DanceDanceDance

Tällä viikolla on menty eikä meinattu... liikunnan pääpaino on ollut tanssillisissa ryhmäliikuntatunneissa. Eli mitä se sitten tarkoittaa mun kohdalla?

Tiistaina sh'bam 45min + kehonhuoltotunti 40min. Keskiviikkona LatinPassion 60min. Torstaina BodyJam 60min ja eilen, perjantaina Valentine's dance party (sisälsi zumbaa, sh'bamia ja bodyjamia) 1h 30min... On siinä tanssillisia tunteja kerrakseen, etten sanoisi! ;)

Kehonhuolto-tunnin välineet! <3

Kaikki nämä tanssilliset tunnit ovat jollain tapaa erilaisa... Kaikki tunnit kuitenkin tukevat toisiaan. Jossain tehdään enemmän lattareita, jossain hiphoppia, toisessa tehdään joka biisin kohdalla eri koreografiaa ja jossain koreografiaa kasvatetaan useamman biisin ajan... Kaikkia tunteja kuitenkin yhdistää tanssillisuus. Mulla on kaikilla tunneilla sellanen fiilis, että nyt annetaan vaan mennä. Toki mun suhtkoht tarkka rytmitaju helpottaa tunneilla käyntiä ja toki tanssitataustalla on jotain vaikutusta kehon liikkeeseen, mutta kyl mie silti sanoisin et kaikilla tunneilla pystyy käymään vaikkei tälläsiä "juttuja" omaisikaan. Mulle itselleni nää tunnit on sitä mun omaa aikaa, tottakai liikuntaa, mutta myös päänsisäistä terapiaa... saan keskittyä vain omaan tekemiseen ja antaa rytmin kummuta jostain todella syvältä itsestäni.

Tänään puolestaan on otettu aamu ihan rauhassa... hassuteltu lasten kanssa ja herkuteltu heti aamusta puuron merkeissä! Vaikka olen kyllä aina tykännyt puurosta, niin enpä olis silloin reilu kolme vuotta ja lähes 30kiloa sitten kuvitellut puhuvani puurosta ja herkuttelusta samassa lauseessa... Niin se elämä ja mieli sekä oma ajattelutapa muutuu... ;)

Laitan tähän loppuun vielä sh'bamin viimisen biisin, mikä saa kyllä ainakin mun lantion vipattamaan ihanan letkeästi! :D Mukavaa viikonloppua mussukat!

M. A. A. N. A. N. T. A. I

Tänään ei oikein käynnisty... siis minä ja mun pää! Mies kyllä herätti mut n.6.15aamukahville kanssaan ja itse nousemisessa ei ollut ongelmia, mut tää herääminen onkin sitten ihan toinen juttu. Pää on ihan jumissa ja lihaksetkin hivenen... luulenpa, että tämän viikon pienemmät painot-pidemmät sarjat-teema osui ihan oikeaan kohtaan. Vaikka liikuntaa tuulee määrällisesti tällä viikolla paljon, olen luvannut itselleni pitää sen kevyehkönä. Eli painot on tällä viikolla ihan mitättömät salilla, toistoja teen n.15, hitaasti ja rauhallisesti, niin että kroppa saa palautella rauhassa. Hirveä himo on tosin jo päästä tanssimaan ja huomenahan se alkaakin. Vielä pitäis vähän hioa alkulämppäreitä ja tehdä koreografiaa, mutta ehkä se tässä tämän päivän aikana hoituu, kunhan saan itseni koottua.

Lapset on myös jotenkin väsyneitä... kumpaakaan ei meinannut saada ylös sängystä ja isompi halusi jäädä kotiin kerhosta, vaikka yleensä lähtee sinne ihan intona. Noh, isompi yskii ja pienemmällä vuotaa nenä, ihan kaiken aikaa. Mies veti eilen illalla finrexiniä naamaan ja itse aivastelen... minähän tällä hetkellä pelkään, että ollaan tulossa kipeeksi! Ei nyt just! Eihän?

Jalat ylös, villasukat jalkaan ja leffa pyörimään taitaa olla tän päivän plan A.

Mutta arvatkaas mitä? Miehän olen aina salilla sellanen itsekseni tekijä ja kuljen napit korvilla... Jopa siis miehen kanssa, viimeksikin tehtiin ylätaljaa vuorotellen ja molemmilla pauhas omat musiikit korvissa ja ainut kommunikaatio oli se kun toinen vähän ehkä nyökkäs kun lopetti sarjan ja laski toisen tekemään... Mutta nyt mie tahtoisin salikaverin! Siis jonkun jonka kanssa tehdä JOSKUS salilla jotain ja saada uusia liikkeitä sekä motivaatiota. Joku jonka kanssa jakaa ihan kasvotusten näitä treeni-juttuja... Joku jonka kanssa voisin hehkutella, et teinpä muuten oman jalkaprässi-ennätyksen! Noh, mutta onneksi olette te lukijat, jotka jaksatte näitä mun hehkutuksia siitä, kuinka hyvä olla mulla on nykyään.  Ja siis en mie sitä sano etteikö mulla olis ystäviä, jotka on ihan huikeita ja kannustavia, mut eihän ne (tai te) jaksa aina vaan kuunnella mun sali- tai treenijuttuja... ;)

Mutta ei mulla muuta... tai olis mulla paljonki asiaa, mutta se on lähinnä niin valitus-painotteista, että en lähde sille linjalle. Toivon saavani jostain sen mahtavan euforian, millä mentiin lauantaina! Nyt tekee mieli suklaatakin! VOIH HUOH! Mut katsokaas mitä mun ihana rakas teki meille eilen iltapalaksi, no johan oli nam! :D Eli proteiini-Puddingia ja mansikoita... onneks mulle on tällänen mies!

Tää kuvakii on ihan TOSI nam! ;)

Joo, sen verran vielä... Laitelkaa mulle teidän all time favouritteja treenibiisejä tulemaan!?! Mie odotan tähän asiaan paljon kannanottoja, sillä mun treenimusat kaipaa ihan huutavan kipeesti jotain vaihtelua!!! :DD SHM:n Greyhound on aika kova tunnelmanluoja bodyjamissa...

Muksaa maanantaita teillekin! Mulla ainakin vähän jo helpotti, kun pääs "purkamaan" teille! :D

Pieniä oivalluksia

Illansuussa pitämässä kutsuja ja aikuista mukavaa seuraa. Viimeiseksi illalla NottingHill varmasti kymmenettä kertaa ja edelleen se nostaa kyyneleet silmiin. Hyvin nukuttu yö! Aamulla kun herään 2,5vuotiaan ihaniin sanoihin ja päässä soi ensimmäiseksi Mennään hiljaa markkinoille. Olen onnellinen. Tänä aamuna sen taas tunnen ihan luissa ja lihaksissa asti. Sillätavalla haikeasti. Kohta keitän piparitaikinan. Vien esikoisen hammaslääkäriin. Muuten taidan pitää noita lapsia tänään vain sylissä (voinette arvata onnistuuko se). Ehkä minä sittenkin opettelen tämän rauhoittumisen ja hetkessä elämisen, pikkuhiljaa. Tämä taitaa olla sitä kehonhuoltoa... tai enemmänkin mielenhuoltoa.

Rakastan Kaija Koota... taas pieni paljastus minusta. :)

Ei päätä eikä häntää!

Tiedän jo etukäteen tämän postauksen olevan ERITTÄIN sekalainen! On paljon pieniä asioita kerrottavana... tai ei ne ole edes niin pieniä, vaan enemminkin sellasia jokapäiväisiä juttuja. :)

Ensinnäkin ollaan miehen kanssa jo pitkään mietitty, miksi jauhelihasta pitää aina tehdä jotain... Siis syödäänhän me kanaakin sellaisenaan niin miksei sitten jauhelihaa? Ja eilen sitten ajattelin, että nyt kokeillaan ja tarjosin kasvisten (ja lapsille perunoita myös) lisäksi paistettua ja maustettua jauhelihaa. Hyvää oli ja kaikki söi hyvällä ruokahalulla... paitsi 5vee, joka inhoaa jauhelihaa, kun se tuntuu pahalta suussa, mutta hän sai sitten tyytyä kaikkeen muuhun mitä lautaselta löytyi. ;)

Eilinen treeni kulki hyvin... mulla oli kaveri mukana osan ajasta ja naureskeltiin mun ilmeille kun pystypunnerrukset teki viimisessä sarjassa aika tiukkaa! Oli oikeastaan tosi kivaa vaihtelua treenailla kaverin kanssa. Etenkin kun me molemmat ollaan sellaisia, että vaikka ollaan siellä ns. yhdessä niin molemmat tehdään kuitenkin omat juttumme. Kivan siitä teki myös se, että oli joku sparraamassa mua... kuulen vieläkin kaverin sanat "jaksaa, jaksaa!" Joku kerta pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan ja ottaa hieman kuvia, näkisitte ne mun "tosi kivat" ilmeetkin! ;) 

Näytin varmasti naurettavalta ja idiootilta kun ajelin pyörällä salin jälkeen kotiin sellainen hölmön onnellinen virne naamalla. Siis tiesin kyllä, että mulla on ollut ikävä sitä tunnetta, mutta en ollut tajunnut, että ihan noin kovasti. Olo oli suorastaan huikea! Ai, niin ja kyykkyihin sai taas lisäillä painoja -tokaan sarjaan +5kg ja viimeiseen sarjaan vielä toiset +5kg! Ainut mikä nyt kaihertaa mieltä on se, että mies joutuu todennäköisesti tekemään tällä viikolla ylitöitä, joten en ole aivan varma kuinka käy mun liikuntojen. Huomena mun äiti on luvannut tulla katsomaan poikia, että pääsen kuntonyrkkeilyyn... ja perjantaina aamulla samainen äityli on luvannut katsoa taas lapsia, että minä pääsen PITKÄSTÄ aikaa joogaan! <3 Lauantaina menen ainakin salille! Tällä viikolla on kahdet kynttiläkutsutkin pidettävänä ja sunnuntaiksi on ristiäiskakku-tilaus, joten ei tässä hirveesti ehdi homehtumaan tällä viikolla, vaikka muka piti olla vähän rauhallisempi syyslomaviikko! :D

We<3It

Ja sitten pientä valistusta tai ainakin muistutus kaikille! Syökää hedelmiä! Nyt on aivan ihania päärynöitä, mandariineja, ananasta ja omenoita tarjolla. Ihan hyviä on ollut appelsiinitkin ja rypäleet myös! Käyttäkää oikeasti näitä hyväksi! Meillä syödään hedelmiä aika paljon, ei toki liikaa, mutta riittävästi! Mikään ei ole niin hyvä, helppo ja ihana välipala kuin hedelmä. Eilenkin kuorin putkeen kolme mandariinia ja jaoin molemmille lapsille ja itselleni vuorotellen palasia välipalalla. Lapsetkin odottivat melkein linnunpoikasten tavalla seuraavaa palaa. Ja entäs ne avokadot! Meiltä löytyy nykyään näitä herkkuja kaiken aikaa kaapista. Ihania salaatin seassa, leivän päällä tai sellaisenaan. Niissähän on aika paljon kaloreita, joten mielin määrin ei kannata syödä, mutta toisaalta niistä saa aivan loistavasti ja helposti hyviä rasvoja. 

We<3It

We<3It

Unikin tuli illalla aika helposti ja yölläkin heräsin vain muutamaan kertaan. Lapset on hieman flunssaisia, joten nuorempi tallusteli yön hämärinä tunteina meidän sänkyyn, josta isäntä hänet ihanasti kanteli omaan sänkyynsä ja laittoi takaisin nukkumaan. Minä sain siis jäädä sänkyyn ja yrittää saada unenpäästä uudelleen kiinni. Täytyy kyllä antaa iso kiitoa miehelle, kun jaksaa näitä yöjuttuja hoitaa, harvoinhan niitä meillä nykyään tulee... mulla vaan katoaa samantien sekin vähäinen uni mitä nyt saan, jos joudun olemaan pystyssä kauemmin kuin 2minuuttia. Ja uni olisi tällä hetkellä aika tärkeää mulle, sattuneesta syystä. Aamulla olin taas kuin nukkuneen rukous, mutta nyt alkaa jo jotenkin tuntumaan siltä, että unta on tullut hivenen paremmin kuin hetkeen. Joten ehkä tämä uni-juttukin tästä vielä helpottaa. 

En ole koskaan tainnut mainita, että tuo mun mieheni tykkää kovasti valokuvaksesta ja etenkin sellasesta maisemakuvailusta. Eilen illalla hän lähti kuvailemaan orastavasta flunssasta huolimatta ja tässä teille muutamia hänen ottamiaan kuvia tuosta n.100metrin päästä meidän kotia.

Otava, josta tosin puuttuu  kaksi tähteä

Ja sitten loppuun kaksi biisiä, mitkä sytyttää tällä hetkellä TODELLA kovasti! Näiden voimilla eilen juoksin 10minuuttia ihan ettei mitään (jos valtaisaa hikoilua ei lasketa) ja samaisten ansiosta ne kyykytkin sujui niin hyvin! :D

Ja kiitos ja anteeksi näin pitkä ja sekalainen postaus... oli vaan asiaa ja pakko jakaa nää asiat muidenkin kun miehen ja lasten kanssa.

Arvatkaa mitä?

Joo, hierojan diagnoosi: Kiertäjäkalvon tulehdus... VOI PIIIIIP!  Paranemisaika jotain kahdesta viikosta aboit neljään... Vielä isompi PIIIIIIIIIIIIIIP!!!

Mut, hei ei hätiä mitiä, treenilupa kuitenkin myönnetty... siis sillai, että jos tuntuu kipua niin sitten ei saa sitä tehdä. Ja kuulemma ei nyt ihan heti huomena kannata lähteä salille tekee hartiatreeniä, mut siis kuitenkin! Tää tyttö on nääääääääääääin ilonen tästä!

Tähän loppuun tän hetken yks suosikkibiisi treenejä ajatellen!