Totuus tästä kehosta

Viime keskiviikkona meillä oli Huumalla mahdollisuus päästä InBody mittaukseen ja ihan mielenkiinnosta siinä kävin minäkin. En pidä tuota mittausta täydellisenä totuutena, mutta antaahan se aika hyvin suuntaa siitä missä kroppa on menossa. Oli melkosen pelottavaa astua siihen vaa´alle mikä sitten kertoi sen sen totuuden kehon koostumuksesta! Tulos oli melkoisen karmeaa luettavaa vaikka kyllä mukaan mahtui positiivisiakin yllätyksiä. Yritin kuitenkin muuttaa oman järkytykseni positiiviseksi ajattelemalla, että mitä tuollainen testi olisi näyttänyt silloin kolme vuotta sitten, tuota asiaa en ehkä haluaisi itsekään tietää... vaikka toisaalta olisi hienoa nähdä, mitä kaikkea sielä kehossa on tapahtunutkaan.

Lihas-rasvadiagnoosi sanoi, että painan liikaa... lihasta on 27.7kg ja rasvaa 27.2kg... eli periaatteessa lihasta löytyy normin verran, mutta läskiä sitten reilusti liikaa. Painoindeksi näytti 27.8 ja rasvaprosentti on HUIKEAN kamala 35.1! Luojan kiitos, edes vyötärö-lantio-suhde oli normaalin rajoissa... mikä pelastus!!! ;)

Yllätyksenä ei itselleni tullut se, että mun keskivartalossa on vähemmän lihasta kun rasvaa... sehän kun on se osa-alue mikä häiritsee mua itseänikin tällä hetkellä eniten. Se puolestaan tuli yllätyksenä, että mun jaloissa on "ruutia" jonkin verran... eli siis lihasmassaa suhteessa mun pituuteen on enemmän kun mitä "normaali" olisi. Oon aina ajatellu, et mun jaloissa ei ole muuta kun läskiä, mut nyt sieltä paljastu vähän muutakin. Ja toisaalta kun aattelee millasta taakkaa nää jalat on joutunut kantamaan ni ehkä se ei kuitenkaan ole ihme että sinne on lihaksia kehittynyt.

Huojentavaa oli myös se, että viskeraalinen (eli sisäelinten ympärillä oleva) rasva-arvo oli normaalilla alueella... toki se saisi olla myös alempana, mutta sitten kun miettii miten pilvissä tuo arvo on varmasti joskus ollut niin olen ihan tyytyväinen tähän tämänkin hetkiseen... ja koska matka jatkuu kaiken aikaa. InBody laitteen mielestä mun ihanne paino olisi 65.2kg, eli nyt tuon päivän tuloksessa oli 12.2kg liikaa... Mutta siitähän me ei nyt tässä kohtaa taas olla... ihan vain siksi, että omasta mielestäni voisin vaikka aina painaa tämän verran, jos tuo rasva palaisi pois ja paino kertyisi lihaksista...

Tänään sitten herättelin itseäni tähän todellisuuteen kuvien kera. Ja ei, en todellakaan ole tyytyväinen tähän tämän hetkiseen tilanteeseen! Vaikka tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin pitkiin pitkiin aikoihin, niin silti tekemistä vielä riittää. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin mitään laihdutuskuuria edelleenkään, vaan tämä tarkoittaa sitä, että nyt otan vain itseäni vähän enemmän niskasta. Olen antanut itselleni luvan herkutella ja löyhäillä syömisten kanssa aika paljonkin. Lisäksi takana on ollut tuo kolmen viikon totaalinen stoppi liikuntaan, kun sairastelin. Eli nyt ei muuta kun liikuntaa lisää ja hivenen tarkennusta ruokavalioon, niin enköhän saa tulosta taas syntymään. Tammikuun lopulla olisi todennäköisesti mahdollisuus päästä jälleen tuohon InBody-mittaukseen ja silloin olisi tietysti ihana nähdä joitakin tuloksia jo syntyneen. 

Vaikka tuo testaus olikin aika herättelevä juttu niin kyllä mun silti täytyy sanoa, että nuo kuvat oli viiminen niitti tähän mun tän hetkiseen olotilaan.... Kyllähän tää nainen vielä paljon "työstöä" vaatii, että se oikeasti hyvältä näyttäis... näin mun omasta mielestäni...

-30 ennen 30

Muistattehan mun -30kiloa ennen 30 ikävuotta tavoitteen? Noh, huomena aamulla olen 30 ja tänään hyppäsin puntarille ihan vaan tarkistaakseni tämän asian edistymisen. Noh, totesin (kuten odotinkin), että sitä kolmeakymppiä en rikkonut. Mutta yllätyin siltikin iloisesti!

Tässä kun on ollut tätä "kaikenlaista" juttua viime aikoina niin en tosiaankaan ole kiinnittänyt huomiota painoon tai sen putoamiseen. Toki myönnän, että vaatteet mahtuvat paremmin päälle ja vatsa ei ole ihan kauhean turvoksissa kaiken aikaa. Ja koska tää paino on nyt alkanut olemaan jo toisarvoinen juttu niin en ole siihen senkään puolesta kiinnittänyt huomiota. Tänään vaaka kuitenkin oli ystävä ja kertoi, että painan 75,4kg eli vähemmän kuin "koskaan"... Pudotettuja kiloja on nyt 27,7kg eli vaikka en sitä 30 saavuttanutkaan niin olen silti TODELLA iloinen ja ylpeä saavutuksestani ja tästä hyvästä olosta. Ja sitten loppuun taas paljastus-kuva... vaikka näitä on nähty täällä ennenkin niin siltikin ne aina hirvittää! 

Tän postauksen kuvat on muuten mun rakkaan 6-veen ottamia, hänestähän saattaa tulla isona vaikka valokuvaaja! Tänään ja huomena on vielä illat töitä ja sitten se taitaa olla tämän paikka:

Tää kuva tosin on Googlesta!

Painosta ja mitoista!

Paino on jumahtanut. Se heittelee siinä 76-77,2kg välillä... Aika tuskasta etten sanoisi! Tää on taas se vaihe missä olis helpointa luovuttaa ja heittää hanskat tiskiin! Myönnän miettineeni tätäkin vaihtoehtoa, vaikka tiedän varsin hyvin, että kunhan vain jaksan jatkaa pääsen asiassa eteenpäin! Ja vaikka tiedän varsi hyvin, että hitaasti hyvä tulee, olen siltikin huomannut itsessäni kärsimättömyyttä! Ajattelen vähän väliä sitä, kuinka olisi ihana saavuttaa jo se kutosella alkava luku ja jatkaa siitä eteenpäin ylläpitämällä tätä painoa. Vaikkei se paino lukuina olekkaan enää niin tärkeää, siltikin odotan malttamattomana sitä aikaa kun minun ei varsinaisesti tarvitsee laihduttaa enää yhtäkään kiloa vaan pitää painoa yllä. Kaiken lisäksi kun olin ajatellut, että ennen kolmekymppisiä olisin saavuttanut sen -30kilon rajapyykin, mutta siihen on vielä matkaa se 3-4kiloa ja aikaa ei enää ole kuin vajaa 7viikkoa niin alkaa usko tosissaan loppua. Periaatteessa 3-4kiloa seitsemässä viikossa on aivan täysin mahdollista pudottaa, mutta tämä painon junnaaminen syö nyt uskoa tosissaan. Loppujen lopuksi taidan vain olla kyllästynyt tällä hetkellä tähän painon putoamisen odotteluun.

Totuus keskivartalosta

Mittailin tänään myös ympärysmittoja ja jotenkin nekin masensivat mut! Edistystä on tapahtunut kyllä, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin olin ajatellut ja uskonut. Vaatteet kun tuntuvat löystyvän ihan silmissä ja olokin tuntuu tiiviimmältä, niin siltikään tuo mittanauhan perkele kertoi ettei muutosta nyt niin paljon olekkaan tapahtunut. En sitten tiedä alanko olemaan jo sellaisissa mitoissa, että vaikka kiinteytymistä tapahtuu niin mitat eivät niin suuresti muutukkaan... Tämä puolestaan kuulostaa omaan korvaani ihan hölmöltä, koska kyllähän tuota ympärysmittaa ja läskiä tästä vartalosta vielä löytyy!!! Toinen mitä mietin ainakin vatsamakkaran kohdalla on se, että kroppa on muuttunut niin paljon etten välttämättä mittaa enää ollenkaan samasta kohdasta kuin aiemmin.... tuokin asia voi siis vaikuttaa mittoihin merkittävästi. 

Kolmas asia mikä tänä aamuna ja muutenkin on turhauttanut on se tosiasia, että vaikka näen muuttuneeni ja tiedän olevani paljon pienempi kuin ennen, en siltikään osaa ihan täysin suhteuttaa omaa kroppaani ja mittojani. En edelleenkään osaa asettaa itseäni "rivissä oikeaan kohtaan oikean kokoisten ihmisten väliin"... tiedättekö mitä tarkoitan? Siis tiedän ostavani jo M-kokoisiakin vaatteita ja tiedän omaavani 31tuumaiset farkut, mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Minkä kokoinen nainen on minun kokoiseni nainen? Miltä minun kokoiseni nainen näyttää? Jollain tasolla todellisuus on edelleen hakusessa ja valokuvista en edelleenkään tunnista itseäni... Tarvisin jonkinlaisen silmin nähtävän herätyksen siitä, minkä kokoinen todellisuudessa olen... tai miltä ylipäänsä minun kokoiseni nainen näyttää, koska todennäköisesti en näe itsäni sen kokoisena kuin mitä todellisuudessa olen...

Frustrated mother

Eipä tiennyt tyttö...

Nimittäin ihan vähän aikaa sitten, että tulisin olemaan kuntosalilla töissä! Tää on jotenkin vieläkin ihan hämmentävää, mutta eilen se iski. Työpäivän päätteeksi kun jäin itse salille, niin siinä pyörän päällä ollessani musiikit korvilla... "joo, tätä mä tahdon tehdä! Tavalla tai toisella! Ainakin toistaiseksi." Siis onhan se mieletöntä, ei musta olisi uskonut vielä muutama hetki sitten sitä, että olen oikeasti Huumalla töissä... ei sielä mitään lihavia ihmisiä työskentele! Ai kauhee mikä stereotypia!!! Mutta nyt mie siellä kuitenkin olen ja olen tyytyväinen!

Niin, siis sunnuntaina makasin kotona vielä ihan kuolleena... palelin sohvalla ja olin varma että hukun räkään! Kuumetta ei ollut, mutta nuutunut olo muuten! Selkä oli AIVAN TUSKASEN kipeä kaikesta löhöilystä ja liikkumattomuudesta. Maanantaiaamuna heräsin kuin uudelleen syntyneenä, nenän kautta kulki henki ja olokin oli tositosi levännyt! Päätin siis töiden jälkeen mennä hieman salille. Ajattelin etukäteen, että poljen kuntopyörällä "lenkin" ja sitten teen kepin kanssa pieniä avaavia juttuja tuolle selälle... Noh, koko hommahan vähän karkasi lapasesta, koska tuntuma oli ihan mieletön! ;) Siinä pyöräillessäni alkoi tuntua siltä, että homma otta tuulta alleen ja viimeistään kepin kanssa heiluessani totesin, että vähän vois painojakin kropalle näyttää! No, puolen tunnin polkemisen ja 35minuutin salitreenin jälkeen löysin itseni tärisevien käsien ja mukavasti avautuneen selkäjumin kanssa pukkarista... Kaloreitakin paloi mukavat 520. Niin ja ei sitä illan ihanuutta ainakaan vähentänyt parinkymmenen minuutin hiljaisuus infrapunasaunassa! <3

Salieväät... näin hyviä kuvia saa otettua treenin jälkeen tärisevin käsin... ;)

Tai näin hyviä! Mutta tässä hartiat ja leuka :)

Tai näin selviä! Mutta tässä kuvassa selkä :)

Ja tähtäys SEKÄ tarkkuus kohillaan! Mutta tässä kuvassa hartia ja olkapää :)

Edistystä tässä kropassa tosiaan alkaa näkyä! Ja vaikka mun rasva% on vieläkin pikkusen liikaa niin kyllä sielä alkaa tota lihaksistoakin näkymään! Erityisen tyytyväinen olen tuohon hartia-olkalinjaan missä mulla ei aiemmin ollut minkäänsorttista lihasta. Myös selässä on huomattavaa parannusta tapahtunut, sillä tämä on mulla aina ollut se erityisen heikko kohta! Mistä päästäänkin hyvin tähän aiheeseen SELKÄ! Kuten jo tuossa edellä kirjottelin, mulla kipeytyi selkä tosi kovasti tuossa sairastellessa ja maatessa... Mutta jo nyt tänään, yhden salireissun jälkeen selkä on paljon vetreämpi eikä vihoittele yhtään niin pahasti kuin eilen. On se liikunta vaan ihme-asia, parantaa tälläsetkin vaivat! Ja hyvä niin!

Ja jottei tosiasiat unohtuis niin loppuun vielä pari ruokakuvaa... No nam! ;)

Kanaa, tummaa riisiä ja kasviksia

Lihaa, lankkuperunoita ja kaalipohjaista salaattia.

Tällä hetkellä elämä tuntuu hymyilevän mulle! Toivottavasti teille muillekin! Loppupeleissä onnellisuus ei vaadi paljoakaan, lähinnä pieniä arkisia asioita, kuten rakkaan miehen tekemä makaronilaatikko tai kuuma kuppi hyvää teetä. :)

Sekalainen sunnuntai!

Sunnuntai. Aamu. Kahvi on loppunut. Yritän korvata sitä teellä. Siinä ne päällimmäiset ajatukset tällä hetkellä... Ai, niin ja Toni on töissä... oli eilenkin... tää viikko on mennyt liikuntojen osalta ihan penkin alle! Olen käynyt salilla kerran!!! Siis KERRAN! Ja kolmesti Hypoxissa... ja pitänyt 2tanssituntia ja ollut omalla tanssitunnilla... Mutta salitreenit on jääneet väliin... ajanpuutetta ja muuta... mutta loppupeleissä ihan vaan omaa saamattomuuttani! Ei sitä käy kieltäminen, ei enää nykyään. Tänään illalla on bodyjam ja sinne aion mennä, sikäli mikäli mies tulee ajoissa töistä kotiin, siitäkään kun ei voi olla ihan satavarma.

Yhtenä iltana kokeilin prodepatukkaa iltapalan lisänä Monnan "ohjetta" mukaillen. Toimi!

Olen ollut tällä viikolla myös aivan turvoksissa... perjantaina en meinanut mahtua hypoxin pyörän "mekkoon", kun vatsa pömpötti niin julmetusti! Kaloreita olen kyllä lisännyt tällä viikolla kuten jo aimminkin kirjoittelin... kaidalla tiellä olen siltikin pysynyt... jos eilistä ruuaksi tehtyä ruispohjaista kanapizzaa ei lasketa! Eilisillä syntymäpäivilläkin join kahvia ja söin oman omenani, en muuta. Syömisistä olen ylpeä, vaikka tuntuukin, että saan taas syödä ihan "kaiken aikaa", kun kalorita on vähän nostettu! Siltiki paino oli tippunut ja näytti tänään tasan 76kg!!! Eli pudonnut on viikossa taas 600g ja kokonaisuudessaan on pudonnut 27,1kg! Alan ihan tosissaan uskoa, että sinne -30kiloon päästään ennen huhtikuuta... ja alan ihan tosissaan jopa uskoa, että se 69kiloa ei ole mahdotonta saavuttaa! Vaikkakin mitään aikataulua tälle painolle en ole asettanut. Oma olo alkaa kuitenkin olemaan niin hyvä, että tuon painon saavuttaminen ei enää ole tärkein tavoita. Sen voin saavuttaa joko tänä vuonna tai sitten ensi vuonna, mutta kuitenkin sen haluaisin saavuttaa, etenkin henkisestä syystä, että voin sanoa olevani normaalin painoinen! Vaikka lukuhan se vain on! Ja tärkeintä tässä tällä hetkellä on kuitenkin jo tuo edellä mainittu hyvä olo sekä ylipäänsä ulkoinen olemus, ei niinkään se paino enää.

Mun mielestä tää alue on yksi ihmisen kauneimmista alueista, solisluut siis... ja nyt mullakin näkyy sllaiset, tykkään tosi kovasti!

Tällä viikolla on tullut uusia juttuja työrintamallakin, mutta niistä en kerro vielä sen enempää, kun mitään aivan varmasti lukkoon lyötyä juttua ei vielä ole. Mutta sellaista kuitenkin, että iso kivi vierähti harteilta ja olo helpottui kummasti! Stressi ihan selkeästi alkaa kaikota ja ehkä siitäkin syystä olen ollut jotenkin uupunut tässä viikonloppuna. Hyvällä mielellä kyllä, mutta jotenkin aivan vetämättömissä taas, mutta josko se tästä helpottisi pikkuhiljaa, kun saa tätä elämää hivenen balanssiin! :)

Tänään meinasin vähän fiksailla noita mun saliohjelmia. Tahdon mukaan muutamia haastavampia liikkeitä ja uudenlaisia ärsykkeitä lihaksille. Olin meinannut tehdä tämän vasta viikon päästä, mutta periaatteessahan sillä ei ole väliä aloitanko sen nyt vai viikon päästä. Viikko olisi vielä hypoxejakin jäljellä ja sitten se ihanuus loppuu! Harmi, mutta ehkä on hyvä vähäksi aikaa "rauhottaa" tilannetta ja antaa kropan toimia ns. omillaan ja keskittyä siihen muuhun treenaamiseen. Olen hieman harkinnut josko muuttaisin saliohjelman kaksijakoiseksi eli tekisin alakropan ja yläkropan omina päivinään ja sitten keskivartalon molempina päivinä vähä liikkeitä vaihdellen. Tätä olen miettinyt ihan siitä syystä, että saisin treeniohjelmaan mukaan yhden aerobisen treenin lisää... näin kevään lähestyessä tahtoisin meinaan taas alkaa juoksemaan ja jossain vaiheessa siirtää juoksumatolla tehdyt treenit ulkoilmaan. Mutta vielä en ole ihan varma tästä... luulen, että se selviää sillä hetkellä kun ehdin istumaan alas ja alkaa suunnitella näitä juttuja.

Sellaista mulla tällä viikolla... toivottavasti teillä on sujunut hivenen paremmin! Ja toivottavasti mullakin sujuu ensi viikko pikkusen enemmän putkeen! Mutta nyt nautitaan vielä kiireettömästä sunnuntaista!

Tilastotiedettä!

Minähän rakastan kaiken maailman tilastoja ja kaavioita ja listoja ja kaikkea ihanaa! No, tässä teille yksi sellainen, eli viime viikon liikunnat!

Kuvasta puuttuu siis taas tälläkin kertaa Hypoxit, joita oli tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina! Liikuntaa yhteensä (ilman Hypoxia) n. 9h. Aika hyvin etten sanoisi! 

Näkymä kapselista

Tänään sitten taas olin Hypoxissa ja nythän oltiin puolessa välissä mun "kuuria", eli 6 käyntiä takana ja 6 edessä. Kuluneet 2 viikkoa on kyllä mennyt ihan hujauksessa! Tänään oli jännittävien välimittausten aika! Etukäteen ajattelin ettei niitä senttejä ehkä ole ihan hirmusesti kahdessa viikossa lähtenyt, mutta tulokset olivatkin aika hyvät! Vyötärön kapeimmalta kohdalta oli hävinnyt 1,5cm, mutta Pauliina epäili ettei tämä ole ihan todellinen luku, vaan, että joku mahdollisesti turvottaisi vatsaa siltä seudulta tms. Navan kohdalta oli lähtenyt 3cm, lantiolta 3cm, takamuksen kohdalta 4cm ja takamuksen alta eli ns. reisistä yhteensä oli kadonnut 3cm... SIIS KAHDESSA (2) VIIKOSSA! Joten, kyllä! Se vaan toimii! Ihokin on tuntunut huomattavasti pehmeämmältä ja sileämmältä! Vertailukuvia tosin otetaan vasta "kuurin" loputtua.

Ja koska tulokset on olleet niin hyviä niin tehojakin on sitten vähän lisäilty...

RPM tarkottaa siis mun "vauhtia", yli 80 ei saa mennä ettei tee liikaa töitä lihaksilla... Watt on vastus (kai)... Time nyt ilmiselvästi on aika ja VACUUM on siis alipaineen määrä, se menee vuorotellen plussalle ja miinukselle... Miinus tarkottaa sitä alipainetta ja ennen se oli 20 ja viime perjantaina se lisättiin tuonna -25... Ja voin taata teille, että TUNTUU!

Loppupäivä meneekin vettä tankkaillen ja ihan rauhallisesti ottaen. Mietin tuossa äsken, että onpas ihana kun tänään ei enää tarvitse lähteä minnekkään sen kummemmin. Voin vain jumittaa lasten kanssa kotona ja nauttia joutenolosta. Joskus sekin tulee tarpeeseen ja nyt just tää suunnitelma kuulostaa tositosi hyvälle! 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Lauantai-iltana....

Tässä meidän perheessä ei mentykkään ravintolaan... vaikka mamba tai joku sellanen niin lauloikin! Vaan mentiin salille! Koko lauantai oli ihan ihana, vaikka yhdessä vaihessa ahdisti enemmän kun laki sallii! Ja ihan vaan siitä syystä, että eilen tuli nautittua palanen lihalevyä ja pieni pala pullaa ihan sillai spontaanisti... Mut jälkimmäisen mie perustelen sillä, että ammatillisista syistä!!! Koska, ostettiin lapsukaisille laskiaispullat sellaisesta leipomosta, mistä mulla ei ole aiemmin kokemusta ja tottakai mun sisäinen leipuri nosti päätään... Noh, ei ollut erikoinen pulla se pulla tai lähinnä se pala mitä siitä maistoin! Lihalevyn syömistä puolestaan en voi selitellä millään, mut olihan se ihan hyvää! Ruoka sitten "vastapainotettiin" ja tehtiin ihanaa salaattia... tai siis Toni teki!

Perus salaattipohja, avokadoa ja savulohta!

Aamupäivästä tosiaan käveltiin koko perheen voimin mun äidille kahville... hitaalla, tuon meidän 2,5vuotiaan tahdilla mentiin ja ulkoilua tuli lähes kaksi tuntia... Tää ulkoilu on kyllä tehnyt tooooooosi hyvää sen alkuviikon sisällä jumittelun jälkeen! Tuon ruuan jälkeen aloin miettimään omia syömisiäni ja ajattelin pitkästä aikaa kirjata kilolaskurin ilmaiseen ohjelmaan oman normi-päiväni syömiset ja mitäs minä huomasinkaan... Olen niin uskollisesti syönyt miinuskaloreita, että olen vetänyt ne huomaamattani jo aivan liian alas! Joten ihan hyvä, että vähän merkkasin niitä ylös tuolla ohjelmalla... Nyt alkaa vähän enemmän syöminen! Hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta ainakin sellaisen 200-300kaloria enemmän saisin nyt jatkossa taas syödä, ainakin hetken... Ja siltikin menen miinuskaloreilla aivan hyvin, niin että paino putoaa sopivan hitaalla tahdilla! Jos vaikka tälläsellä buustauksella saatais se paino valumaan alas niin, että ennen huhtikuuta olis se -30kiloa plakkarissa!

Se on kuulkaas ihan pukeutumiskysymys paleleeko vaiko ei!

Ja sitten saatiin vielä iltapäivällä miehen kanssa tosiaan idea, että josko mummi ottais pojat hoitoon ja mentäis yhdessä salille... Ja mummihan otti! Mies sitten oman treeninsä ohella hillui kameran kanssa ja yritti ottaa musta joitakin kuvia salilta... Joten tässä niitä tulee! Ja samalla esittelyyn pääsee mun ihka uusi hivenen läpinäkyvä treenitoppi! Se on kyllä ihana... ja kokoa M!!! :D

Pullistelua ennen salille lähtöä...

Posee...

Selän lämmittelyä kepukan avulla

Hyvää Huomenta yhdellä jalalla, tangossa 12kg

Kylkitaivutuksia 16kg kahvakuulalla

Näissä on hivenen edistytty, lähtökohta kun oli jalat aivan koukussa... Vielä siis muutama viikko sitten...

Lauantain settiin pääsi myös alatalja

Tais olla mun kuvaajallakin ihan hyvä treeni kun kuvat on näin epätarkkoja... ;) Tulihan sitä paljon muutakin tehtyä, mutta kaikkea nyt ei alettu kuvailemaan. Lopuksi kuitenkin haastoin itseni vetämään leukoja... Toni kuvasi tän 50kg vastapainolla tehdyn yritelmän... No joo meni niitä sitten loppupeleissä jo neljä toistoa! Mut video on aika jäätävä... ;)

Mulla on parin viikon sisällä tapahtunut päässä jokin muutos ja olen vihdoinkin alkanut tajuamaan oman pienuuteni... Siis verrattuna siihen melkein +27kg minään. Ja taas näitä tänään otettuja kuvia katselin ihan huuli pyöreänä kun en voi oikein ymmärtää missä välissä musta on tullut noin "pieni"! Vielä matkaa tosin on jäljellä ja kyllä sitä läskiä löytyy kadotettavaksi, mutta jotain silti on tapahtunut mun ajattelussa. Mun äitikin sanoi eilen, että on huomannut mun ajattelussa muutosta... en enää pidä itseäni valaana vaan ihan normaalina ihmisenä!

Palkkaria nassuun ja kuva siitä... oonkohan sittenkään ihan normaali ihminen???

On sielä jotain jo jossain...

Ja kuten ehkä tarkkaavaisimmat huomaa, mulla on uusi puhelin... Möin sieluni ja en ole enää Nokia-tyttö vaan Samsung sai kun saikin astua kuvaan. Sain tuon eilen vähän ennen salille lähtöä ja voin vaan sanoa, että minä ja tekniikka ei oikein olla koskaan sovittu yhteen, joten opettelu ja harjoittelu kestää ja kestää ja kestää... Mutta sai sillä kuvia! Olis varmasti saanut ihan tarkkojakin jos kädet ei olis tärissy treenin jäljiltä ihan niin kovasti! ;) Että ihan kivasti uppos eilinen treeni noihin jo valmiiksi jumeihin käsiin, vaikkei varsinaisesti käsitreeniä tullut edes tehtyä, vaan treenin pääpaino oli vatsoissa ja selkälihaksissa... ;)

Tänään sunnuntaina mie sitten taas hyppäsin vaa´alle ja tulos oli ihan kiva... viikossa on lähtenyt 500g ja nyt vihdoin ja viimein mentiin alle sen ennen joulua olleen painon! Vain 200grammalla tosin, mutta joka tapauksessa tällä hetkellä painan vähemmän kuin, ööö.... en edes muista milloin! Aamupaino oli siis 76,6kg ja pudotusta nyt kaiken kaikkiaan 26,5kg! Kuten jo tuola ihan alussa mainitsin tuon huhtikuun tavoitteen niin tässä on tosiaan nyt hieman vajaa 12 viikkoa jäljellä mun syntymäpäiviin... Alunperin silloin yli 2vuotta sitten ajattelin tän kaiken olevan sellainen "Tea kuntoon ennen kolmeakymppiä"-juttu... ja sitten jossain vaiheessa matkan edetessä se muutti muotoon "Tea -30kg ennen 30veetä". Tuosta kolmenkympin pudotuksesta uupuu nyt siis se 3,5kg ja uskon tämän onnistuvani pudottamaan ennen huhtikuuta ja kolmenkympin juhlia! Tänään siis erittäin hyvillä mielin noustiin tähän päivään!

Mulla olis tänään vielä bodyjamin sunnuntai-bileet edessä... mutta ennen sitä hyötylenkkeilyä tanssistudion kokoukseen! Kuinka teidän viikonloppu on tällä kertaa sujunut?

Mitäs tänne?

Pari päivää onkin vierähtänyt ihan hujahduksella... Mitä meillä on sitten ollut meneillään? Eipä juuri mitään ihmeitä... normaalia arkea ja elämää... Hieman matalalentoa tosin! Mie olen jotenkin muutaman päivän stressannut ihan tosissani näitä mun työ ja opiskelu-juttuja... Olen nyt tullut siihen tulokseen, että josko saisin jostain työn mikä mahollistaisi kerran kuussa käymisen Helsingissä opiskelemassa, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Tahtoisin opiskella ravintovalmentajaksi... Koulu kestäisi 6kk (+2kk kesäloma siinä välissä)... se maksaisi kyllä hieman alle 3000e, mutta ehkä sen kärvistelis, kun on tähänkin asti kärvistellyt! Tää koulutushan alkais siis jo maaliskuussa... Mutta tosiaan se työpaikka puuttuu... Noh, ihan pikkujuttu! ;) Ilman työtä ja siitä saatavia tuloja joudun kuitenkin jatkamaan haaveilua. Tosin toivon, että löytäisin työn niin saisin tämän homman rullaamaan mahdollisimman nopeasti... Olo kuitenkin on ihan mielettömän hyvä, kun on tehnyt jonkin sortin päätöksiä, vaikka mikään ei kuitenkaan ole millään tasolla varmaa! Olinkohan nyt taas tarpeeksi sekava? ;)

Mitäs me ollaan sitten parina päivänä tehty... Ei mitään ihmeitä! Joten ei siis mitään ihmeitä kerrottavanakaan... eilen illalla tein kotitreenin, josta teen erikseen ihan oman postauksensa... Joten keskitytään tässä postauksessa johonkin ihan muuhun... eli nyt alkuu vaikka ruokaan! ;) Mitä tässä on parin päivän aikana mussuteltu?

Rahkaa, ananasta ja pähkinöitä, lisänä teetä. Äidin luokse on helppo ottaa omat eväät mukaan.

Aamupuuroa, samalla tutulla mieltä lämmittävällä tavalla!

Iltapala rahkaa... banaania, persikkaa, rahkaa ja kauraleseitä!

Ja mihinkäs muuhun aiheeseen ruuasta päästään kuin ihmisen painoon!?! Ihan loogista, eikö? Tänäänhän oli siis minun ja vaa´an tapaaminen jälleen... Paino näytti 77,1kg. Eli edelleen sen 300grammaa enemmän kuin alimmillaan silloin ennen joulua! MUTTA nyt oli viikossa kuitenkin tultu 800grammaa alas, että ei hätiä mitiä! Kyllä se sieltä tippuu, pikkuhiljaa, toivottavasti ainakin niin ettei lihakset kärsisi juurikaan! 

Ja miltäs minä sitten olen näyttänyt tässä parina päivänä?!? Viluiselta ja hämmentävää kyllä omaan silmäänikin hoikalta! Voinko sanoa näin??? Se on oikeasti ihan hämmentävää, kun peilistä katsoo paljon isompi ihminen kun mitä sitten esimerkiksi valokuvat näyttävät! Taidan ihan oikeasti alkaa uskomaan itsekin niitä valokuvia, ja vain niitä hyviä sellaisia... ;)

19.1.2013

Parkatakki on ollut ihan paras kaveri tässä parina päivänä!

Venyttelyä kotitreenin jälkeen... ILME!!!

Ja siis minähän en koskaan katso venytellessä telkkaria, en koskaan!

Juu, siis EN KOSKAAN!

Eilen olikin sellainen käydään kylässä päivä... ensin mun äidin luona ja sitten Tonin porukoilla... kylässäkin on nykyään ihan kiva käydä, kun suurin osa ihmisistä tietää tän mun tavan elää ja mulle ei tuputeta mitään tarjottavia. Vaikka kyllä poikien pappa tarjos mulle eilen karkkikippoa, mutta sanoi siihen heti, että "ai mut siehän et otakkaan". On paljon mukavampi ja helpompi olla kun ei joka kerta tarvitse erikseen kieltäytyä ja sitten alkaa selittämään, että miksi ei ota.

Mutta eipä mulla muuta... Tänään on vielä luvassa zumbaa ihan virallisen tanssikoulun tunnilla! Odotan sitä aika kovasti, enkä tietenkään yhtään vähempää senkään takia, että yksi ihana ystävä lähtee sinne mun kanssa. Tai siis minä lähden hänen kanssaan, vai miten se nyt meni!!! ;) Mitäs teidän viikonloppuun on kuulunut?

Eilen Huumalla (ja vähän muuallakin) tapahtunutta!

Se on kuulkaas tuleva filmitähti täällä kun kirjoittelee!!! ;) Hah! Minä ja lapset päästiin Huuman tv-mainokseen... äippä tuo lapsia salin lapsiparkkiin ja hakee ne sieltä sitten pois! Siinä välissä äippä käy vähän treenailemassa. En yhtään tiedä millaneen mainoksesta tulee tai mitään, mut maikkarilla se jossain välissä pyörii! Oikeen linssilude, etten sanois! Kuvaaja kuvasi myös yleisesti zumbatuntia ja mie olen ihan varma, et mie näyn siinäkin otoksessa, varmasti just nostan housuja tai irvistelen kuoleman kourissa... Kaikkeen sitä ihminen kanssa suostuu, mut hei, miksei? Etenkin kun on NIIN ihana sali ja kaikkea, mielelläänhän sitä "mainostaa"!

Lauantaina salilla oli siis ylimääräisiä tunteja ja poikkeuksellisesti lapsiparkki auki ja nää äippä ja iskähän käytti heti tilaisuuden hyväkseen! Mies meni salille ja mie ensin zumbaan. Voin taata teille, että HIKI lens, koska en mie sinne tunnille mene vaan vähän keikuttamaan, vaan tosissaan hikoilemaan! Ja arvaatteko, kesken tunnin, juomatauolla yks nainen tuli sanomaan mulle, että mie tanssin hyvin! Siis harvemmin tuollaista kuulee noin spoontaanisti kanssa-zumbaajalta. Hyvä etten kyyneltä kuulkaa vieräyttänyt, kun niin hyvältä noin "pienet" sanat tuntui... ja lopputunti vedettiin tietysti hymy korvissa ja ihan hillittömällä flow:lla! Zumban jälkeen suuntasin vielä tunniksi salille kiskomaan yläkroppatreenin... ja sain miehestä seuraa omana privat valokuvaajana, joten tässä vähäsen materiaalia siitä! :)

Ensimmäisiä liikkeitä zumban jälkeen... lievähkö puna kasvoilla! ;)

Se selkä... se NIIN kaipaa läskin karkotusta ja lihaksen kasvua!

Kyl mie ihan oikeesti treenaan sitä leuanvetoa! Tänään näköjään myötäottella...

Noh, kyllä sieltä vähän niitä lihaksiakin jostain kuorituu...

Ja sitten kuvattiin miehen kanssa video... mun ensimmäinen video-juttu tässä blogissa ja aiheena ei sen enempää tai vähempää, kun hyvää huomenta - yhdellä jalalla! Voin todeta, et pikkusen oli noita häiriötekijöitä ja tää ei oikeen mene ihan putkeen tässä videolla... normaalisti kun teen napit korvilla enkä välitä mistään mitä ympärillä tapahtuu, ni nyt ei menny YHTÄÄN putkeen... mut tässä tää nyt kuitenkin tulee... Vähän joutu asentoa korjailemaan kesken kaiken ja muuta... ;) Ja pikkusen nyt jännittää laittaa tää eetteriin... mie olen niin huono tälläsissä video-jutuissa... just siks varmaan suostuin siihen mainokseenkin ja kaikkea... ;)))

Eilen syötiin wrappeja tai tortilloja tai miksi niitä nyt ikinä haluaakin sanoa. Nehän mielletään aina ns. herkutteluksi. Meillä nämä "korvasi" normaalin ruuan... punnitsin kanan tarkasti 100g ja kaksi täysjyväistä kuorta söin... lisänä salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, avokadoa ja kermaviiliä... eli nämäkin voi tehdä kevyemmällä kädellä ja silti nauttia mielettömän herkullisesta ateriasta. Aina ei tarvitse tunkea sinne tavaraa juustosta tai juustokastikkeesta lähtien aina smetanaan asti... toki joskus voi, mutta aina ei TARVITSE. 

NamNam!

Illalla käytiin vielä anoppilassa saunassa ja venyttelin kotosalla 40minuuttia... tänään hivenen paikoissa tuntuu eilinen. Päivän otan rauhallisesti oman perheen kesken ja illalla lähden vielä bodyjamiin jammailemaan. 

Tämän alkuvuoden treenailut... tanssit ja lenkit on jääny vähän vähälle ja venyttelykin hieman unohtunut, mutta eiköhän siihen saada muutos tässä tulevien viikkojen aikana! :D

Siirsin punnituspäivän sunnuntaille ja äsken hyppäsin vaa´alle ja sehän näytti 77,9kg, eli vieläkin 1,1kiloa enemmän kun ennen joulua! Paino kävi jo hieman matalammalla, mutta luulen, että päällä olevat naistenvaivat hieman vaikuttavat tähän tulokseen... tärkeämpänä tietona pidin kuitenin sitä, että mitat olivat samat, vaikka vatsakin on tuntunut viime päivinä hieman turvonneelta! Lantiolta oli jopa tippunut sentti tässä kolmen viikon aikana! Ei siis paljon muutosta, mutta jos paino on "koholla" ja mitat kuitenkin samoissa niin eihän se nyt voi maailman loppu olla. ;) Katsotaan niitä mittoja uusiksi sitten neljän viikon päästä, huikeita lukuja odotellessa! :D Tällä hetkellä tavoitepainoon on siis se 8kiloa matkaa... tai sitten 9... en ole ihan vielä päättänyt tavoittelenko kutosella alkavaa painoa vai 30kilon pudotusta. Todennäköisesti kuitenkin tuota jälkimmäistä, mutta ei nyt vielä mennä asioiden edelle!

Mukavaa sunnuntaita murmelit! Ja hyvää tulevaa viikkoa!