Hyvinvointia ja hyvää oloa!

Tänään on seitsemästoista sokeriton päivä... mun kohdallahan tää tarkoittaa sitä, että syön kyllä hedelmiä jne. mutta olen jättänyt pullat, kakut, suklaat, jäätelöt jne jne. väliin viimeiset 17 päivää. Pääsääntöisesti siis sellaisen turhan ja näkyvän sokerin. Viimeiset viikot on mennyt yllättävän helposti, siihen nähden miten olin itseni taas koukuttanut kyseiseen aineeseen. Toki myönnän, että tietyt tilanteet tai hetket on välillä haastavia ja ajatukset harhailee suklaan perään, mutta lujana tässä nyt ollaan. Ja pyrin kaiken aikaa ajattelemaan asian niin, että enemmän teen hallaa itselleni silloin kun syön sokeria ja voin huonosti. Noh, tiedänhän minä itseni etten halua kieltää itseltäni loppuelämän ajaksi mitään, joten jossain kohtaa tämä sokerittomuuskin taasen katkeaa, mutta yritän jälleen tämän kautta löytää sen terveellisemmän olon, jolloin minä itse päätän milloin haluan jotain makeaa eikä niin, että se himo päättää haluta sitä jokaikinen päivä. Ymmärrättekö pointtini?

Olin viime viikonloppuna Espoossa kurssilla. Trainer4You:n tiloissa istuttiin luennoilla ja kouluttauduttiin sitten hyvinvointivalmentajaksi. Mukava ja hyödyllinen koulutus, on kivempi nyt ajatella, että osaan jonkun pienen raapaisun liikunnastakin ihan oikeasti. En minä mikään traineri ole, eikä minun tarvitsekkaan, mutta ehkä tietoisuus tietyistä asioita helpottaa ja tekee minusta itsevarmemman. Esimerkkinä: vaikka olen itseoppineesti tiennyt periaatteessa miten ja miksi jollain sykealueella liikutaan niin nyt tiedän sen varmasti eikä minun tarvitse miettiä, että silloin kerran kun luin että asia voisi olla näin niin... ;) Ja jos ei muuta niin kaikki tälläinen tietoisuuden lisääntyminen auttaa ainakin omassa elämässä ja omassa liikunnassa. 

Tarjotut eväät jäi syömättä...

Muuten viikko onkin sujunut aika normaaleissa merkeissä. Palasin pitkästä aikaa eilen bodybalancen maailmaan ja huomasin kaivanneeni sitä kovin! Niin kroppa kuin mielikin oli ihanan seesteinen tunnin jälkeen ja vielä tänäänkin syvällä kropassa tuntuu lempeä lihaskipu. Syvät lihakset eivät sittenkään olleet täysin surkastuneet, eihän niissä muuten voisi tuntemuksia olla. ;)

Olen kaiken kaikkiaan elämääni tällä hetkellä aika tyytyväinen. Pyrin viemään tiettyjä mielen sisäisiä lukkoja hitaasti eteenpäin ja huomaan eteneväni, en kovalla vauhdilla, mutta riittävän hyvin.. Juuri sillä tahdilla mikä näyttää sopivan minulle, niin, että pystyn nauttimaan samalla omasta etenemisestäni ilman, että saan minkäänlaisia paniikkikohtauksia. Olen myös huomannut lempeyttä itseäni kohtaan. Vaikka tiedän kerryttäneeni kesän aikana vararengasta niin olen sinut sen asian ja itseni kanssa. Hyvinvointiini ei tällä hetkellä liity laihduttaminen millään tavalla. Jos kilot ajan myötä tippuvat, tippuvat ne elämänmuutosten myötä eikä minkään dietin tai kuurin vuoksi... ne tippuvat siksi, että nautin asioista mitä teen ja haluan voida kaikin puolin hyvin. 

Siksihän täällä ollaan, vain kerran ja uskon ettei sitä kertaa kannata haaskata ainaiseen murehtimiseen vaan pyrkiä nauttimaan pienistä asioista, kukin omalla tavallansa.

Uusien asioiden äärellä!

Heipä vaan hei kaikille!

Vähän on ollut kiireiset pari viikkoa... MUTTA nyt voin ylpeänä ilmoittaa teille kaikille:

Täällä kirjoittelee tällä hetkellä viikko sitten valmistunut PTCA Ravintovalmentaja!

Jotenkin hullua... toisaalta olen aivan valmis alkamaan hommiin ja odotan jo tulevaa aivan intona! Toisaalta muserrun sen tosiasian alle, että kuinka PALJON on vielä tehtävää ja kuinka se tekeminen ei lopu koskaan (ehkä ihan hyvä niinkin). Välillä herään sellaiseen epätoivoon, että en oikeastaan tiedä mistään mitään... ja sitten otan kirjan käteen ja jatkan lukemista. Tottakai nämä on varmasti aivan normaaleja tuntemuksia näin uuden jutun äärellä. Mutta voi sitä innostusta ja malttamattomuutta mikä mussa tällä hetkellä asuu! Jokomentäis, jokotehtäis???

On aivan mielettömän hienoa huomata, kuinka se intohimo ja oma motivaatio töitä kohtaan nousee kohisten kun saa tehdä sellaisia juttuja mitä oikeasti haluaa. On ihana löytää itsestään se tunne minkä avulla jaksaa näitä suomen harmaita säitä... Kun on vaan niin HUIKEA FIILIS! Olen monesti miettinyt miltä tuntuu kun löytää oman alan ja siihen tekemiseen intohimon... no, tältä se varmaan tuntuu... vielä kun saisi "jo mennä"!

Viime sunnuntain palkkio: Jungle Juice Barin Coco Nuts-smoothie!

Noh, mitäpäs muuta tänne kuuluu?
Kaiken tämän kiireen keskellä olen pyrkinyt liikkumaan, nukkumaan hyvin, syömään kunnolla ja nauttimaan. Kävin viime keskiviikkona piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa bodycombatissa ja voin sanoa, että olen vieläkin vähän kipeenä siitä! Mietin sielä tunnilla, et miksi joskus "päätin lopettaa" kyseisen lajin, koska sehän on ihan mielettömän kivaa ja tehokasta... eli todennäkösesti mut nähdään taas jatkossa combatissakin. Vaikkakin, tekniikka oli aivan totaalisen kateissa, mut eiköhän se sieltä taas kerry kuntoon kun vaan jaksaa treenailla. Torstain zumba toning tuntui kyllä melkoselta tuskalta kun yritti niitä marakasseja heilutella... ;)

Nukkuminen nyt on ollut mitä on... edellisellä viikolla jännitti viimistä kouluviikonloppua ja mietti päänsä puhki näyttöä jne. ja sen jälkeen ajatukset on käynyt kierroksilla kaiken uuden miettimisen vuoksi. Ja millonkas muulloin sitä ihminen ehtisi miettimään kuin öisin! ;) Tänään pidin "vapaapäivän kaikesta" ja olen laitellut kotia kuntoon, tuntuu ettei täälläkään ole siivottu kunnolla puoleen vuoteen. Nyt sai koti hieman joulua ylleen ja lasten huone koki muutoksen. Lapsetkin tuntuivat nauttivan yhdessä puuhastelusta ja siitä ettei äitillä tai isillä ollut minnekään kiire!

Nyt alkaa tämä viikko taputtelemaan viimisiään ja uusi viikko kolkuttele jo ovelle... marraskuun viimeinen viikko! Sitä eletään aika jänniä aikoja, kaikin puolin! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille sinne! :)

P.S. Jos nää pitkät kirjoitusvälitä pääsee häiritsemään, niin mun (ja osittain muiden) kirjoittelemia juttuja pääsee lukemaan myös täältä.

Tässä minä, jotenkin tyhjänä ja silti niin täynnä elämää!

Viikonloppu meni... istuin ja makasin, tietokone nenän edessä... kirjoitin näyttööni liittyvän raportin puhtaaksi... viimeistelin yhden korvaavan tehtävän... muokkasin ja muotoilin... kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudelleen... sanoin jotain ja muokkasin sitä uudelleen... tunsin etten ikinä saa sanottavaani sanotuksi ja sitten tunsin ettei mikään sanomani riitä mitenkään... olin tyytyväinen ja tyytymätön...

Kaiken tämän päätteeksi klikkasin lähetä ja sinne se meni! Minun valmistumiseni ravintovalmentajaksi on jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan ja silti olen epävarma siitä valmistunko ikinä! Jotenkin on tyhjä olo. Ajatus - tässäkö se nyt oli?- kalvaa mieltä, vaikka tiedän ettei se siinä ollut! Ja vaikka tiedän tämän olevan ammatti missä ei IKINÄ tule olemaan valmis! 

Aloitin eilisen aamun rauhallisesti ja kävin ihanassa kasvohoidossa, olin omasta mielestäni TODELLAKIN ansainnut sen. En muista milloin olisin ollut niin rentoutunut kuin Day Spa Fresh:n Nellin käsittelyn jälkeen. Tämä hemmottelu tuli minulle todelliseen tarpeeseen ja oli ihana aloittaa kirjoittaminen rentoutuneena ja etenkin niin, että oli saanut häivytettyä kaikki muut huolet mielestään.

 

Eilen lapset lähtivät anoppilaan yökylään, jotta minä sain kirjoittaa ja viimeistellä työni kaikessa rauhassa. Tulihan se toki tarpeeseen muutenkin, oli ihana istua illalla hetki Tonin kainalossa ja nukkua yö heräämättä mihinkään. Mikä on sinällänsä outoa minulle, kun yleensä herään ainakin kerran yössä ihan muuten vain... siksikin tänä aamuna oli mielettömän pirteä olo. Kait se stressi osaltaan jo eilen purkautui kun sai asiat paperille jonkin asteiseen järjestykseen. 

Tänään viimeistelin työn ja jätin sen vielä hetkeksi hautumaan (luin sen illansuussa vielä kerran ja sitten vasta olin valmis lähtykseen). Lähdettiin käymään hieman kaupoilla, mistä matkaan tarttui pikkujoulumekkonen... minun tämän vuoden pikkumusta, mikä pääseekin jo ensi keskiviikkona tositoimiin Huumalla vietettävän naisten illan tiimoilta.

Mun uudet rakkaudet!

Viikonloppuun on mahtunut paljon tunteita... jotenkin tämä kirjoittaminen on saanut mut tunteiden valtaan! Siis ei itse se kirjoittaminen, vaan se, että olen tajunnut mitä kaikkea tämän kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut. Olen mennyt töihin Huumalle, aloittanut opinnot... ja nyt olen lähellä niiden loppua. Olen löytänyt itseni ja intohimoni takaisin. Olen kerryttänyt kaikkien kokemustan kautta itsevarmuuttani ja antautunut kaikkeen täysillä. Olen huomannut, että haluan pistää itseni likoon ja olen valmis tekemään paljon töitä, niin virallisesti töitä kuin töitä itsenikin kanssa. Olen valmis laittamaan kaikkeni peliin, jotta voin tehdä ja toimia intohimoisesti! Tahdon oppia lisää ja kehittää itseäni sekä ammatillisesti, että myös henkilökohtaisella tasolla. Haluan nauttia ja elää täysillä!

Social Food

Koko viikon olen ollut suhtkoht kiitettävässä yskässä, mutta tänään aamulla kuitenkin suuntasin tieni kohti Helsinkiä, sillä en halunnut mistään hinnasta jättää tätä päivää väliin. Suuntasimme opiskeluryhmämme kanssa MasterChef-voittaja Mika Tuomosen omistamaan "täyden palvelun yritykseen": Social Foodiin.

Uunituoretta patonkia!

Päivä alkoi pienellä briiffauksella ja aika nopeasti pääsimme oikeasti työntouhuun. Mika antoi meille ohjeet, joissa oli määrät suurinpiirtein ja kannusti kaiken aikaa kokeilemaan itse mikä sopisi ja mikä ei. Itsehän rakastan ruuan laittoa ja tästä kaameasta olosta huolimatta tunsin olevani ihan elementissäni pitkästä aikaa kunnon keittiössä. "Vanhat" leipomon ja keittiön ajat nousi kummasti mieleen ja olo oli jotenkin erityisen kotoisa. Tehtiin ensimmäiseksi aamiasta, joka loppujen lopuksi syötiin vasta puolen päivän aikaan. Tarjolla oli pareittain tehtynä mysliä ja jugurttia, kasvistäytteinen munakasrulla sekä kolmea erilaista smoothieta.

Aamiaisen kaikki osiot olivat jollain tasolla minulle tuttuja, mutta paljon tuli hyödyllisiä vinkkejä je neuvoja. Ruuanlaitto on juuri siitä syystä hienoa puuhaa, että saman ruuan teossa on monia tapoja päästä todella hyvään lopputulokseen. Tämän päivän aikana totesin jälleen kerran itsekin sen ettei ruuanlaiton tarvitse olla mitään ydinfysiikkaa ja kuten Mikakin sanoi, ei se ole vaikeaa ellei siitä tee itselleen vaikeaa.

Aamiaisen jälkeen siivottiin paikat, pidettiin pienehkä tauko ja saatiin uudet ohjeistukset. Luvassa oli mm. gazpachoa, falafeleja ja ratatouillea. Hirveän hienoja nimiä, mutta NIIN yksinkertaisia ruokia.  Itse pääsin tekemään parini kanssa juurikin gazpachon sekä uunipunajuuria. Jälkimmäisiä olen tehnyt kotonakin, joten ne eivät olleet uusi juttu, mutta tuota keittoa en ollut aiemmin tehnyt, joten innolla tartuin työhän. Ihana parini tosin oppi siitä vieläkin enemmän, kun kalttasi tomaatteja ensimmäistä kertaa elämässään. Lopputulemana KAIKKI ruuat olivat aivan mielettömän herkullisia ja esim. falafelit itse tehtynä tulevat aivan varmasti mukaan meidän perheen ruokavalioon.

Punajuuret suoraan uunista

Gazpacho

Ratatouille

Falafel-pullat

Mikan paistamat kanat!

Päivä oli ihan huikean hieno ja se kuluikin aivan liian nopeasti. Rennolla fiiliksellä ja yhteisellä hyvällä hengellä päivä sujui leppoisasti kokkaillen. Ja koska nyt kouluttajana oli juurikin MasterChef-voittaja niin pitihän näiden bloggaajien ottaa vähän näitä kaverikuviakin. ;)

Jälleen yksi syy miksi olisi ihana asua pääkaupungissamme!

Olin taas viime viikonloppuna Helsingissä opiskelujen parissa. Lauantaina suuntasimme ryhmämme kanssa tutustumaan Anton & Anton nimiseen liikkeeseen. Etukäteen en juurikaan tiennyt kaupasta mitään, joten avoimin mielin suuntasin kohti kyseistä ruokakauppaa.

Ja mihin minä sitten päädyinkään? Kuin toiseen maailmaan ja silti kuin olisin tullut kotiin. Liike oli I.H.A.N.A! Pyörin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä tiennyt kuinka monen osaan olisin voinut ratketa, koska kaikki tuotteet kutsuivat minua luokseen. Anton & Anton oli kuin vastaus minun kaikkiin tarpeisiini... ruokakauppa missä laatu ja asiakaspalvelu ovat pääasiassa. Ruokakauppa, jossa kaikki työntekijät tietävät mitä heiltä löytyy. Ruokaa, joka tulee läheltä tai hieman kauempaa, mutta joka on aina joko luomusertifioitua tai tuotu kotimaisilta pientiloilta. Ruokaa, josta tiedät, mistä se on ja ylipäänsä MITÄ se on.

Ja millaista palvelua Anton & Anton tarjoaa!!! Meitä vastassa oli Petra Pusa, joka toimii Töölön myymälän myymäläpäällikkönä sekä henkilöstöpäällikkönä. Petran suhtautuminen ruokaan ja heidän liikkeeseen oli mieletön. Se millä tavalla ihminen voi puhua ruuasta ja sen laadusta, kuinka intohimoisesti hän tähän asiaan suhtautuu, oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Tässä jos missä oli ihminen, joka sai minutkin hiljaiseksi. Tuollaista intohimoa ja paloa ylipäänsä mitään asiaa kohtaan näkee nykyään aivan liian harvoin. Minulla kulki kylmät väreet pitkin selkäpiitä ja kyyneleet nousivat silmiin, kun kuuntelin Petraa... ja hän puhui "vain" ruuasta.

Petra Pusa työssään

Liike vei siis heti minun sydämeni... Katsokaa nyt vaikka itse miten ihanalta siellä kaikki näyttää!

Tuoretiski on kaupan sydän.

Liikkeen ihanuus yllätti minut täysin, mutta niin yllätti sekin, että A&A tarjoaa myös valmista ruokaa. Mutta ei valmisruokaa... valmiiksi tehty ruoka on laadukkaista ja puhtaista raaka-aineista valmistettua ja tarkasti valikoitua. Saat siis noudettua liikkeestä itsellesi nopeasti vaikka lounaan, jonka alkuperästä ja laadukkuudesta voit olla varma. Eikä sinun tarvitse enää sortua huonoihin valmisaterioihin. Niin ja pikkubonuksena voit napata mukaasi samalla vaikka leivoksen tai levyn raakasuklaata! ;)

Ainoa asia, mistä voisin antaa rakentavaa palautettu A&A:n kohdalla on se, että ruokakauppa on Helsingissä kun minä olen Kotkassa... ;)

How bad do you want it?

Tunnen tällä hetkellä olevani aika riittämätön... aikani ainakaan ei riitä kaikkeen! Pyrin pyörittämään mieheni kanssa arkea, rakkaat lapset ovat aloittaneet mahtavan hienosti kerho- sekä eskaritaipaleensa. Pienimmäinen mies on saanut omatoimisuutta kun ei enää mene ihan kaikissa asioissa isoveljen perässä ja isoveli puolestaan on kasvanut silmissä. Eskarilainen on alkanut saamaan oikeita ison pojan elkeitä, aika yleinen lause meillä tällä hetkellä on "äiti, älä nolaa mua". Jooh... mutta sitten tulee ne pienet hetket kun kuulen lauseita: "lukisitko meille iltasadun?" tai "äiti olet ihana, rakastan sua!" ja NE on niitä hetkiä jolloin itsekin muistaa kuinka rakasta ja tärkeää tämä kaikki on. Sillä hetkellä, vaikka omat suunnitelmat olisivat mitkä tahansa, unohtuu ne hyvin nopeasti ja pidetään huoli siitä, että lapsilla on hyvä! Muutamana iltana tässä kuluneiden parin viikon aikana olen jättänyt jumpalle menon väliin, koska olen tuntenut tarvetta jäädä kotiin. Toki tilanne muuttuu kun tästä kaikesta tulee kaikille rutiinia... nyt tämä tälläinen arki kuitenkin on meille kaukille niin uutta, että koen parhaaksi paikakseni olla kotona, kun sitä tarvitaan.

Töissä on ollut melko hektistä nyt tämän syksyn korvilla. Uusia juttuja, uusia kasvoja, uusia haasteita. Uutta syksyn ryhmäliikunta-aikataulua on suunnitteilla ja se pyörähtää käyntiin syyskuun alussa heti pidttävillä Kick Off-päivillä. Mahtavaa ja hienoa. Olen niin iloinen ja onnellinen saadessani tehdä tätä työtä... on aivan käsittämättömän hienoa työskennellä tuollaisessa ympäristössä ja niin mahtavien ihmisten kanssa. Katsokaa nyt vaikka itse:

Syksyn myötä meidän salille on myös tulleet Les Millsin uudet Grit-tunnit... Näistä kaksi saapui, eli Strenght ja Plyo (kannattaa käydä katselemassa myös YouTubessa videoita jos alkoi kiinnostamaan). Olin nähnyt molemmat tunnit käytännössä kahdesti valokuvaajan roolissa, kun vihdoin eilen pääsin itse testaamaan kyseiset tunnit. Nämä tunnithan kestävät vain puoli tuntia kumpikin, mutta silti olin lähes paniikissa kun astuin saliin. Tiesin edessä olevan kaksi NIIN rankkaa tuntia, että oksat pois. Tässäkin kohtaa tieto lisää tuskaa ja olisin varmasti jännittänyt vähemmän jos en olisi tiennyt tunneista mitään. No, tunnit oli ja meni... Kyllä ne vaan sisuunnutti niin kovasti että oksat pois! Siis kun huomaat oman kuntosi huonouden, mutta silti ajattelet kaiken aikaa sitä kuinka hyvää se tekee ja kuinka niitä tuloksia alkaa syntyä kunhan jaksaa/pystyy tunneilla käymään. Olo oli aika hakattu noiden jälkeen ja voin kertoa, että tänään koskee lähes jokaista paikkaa tässä kropassa. Siltikin treeni oli HUIKEA! Olen jo pidemmän aikaa toivonut omaan treenikalenteriini sellaisia tunteja missä itken ja hymyilen hullun hymyä samaan aikaan... niitä olotiloja kun tajuan kehittyväni ja kerta toisensa jälkeen ylittäväni itseni ja kuvitteelliset rajani. TÄTÄ LISÄÄ! 

Hämärä/epäselvä kuva... väsynyt nainen!

Niin, ja alkoihan mulla koulukin taas kesäloman jälkeen... viikko sitten istuin Helsingissä opinahjossa ja yritin sulattaa kaiken tiedon osaksi aivojani... Ei se ehkä ihan täydellisesti onnistunut, sillä tietoa yksinkertaisesti tulee PALJON. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Nyt mun pitäis löytää "harjoitusasiakas", jonka kanssa voisin tehdä osan näytöstäni. Jos SINÄ olet valmis 2,5kk ravintovalmennus-asiakassuhteeseen ja viiteen tapaamiseen tänä aikana (eli asut mielellään Kotkassa) sekä tottakai motivoitunut asiaan niin laitappahan viestiä TeaValto@gmail.com, niin minä palaan viestillä asiaan. Mitä nopeammin saan asiakkaan, sitä parempi!

Tuon viikonlopun jäljiltä pamahdin taas samantien kirjastoon ja lainasin kasan kirjoja... yksi mielenkiintoisimmista oli tämä Noora Shlingerin "Marjoja ja maskaraa"-niminen teos. Sillä tavalla "kevyesti" kirjoitettu teos raskaista ja meitä kaikkia koskevista ravintoasioista. Suosittelen lämpimästi kaikille, mutta varoitan myös, että tieto saattaa lisätä tuskaa ja voi olla, että teidän seuraava kauppareissu "pikkusen" venyy... ;) Jos asia kiinnostaa enemmänkin niin käykääpä kurkkaamassa saman kirjoittajan blogia Kemikaalicoctail.

Mutta nyt minä nappaan kainalooni Reilun kaupan Luomu valkkarin ja painelen ystävän luokse sushille... koska joskus niin vain on tehtävä! ;) Mukavaa viikonloppua sinne kaikille!

Viikonloppuna viisastunut!

Viikonloppu tosiaan meni Helsingissä opiskelujen merkeissä. Asiaa tuli aivan valtavasti ja jotenkin muhun iski sellainen tietoisuus siitä kuinka pienillä ruokavalion muutoksilla saadaan isojakin asioita aikaseksi. Toki olen tiedostanut näitä asiaoita jo aiemminkin, mutta jotenkin tuo viikonloppu ja kaikki saatu oppi konkretisoi tätä asiaa aivan hurjasti. Pää tuntuu vieläkin olevan sekaisin ja pullollaan tietoa, mutta luulen, että ne asiat siitä järjestäytyvät kunhan niitä saa hieman sulatella ja järjestellä, niin paperille kuin ihan omaan mieleenkin. Vitsailtiin opiskelukavereiden kanssa siitä kuinka tieto lisää tuskaa ja kuinka kaikki olivat heti huomanneet puutteita ja "virheitä" omassa ruokavaliossaan. Siltikin koko viikonloppu avasi mun silmät sen suhteen, kuinka paljon omassa ruokavaliossa olisi vielä parannettavaa, vaikka toki olen tehnyt jo nyt paljon hyviä muutoksia ja mennyt oikeaan suuntaan.

Tietoisuus siitä, mitä kaikkea ihmisen keho tarvitsee toimiakseen oikein ja kuinka paljon asioita tarvitaan, jotta me voidaan hyvin sai mun mielen lähes räjähtämään. Se tosiasia kunka tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ravinto on ja kuinka huonosti me useasti itseämme kohtelemme tämän asian tiimoilta. Ja toisaalta kuinka pienillä ravitsemuksen muutoksilla voisimme muuttaa omaa olotilaamme ja hyvinvointiamme parempaan suuntaan. 

Joten tästä kaikesta "valaistuneena" kirjasimme eilen illalla miehen kanssa ylös muutamia ravitsemksellisia tavoitteita. Saatiin ruokavalioomme muutamia kokeilun arvoisia ohjeita, joita alamme kokeilemaan pikkuhiljaa ja niin ettei ne juurikaan vaadi meiltä "energiaa", eli siis sellaisia helppoja mukaan otettavia uusia ruokalajeja joita voidaan tehdä jonkun muun ruuan sijaan. Sitten mukaan tuli muutamia lisäyksiä, kuten esim. aamupuuron marjat, joita siis syödään jo nyt, mutta joita jatkossa vain syödään pikkuisen enemmän. Nämäkään muutokset ei tosiaan vaadi juuri mitään, sillä näin on toimittu jo aiemmin, mutta nyt vain määrää hieman korotetaan. Kolmanteen "ryhmään" puolestaan kokosimme kolme asiaa, mitkä vaativat meiltä jo hieman enemmän ponnisteluja ja opettelua. Tähän ryhmään kuuluu esim. linssien, papujen ja tofun ruokavalioon lisääminen. Nämä ovat siis sellaisia uusia asioita, joihin emme ole tottuneet, mutta jotka haluaisimme ottaa mukaan... Näin ollen uudet asiat vaativat aina hieman harjoittelua ja totuttelua, mutta luulen ettei nämäkään ole aivan mahdottomia asioita meidän elämässä. Näitä meidän muutoksia toki seuraamme itse ja tämähän on minullekin ihan oppimistehtävä opiskelujen kannalta, mutta toki tekin tulette näistä varmasti kuulemaan aika ajoin. 

Tänään aamu sitten alkoi vitamiineilla, AloeVeralla, vedellä ja puurolla... Lisänä oli toki kahvia, josta en aamussani luovu, mutta joka minun kohdalla useimmiten rajoittuukin juuri tähän aamukahviin. :) Ja hei, ihmisen mieli pystyy hallitsemaan ja sulattamaan vain muutamaa muutosta kerrallaan, eikä sekään vielä tarkoita sitä ettäkö kaikki pitäisi muuttaa pikkuhiljaa tai että kaikesta pitäisi luopua.

Tähän loppuun haluaisin vielä tehdä pienen muistutuksen teille kaikille lukijoilleni. Kirjoitan tätä blogia omista lähtökohdistani ja omista kokemuksistani, kirjoitan tätä yksityishenkilönä en PTCA Ravintovalmentajana. Kaikki mitä minä täällä kirjoitan ovat MINUN mielipiteitäni ja minun kokemuksiani. Useasti asiat ovat saaneet alkunsa, jostain mitä olen lukenut ja mikä on toteen näytetty, mutta suuri osa asioista kuitenkin pohjautuu minun omaan kokemukseeni. Kaikki asiat mitä täällä kirjoitan eivät ole totuuksia ja kaikkeen ei kannata luottaa tai uskoa sokeasti. Minun mielestäni kyseenalaistaminen ei koskaan kerro siitä etteikö periaatteessa uskoisi jotakin tai luottaisi jonkun tutkimuksen tuloksiin. Useasti uusia asioita on alettu tutkia juuri siitä syystä, että joku henkilö on kyseenalaistanut jonkun asian ja lähtenyt tutkimaan sitä joltain uudelta kannalta. Mitä siis yritän sanoa tällä? Luottakaa itseenne ja kokeilkaa asioita, se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle ja se mitä minä täällä kirjoitan on yksityishenkilön omaa kertomaa, ei totuus. Tällä palopuheella haluan hieman antaa vastuuta lukijoille, kaikki mitä täältä netistä tai muualta lukee ei aina välttämättä ole koko totuus.


Mutta nyt, ulos nauttimaan auringosta ja keräilemään sitä D-vitamiinia! ;)

Musta tuntuu, että mua on taas huijattu!

Kerroinkin teille jo edellisessä postauksessa, että sunnuntaina meillä huollettiin pyörät  "kesäkuntoon". Minusta olisi ihana olla sellainen henkilö, joka pyöräilisi läpi vuoden, mutta tunnen itseni ja voin todeta, että tätä tuskin tulee tapahtumaan ikinä. Suurin syy siihen on ihan suorastaan pelko... olen joissain asioissa todellinen rämäpää, mutta pyörän selässä en tunne mitään suuren suurta itseni ylittämisen tarvetta. Pidän pyöräilystä valtavasti, mutta ajatus liukkaalla tiellä polkemisesta saa mut kauhistumaan. Joten poljen pyörällä sitten kevät-kesä-syysaikoina, kun tiet ovat paljaina. Eilen aamulla sitten vein isomman pojan kerhoon ja nappasin pienemmän nassikan "takapenkille". 12,4km lenkki oli ihan mukavan mittainen näin ensimmäiseksi pyöräilykerraksi... pepussa ainakin tuntuu se ettei satulaan oltu ihan vielä totuttu. Mutta muuten matka taittui tosi mukavasti. Huomasin jopa kunnon kasvaneen, kun tuo lenkki tuntui nyt helpommalta kuin mitä viime syksynä, vaikka silloin oli koko kesän pyöräilyt takana... vai huijaakohan mun pää mua???

Jostain syystä en ottanut kuvia pyöräillessä yhtään... joten tällänen tähän väliin... ;)

Illalla olinkin sitten töissä ja kävin vaihteeksi taas solariumissa... kohta alkaa olemaan sellainen sopivan riittävä alkuväri tässä ihossa, joten NYT sais mun puolesta jo alkaa toi aurinko ihan tosissaan paistamaan tuola ulkona... enää minäkään en siellä pala (ehkä, toivottavasti ainakaan)! Olen myös kovasti yrittänyt pänttäillä tuota ravitsemustiedettä, viikonloppuna kun olis tosiaan tarkotus taas siirtä itsensä Helsingin suunnalle opiskelujen pariin!

Tänään puolestaan on töistä vapaapäivä... yritän tässä kovasti saada kämppää siivoiltua (eikös se teistäkin vaikuta siltä et oon ihan tositosi tehokas just tälläkin hetkellä...). Illansuussa olis vielä viimiset tanssitunnit edessä, 2tuntia tiukkaa kertaamista ja viikonloppuna kun minä istun koulunpenkillä muut tytöt hoitaa meidän kevätnäytöksen pakettiin ja purkkiin. Pikkusen harmittaa kun en itse pääse paikalle, mut näin tänä vuonna, opiskelut menee nyt edelle! 

Aamulla tekasin itselleni herkkuaamiaisen, pitkästä aikaa! Tai siis onhan mun aamianen aina hyvää, mut tätä tein nyt pitkästä aikaa. ;) Eli rahkaa, luonnonjugurttia ja mango-pilttiä sekaisin... noita kolmea ainetta kun hieman lusikalla sekoittelee kulhossa niin niistä tulee ihanan vaahtomainen rakenne. Siihen sekaan sitten se 35g herkuttelu-mysliä ja avot! Tää on niin herkkua, jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen lämpimästi! :)

Oli niin kiire syömään, et tajusin ottaa kuvankin vasta osan jo syötyäni!

Tähän loppuun tahtoisin jakaa teidän kanssa yhden mainoksesta ottamani kuvan, jonka jo instagramissakin  (mua voi siellä seurata siis, nimerkkinä TeaVal) julkaisin:

Eli tota vannetta kun vähän vitkuttaa ni on kesällä kondiksessa... ja mitään muuta ei sit tarvitsekkaan! Eli eiköhän lähdetä ostoksille... Eiku hetkinen, ettei meitä olis taas huijattu??? ;)

Ja sit tähän lopun loppuun vielä tän hetken "kovin biisi"... "ainakusäpuhutsitäetelää..." ;)

 

Mutta eipä sitten muuta kun MUKAVAA VAPPUA MURUSET! :D

Viikonlopun herkut ja harkat!

Perjantaina oli töistä vapaata, joten miehen töiden jälkeen suunnattiin kauppaan... siinähän sitä melkein koko ilta menikin! ;) Noh, eipä vais... saunassakin ehdittiin käydä ja tietenkin kerääntyä sohville koko perheen voimin katsomaan VoiceOfFinlandia. Mutta mitäs sitä kaupasta tarttui mukaan?

-chicken & steak mausteseos... tämä ja sitten samaisen sarjan lime-pippuri on meillä tällä hetkellä varmasti käytetyimmät mausteet...

-mysliä, pitkästä aikaa! Ja vielä pidempään aikaan valmiina seoksena, yleensä tykkään tehdä itse, mutta nyt päätin kokeilla miltä tuollaiset maistuu! Ja meinasin tulla hulluksi sielä hyllyn välissä, kyllä saa olla tarkkana mitä pussissa lukee... tässä mielestäni nyt oli ihan suht ok tuo ravintosisältö... tosin vieläkin sokerittomamman vaihtoehdon löysin kyllä, mutta halusin mukaan hieman jotain marjaa ja tää vaikutti hyvältä.

Onks nää nyt sitten hyvät vai ei... annoskokohan on sen 35g...

-MeNaiset Sport... ihan vaan noiden juoksu-juttujen takia! Pikkusen motivaatiota siihen hommaan. 

Mites sitten lauantai... 

Rauhallista lehden lukemista... (oho, kuva tuliki väärin päin... ;))

Sitten lähdin töihin ja jälleen kerran totesin, että ei harmita yhtään! Mun töissä on oikeesti tosi kivaa! :)

Köllöteltiin ja katseltiin vaihteeksi Transformersia... 
 

Pöllöiltiin koko perhe iltalenkillä! ;)

Ja syötiin herkkuiltapalaa, eli luonnonjugurttia, mansikoita ja vadelmia sekä sitä uutta mysliä...

Niin ja sitten tuli sunnuntai... sattuneesta syystä siltä päivältä ei ole montaa kuvaa, on ollut NIIN kiire muissa jutuissa.

Jatkettiin herkuttelua pitkän ja ERITTÄIN tukevan aamiaisen parissa... NomNom!

Näytettiin myös aika räjähtäneiltä aamiaisella, hyvin nukuttu yö takana ja tukka sekaisin... mutta AURINKO paistoi!

Tässä välissä mentiin pihalle ja laitettiin koko perheen polkupyörät kesäkuntoon... ja sitten tuo meiän 6vee opetteli pyöräilemään ilman apupyöriä. Pojalla on vähän ongelmia siinä tasapainon pitämisessä ja käsien ja jalkojen koordinoinnissa, kun on nuo raajat niin pitkät. Välillä tuntuu että poju on ihan hukassa kaikkien raajojen kanssa kun niitä vaan riittää ja riittää ja riittää... Meidän kevyt 127cm pikkupoika! ;) Mutta siis hienosti meni ja ei varmastikaan mene montaa treenikertaa kun meillä osataan pyöräillä IHAN ITSE! :)

Siitä sitten mummille aka. mun äidille kahville ja sieltä Prismaan ja isin haudalle... vähän orvokkeja kehiin ja parit kynttilät palamaan... isukki <3

Ja sieltä kotiin... ja jokunen tunti opiskelua. Minen kyllä ymmärrä miksei noita oppikirjoja voida  kirjoittaa sillai et vähän pöllömpikin tapaus tajuais... Mutta sain kun sainkin kaikkiin tehtäviin vastaukset! Vielä pitäis muutama sivu lukea ja sisäistää ennen ensi viikonlopun opiskeluja! Ihana päästä sinnekin taas! Niin se 4viikkoa vaan meni, että heilahti! :)

Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Lapset toiseen mummilaan hoitoon ja me miehen kanssa yhdessä hölkälle! Ja TAAS tuli rikottua omia ennätyksiä... 29minuuttia meni, matkaa taittui 4,06km ja alun 2minuuttia käveltiin ja noin puolessa välissä pidettiin tositosi lyhyt juomatauko! Muuten siis juostiin (jopa minäkin) koko matka! Että sillälailla! Kyllä mulla on aika vahva usko siihen, että ennen heinäkuun loppua mie vielä sen 5km juoksen ja pystyn ottamaan osaa siihen Meripäiväjuoksuun. HYVÄ MINÄ! ;)

Nyt köllähdän vielä hetkeksi tuohon sohvalle (varmaankin sen ravitsemustieteen kirjan kanssa) rakkaan kainaloon ja siitä sitten unille, että jaksaa taas huomena alottaa uuden viikon!

Mites teillä on viikonloppu mennyt? Onko jo hurjia vappu-suunnitelmia?