verisuonitautien ehkäisyssä. Toinen Solgarin tuote käytössäni on magnesius ja sitä en vaihtaisi (ainakaan tällä hetkellä) mihinkään. 

Tässä kohtaa täytyy tietenkin taas muistaa, että nämä on taas MINULLE sopivat tai MINULLA kokeilussa olevat tuotteet. Se mikä toimii minulle ei välttämättä toimi sinulle. Olemme yksilöitä ja näin ollen jokaisen tulee löytää omat tuotteet ja omat tavat lähtä etsimään henkilökohtaista hyvinvointia. Eikä aina purkkiin tarttuminen ole paras tai vaadittu keino.

Nyt kun olen taas alkanut kiinnittämään näihin kaikkiin asioihin huomiota niin uni on myös parantunut. En vieläkään voi väittää olevani kaiken aikaa pirteä tai etteikö aamuisin herääminen olisi työn ja tuskan takana, mutta pikkuhiljaa tässäkin asiassa.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että positiivinen oravanpyörä on taas pyöräisty liikkeelle ja nyt sen suunta on vain eteenpäin. Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hyvää uutta viikkoa. 

#BetterMe2015

Kuten varmasti moni muukin, niin niin minäkin menin ja tein uuden vuoden lupauksia. Ihan peräti jopa 10kappaletta! Tiedän ettei pitäisi luvata mitään, mitä ei pysty pitämään, siksi en asettanutkaan itselleni kovin suuria paineita, lähinnä ajattelin olla parempi ja paremmin voiva minä.

1. Lupaan pitää itsestäni parempaa huolta.
2. Liikun 2-4kertaa viikossa.
3. Hoidan selkääni paremmin.
4. Yritän päästä laiskuudestani eroon.
5. Nautin hetkistä lasten kanssa.
6. Vähennän tietokoneella, telkkarin ääressä ja somessa viettämääni aikaa (tää tulee olemaan ehdottomasti vaikein kohta!)
7. Kokeilen uusia asioita.
8. Pyrin ajattelemaan positiivisesti.
9. Syön pääsääntöisesti oikein ja hyvin.
10. Säästän rahaa. (tässä kohtaa en oikein itsekään uskonut itseäni...;))

En ole lähteny mukaan tipattomaan tammikuuhun, enkä mihinkään muuhunkaan ehdottomaan juttuun. Tipaton ei yleensäkään ole mulle ongelma, mutten nyt siihenkään lähtenyt mukaan, koska olen sellanen, että otan viiniä silloin kun mieli tekee ja kuukausi-kaksi-kolmekin menee toisinaan ihan huoletta (ja huomaamatta) tipattomana. Tai sitten voi olla joskus ihan vaan niin, kuten nyt, että mun eteen kannettiin just lasi valkkaria, kun se avattiin keittiössä ruokaa varten. ;) Ainoa mihin oikeastaan olen lähtenyt mukaan oli facebookissa "toimiva" tipallinen tammikuu... se tosin tarkoittaa veden juontia. Sillä vaikka juon tälläkin hetkellä ihan kiitettävästi vettä niin en kuitenkaan riittävästi.

Herkuton tammikuukaan ei houkutellut mua totaalisella kieltäytymisellään tänä vuonaa. Mutta olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt sokerin syöntiä ja herkuttelua muutenkin. Eilen perjantai-illan herkkuna toimi itse tehty ruis-spelttipohjainen pizza sekä tikkari. Ehkä tämän vuoden tammikuun teema onkin minulle sellainen "keskity kohtuuteen"-kuukausi. Ei tarvitse lähteä kieltäytymään oikeastaan mistään, mutta tehdä oikeita ja hyviä valintoja.

Selän ongelmiin olen taas havahtunut ihan tosissaan ja tottakai tälläinen pidempiaikainen lähestulkoon liikkumattomuus junttaa lihakset jumiin. Tänään sitten taas päätin vetreyttää selkääni foamrollerilla rullaillen ja siihen päälle venytellen. 

Sain kun sainkin selkää vetreytymään ja lihaksia lämpeämään, mutta eihän se mihinkään tässä juntturassa riitä. Mies ihanana laitteli veljelleen viestiä, että mites olis hieronta? Ja PT:n vastaus oli, että mites olis kevyt jumppa???

Ja joo, siitähän me sitten lähdettiin jumpalle... avaamaan paikkoja ja tehtiin me kevyt kuntopiirikin... tai kevyt ja kevyt, takaan että huomena kyllä tämä setti tuntuu, mutta toivottavasti paremmalla tavalla kun jumit tänään... :)

Ja mitä noihin muihin lupauksiin tulee... lähinnähän ne vain kertoo siitä, että olisi aika tarttua hetkiin ja elää niissä. Nauttia kaikesta mitä tekee ja antaa myös itselleen aikaa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2015! Teittekö te uuden vuoden lupauksia?

Joulukuun ensimmäisen keskiviikon kuulumisia!

Syksy on vipeltänyt hurjalla vauhdilla ohitse ja ollaankin yks kaks jo joulukuussa! Jouluihmiselle ihan mahtavaa, ihan kohta on aika pysähtyä ja nauttia kaikista ihanista asioista ja etenkin rauhasta. Mulle se merkitsee paljon, tänä vuonna olen vielä niin onnekkaassa asemassa, että saan joulun aikana levätä kunnolla ja tehdä vain muutamina päivinä töitä.

Syksy on mennyt aika haipakalla ja oma olo on ollut toisinaan aivan järjettömän huono ja väsymys on painanut. Olen usein tuntenut puskevani melkosessa suossa ja kaikki on ollut hieman yhdentekevää. Etenkin se oma hyvinvointi on välillä unohtunut, vaikka olenkin siihen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta tänä syksynä on tapahtunut myös paljon hienoja asioita, oon kokenut uusia juttuja ja päässyt kokeilemaan erilaisia asioita. Tämä syksy on myös tuonut tullessaan uusia hienoja haasteita sekä muutaman uuden tuttavuuden ja syventänyt montaakin vanhempaa ihmissuhdetta.

Pari viimistä viikkoa olen kiinnittänyt erityistä huomiota omaan olemiseeni ja pyrkinyt tekemään ertyisen paljon itseäni miellyttäviä asioita. Toki tälläisiä asioita tulisi tehdä kaiken aikaa, mutta nyt en ole ihmeemmin edes yrittänyt ylittää itseäni tai mukavuusrajojani. Olen mennyt "siitä mistä aita on matalin" ja liikkunut sellaisella tavalla mistä erityisesti nautin.

Oon käynyt sh'bamissa, zumbassa, bodybalancessa, tanssinut, rullaillut huoltotunnilla, pitänyt ladys tunteja sekä jumppaa senioreille! Oon nauttinut jokaikisestä jutusta ja saanut taas heittäytyä ihan uudenlaisiin asioihin. Toisaalta tavallaan olen poistunut myös mukavuusalueeltani, kun olen hypännyt ohjattavan roolista ohjaajaksi useammankin kerran.

lähes 1,5h zumban jälkeen

Ruokailujen suhteen olen ollut myös höllempi. Olen toki syönyt terveellisesti ja edelleenkin tehnyt ruuat hyvistä raaka-aineista itse. Mutta tämän lisäksi olen antanut itselleni luvan herkutella ja kyllä, jopa hieman liikaa! Olen mie kyllä yrittänyt tehdä terveellisempiä vaihtoehtoja tässäkin asiassa. Esimerkiksi lauantaina tein jouluista raakasuklaata! Ihan perus raakasuklaamassan sekaan laitoin piparkakkumaustetta, cashewta, manteleita sekä rusinoita. Ja NAM!

Olen toki muutenkin pyrkinyt pitämään itseni jollain tasolla aisoissa. Sellaista normaalia hyvää ruokaa, oikeanlaisella ruokailurytmillä, ravinnosta nauttien.

Eipä tänne oikeastaan paljon muuta kuulu. Pikkuhiljaa yritän saada iteäni voimaantumaan ja taltuttaa tämän kaamosväsymyksen. Tulisi vaikka lunta, niin valostuisi edes hetkeksi... ja eihän se joulu ole joulu ilman lunta, vaikka tähänkin on viime vuosina totuttu.

Nyt vielä hetkeksi kutimet käteen ja kullan kainaloon... jaksaa taas huomenna hoitaa kaikki velvollisuudet sopivasti rennolla asenteella ja hyvällä mielellä. <3

Mysliä, siemenleipää ja lehtikaalia

Kolmen huonosti nukutun yön jälkeen tarvittiin yksi hyvin nukuttu yö ja olin tänään aamulla taas aivan täynnä virtaa. Aamupalan jälkeen aloin häärimään keittiössä ja siellähän valmistui aivan uusia kokeiluja.

Mysliä tein tänään ruishiutaleista ja -leseitä, kauraleseistä, pellavansiemenrouheesta, auringonkukansiemenistä, manteleista ja cashewpähkinöistä sekä kookosöljystä. Makeutta mysliin toin tällä kertaa kookossokerilla. Lisäksi ostin eilen uutena kokeiluna meidän kaappiin täysjyvä spelttihiutaleita, mitä laitoin nyt siis myslin sekaan. 

ennen uuniin menoa

Myslin laitoin uuniin 200asteesen ja siellä se sai olla n.7minuttia. Itse tykkään aika paahdetuista pähkinöistä, eli viisikin minuuttia varmasti riittäisi. Uunissa käynnin jälkeen lisäsin sekaan vielä pop-amaranttia.

uunista tulon jälkeen purkissaan

Sitten siirryinkin tekemään siemenleipää. Etsin tässä viikolla hyviä ohjeita jauhottomasta leivästä ja törmäsin sattumalta Chocochili-blogiin. Sieltä löytyi jauhottoman siemenleivän ohje. 

Siemenleipä

1rkl psylliumia
3,5dl vettä
200g pähkinäsekoitusta
1dl kuivattuja karpaloita (tai rusinoita)
100g seesaminsiemeniä
100g auringonkukansiemeniä
100g pellavansiemeniä
0,5dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1,5tl himalajansuolaa

Sekoita yhteen psyllium ja vesi. Jätä turpoamaan vähintään viideksi minuutiksi
Murskaa sillä välin pähkinät monitoimikoneessa (tai ison veitsen ja tukevan leikkuulaudan avulla). Pähkinät saavat jäädä reilusti karkeaksi rouheeksi!
Hienonna karpaloita hiukan veitsen avulla.
Skoita kulhossa pähkinäsekoitus, karpalot, seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, pellavansiemenet, oliiviöljy ja suola. Kääntele joukkoon psylliumseos ja anna taikinan seistä hetki.
Voitele (silikoninen) leipävuoka oliiviöljyllä ja laita taikina vuokaan. Paista 175astessa noin 65-70minuuttia. 
Anna jäähtyä hyvin ja kumoa leipä sitten leikkuulaudalle.

Itse laitoin leipään cashew-pähkinöitä 100g, kuorimattomia manteleita 100g sekä karpaloiden sijasta Luomu rusinoita. Meidän uunissa leipä paistui 65minuutissa juuri sopivaksi. Mulla ei valitttavasti ole sellaista kapeampaa silikonista leipävuokaa (vinkkivinkki joulupukille! ;)), joten jouduin laittamaan tämän Hackmanin tefloniseen vuokaan. Leipä olisi kivempi hieman korkeampana versiona, mutta todella hyvältä se maistui näinkin!

Näiden lisäksi tein tänään muutamia jouluruokia, koska vietämme tässä hieman perheen kesken pikkujouluja. Paistoin mm. pikkuisen kinkkurullan. Lisukkeeksi tein lehtikaalista ihanaa herkkua.
Paahdoin cashew-pähkinöitä kevyesti pannulla (mun kevyt ei kyllä tässäkään kohtaa välttämättä ole muiden mielestä kevyt) ja siirsin ne sitten syrjään odottamaan. Lisäsin pannulle pikkuisen voita ja heitin perään hieman pienennettyä lehtikaalia. Näitä paistelin hetken aikaa ja kippasin sitten tarjoiluastiaan, mihin heittelin sekaan paahdetut cashewt sekä fetakuutioita. NAM! Kuva muistettiin tietenkin ottaa vasta kun suurin osa tästä herkusta oli jo kadonnut parempiin suihin. ;)

Tälläisiä ihania ja uusiakin kokeiluja tuli tänään tehtyä. 
Ja kylläpähän on syöty hyvin! :D

Maito!

Sohittaisko sitten hieman muurahaispesää... jos joku ei vielä ole kiinnittänyt huomiota niin maito on viime aikoina noussut julkisuuteen kovastikin. Eikä niinkään hyvänä asiana...

Kautta aikojen uudet tutkimukset ovat saaneet kuluttajien karvat nousuun. Milloin rasvat ovat olleet huonoja, milloin viljat on kiellettyjan listalla, milloin karppaus on maailman parasta ja milloin pitäisi syödä kuin luolamiehet konsanaan.

FINE! Hienoa, että asioita tutkitaan ja ihmisille jaetaan tietoutta. En mene kieltämään mitään tutkimuksien tuloksia, enkä halua tällä kirjoituksellani pahoittaa kenenkään mieltä tai muuta... mietin vain, että mihin on hävinnyt ihmisten kyky etsiä sellaista kivaa keskitietä. Tämä maitoasiakin on jotenkin villiinnyttänyt hyvin monen mielen. Enkä toisaalta halua sitä yhtään vähätellä, on meidänkin taloudessa vähennetty maidon käyttöä ja siirrytty luomuun jne. Itsehän oletin pitkään olevani laktoosille yliherkkä tai muuta vastaavaa, kunnes kokeilin luomua, ja kappas ei oireita! Ei meidänkään perheessä enää juoda rasvatonta maitoa, mutta jos jollakulla on kahvin kanssa tarjolla sitä, niin en minä kuppiin sylje.

Yhdessä kommentoinnissa huomasin jopa maito-asian menneen siihen, että spekuloitiin sitä ettei luomukaan välttämättä ole luomua, meille vain kerrotaan niin. Ja hei, mistäs sen ihan oikeastioikeasti tietää. Ainut keino tähän olisi varmaan se, että olisi omat lehmät ja muut. MUTTA voin minä sanoa, että kyllä meidän kerrostalossa naapurit saattaisivat hivenen ihmetellä jos me alettais ammuuta tuossa pihalla ulkoiluttamaan. SILTIKIN voimme tehdä edes jonkilaisia VALINTOJA!

Tästä miä tein tänään ruokaa!

Toinen minkä takia tämä asia hieman nostaa myös mun karvoja pystyyn on se, pienoinen tekopyhyys mikä tämän takaa nousee... Minä en ainakaan voi OMALLA KOHDALLANI sanoa, että maito vaikuttaisi minuun siinä ja tässä ja tossa... voihan se olla, että se olikin se eilen syömäni suklaa mikä sen aiheutti. Itse en ainakaan voi sanoa, että maito olisi minusta se maailman kaikkeuden kamalin asia. Itse en voisi kirkkain silmin sanoa, että kaiken pahan alku ja juuri on maito, ja vetää siihen perään sitten esim. pussillista karkkia tai lisäaineilla varustettua proteiinipatukkaa. Minun mielipiteeni on edelleen se kultainen keskitie, vaikken mitään tutkimustuloksia tai muita haluakkaan tässä yhtään kyseenalaistaa. Mietinpä vain, että varmasti ne viime viikonloppuna nauttimani viinilasilliset saattoivat olla elimistölleni haitallisempia kuin lasillinen maitoa. ;)

Tää maito-juttu alkoi mietityttämään mua tänään kaupassa, kun kävelin maitohyllylle. Mietin, että olenkohan minä nyt huono äiti, kun syötän lapsilleni maidosta tehtyä ruokaa. Ja sitten hymähdin itselleni, voisin minä syöttää niille PALJON PALJON pahempaakin! 

Tätä siitä maidosta syntyi.

Olen puhunut, kiitos ja anteeksi!

Tahaton tauko

Elämä vie ja syksy saapuu! Kiireet lisääntyy ja arki kulkee. Huomaamattani en ole kirjoitellut tännekään pariin viikkoon. 

Sokerilakko kesti kohdallani 19 päivää. Kahdentenakymmenentenä päivänä lähdin tyttöjen reissulle Helsinkiin ja olin jo etukäteen ajatellut, että silloin ei haittaa jos syön jotain ylimääräistä tai juon siiderin tai pari. Tämän lakon jälkeen kuitenkin makea ja etenkin se sokeri maistuu TODELLA makealle, joten lakko teki aika kivasti tehtävänsä. Nyt haetaan taas sellaista kultaista keskitietä tämänkin asian suhteen. Olen pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin syö sokeria, mutta voin sallia itselleni jonkun jutun silloin tällöin. Esim. viime lauantaina ostin itselleni Fazerin pienen patukan ja totesin, että sepäs riitti. Ennen lakkoa tuo olisi ollut vasta alkupala. Edistystä siis!

Ennen Helsingin viikonloppua pääsin testaamaan Huumalla menevää HiitSpinningiä. Minähän olen se ihminen, joka ei pidä spinningistä yhtään, mutta haluaisin pitää. Ja tästä tunnista minä kyllä tykkäsin. Tämä kyseinen tunti kestää 30minuuttia ja sen jälkeen sinun ei todellakaan tarvitse enää jaksaa mitään muuta. Puolessa tunnissa saa loistavan treenin, jossa mennään kovaa ja korkealta. Yleensä puolen tunnin jälkeen minulle tulee jostain syystä nolo-olo kun taaperran pois pyörän päältä, enkä jää enää vetämään toista 30minuuttia, mutta tämän tunnin jälkeen tälläistä tunnetta ei tullut. Koska tämä tunti on itsessään jo niin rankka, että puoli tuntia riittää. Tosin tehdessäni treenisuunnitelmia syksyä ajatellen, totesin etten saa millään tätä treeniä mahdutettua aikatauluuni, tai saisin jos vähentäisin kuntosaliharjoittelun kahdesta kerrasta yhteen ja tätä en taas halua tehdä. Tarvisin siis yhden päivän lisää viikkoon! ;)

Noh, tämän jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän tukkeessa ja keuhkoputkia on kaihertanut, joten olin 1,5viikkooa tekemättä juurikaan mitään liikunnallista. Toissa iltana kuitenkin totesin, että olo alkoi olemaan sen verran hyvä, että uskalsin aloitella liikkumisen. Ja eilen aamusta sen sitten tein... ihan kevyesti aloitinkin. ;) Aamulla aamulenkki 40minuuttia, matalilla sykkeillä ja matkana työmatka. Niin ja iltapäivällä tunnin salitreeni! ;) OLO ON MAHTAVA!

"Mitä täällä tapahtuu???!!!"

No, tänään tuntuu kropassa, että eilen on tehty. Ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa taas kohti syksyn ja talven treenaamista ja hyvää oloa. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa rentoutumaan kahdestaan Vantaalle Flamingoon. Sen voimilla mennään tää viikko ja sieltä saadun levon avulla energisoidaan koko syksy! Nautin! :)