Maailman rumin keitto ja lumilenkki

Tein eilen nopean ja maailman helpoimman kana-kookoskeiton... Tämä keitto ei ulkonäöllään juhli, mutta on arkiruokana hyvä ja kevyt, sekä myös maittava.

Ensin lorautin öljyä kattilaan, heitin sinne valkosipulimurskaa ja raastin sekaan myös hieman inkivääriä. Hetken näitä kuulloteltuani laitoin kanat paistumaan. Perään pistin 1l vettä sekä ison purkin kookosmaitoa sekä kasvisliemikuution. Annoin hetken kiehua miedolla lämmöllä. Sitten laitoin sekaan pakasteesta papuja, herneitä sekä maissia. Lopuksi lisäsin vielä vuorisuolaa sekä chicken&steak-maustetta. Tuore chili tekisi keittoon ihanan tujauksen, mutta koska tein tätä niin, että lapsetkin söisi niin jätin sen pois. Meillä kun pojat syö muuten lähes mitä tahansa, mutta vähänkään tulinen ruoka ei uppoa yhtään. Ja toki tuoreista aineksista tulisi entistäkin herkullisempi keitto, mutta välillä mennään siitä mistä aita on matalin ja oikastaan pakasteiden avulla.

Tänään meillä Kotkassakin on saatu lunta! Meidän oli vauvan kanssa lähdettävä neuvolaan saarelle ja sinne on matkaa se n.2km. Auto oli Tonin käytössä työmatkalla, joten ei muuta kun vauva vaunuihin ja menoksi. Tuulessa ja tuiskussa painettiin, tiet oli hyvin kyllä aurattu, mutta kinoksia ja lumidyynejä oli matkalla muutamia. Välillä meidän Emmaljungat meni melkosessa liirrossa, mutta ei annettu sen haitata. Siinä sai oikein kivan lenkin itselleen, kun työnteli rattaita tuon matkan edes-takasin ja tulipahan samalla testattua onnistuuko hengästyminen ilman, että kurkkuun sattuu ja onnistuihan se! Joten luvassa liikuntaa muutenkin tällä viikolla, kuten edellisessäkin postauksessa jo hieman uhkailin. Iso peukku sille!

Voin sanoa rehellisesti, että tuon reippailun jälkeen maistui kanakeitto melkosen makialle! <3

-Tea

Kuulumisia ja jyvänäkkäriä!

Olen jo jonkun aikaa pitänyt itselleni ns.päiväkirjamaista vihkoa (kerroinkin siitä jo täällä). Viime viikolla kirjoitin sinne osion "I love..." ja kirjasin ylös yksittäisiä asioita mitä rakastan ja mistä nautin. Listaus piti sisällään niin rakkaimpia ihmisiä, materiaa sekä tekemistä ja liikuntaa.

Viime viikolla pyrin menemään liikunnoissa juurikin niiden mun I love-listaan tulleiden asioiden mukaan. Kävin bodybalancessa pariin otteeseen ja nautin tanssimisesta muutamassa eri muodossa. Pyrin tosiaan tekemään niitä asioita mistä tiedän nauttivani, mutta missä pystyn kehittämään itseäni. Niitä asioita joissa olen mukavuusalueellani, mutta pystyn kuitenkin useasti ylittää itseni. Näiden lisäksi vedin muutaman jumppatunnin ja alan oikeasti kerta toisensa jälkeen nauttia näistäkin asioista enemmän ja enemmän.

Liikuntojen lisäksi mulla oli yhtenä iltana äärettömän mukava ravintoilta. Maisteltiin erilaisia vaihtoehtoja ja juteltiin siitä, miten tehdä valintoja omaan arkeen ja omaan ruokavalioon sopivalla tavalla. Mulle tarttui matkaan aivan mielettömän helppo ja ihanan makuinen jyvänäkkärin ohje, mitä olen nyt kahteen otteeseen jo kotonakin ehtinyt tekemään. 

JYVÄNÄKKÄRI

2dl maissijauhoja

3/4dl auringonkukansiemeniä

1/2dl pellavansiemeniä

1/2dl seesaminsiemeniä

1/2dl kurpitsansiemeniä

2 1/2dl kiehuvaa vettä

1/2dl öljyä

suolaa

1. Laita uuni 150asteeseen.

2. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. Laita käsi muovipussiin ja tasoita taikina mahdollisimman ohueksi.

4. Sirottele viimeiseksi suola taikinan pinnalle. (itse käytän tässä ja kaikessa muutenkin Himalajan ruususuolaa)

5. Tässä kohtaa taikinan voi leikata sopivan kokoisiksi palasiksi tai jättää kokonaiseksi, jolloin valmiista näkkileivästä voi itse murtaa paloja.

6. Paista uunissa noin tunti.

Ja voi kuulkaa, NAM! Se näkkäri vaan on hyvää. Meillä lapsetkin ihastuivat tähän näkkäriin ihan mielettömästi ja pellillinen hujahtaa hetkessä parempiin suihin! Tänään tehdystä pellillisestä ei ole kun muutamat rippeet jäljellä. ;)

Myös joulu on alkanut hiipia pikkuhiljaa mun mieleen ja meidän kotiin. Tykkään laittaa ajoissa, koska otan kaiken joulusta irti ennemmin etukäteen. Joulussa parasta onkin mun mielestä se odottaminen ja pikkuhiljaa siihen tunnelmaan asettuminen. Se, että koti pikkuhiljaa saa ylleen koristeet ja kaikki jouluun liittyvä valmistuu pikkuhiljaa. Oon kyllä todellinen joulutonttu! 

Muuten tämä sunnuntai onkin mennyt tosiaan kotia laitelleen ja pienehkön väsymyksen painaessa. Oltiin eilen rakkaan ystävän kolmekymppisillä ja pitkästä aikaa miehen kanssa yhdessä ulkona. Noh, sanottakoon, että pitkäksihän se meni kun tanssijalkaa vipatti ja seurakin oli mitä parhainta. Mutta kerrankos sitä! ;)

Täällä olisi vielä hieman ensi viikon ruokien valmistelua edessä, jotta jaksaa taas viikon painaa. Viikko tuokin tullessaan muutamia aivan huippuja juttuja, mistä tekin pääsette tavalla tai toisella nauttimaan! 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Tahaton tauko

Elämä vie ja syksy saapuu! Kiireet lisääntyy ja arki kulkee. Huomaamattani en ole kirjoitellut tännekään pariin viikkoon. 

Sokerilakko kesti kohdallani 19 päivää. Kahdentenakymmenentenä päivänä lähdin tyttöjen reissulle Helsinkiin ja olin jo etukäteen ajatellut, että silloin ei haittaa jos syön jotain ylimääräistä tai juon siiderin tai pari. Tämän lakon jälkeen kuitenkin makea ja etenkin se sokeri maistuu TODELLA makealle, joten lakko teki aika kivasti tehtävänsä. Nyt haetaan taas sellaista kultaista keskitietä tämänkin asian suhteen. Olen pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin syö sokeria, mutta voin sallia itselleni jonkun jutun silloin tällöin. Esim. viime lauantaina ostin itselleni Fazerin pienen patukan ja totesin, että sepäs riitti. Ennen lakkoa tuo olisi ollut vasta alkupala. Edistystä siis!

Ennen Helsingin viikonloppua pääsin testaamaan Huumalla menevää HiitSpinningiä. Minähän olen se ihminen, joka ei pidä spinningistä yhtään, mutta haluaisin pitää. Ja tästä tunnista minä kyllä tykkäsin. Tämä kyseinen tunti kestää 30minuuttia ja sen jälkeen sinun ei todellakaan tarvitse enää jaksaa mitään muuta. Puolessa tunnissa saa loistavan treenin, jossa mennään kovaa ja korkealta. Yleensä puolen tunnin jälkeen minulle tulee jostain syystä nolo-olo kun taaperran pois pyörän päältä, enkä jää enää vetämään toista 30minuuttia, mutta tämän tunnin jälkeen tälläistä tunnetta ei tullut. Koska tämä tunti on itsessään jo niin rankka, että puoli tuntia riittää. Tosin tehdessäni treenisuunnitelmia syksyä ajatellen, totesin etten saa millään tätä treeniä mahdutettua aikatauluuni, tai saisin jos vähentäisin kuntosaliharjoittelun kahdesta kerrasta yhteen ja tätä en taas halua tehdä. Tarvisin siis yhden päivän lisää viikkoon! ;)

Noh, tämän jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän tukkeessa ja keuhkoputkia on kaihertanut, joten olin 1,5viikkooa tekemättä juurikaan mitään liikunnallista. Toissa iltana kuitenkin totesin, että olo alkoi olemaan sen verran hyvä, että uskalsin aloitella liikkumisen. Ja eilen aamusta sen sitten tein... ihan kevyesti aloitinkin. ;) Aamulla aamulenkki 40minuuttia, matalilla sykkeillä ja matkana työmatka. Niin ja iltapäivällä tunnin salitreeni! ;) OLO ON MAHTAVA!

"Mitä täällä tapahtuu???!!!"

No, tänään tuntuu kropassa, että eilen on tehty. Ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa taas kohti syksyn ja talven treenaamista ja hyvää oloa. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa rentoutumaan kahdestaan Vantaalle Flamingoon. Sen voimilla mennään tää viikko ja sieltä saadun levon avulla energisoidaan koko syksy! Nautin! :)

Torstain mietteitä!

Olen nyt neljättä päivää ilman minkäänlaisia pahoja herkkuja ja alkuhan tämä taas vasta on. Neljä päivää on kuitenkin mennyt aika kivuttomasti ja tällä hetkellä motivaatio on korkealla. Tunnen kyllä asiasta hieman huonoa omaatuntoa ja nolottaakin myöntää kuinka koukuttunut olin taas siihen sokerin pirulaiseen. Heikko mieli tämän asian kohdalla, ei sille vaan minkään voi. Onhan se kait edes jollain tapaa hyvä, että kuitenkin tunnistaa itsessään tälläisen heikkouden...  

Tänään myös palasin ryhmäliikunnan pariin ja kävin sh´bam tunnilla. Sen lisäksi olin pyörällä töissä ja vaikkei matkaa kerry kuin muutama hassu kilometri suuntaansa niin onhan se parempi kuin ei mitään. Oli aika mukava tunne taas hikoilla ja jorailla. Ja TAAS mie muistin kuinka hyvältä se tuntuu... kesken tunnin oli taas sellainen tunnemyrsky, että meinas kyyneleet valua! Huikeat endorfiinit!

Kotiin polkiessani mietin tätä omaa liikkumistani ja päätin, että tänän syksynä liikun niillä tavoilla mistä saan eniten iloa ja hyvää mieltä. Jos se ei tarkoita juoksua niin sitten se ei tarkoita sitä. Jos joskus taas tuntuu ettei combatin tietynlainen agressiivisuus innosta niin sitten teen jotain muuta. Ajaudun todella helposti siihen pisteeseen, jolloin mun on pakko tehdä jotain asioita vaikken niistä sillä hetkellä nauttisikaan. Toki itsensä ylittäminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen tuovat tulosta, enkä tässä nyt tarkoitakkaan ettenkö kokeilisi uusia asioita tai pyrkisi ylittämään itseäni. Ajan vain takaa, että haluan liikkumisen tuntuvan hyvältä ja haluan nauttia siitä, ilman sen ihmeellisempiä miettimättä.

Myös syömisten suhteen olen palannut raiteilleni. En pelkästään tuon sokerin suhteen vaan myös muun syömisen. Viileämmä keittiössä on taas ollut oikeastaan ihana hääräillä ja kunnon kotiruoka on maistunut erityisen hyvälle. On syöty kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, kasvissoskeittoa, salaatteja jne jne. Välipalat ja muut olen taas loksautellut paikoilleen ja aamupaloissa olen ryhdistäytynyt. Iltapalat ovat myös löytäneet oman sopivan uomansa ja tänään teki pitkästä aikaa mieli puuroa. Rehellistä kunnollista kaurapuuroa, luomuna tietenkin! Ja mikäs sen ihanampaa, kuin puuro lisukkeineen valmiiksi eteen kannettuna... noh, itsehän päällystin lapsen ihka ensimmäistä matikan kirjaa kun tätä puuroa mulle valmistettiin... en yhtään ihmettele miksi työnjako meni näin, nimimerkillä: ei yhtään ilmakuplaa! ;)

 

Mutta torstai on toivoa täynnä ja huominen perjantai siintä jo ihanasti silmissä. Mihin tämäkin viikko meni? Ihana arki, ihanat rutiinit, viekää mut mukananne... :)

Treeniä ja ruokaa!

Niistä on mun viiminen viikko tehty!

Motivaatio salitreeniä kohtaan on palannut! Oon ollu jo turhankin pitkään poissa salitreenin parista, mutta viime viikolla päätin tarttua härkää sarvista! Oon toki tässä salilta taukoilun aikana tehnyt muuta, käynyt ryhmäliikunnoissa, ulkoillut jne jne. mutta puntille en ole itseäni saanut raahattua. Viime keskiviikkona kuitenkin päätin, että NYT on pakko napata tämäkin pallo takasin haltuun. 

Keskiviikkona aloittelin kuntopyörällä, siirryin yläkropan treenailuun (johtuen jumeista yläselässä/hartioissa/niskassa) saadakseni veren virtaamaan päähän. Tämän tehtyäni totesin, että saunayogaan mahtuisi viime hetkellä vielä yksi henkilö lisää ja sinne sitten päädyin. Saunayogaa en ole aiemmin kokeillut (vaikka olen ollut lähes 1,5vuotta töissä salilla missä sitä menee), mutta tämä kokeilu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ihanan rauhallinen 30minuuttinen ja voi sitä hikoilun määrää! Mun aineenvaihdunta kun tunnetustikin on niin huono (jo ajatus liikunnasta pukkaa hikeä), niin voitte vaan kuvitella miten irtos saunayogassa. Suosittelen lämpimästi!

Olotila saunayogan jälkeen!

Perjantaina suorastaan yllätin itsenikin kun pamautin salille 6.40 ennen töiden aloittamista. Periaatteessa tykkäisin treenata tuossa ennen seitsemää, mutta normaalisti tämä ei ole mahdollista, ellen veisi lapsia tarhalle aina näinä aamuina klo.6.30 ja siihen mun sydän ei taivu. Nyt käytin kuitenkin tilannetta hyväksi, kun Toni on kotona kesälomalla. Ja olotila oli taas hyvä! Päivä lähti kivasti käyntiin vaikka jossain vaiheessa mietinkin, että voi kun mun toimisto olis ensimmäisessä kerroksessa ettei olis tarvinnut kiivetä rappuja yhtään ylös... oli siis tullut kyykkäiltyä! ;)

Ja siitä se sitten lähti... motivaatio ja innostus! Tänään olin taas taistelemassa rautojen kanssa ja ehkä ne muutamat uudet treenitopitkin vähän innosti tähän "uuteen nousuun". ;)

Ja sitten siihen vielä tärkeämpään eli ruokaan! Mitä meillä on syöty...

Normijuttuja ja mie kyllä NIIN nautin kun meiltä saa kaikkia ihania tuoreita marjoja ja hedelmätkin maistuu paljon paremmilta. Löysin myös uuden mahtavan treenibusterin ja muutenkin enargiaa antavan välipalan:

Heitin blenderiin 2taatelia, puolikkaan banaanin, 1tl maca-jauhetta, 2tl raakakaakaojauhetta, 2dl mantelimaitoa. Alunperin bongasin tän ohjeen Ainon blogista. Ja en tiedä taas oliko energia peräisin just tästä juomasta tai erityisesti macasta, mutta kyllä mulla ainakin nousi energiataso ihan uusiin ulottuvuuksiin kun tän heitin huiviin. Saattoi olla osasyynä myös erityisen hyvä maku! ;)

Mutta nyt uuden innon siivittelemänä lähden lepuuttamaan lihaksia ja silmäluomia, jotta saan itseni sängystä ylös 5.30 kohti kahvakuulatuntia. Ja kuulostais muuten keittiöstä kantautuvan blenderin ääni... taidan nauttia aamiaiseksi miehen tekemän, edelläkin mainitun macalla terästetyn raakakaakaosmoothien. :)

Mukavaa viikon jatkoa!

Hyvinvointi

Tässä viimeisen viikon aikana on ollut mielessä oma hyvinvointi. Se mitä se minulle tarkoittaa ja milloin voin hyvin.

Tiedän miten huonosti olen voinut ja siihen neljän vuoden takaiseen olotilaan verraten voin nykyään loistavasti! Siltikin voin toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin. Olen edellenkin ylipainoinen, mikä tarkoittaa sitä etten voi ihan jokaista jäätelöä tai kakkupalaa syödä. Asia 1. mun vatsa reagoi helposti turpoilemalla ja 2. en halua syödä itseäni enää siihen reiluun sataan kiloon takaisin. Rakastan kevyitä ruokia ja voin ihan rehellisesti sanoa, että esim. smoothie ja aamupuuro on mulle suuria herkkuja. En siltikään kiellä sitä ettenkö myös rakastaisi pihviä kermaperunoilla tai etteikö voissa uitetut etanat olisi ihania, kaikista kakuista, jäätelöstä, suklaasta, irtokarkeista jne. puhumattakaan. Sanon lähestulkoon jokaiselle asiakkallenikin, että jos sinä haluat herkutella tiettyinä erityisinä hetkinä niin anna mennä vaan! On näitä hetkiä sitten vuodessa 20 tai vaikka 30 niin siihen ympärille jää aika monta sataa päivää vuodessa milloin voi syödä kunnollisesti.

Ja kunnollisella ruualla tarkoitan KUNNON kotiruokaa. Se saa sisältää proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja. Se kunnon ruoka saa sisältää vihanneksia ja kasviksia ihan kaiken värisiä. Se saa myös sisältää ihan varmasti hedelmiä ja vielä varmemmin marjoja. Uskallan väittää ettei tässä maailmassa kukaan vielä toistaiseksi ole lihonut syömällä kasviksia tai edes hedelmiä. Ainakin näitä saa vetää aivan tuhottomat määrät jos meinaa näin itselleen kiloja kerryttää.

Mulle ravinto on ERITTÄIN iso osa hyvinvointia, koska tiedän kuinka huonosti olen voinut jos olen syönyt huonosti. Siltikään se ei estä mua herkuttelemasta silloin tällöin. Viime aikoina olen tosin herkutellut liiaksikin ja huomaan sen samantien olossani. Mun hyvinvointi kärsii jos herkuttelu jää päälle ja ilmeisen addiktoituvana ihmisenä se jää liiankin helposti päälle. 

Olen myös pikkuhiljaa ymmärtänyt sen miten isoksi osaksi mun elämää liikunta on muodostunut ja miten hyvin voin kun liikun. Haluan päästä liikkumaan ja huomaan itse (muusta perheestä puhumattakaan), jos en ole hetkeen päässyt lataamaan akkuja liikunnan parissa. Myönnän, että se tunne kun olet antanut kaikkesi ja hikisenä puuskutat hyvän treenin jäljiltä on aika mieletön. Liikun jotta voisin joskus herkutella. Liikun jotta saan uudelleen ja uudelleen sen ihanan tunteen. Liikun ylittääkseni itseni. Liikun jotta näen mihin mun kroppa pystyy. Liikun voidakseni hyvin. Liikun koska oikeasti pidän siitä. Liikun koska oikeasti nykyään pystyn.

Näiden kahden - ravinnon ja liikunnan lisäksi mun hyvinvointiin vaikuttaa monen monta isoa ja pientä asiaa. Perhe ja sen hyvinvointi, ystävät, hyvät unet, sopivasti säpinää, hymyilevät ihmiset, positiiviset haasteet, aurinko, metsän rauha, musiikki, hemmottelu, kampaaja... listaa voisi jatkaa hyvin pitkään. 

Ja kuten sanoin, joskus mun hyvinvointiin kuuluu se, että vedän korot jalkaan ja menen juhliin syömään kakkua! ;)

Voikaa hyvin myös tällä viikolla!

Tiistain tohinat!

Mulla on teille kerrottavaa... tässä ensimmäinen vinkki:

Kyllä vain, kesäkuussa starttaa Huumalla uusi kesäajan ryhmäliikunta-aikataulu, missä mulla on ihan oma vakituinen ryhmäliikuntatunti! Oon NIIN innoissani ja samalla NIIN jännässäni! Tanssitunteja on elämän aikana tullut vedettyä useampikin kymmen (lue sata), mutta ryhmäliikunnassa olen ihan keltanokka. Suurin asia mulle on ylipäänsä se, että olen siellä ryhmän edessä ja mua katsotaan, mutta kunhan tähänkin tottuu niin luulen, ettei sekään tunnu niin oudolta.

Mutta tänään viimeksi tuurailin kyseisen tunnin, eli mun pravuuri on tuo huolto40...venytyksiä ja foamrollailua. Mukavan rauhallinen tunti, jossa saa itsekin mietittyä rauhassa mitä seuraavaksi sanoo tai tekee. Ja eihän sitä koskaan tiedä mihin tämä kaikki tälläinen johtaa. Koska jos joku olisi mulle vielä vuosikin sitten sanonut mitä tulen tekemään elämälläni niin olisin varmasti nauranut sanojan suohon... 

Tänään aikataulut meni liikunnan osalta tiukaksi... oli pienimmän pojan päiväkodin kevätjuhla mitä ennen ei ehditty syödä ruokaa, joten juhlan jälkeen tultiin kotiin myös murisevan vatsan kanssa. (pakko kertoa: en syönyt tarhalla YHTÄÄN suklaahippupiparia!!! Oon ylpeä, selkäranka on kuin onkin olemassa vielä) Ruuan jälkeen en tykkää lähteä heti liikkumaan vaan mielummin annan ruuan lasehtia hieman. Kello näytti tässä kohtaa jo yli seitsemää ja aloin hieman turhautua. Tein eilen päätöksen, että olen seuraavat 30 päivää (eilinen mukaan lukien) erittäin aktiivinen ja käyn joka päivä edes pienen liikunnan tekemässä. Se voi olla siis työmatkat fillarilla tms. kunhan joka päivänä on oikeasti aktiivinen. 

Kun yks kaks alkanut rankasade ja ukkoskuuro oli menneet ohi hyppäsin pyörän selkään ja sanoi vielä Tonillekin, että teen pienen ja lyhyen ilta-ajelun... 46minuuttia ja 17kilometriä myöhemmin kurvasin takaisin pihaan! Oli melkosen voittaja fiilis!

Ennen ajelulle lähtöä olin pyöräyttänyt blenderissä sekasin mustaherukoita, banaanin, purkin rahkaa ja lorauksen vettä. Tämän sörsselin olin tunkenut pakkaseen ja lenkin jälkeen sain vielä herkutellä jäädyke-iltapalalla. Oli muuten tälläisen hellepäivän kruunu! Suosittelen kaikille vaikka jäätelön korvikkeeksi! :)

Mutta nyt kun on tehty töitä, liikuttu ja syöty, jää jäljelle enää yksi tärkeä osa: uni! 

Eli öitä!

Ups ´n downs!

Viimiset 10 päivää on menty kyllä niin olotilojen ja tunteiden heilahdellessa.

Oon nappaillut treenejä haltuun, mutta siltikin huomaan etten ole tällä viikolla ehtinyt vielä kuin kerran liikkumaan. Tai varmasti sitä olisi ehtinyt jos ei olisi ollut NIIN pirun mukavuudenhaluinen! 

Edellisellä viikolla kuitenkin liikuin näinkin hyvin:
su kahvakuula, ma bodystep, ti 20min kuntopyöräilyä + huolto-tunti foamrollaillen, ke bodycombat, to kahvakuula ja la toiminnallinen salitreeni. Eli tuohan on siis loistava juttu. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin niin ylitin itseni niin monesti viime viikon aikana. 

Tällä kuluvalla viikolla en ole ollut läheskään noin ahkera... ja SE jos mikä harmittaa. Olen ehtinyt ainoastaan keskiviikkona bodycombatiin. Ja niitä syitähän riittää... ma en vaan ehtinyt, ti olin töissä 10-20, ke töissä 7-17 (menin tämän jälkeen combatiin), to töissä 7-20.30 ja tänään yksinkertaisesti piti ehtiä kauppaan ja halusin olla poikien kanssa kotona. Noh, joo, kiirttä on pitänyt, mut olishan tonne varmasti muutaman liikunnan saanut rutistettua. Ja mitä tuohon maanantaihin tulee... ;)

Justin Timberlake vei maanantaina voiton AIVAN KAIKESTA!!! Huikea, huikea show ja ainahan nää tälläset jutut on positiivisia kokemuksia ja mielettömiä elämyksiä.

Mutta toki koko viikkoa on seurannut univaje, kun maanantaina olin kotona vasta yhden aikaan yöllä. Vieno hymy huulilla keikan jäljiltä on kuitenkin kantanut jotenkuten tällä viikolla. Mulla vaan menee unirytmi jo todella pienestä sekaisin, joten usein ei tälläisiä viikolla kukkumisia voi harrastaa... Mutta, mutta, IT WAS WORTH IT!!! ;)

No huomenna luvassa kuitenkin bodystep sekä sitten sunnuntaina kahvakuulailua. Eli ei tämäkään viikko ihan tyhjäksi jää. Se on vielä luvannut niin hyvää keliäkin, että joutunee varmastikin vihdoin kaivamaan ne rullaluistimet talvisäilöstä käyttöön. Se onkin sitten taas kaameaa katseltavaa kun tää matami lähtee ensimmäisiä kertoja luistimien päälle! En suosittele katsomaan vaikka näkisittekin! ;)

Tänään mun kaappiin löysi tiensä ZeroPointsin kompressiosäärystimet, mitkä pääsevätkin heti huomenna aamusta tositoimiin, lisää niistä sitten kun olen testaillut. (Ens viikolla mun kaappiin löytää tiensä myös toiset kompressiosäärystimet, mutta eri merkkiset, joten jotain pientä vertailuakin luvassa näistä) 

Ruokailujen suhteen on menty taas oikein mukavasti. Viime sunnuntaina tietysti tuli äitienpäivän kunniaksi herkuteltua ja meinaan tänäkin viikonloppuna herkutella jotenkin. Pienesti ja sallivasti, niin ei tule liian suuria mielitekoja eikä mahdottomia ylilyöntejä, morkkiksista puhumattakaan. 

Mutta nyt pää tyynyyn, että jaksaa aamulla steppailla! Moro morjensta kaikki! <3

Liekeissä!

Väsyneet iltaterkut täältä!

Kroppa on väsynyt ja halajaa iltapalaa, mitä minun rakas aviomieheni keittiössä meille häärää. Olen ottanut itseäni jälleen niskasta kiinni! Siis sekä liikunnan, että ravinnon suhteen.

Voin rehellisesti myöntää, että tämä kulunut vuosi ei ole mennyt niin kuin oppikirjoissa kerrotaan. Olen syönyt mitä sattuu, liikkunut ihan miten sattuu ja myös nukkunut miten sattuu. Aloin olemaan jo niin tympääntynyt omaan väsyneeseen ja tätä kautta alakuloiseen olemukseeni, että hiljaa mielessä toivoin jonkin sorttista herätystä. Kun oma olo ei vielä riittävästi soittanut hälytyskelloja niin muutama työkaveri onneksi pyyteli mukaan kuntokuuriin.

Notta, siinä miä!

Tai sanotaanko, että tämä on nimetty kadonneen vyötärön metsästykseksi, kesäkunnon tavoitteluksi ja luoja ties miksi, mutta perus-ajatuksena kuitenkin on motivoida! Motivoida itseään ja toisiaan liikkumaan sekä syömään hyvin ja terveellisesti! Siis juuri se mitä olisin kaivannut ihan jo itselleni, puhumattakaan siitä, kuinka kiva tätä on tehdä yhdessä!

No mihin tää juttu on sitten johtanut??? Siihen, että ruokavaliota olen siivonnut ja ruuan laatuun sekä määrään on taas kiinnitetty entistä enemmän huomiota. AloeVeran aamushotti ja vehnänoras yhdessä on tehneet sen, että kroppa puhdistuu! Ja sen huomaa otsasta... mulle on ilmestynyt minulle täysin kummallinen näppylä-röykkiö otsaan, kun epäpuhtaudet puskevat sitäkin kautta pihalle. Voin siis sanoa omakohtaisesti, että nämä kaksi toimivat.

Todistusaineistoa!

Liikunnan osalta tää on merkinnyt nyt kolmen päivän aikana melkosen suuria saavutuksia. Sunnuntai aamuna vietiin lapset hoitoon ja lähdettiin Tonin kanssa yhdessä kahvakuula-tunnille. Tunti itsessään ei ollut mulle vieras, eikä kahvakuula Tonillekaan ole tuntematon väline. Se mikä siitä tekee ihmeellisen, oli sunnuntai-aamun klo.10.00 treenaaminen. Me ollaan yleensä pyhitetty tää yhdessä hengailulle, mutta kummasti tää piristi ja ehti sitä vielä koko päivän touhuilemaan perheenkin kesken.

Miä ja mun maailman vahvin mies! <3

Eilen liikuntojen osa meni uusiksi... olin jo varannut itselleni BodyCombatin, kun toinen näistä mun työkavereista huikkas, et ei kun nyt mennään BodySteppiin. Mullahan on siis ollut ehkä maailman kaikkeuden kamalin steppilauta-kammo ja oon ollu tähän asti ihan varma, et se steppilauta vähintäänkin syö mut, mutta päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista. Ylitin lauta-kammoni ja tykkäsin tunnista kun hullu puurosta (aka minä sekin). Mielen ylittäminen oli ehkä se hienoin juttu eilisessä. Puhumattakaan siitä hien määrästä ja mielettömästä endorfiini-ryöpystä minkä tuo tunti sai aikaseksi. Ja voin kyllä sanoa ettei mikään maailman helpoin tunti, mutta huomasin etten nyt ihan NIIN huonossa kunnossa olekkaan, kun mitä ehkä itse etukäteen ajattelin (LUE: en kuollut tunnille).

Tänään jalat oli TODELLA tukkeessa ja alunperin olin suunnitellut rauhallista, palauttelevaa lenkkiä. Mutta toisin kävi! Meidän lapsilla oli SuperSankari-jumpan loppushow (huikea spektaakkeli olikin ja äiti ainakin oli tositosi ylpeä) ja tämän jälkeen satuin vilkaisemaan kelloa... OK, puoli tuntia aikaa niin alkaa kehonhuolto-tunti... mies ja lapset saivat lähteä kotiin ja mie ampasin vaihtamaan treenivaatteet päälle. 20minsaa ehdin mukavasti lämmitellä kuntopyörällä kevyesti polkien ja sitten venyttelemään ja rullailemaan FoamRollerilla. Jalat on melkosen paljon paremman tuntuiset nyt kuin ennen tuntia...

Nähtäväksi jää mitä huominen ja seuraavat päivät tuovat tullessaan. Nyt ainakin on erinomainen tunne ja kaiken aikaa sellainen "mä oon liekeissä"-fiilis. (Ja aikasen kova väsymys..ZzZzz)

DanceDanceDance

Tällä viikolla on menty eikä meinattu... liikunnan pääpaino on ollut tanssillisissa ryhmäliikuntatunneissa. Eli mitä se sitten tarkoittaa mun kohdalla?

Tiistaina sh'bam 45min + kehonhuoltotunti 40min. Keskiviikkona LatinPassion 60min. Torstaina BodyJam 60min ja eilen, perjantaina Valentine's dance party (sisälsi zumbaa, sh'bamia ja bodyjamia) 1h 30min... On siinä tanssillisia tunteja kerrakseen, etten sanoisi! ;)

Kehonhuolto-tunnin välineet! <3

Kaikki nämä tanssilliset tunnit ovat jollain tapaa erilaisa... Kaikki tunnit kuitenkin tukevat toisiaan. Jossain tehdään enemmän lattareita, jossain hiphoppia, toisessa tehdään joka biisin kohdalla eri koreografiaa ja jossain koreografiaa kasvatetaan useamman biisin ajan... Kaikkia tunteja kuitenkin yhdistää tanssillisuus. Mulla on kaikilla tunneilla sellanen fiilis, että nyt annetaan vaan mennä. Toki mun suhtkoht tarkka rytmitaju helpottaa tunneilla käyntiä ja toki tanssitataustalla on jotain vaikutusta kehon liikkeeseen, mutta kyl mie silti sanoisin et kaikilla tunneilla pystyy käymään vaikkei tälläsiä "juttuja" omaisikaan. Mulle itselleni nää tunnit on sitä mun omaa aikaa, tottakai liikuntaa, mutta myös päänsisäistä terapiaa... saan keskittyä vain omaan tekemiseen ja antaa rytmin kummuta jostain todella syvältä itsestäni.

Tänään puolestaan on otettu aamu ihan rauhassa... hassuteltu lasten kanssa ja herkuteltu heti aamusta puuron merkeissä! Vaikka olen kyllä aina tykännyt puurosta, niin enpä olis silloin reilu kolme vuotta ja lähes 30kiloa sitten kuvitellut puhuvani puurosta ja herkuttelusta samassa lauseessa... Niin se elämä ja mieli sekä oma ajattelutapa muutuu... ;)

Laitan tähän loppuun vielä sh'bamin viimisen biisin, mikä saa kyllä ainakin mun lantion vipattamaan ihanan letkeästi! :D Mukavaa viikonloppua mussukat!

Sunnuntaina

Eilen oli sunnuntai just mun makuun. Aamu alkoi rauhallisesti puuhastellen, lapset kävivät "parturi iskän" luona. Aamiainen venähti pitkäksi ja tehtiin siitä jo lähes brunssi. Siivottiin vähän isommin ja laiteltiin himppusen kavättä kotiin.

Murun ostamat tulppaanit! <3

Sitten jossain kohtaa iltapäivää tajuttiin, että ruokailujn ajotus ei mennyt putkeen siltä osin, että Toni olis päässyt salille ennen mun zumbatuntia, joten soitettiin mun äiti hätiin. Vietiin pojat siis mummilaan ja päästiin yhtäaikaa Huumalle, Toni salille ja mie tosiaan zumbaan.

SaliMarkku ja ZumbaPirkko

Molemmat sai mukavan treenin tehtyä ja  olo oli kummallakin TODELLA hyvä. Salilta sitten mummilan kautta kotiin ja iltapalan tekoon.

Iltapalaksi tehtiin tuhti satsi tonnikala-munakasta. Kaiken kaikkiaan laitettiin 8 valkuaista, 1prk tonnikalaa, 1,5 tomaattia, suolaa, sitruunapippuria, tuoretta persiljaa ja basilikaa. Lisukkeeksi molemmilla raejuustoa ja munakas satsi noin puoliksi... Toni otti vielä lisäksi ruisleivän kun on kuitenkin pikkusen isompi kaveri kun mie. ;) Onneksi!

Tälläisen ihanan rentouttavan sunnuntain jäljiltä on mukava alottaa uusi viikko, ystävänpäiväviikko, jolloin meidän perheessä aletaan jälleen kiinnittämään huomiota treenaamiseen ja kunnolliseen syömiseen. Ei siirretä tätä enää yhtään päivää vaa aloitetaan NYT. (tai aloitettiin jo eilen paremminkin) 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Pitäkää toisistanne ja etenkin itsestänne huolta!

Uudistusta ja itsensä ylittämistä!

Öhm... Äsken mietin pää sauhuten, että siitä ja tästä ja tosta tahtoisin kertoe teille, mutta nyt kun tämä kone on tässä edessä niin en enää muista yhtään mitä piti kirjoittaa. 

Keskiviikkona kahvakuulailin Huuman haaste-porukan kanssa. PT-Mira oli saanut selän tositosijuntturaan, joten kaipasi mun apua tunnille näyttämään liikkeet. Ja miehän menin, eipähän tarvinut ihmetellä minkä treenin itse tekisi tai mille tunnille menisi. Tämän tunnin päälle vetäsin vielä LatinPassion tunnin. Näiden kahden tunnin jälkeen olo oli kaikkensa antanut. Iltapala oli onneksi rakkaan mieheni toimesta riittävän tuhti, mutta terveellinen! :)

Kun näin ekan kerran ton yllä olevan kuvan niin totesin vaan, että jotain täytyy tolle perssiille tehdä... ja selkälöllöille... ja alleille! Mutta hiljaa hyvä tulee... se on loppuelämä edessä, eikä tässä millään dietillä olla eikä tulla olemaankaan. Itseäni vastaan tässä taistellaan... ja olen kovasti opetellut vertaamaan itseäni "entiseen minään" enkä muihin ihmisiin.

Huomena on edessä ihana ja jo jonkin aikaa odotettu haaste ja itseni ylitys. Meillä on tanssistudion järjestämä AgroYogan alkeiskurssi, jota tulee vetämään Timo Kurvi. Olen jo pidempään haaveillut pääseväni tälläiselle tunnille, kun olen kuunnellut ystäväni juttuja AgroYogan ihanuudesta. Sen melkein 30kiloa painavampana en edes uskaltanut haaveilla siitä, että kokeilisin jotain tälläistä, mutta nyt musta tuntuu, että pystyn siihen. Maltankohan yöllä edes nukkua kun odotan huomista kolmetuntista. Veikkaan kyllä, että huomisen jälkeen tiedostan taas ihan mukavasti sellaisia lihaksia kropastani, mitä en siellä edes tiennyt olevan. ;)

Tuo videon pariskunta on ehkä jokusen tunnin treenaillut tuota lajia... eli ei varmasti kannata odottaa, että alkeiskurssilla saavuttaisi tuollaista taituruutta, mutta ehkä jotain lentoa on tiedossa kuitenkin! :D

Tänään on ollut fiilis kyllä ihan kohdillaan, ihan jo aamun ihanan kampaaja-hetken takia. Se on jännä kun uskaltaa antaa itselleen luvan erottua massasta ja tehdä jonkun pienen asian, just niinkun ITSE haluaa. Miettimättä juurikaan mitä muut sanoo tai ajattelee... Tämä pieni asia on ollut mulle tänään uusi hiusväri! Taputin itseäni oikesti olalle kun uskalsin tehdä tämän, enkä kadu hetkeäkään! Kuka nyt ei pinkistä tukasta tykkäisi!?! ;)

Edessä on muuten vapaa viikonloppu ja meinaan ottaa sen rentotumisen kannalta. Mitä nyt tuli luvattua lapsille luistelua ja pitäis itsekin jossain välissä treenailla... sunnuntaina viimestään olis ainakin bodybalancen vuoro. Onhan näitä, mutta huomenna aamulla nukun pitkään... tai ainakin kahdeksaan, ehkä! ;)

Koskaan ei kannata epäillä muffinien voimaa!

Motivaatio palannut kuin salamaniskusta... ja mitä siihen vaadittiin?

Tehtiin koko perheen voimin näitä suklaamuffineja, söin yhden. Oli TODELLA makeaa vaikkakin aivan suunnatonta herkkua. Olen sitä mieltä, että silloin harvoin kun herkutellaan niin herkutellaan sitten todellisella herkulla. Noh, tosiaan söin yhden kahvikupin kera ja sen jälkeen melkein kuulin sen surinan kropassa. Ja se surina puolestaan johti mihin?

Siihen, että vedin vermeet niskaan ja lähdin lenkille... huomatkaa todellinen välineurheilija! ;) Korvilla Skullcandyt, takin alla piilossa Spibelt ja ranteessa Polar. Noh, jokatapauksessa. Lenkille MARS! Kävelin kotoa Huumalle, kävin solariumissa ja kävelin takaisin kotiin. Lenkkeilyä tuli kaiken kaikkiaan 1h 20min. Kevyellä rasvanpolttosykkeellä mentiin, vaikkakin tuntui että muffinin sokerit ja kahvin kofeiini tahtoivat puskea suonista ulos ja nostaa sykettä pilviin!

Tuima ilme, mutta hyvä olo!

Tämä kaikki johti siihen, että näin muutamat iloiset kasvot. Kuuntelin ihan HUIPPUJA biisejä ja jossain kohtaa vain tajusin itsekin hymyileväni. Jalat vei ja mieli selkeni. Eli kuten otsikkokin kertoo, joskus niistä muffineistakin on jotain hyötyä! ;)