KRAPULA!

Eilen sen sitten tein.... nimittäin aikuiselämäni ensimmäisen uunijäätelön! Olen joskus yläasteella kotitaloustunnilla tätä kyseistä tavaraa syönyt ja nyt sain jostain päähäni, että sitä on vaan PAKKO saada! Noh, pohjalle laitoin Daim-keksejä ja suomalaisia pakastevadelmia, päälle vaniljajäätelöä ja marengin!

Täytyy myöntää, että olihan se hyvää (ja aivan tajuttoman makeeta)! 

Kaiken lisäksi nyt satuin katsomaan illalla PS.I Love You-elokuvan kun se telkkarista tuli... tuo kyseinen pätkä on just sellanen kyynelkanavat auki-teos! Joten kyynelet vuolaasti valuen yritin nähdä leffasta jotain. Noh, miltäs sitten tänä aamuna tuntui???

Silmät turvoksissa, univelkaa, pää jumissa, vatsa sekaisin ja olo mitä kamalin! Itkemisestä turvonneet silmät ja sokerista/rasvasta johtuva krapula! Maanantaiaamu olikin tällä reseptillä "pelastettu"!!! Voi p***ele mie sanon!

Mutta mitä tästä taas opimme? Itkuleffat toki on joskus ihan ok, ei siinä mitään! Mutta se varsinainen opetus? Koeta nyt hyvä ihminen (minä itse siis) ymmärtää ja muistaa, että liiallinen sokeri on VAIN JA AINOASTAAN pahaksi. Loppupeleissä nykypäivänä piilosokeria tuntuu olevan hieman joka paikassa, joten miksi ihmeessä sitä pitää vielä lisätä omaan ruokavalioonsa... en nyt kuitenkaan tarkoita ettenkö jatkossakin söisi silloin tällöin karkkeja tai kakkuja yms. mutta sainpahan taas muistutuksen siitä, millaisen olon voi itselleen saada vetämällä "sokeriöverit". Ja muistutuksen kautta osaan taas hetken ainakin pitää itseni aisoissa tuon liiallisen sokerin kanssa.

Kuva Googlesta

Toki eilisessä pommissa oli mukana myös rasva! Keksien rasva ei todellakaan ollut missään parhaassa mahdollisessa muodossa, vaan juuri siinä epäsuotuisammassa kovassa (tyydyttyneessä) muodossa. Toki ihmisen keho tarvitsee rasvoja toimiakseen, mutta ei näitä tämän kaltaisia rasvoja, vaan juurikin niitä pehmeitä, tyydyttymättömiä rasvoja. Sokerin ja rasvan yhdistäminen onkin ehkä se huonoin vaihtoehto.

Kuva Googlesta

Mutta jälkeenpäin ei voi muuta sanoa kuin, että tulipahan tehtyä! Tämä viikko alkoi tosiaan hyvinkin sumeissa ja krapulaisen oloisissa tunnelmissa... Kovasti yritän tässä kompensoida oloani ihanilla tuoreilla ja terveellisillä ruuilla... illaksi sitten töihin ja päänsäryn tasosta riippuen tämän jälkeen lenkille joko kävellen tai juosten. Sitten toivon nukkuvani ensi yön kuin tukki ja herääväni huomenna aamulla aivan uutena ihmisenä! ;)

 Aamiaisena tänään banaania, mansikoita, Bonne:n mansikkasosetta sekä rahkaa blenderin kautta lautaselle ja sekaan itse tehtyä mysliä... Palan painikkeeksi vielä keitetty kananmuna ja sammiollinen kahvia! ;)

Toivottavasti teidä viikko on vierähtänyt käyntiin mukavammissa merkeissä kun mun! Onneksi se ei paljoa vaadi... ;)

Nonniin!

Kun on kerran alkuun päästy niin sitten hoidettiin homma kotiin oikein olan takaa! Päätin antaa itselleni luvan herkutella... päätin antaa itselleni luvan tehdä sen kerran viikossa... tänään olen syönyt laskiaispullaa ja irtokarkkeja! Jooh, tosin olen tässä todennut ettei mitään PYSTY syömään samoissa määrin kuin ennen, niitä ei edes ostanut niin paljon kuin joskus aikoinaan! Ja täytyy myöntää, että nyt kun olen sallinut itselleni nämä herkut, niin ei niitä ole kyllä edes tehnyt mieli! Kielletty hedelmä on siis näköjään aina KIELLETTY hedelmä ja paaaaaaaaaaljon kiinnostavampi ja houkuttelevampi! Tällä kerta viikkoon-mentaliteetillä lähdetään tästä nyt siis liikkeelle ja sen sallimissa rajoissa mennään!

Tässä nää, karkkia alle puolet siitä, miten joskus ennen on ostettu, vaikka tostakin vois vähentää... ja eihän noi siis yksin mulle ole... niin ja vuokrattiin me sitten leffakin!

Huomena on luvassa myös perinteiset sunnuntai-jammailut bodyjamin tiimoilta. Ja ens viikon saliaikatauluakin hieman tuossa rustailin kalenteriin. Ensi viikolla tosin alkaa "uudet tuulet" ja hivenen joutuu tekemään "myönnytyksiä" treeni-juttujen suhteen, koska vapaa-aika vähenee kummasti! ;))) Mutta siitä kerron ihan virallisesti vasta ensi viikolla! :D

Tänään oli meidän minimiehen elämänsä ensimmäiset hiihtokilpailut! Hän oli niin intona ja hienostihan se meni... jos ei oteta huomioon n.0,5metrin syvyistä pehmeää hankea ladun ympärillä, mihin meidän ukko tietenkin kaatusi ja siinähän meni sukset ja sauvat ihan solmuun ja ylös hän pääsi vain isin pienoisella avustuksella! Ja huomena on luvassa perinteinen laskiasmäki... perinteiset pullat tosin siis vedettiin jo tänään, joten huomena keskitytään vain mäkeen ja sen ylös juoksemiseen! :D

Ja loppuun vielä pieni lahja! Mun äiti halusi onnitella mua nimipäivien ja työn takia ja osti mulle uudet treenipökät lahjaksi... olin tosin niitä itse mukana ostamassa, että sain just sellaset kun tahdoin! Näistä muistan nyt jatkossa sitten sen kuinka pitkälle olen päässyt ja kuinka paljon mussa voimia onkaan. Koska nää oli mun ensimmäiset viralliset pöksyt kokoa M!!! Missä ihmeen välissä musta on oikeasti tullut NIIN pieni??? Niin ja kiitos vielä äiti!

JUST DO IT! Eiks niin???

Lopuksi tahtoisin kiittää todella paljon kaikkia mua kannustaneita ja edellisiin postauksiin positiivisia kommentteja jättäneitä! Te ette uskokkaan kuinka paljon niistä on ollut henkisen järjissä pysymisen kannalta hyötyä! Ja hyötyä siinä, että olen pystynyt tekemään päätöksiä herkuttelujen suhteen! Ja loppujen lopuksi haluaisin myös sanoa, että minähän en tee tätä juttuani minkään kisojen tms. takia, vaan oman itseni ja loppuelämäni, ja siihen varmasti kuuluu myös herkuttelu, joten pakkohan mun on joskus oppia sekin asia hoitamaan normaalisti, eikä aina näin "huonosti"! Ei tälläistä itsensä parjaamista ja soimaamista enää, vaan sallittuja hetkiä joista saa nauttia, ehkä niiden herkkujen houkuttavuus pikkuhiljaa katoaa, kun niitä ei ajattele liikaa ja niistä ei tee itselleen liian suuria asioita! Tai sitten minä vain toivon näin... :D

5 ja puoli viikkoa...

Sokeritonta aikaa kesti! Tänään tein tietoisen valinnan ja söin Runebergintortun... Ihan koska niitä saa kerran vuodessa ja koska se on yksi mun ihan ehdoton suosikki leivonnainen! Joo jälleen sisäinen leipurini nostaa päätään. Ja Oih, päässä surisee vieläkin! Nautin hyvällä omallatunnolla koko komeuden kahvin kera ja voih, miten makiaa se olikaan! Todellista herkkua, enkä kadu yhtään! Toki sanoin Tonillekin, että harmittaa myöntää tämä asia teille, mutta toisaalta enköhän minä ole teille (ja itselleni) jo oman mieleni lujuuden todistanut. Eipä mulla muuta... jatketaan tällä surinalla huomiseen... halusin vain kertoa tämän teille heti... ehkä tämä on se ensimmäinen askel tähän minun normaaliin ja sopivaan, silloin tällöin tapahtuvaan herkutteluun. 

Kuva Googlesta

Keskiviikon valitukset!

Olen ollut jotenkin ihan alamaissa koko tän alkuviikon... ihan ilman varsinaista syytä! Mun vaan tekis kaiken aikaa mieli käpertyä sohvalle viltin alle tuijottamaan jotain elokuvaa ja ehkä vähän syömään jotain hyvää! Joku täysin ennalta-arvattava romanttinen komedia olis ihan just passeli... koska miehän itken aina tällästen aikana ja nyt just jotenkin tuntuu, että se varmaan auttais... Siihen viereen tosiaan haaveilen karkkikulhoa... EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ!

Merkkarit <3

Ja Fazerin uutuus patukka... :D

Tällä viikolla treeniaikataulukin on mennyt hieman "uusiksi" ja olen nyt käynyt maanantaina ja tiistaina Hypoxissa, sekä eilen illalla vielä pitämässä tanssitunnin... Tänään pitäisi mennä salille! En muista koska viimeksi se olisi ollut PITÄISI! Koska tämän hetken ainut houkutteleva ajatus salilla on tasan tarkkaan infrapunasauna! Ei sillä, että sali-into olisi kaikonnut kokonaan, mutta tää edellä mainittu fiilis nyt vaan on tällänen, mihin ei sisälly sairaanpirteetäsaliTeaa! Ehkä tää on jotain masennusta siitä, että mun 15seconds of fame- aikakin oli ja meni! ;))) Mainos ei siis enää pyöri maikkarilla... :D Phah...

Tänään musta tuntuu myös siltä, että olen ravannut kaiken aikaa keittiössä syömässä jotain... jääkaapissa oleva suklaapatukka, pöydällä olevat lasten fazerin siniset konvehdit (7kpl mummilta saatuja) ja kaapin ylähyllyllä olevat lasten viikonloppunamuset (2pussia AngryBirds-karkkeja = namuja kahdeksi viikonlopuksi) on kyllä ainakin toistaiseksi saaneet olla rauhassa.... joten ei hätää, en mie ehkä kuitenkaan ole syönyt ylimäärästä kun leipäpalan ja banaanin. Eli ei tää mikään worst case ever ole... ja varsinaista repsahdusta ei ole tapahtunut!

Tätä mie söin äsken välipalaksi... herkuttelin siis!

Ehkä tämä kaikki vaan liittyy jollakin tasolla tähän mun stressiin ja tietämättömyyteen tulevasta, noin niinkun töiden ja opintojen suhteen... Minullahan kun ei ole tapana juurikaan stressata, kun ihan kaikesta ja aina! Tai sitten tämä kaikki kertoo vaan siitä, että ihminen se minäkin olen... teen huonoja valintoja ja ihmeellisiä ratkaisuja... Vielä kahden ja puolen vuoden opettelunkin jälkeen se "vanha minä" nostaa toisinaan päätään ja luulen, että joudun tähän tottumaan... Tuskin NIIN suuri osa minua ja NIIN pitkä ajanjakso mun elämästä ihan sormia napsauttamalla häviää kokonaan!

Ja sitten on vielä toi ilma! Onkohan mun olo tällänen ton ilman takia, vai alkoikohan toi ilma tän mun olon takia??? Koska eikös kaikissa elokuvissakin aina sada jos päähenkilö on allapäin??? ;)

No, nyt tuli tuo toinen osapuoli kotiin ja se tuntuis puolestaan olevan itse pirteys... josko se tartuttais tosta edes osan muhun??? No niin ja heti se raahaa mut salille... ööö... joo... oikeen tositositosi monta kertaa joutu sanomaan, et mennään... ;) Ainakin kerran! :DDD

Lauantai-iltana....

Tässä meidän perheessä ei mentykkään ravintolaan... vaikka mamba tai joku sellanen niin lauloikin! Vaan mentiin salille! Koko lauantai oli ihan ihana, vaikka yhdessä vaihessa ahdisti enemmän kun laki sallii! Ja ihan vaan siitä syystä, että eilen tuli nautittua palanen lihalevyä ja pieni pala pullaa ihan sillai spontaanisti... Mut jälkimmäisen mie perustelen sillä, että ammatillisista syistä!!! Koska, ostettiin lapsukaisille laskiaispullat sellaisesta leipomosta, mistä mulla ei ole aiemmin kokemusta ja tottakai mun sisäinen leipuri nosti päätään... Noh, ei ollut erikoinen pulla se pulla tai lähinnä se pala mitä siitä maistoin! Lihalevyn syömistä puolestaan en voi selitellä millään, mut olihan se ihan hyvää! Ruoka sitten "vastapainotettiin" ja tehtiin ihanaa salaattia... tai siis Toni teki!

Perus salaattipohja, avokadoa ja savulohta!

Aamupäivästä tosiaan käveltiin koko perheen voimin mun äidille kahville... hitaalla, tuon meidän 2,5vuotiaan tahdilla mentiin ja ulkoilua tuli lähes kaksi tuntia... Tää ulkoilu on kyllä tehnyt tooooooosi hyvää sen alkuviikon sisällä jumittelun jälkeen! Tuon ruuan jälkeen aloin miettimään omia syömisiäni ja ajattelin pitkästä aikaa kirjata kilolaskurin ilmaiseen ohjelmaan oman normi-päiväni syömiset ja mitäs minä huomasinkaan... Olen niin uskollisesti syönyt miinuskaloreita, että olen vetänyt ne huomaamattani jo aivan liian alas! Joten ihan hyvä, että vähän merkkasin niitä ylös tuolla ohjelmalla... Nyt alkaa vähän enemmän syöminen! Hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta ainakin sellaisen 200-300kaloria enemmän saisin nyt jatkossa taas syödä, ainakin hetken... Ja siltikin menen miinuskaloreilla aivan hyvin, niin että paino putoaa sopivan hitaalla tahdilla! Jos vaikka tälläsellä buustauksella saatais se paino valumaan alas niin, että ennen huhtikuuta olis se -30kiloa plakkarissa!

Se on kuulkaas ihan pukeutumiskysymys paleleeko vaiko ei!

Ja sitten saatiin vielä iltapäivällä miehen kanssa tosiaan idea, että josko mummi ottais pojat hoitoon ja mentäis yhdessä salille... Ja mummihan otti! Mies sitten oman treeninsä ohella hillui kameran kanssa ja yritti ottaa musta joitakin kuvia salilta... Joten tässä niitä tulee! Ja samalla esittelyyn pääsee mun ihka uusi hivenen läpinäkyvä treenitoppi! Se on kyllä ihana... ja kokoa M!!! :D

Pullistelua ennen salille lähtöä...

Posee...

Selän lämmittelyä kepukan avulla

Hyvää Huomenta yhdellä jalalla, tangossa 12kg

Kylkitaivutuksia 16kg kahvakuulalla

Näissä on hivenen edistytty, lähtökohta kun oli jalat aivan koukussa... Vielä siis muutama viikko sitten...

Lauantain settiin pääsi myös alatalja

Tais olla mun kuvaajallakin ihan hyvä treeni kun kuvat on näin epätarkkoja... ;) Tulihan sitä paljon muutakin tehtyä, mutta kaikkea nyt ei alettu kuvailemaan. Lopuksi kuitenkin haastoin itseni vetämään leukoja... Toni kuvasi tän 50kg vastapainolla tehdyn yritelmän... No joo meni niitä sitten loppupeleissä jo neljä toistoa! Mut video on aika jäätävä... ;)

Mulla on parin viikon sisällä tapahtunut päässä jokin muutos ja olen vihdoinkin alkanut tajuamaan oman pienuuteni... Siis verrattuna siihen melkein +27kg minään. Ja taas näitä tänään otettuja kuvia katselin ihan huuli pyöreänä kun en voi oikein ymmärtää missä välissä musta on tullut noin "pieni"! Vielä matkaa tosin on jäljellä ja kyllä sitä läskiä löytyy kadotettavaksi, mutta jotain silti on tapahtunut mun ajattelussa. Mun äitikin sanoi eilen, että on huomannut mun ajattelussa muutosta... en enää pidä itseäni valaana vaan ihan normaalina ihmisenä!

Palkkaria nassuun ja kuva siitä... oonkohan sittenkään ihan normaali ihminen???

On sielä jotain jo jossain...

Ja kuten ehkä tarkkaavaisimmat huomaa, mulla on uusi puhelin... Möin sieluni ja en ole enää Nokia-tyttö vaan Samsung sai kun saikin astua kuvaan. Sain tuon eilen vähän ennen salille lähtöä ja voin vaan sanoa, että minä ja tekniikka ei oikein olla koskaan sovittu yhteen, joten opettelu ja harjoittelu kestää ja kestää ja kestää... Mutta sai sillä kuvia! Olis varmasti saanut ihan tarkkojakin jos kädet ei olis tärissy treenin jäljiltä ihan niin kovasti! ;) Että ihan kivasti uppos eilinen treeni noihin jo valmiiksi jumeihin käsiin, vaikkei varsinaisesti käsitreeniä tullut edes tehtyä, vaan treenin pääpaino oli vatsoissa ja selkälihaksissa... ;)

Tänään sunnuntaina mie sitten taas hyppäsin vaa´alle ja tulos oli ihan kiva... viikossa on lähtenyt 500g ja nyt vihdoin ja viimein mentiin alle sen ennen joulua olleen painon! Vain 200grammalla tosin, mutta joka tapauksessa tällä hetkellä painan vähemmän kuin, ööö.... en edes muista milloin! Aamupaino oli siis 76,6kg ja pudotusta nyt kaiken kaikkiaan 26,5kg! Kuten jo tuola ihan alussa mainitsin tuon huhtikuun tavoitteen niin tässä on tosiaan nyt hieman vajaa 12 viikkoa jäljellä mun syntymäpäiviin... Alunperin silloin yli 2vuotta sitten ajattelin tän kaiken olevan sellainen "Tea kuntoon ennen kolmeakymppiä"-juttu... ja sitten jossain vaiheessa matkan edetessä se muutti muotoon "Tea -30kg ennen 30veetä". Tuosta kolmenkympin pudotuksesta uupuu nyt siis se 3,5kg ja uskon tämän onnistuvani pudottamaan ennen huhtikuuta ja kolmenkympin juhlia! Tänään siis erittäin hyvillä mielin noustiin tähän päivään!

Mulla olis tänään vielä bodyjamin sunnuntai-bileet edessä... mutta ennen sitä hyötylenkkeilyä tanssistudion kokoukseen! Kuinka teidän viikonloppu on tällä kertaa sujunut?

M. A. A. N. A. N. T. A. I

Tänään ei oikein käynnisty... siis minä ja mun pää! Mies kyllä herätti mut n.6.15aamukahville kanssaan ja itse nousemisessa ei ollut ongelmia, mut tää herääminen onkin sitten ihan toinen juttu. Pää on ihan jumissa ja lihaksetkin hivenen... luulenpa, että tämän viikon pienemmät painot-pidemmät sarjat-teema osui ihan oikeaan kohtaan. Vaikka liikuntaa tuulee määrällisesti tällä viikolla paljon, olen luvannut itselleni pitää sen kevyehkönä. Eli painot on tällä viikolla ihan mitättömät salilla, toistoja teen n.15, hitaasti ja rauhallisesti, niin että kroppa saa palautella rauhassa. Hirveä himo on tosin jo päästä tanssimaan ja huomenahan se alkaakin. Vielä pitäis vähän hioa alkulämppäreitä ja tehdä koreografiaa, mutta ehkä se tässä tämän päivän aikana hoituu, kunhan saan itseni koottua.

Lapset on myös jotenkin väsyneitä... kumpaakaan ei meinannut saada ylös sängystä ja isompi halusi jäädä kotiin kerhosta, vaikka yleensä lähtee sinne ihan intona. Noh, isompi yskii ja pienemmällä vuotaa nenä, ihan kaiken aikaa. Mies veti eilen illalla finrexiniä naamaan ja itse aivastelen... minähän tällä hetkellä pelkään, että ollaan tulossa kipeeksi! Ei nyt just! Eihän?

Jalat ylös, villasukat jalkaan ja leffa pyörimään taitaa olla tän päivän plan A.

Mutta arvatkaas mitä? Miehän olen aina salilla sellanen itsekseni tekijä ja kuljen napit korvilla... Jopa siis miehen kanssa, viimeksikin tehtiin ylätaljaa vuorotellen ja molemmilla pauhas omat musiikit korvissa ja ainut kommunikaatio oli se kun toinen vähän ehkä nyökkäs kun lopetti sarjan ja laski toisen tekemään... Mutta nyt mie tahtoisin salikaverin! Siis jonkun jonka kanssa tehdä JOSKUS salilla jotain ja saada uusia liikkeitä sekä motivaatiota. Joku jonka kanssa jakaa ihan kasvotusten näitä treeni-juttuja... Joku jonka kanssa voisin hehkutella, et teinpä muuten oman jalkaprässi-ennätyksen! Noh, mutta onneksi olette te lukijat, jotka jaksatte näitä mun hehkutuksia siitä, kuinka hyvä olla mulla on nykyään.  Ja siis en mie sitä sano etteikö mulla olis ystäviä, jotka on ihan huikeita ja kannustavia, mut eihän ne (tai te) jaksa aina vaan kuunnella mun sali- tai treenijuttuja... ;)

Mutta ei mulla muuta... tai olis mulla paljonki asiaa, mutta se on lähinnä niin valitus-painotteista, että en lähde sille linjalle. Toivon saavani jostain sen mahtavan euforian, millä mentiin lauantaina! Nyt tekee mieli suklaatakin! VOIH HUOH! Mut katsokaas mitä mun ihana rakas teki meille eilen iltapalaksi, no johan oli nam! :D Eli proteiini-Puddingia ja mansikoita... onneks mulle on tällänen mies!

Tää kuvakii on ihan TOSI nam! ;)

Joo, sen verran vielä... Laitelkaa mulle teidän all time favouritteja treenibiisejä tulemaan!?! Mie odotan tähän asiaan paljon kannanottoja, sillä mun treenimusat kaipaa ihan huutavan kipeesti jotain vaihtelua!!! :DD SHM:n Greyhound on aika kova tunnelmanluoja bodyjamissa...

Muksaa maanantaita teillekin! Mulla ainakin vähän jo helpotti, kun pääs "purkamaan" teille! :D

Valintojen vaikeus

Näin elämäntaparemontin tehneenä joutuu toisinaan todella vaikeiden valintojen eteen... Eilinen sisälsi kaikin puolin erilaisia valintoja ja osa niistä oli ihan hyviä ja osa ei ehkä niin hyviä valintoja.

Ensimmäinen vaikea valinta oli lounaan tienoilla... oltiin hoitamassa asioita ja käymässä kaupoilla kun ruoka-aika sekä nälkä iski koko perheeseen. Ja mikäs olisikaan sen helpompi homma, kun kaartaa autolla Hesburgeriin... no, okei siinä kohtaa päätös ei ollut vaikea ja tiskiltä lähti mukaan kanasalaatti, ei mitään maailman parasta herkkua, mutta täytti vatsan ihan riittävästi. Niin juu ja cola zeroa lisäksi...

Mullahan piti olla sali-päivä eilen, mutta meitä Kotkalaisia hellittiin järjettömän hienolla ilmalla ja tälläselle liikkuvalle ihmiselle tämä tuotti oikein päänvaivaa! Eli siis vetääkö päälle salikamat vai ulkoilukamat... päädyin kuitenkin jälkimmäiseen. Ne harvat kerrat Suomen talvessa kun aurinko paistaa ja mittari näyttää miellyttävää -2astetta on todella harvassa ja kyllähän tälläiset tilaisuudet kannattaa käyttää hyödyksi. Ehtii sinne salille sitten seuraavanakin päivänä... tai näin vielä eilen ennen lenkille lähtöä ajattelin! 

Tekniikan ihmelapsi!

Ilma oli OIKEASTI aivan mieletön!

Lenkin jälkeen mies lähti viemään lapsia hoitoon ja yökyläilemään mummiloihin ja minä pyyhälsin suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. Mun yksi parhaimmista ystävistä (ja meidän esikoisen kummi) on asunut jo pitkään ulkomailla Englannissa ja Singaporessa sekä nykyään Oklahomassa, eli siis ison veden toisella puolen ja toooooooooosi kaukana. Tämä ystäväni ja hänen englannissa asuva poikaystävä käyvät suomessa yleensä kerran tai pari vuodessa. Näillä kerroilla meillä on tapana kokoontua vaihtamaan kuulumiset hyvän ruuan ja vielä paremman viinin parissa.... yleensä tämä tapahtuu kerran vuodessa ja juurikin näin joulun ja uudenvuoden tienoilla. Tälläkään kertaa ei tehty poikkeusta! En juurikaan ole ylpeä kertoessani teille, että päivän vajaa 12 viikkoa kestänyt tipattomuus katkesi eilen omasta valinnasta, muutaman siiderin ja viinilasin tähden. En kuitenkaan kiellä etteikö olisi ollut hauskaa ja mukavaa rentoutua ihanien ihmisten kanssa hörppien viini-sprizeriä (siis enhän minä pelkkää viiniä juo, pitäähän sinne sekaan hieman vichyä laittaa ettei pääse veden juonti unohtumaan!) ja nauttien aikuisten ihmisten seurasta. Sen kummempia sitä selittelemättä hölläsin tämän asian suhteen eilen, mutta tänään kasailen taas selkärankaa ja jatkan tipattomuutta tuonne huhtikuulle saakka. Sillä tavalla kohtuudella mentiin, että tänään EI ole krapulaa, ei edes mitään sen suuntaista, paitsi ehkä se pieni moraalinen sellainen! Aamulla heräsin kahdeksalta suihkuun ja aamiaiselle... kiire oli jo hakemaan lapset kotiin.

Ei mun lasista kyllä mitään limeä löytynyt... tämä kuva Googletettu.

Eilisen rötväilyn tuloksena kuitenkin tänään otetaan rauhallisesti ja unohdetaan ihan kokonaan edes sen salin olemassaolo. Tänään pötkötellään koko perheen voimin ja katsotaan joku hyvä lasten elokuva. Minä makailen sohvalla uusi paita päällä ja selailen samalla uutta kalenteria. Tein eilen siis muutaman ostoksen, sellaisia hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita, mitkä tsemppaa mua uuden vuoden alkaessa. Näistä ostoksista alkoikin sitten parin kuukauden ostostelu-lakko... Vain ja ainoastaan tarpeellisen saa hankkia, eli siis jos lapsilta tippuu lahkeet verkkaraista tai jos omat sukat näyttää enemmän yheltä reiältä kun sukalta... Helmikuussa, mun Hypoxi-jakson päättyessä olen luvannut itselleni uudet treenihousut, sikäli mikäli mitat tippuvat riittävästi tuona jaksona, mutta muuten nyt on kukkaron nyörit tiukalla.

Uusi ihana ja pehmeä collari... ja yllättäen PINKKI!

Tän on pakko pitää mut ruodussa! ;) Yhdellä aukeamalla näkyy koko viikkoa, joten onhan se kamalaa katsottavaa jos jollekin viikolla EI tulis merkintöjä yhtään tai vaikka vaan yksi... :D

Mutta, että tälläinen oli tän keventäjän perjantai tällä kertaa. Kertokaa ihmeessä kuinka teidän viikonloppu on lähtenyt käyntiin? Toivottavasti olette omanneet hivenen paremman selkärangan kuin minä tai edes hieman liikkuneet ja syöneet terveellisesti? Vai onko joku kenties mennyt aloittamaan viikonlopun mun tavoin edelleenkin hölläillen?

Mitä sinä tekisit?

- Jos sulla olis jääkaapissa 12levyä suklaata ja sen lisäksi lahjaksi saatu Marianne- kismet ja tummasuklainen Geisha patukka?

Kuva Fazer

 - Jos sulla olis jääkaapissa itse tehdyn valkosuklaa-glögikakun jämät?

Viikonlopun pikkujoulujen herkku tytöille

Mie kärvistelen!!! Maistoin eilen tota kakun valkoista osiota 2lusikallista, koska halusin tietää miltä mun oma tekemä kakku maistui ja tänään maistoin palan tuota pohjaa, koska, noh, ihan samasta syystä! Sitten heitin kakun pakkaseen (koska 2lusikallista riitti jo tuomaan sellaisen leukaluita makeasta juilivan olotilan), jätin suklaat rauhaan (kunhan ensin olin niitä vähän ihaillut), keitin kahvit ja söin välipalaksi mansikka-jogurtti-proteiinipatukan, sellaisen pienen!

Mulla on huono omatunto jo noista muutamasta lusikallisesta, koska, noh!!! Olen luvannut itselleni! Mun rakas tosin lupas piilottaa suklaat, kun soitin sille epätoivoisen marina-puhelun, koskien asiaa "suklaa"! Että sellasta mulla tänään!!! Ihan mielenkiinnosta, mitä te tekisitte samassa tilanteessa? Mun "vanha"minä olis syöny jo ainakin osan... "uusi minä" pitää otettaan tiukasti ja ajattelee sitä, kuinka hyvältä tää selkäranka tuntuu, sekä sitä kuinka hyvältä ne muutamat palat suklaata maistuukaan aattona!!! :D