Vuoden aloitus!

Kuten varmasti moni muukin, niin minäkin, tein uudenvuoden lupauksia. Tai en tiedä oliko ne varsinaisia ja virallisia lupauksia minun kohdalla, sanoisin enemmänkin, että olen vain tehnyt paluun normaaliin. Ruokailut ovat pyritty normalisoimaan, ja voi kuinka hyvältä se perus-kotiruoka taas maistuukaan!

Liikuntaa olen nyt lisäillyt oikein kunnolla, päätin, että se on tehtävä NYT, eikä odoteltava enää yhtään. Eilen sain käteeni PT:n tekemän saliohjelman, jota pääsen kylläkin vasta ensi viikolla testailemaan... tää ihan siksi, että olen nyt päässyt niin mukavasti käymään ryhmäliikuntatunneilla, että en ole salille ehtinyt... niin no ja onhan tässä sellaisia "pieniä" domssejakin havaittavissa... ;)

Keskiviikkona, eli 1.1.2014 tehtiin tätä:

Vähän alkaa tässä kohtaa jo jalat painaa ja tekniikka karata... tää tais olla kuudes tai seitsemäs veto... kaiken kaikkiaan tein näitä 10 ja sanotaanko, että se riitti näin ensi hätään... mutta tästä on hyvä lähteä jatkamaan kunnon kohotusta. ;)

Eilen kävin kiskasemassa combatin, mikä alkaa aika kovasti hiipiä taas mun top 5-listalle eri lajeissa. Ja tänään aamulla ylitin itseni kahdesti...ensinnäkin olin 6.30 treenaamassa ja kaiken lisäksi lajina oli kahvakuula. Se oli elämäni ensimmäinen kahvakuula... mulla kun on vähän tätä liikuntaväline kammoa havaittavissa... Spinning-pyörästä olen joskus ollut aivan kammoissani, näin niin itseni nousevan pyörän päältä samoin kun Bridget Jones...steppilauta on musta vieläkin aika pelottava,siihenhän voi kompastua... ja kahvakuulanhan voi heittää vaikka kaverin niskaan... Joo, tiedän kaikki mun päässä, mut siltikin ne vaatii ylitystä ja kovaa vauhtia tässä ollaan menossa eteenpäin.

Seuraava mihin aion paneutua on mun oma hyvinvointi ja rauhoittuminen. Seuraavat kolme päivää olen luvannut mennä hitaasti ja nauttien kaikesta. Olen luvannut itselleni tehdä vain sellaisia asioita mistä pidän... luvassa on rauhallista oloa, lasten kanssa leikkimistä, 1h 45minuuttia jorailua sh' bamin ja boyjamin tahdissa, bodybalancea ja hyvää, kunnollista ruokaa. Ei mitään sen kummempaa, nautin rauhasta ja annan ajatusten levätä ja latautua tuleviin viikkoihin.

Ja kaikille Kotkalaisille, kannattaa olla iskelmäradion taajuuksilla aina klo.13.30 sekä 17.30...sieltä saattaa bongata jonkun "tutun kuuloisen"... sen tiimoilta kannattaa ehkä katsastaa tämä.
Ja kannattaa käyda myös katsastamassa tämä. ;)


Nyt ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille!

1500kalorin päivä!

Joo-o! Tänään oli vapaapäivä töistä, joten kulutin aikaani ja energiaani enemmän tai vähemmän liikunnalla. Tai noh, sanotaanko, että tosiaankin enemmän, sykemittarin mukaan tuon 1500kalorin edestä!

Aamulla tositosi hikinen, mutta samalla rentouttavan fiilistelevä zumba. Ja sanotaanko, että on ohjaajia ja on ohjaajia ja vaikka meillä kaikki ohjaajat ovat mun mielestä hyviä omissa lajeissaan, niin sitten on tämä yksi, jonka tunnilla ei yksinkertaisesti VOI olla tekemättä sata lasissa. Se energisyys ja mahtava tunnelma vaan tarttuu! Ja siis jos punaisuus ja hiki ovat vielä kotona ihan mielettömät just ennen suihkuun menoa, niin eihän tunnista voi muuta sanoa kun, että kivaa oli! ;)

Tässä välissä melkosta ruokatankkausta mm. seuraavanlaisella setillä, no okei tuosta puuttuu näkkileipä... :D

Kun Toni tuli kotiin lähdettiin anoppilaan ja jätettiin pojat sinne ja lähdettiin kahdestaan maastoon. Lenkkipolku oli etukäteen jo tiedostettu rankaksi melkoisine nousuineen, mutta koska tykätään kovistakin haasteista, niin ei muuta kun yrittämään. 4,8km matkaan kului 40minuuttia, koska meidän kunnolla (ja tämän päivän muut touhut pohjalla) osa rankimmista nousuista oli vain pakko kävellä. Ja siis toki maasto on aina maastoa, yhdessäkin vaihessa jolkoteltiin metsäpolulla, josta ei yhtään helpompaa tehnyt sade ja sen kastelemat kivet ja puunrungot. Jossain kohtaa sanoin Tonille, että "nyt tuntuu ettei tämä matka lopu koskaan", mutta niinpä se vaan vedeettiin kunnialla loppuun. Ja vaikka nuo 4,8km tuntuivat elämäni pisimmiltä, niin lopussa oli NIIN mieletön fiilis ettei ole mitään parempaa! Jälleen kerran tunsin ylittäneeni itseni, sillä viimeksi kun olen tuota kyseistä maastolenkkiä heittänyt en ole jaksanut juosta yhtään. Liikunnan pieniä iloja ja onnellisuuden hetkiä siis. Itsensä ylittämistä ja mahtavia kokemuksia, sitähän sitä elämältä muutenkin haluaisi. 

Voitte vaan kuvitella miten ihanalta appiukon lämmittämä puusauna tuntui tälläisen päivän päätteeksi!

Ylitin itseni!

Ja juoksin elämäni ensimmäisen kerran 5km!!! Aikaa tähän kului 36minuuttia, keskinopeus oli 8,3km/h eli mulle ihan hyvä vauhti. Varmasti tuo nopeus tässä kasvaa kunhan aikaa kuluu ja kunto tällä saralla kasvaa! Mutta voinette kuvitella mun tuuletukset! Oon aivan valtavan ylpeä itsestäni taas jälleen kerran!

Muistakaa ihmiset oikeasti olla ylpeitä itsestänne. Ja etenkin muistakaa verrata itseänne vain ja ainoastaan itseenne älkää kehenkään muuhun. KOSKA jollekulle muulle tämä mun tänään saavuttama 5km ei tunnu missään, mutta minulle se on iso juttu... nollasta on lähdetty ja nyt menee jo vitonen, sehän ON huikeeta!

Sanon tätä itselleni aivan liian harvoin: HYVÄ MINÄ!

Viikonlopun herkut ja harkat!

Perjantaina oli töistä vapaata, joten miehen töiden jälkeen suunnattiin kauppaan... siinähän sitä melkein koko ilta menikin! ;) Noh, eipä vais... saunassakin ehdittiin käydä ja tietenkin kerääntyä sohville koko perheen voimin katsomaan VoiceOfFinlandia. Mutta mitäs sitä kaupasta tarttui mukaan?

-chicken & steak mausteseos... tämä ja sitten samaisen sarjan lime-pippuri on meillä tällä hetkellä varmasti käytetyimmät mausteet...

-mysliä, pitkästä aikaa! Ja vielä pidempään aikaan valmiina seoksena, yleensä tykkään tehdä itse, mutta nyt päätin kokeilla miltä tuollaiset maistuu! Ja meinasin tulla hulluksi sielä hyllyn välissä, kyllä saa olla tarkkana mitä pussissa lukee... tässä mielestäni nyt oli ihan suht ok tuo ravintosisältö... tosin vieläkin sokerittomamman vaihtoehdon löysin kyllä, mutta halusin mukaan hieman jotain marjaa ja tää vaikutti hyvältä.

Onks nää nyt sitten hyvät vai ei... annoskokohan on sen 35g...

-MeNaiset Sport... ihan vaan noiden juoksu-juttujen takia! Pikkusen motivaatiota siihen hommaan. 

Mites sitten lauantai... 

Rauhallista lehden lukemista... (oho, kuva tuliki väärin päin... ;))

Sitten lähdin töihin ja jälleen kerran totesin, että ei harmita yhtään! Mun töissä on oikeesti tosi kivaa! :)

Köllöteltiin ja katseltiin vaihteeksi Transformersia... 
 

Pöllöiltiin koko perhe iltalenkillä! ;)

Ja syötiin herkkuiltapalaa, eli luonnonjugurttia, mansikoita ja vadelmia sekä sitä uutta mysliä...

Niin ja sitten tuli sunnuntai... sattuneesta syystä siltä päivältä ei ole montaa kuvaa, on ollut NIIN kiire muissa jutuissa.

Jatkettiin herkuttelua pitkän ja ERITTÄIN tukevan aamiaisen parissa... NomNom!

Näytettiin myös aika räjähtäneiltä aamiaisella, hyvin nukuttu yö takana ja tukka sekaisin... mutta AURINKO paistoi!

Tässä välissä mentiin pihalle ja laitettiin koko perheen polkupyörät kesäkuntoon... ja sitten tuo meiän 6vee opetteli pyöräilemään ilman apupyöriä. Pojalla on vähän ongelmia siinä tasapainon pitämisessä ja käsien ja jalkojen koordinoinnissa, kun on nuo raajat niin pitkät. Välillä tuntuu että poju on ihan hukassa kaikkien raajojen kanssa kun niitä vaan riittää ja riittää ja riittää... Meidän kevyt 127cm pikkupoika! ;) Mutta siis hienosti meni ja ei varmastikaan mene montaa treenikertaa kun meillä osataan pyöräillä IHAN ITSE! :)

Siitä sitten mummille aka. mun äidille kahville ja sieltä Prismaan ja isin haudalle... vähän orvokkeja kehiin ja parit kynttilät palamaan... isukki <3

Ja sieltä kotiin... ja jokunen tunti opiskelua. Minen kyllä ymmärrä miksei noita oppikirjoja voida  kirjoittaa sillai et vähän pöllömpikin tapaus tajuais... Mutta sain kun sainkin kaikkiin tehtäviin vastaukset! Vielä pitäis muutama sivu lukea ja sisäistää ennen ensi viikonlopun opiskeluja! Ihana päästä sinnekin taas! Niin se 4viikkoa vaan meni, että heilahti! :)

Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Lapset toiseen mummilaan hoitoon ja me miehen kanssa yhdessä hölkälle! Ja TAAS tuli rikottua omia ennätyksiä... 29minuuttia meni, matkaa taittui 4,06km ja alun 2minuuttia käveltiin ja noin puolessa välissä pidettiin tositosi lyhyt juomatauko! Muuten siis juostiin (jopa minäkin) koko matka! Että sillälailla! Kyllä mulla on aika vahva usko siihen, että ennen heinäkuun loppua mie vielä sen 5km juoksen ja pystyn ottamaan osaa siihen Meripäiväjuoksuun. HYVÄ MINÄ! ;)

Nyt köllähdän vielä hetkeksi tuohon sohvalle (varmaankin sen ravitsemustieteen kirjan kanssa) rakkaan kainaloon ja siitä sitten unille, että jaksaa taas huomena alottaa uuden viikon!

Mites teillä on viikonloppu mennyt? Onko jo hurjia vappu-suunnitelmia?

Itsensä ylittämistä ja muuta mukavaa!

Nyt se on sitten tehty! Ensimmäinen ulkoilmaJUOKSU! Matkaa kertyi ihan piirun verran vajaa 4km, aikaa meni 28minuuttia, joista kuusi kävelin! Eli juoksuvauhti oli pikkusen nopeampaa kuin mitä juoksumatolla, sen tunsin kyllä! Olen kyllä aivan huisin ylpeä itsestäni! Vaikken koko matkaa juossutkaan niin silti, ne juostut 22minuuttia on melko tarkkaan 20minuuttia enemmän kuin ikinä ennen ulkona juostu aika! Loppupeleissä kävelyä tuli 2minuuttia heti alkuun, että sain pikkusen tuntumaa siihen mitä olen aloittamassa, seuraavat 2minuuttia viisi minuuttia juostuani rankassa ylämäessä kun sykkeet nousivat pikkusen turhan korkealle, sekä puolen matkan tienoilla kun sykkeet kohosivat taas liian korkeiksi, loppumatka sujuikin sitten jo yhtäjaksoisesti juosten. Tämä lenkki kertoi hyvin siitä, että mun kestävyyskunto on melkosen huono, joten tälläinen treeni tulee ihan tarpeeseen. Mutta toisaalta se myös kertoi siitä, että on se kunto kuitenkin jo parantunut, kun näinkin hyvin pystyy juoksemaan. Viimiset parisataa metriä meni kyllä ihan mielettömällä fiiliksellä, kun tajusin oikeasti tehneeni tuon lenkin ja kodin häämöttävän jo ihan muutaman askeleen päässä!

Nämä oli fiilikset ennen lenkkiä!

Ja nää sen jälkeen!

Tänään myös päädyin siihen ratkaisuun, että lähdin tavoittelemaan sitä -30kilon tiputusta juhannukseksi. Se juttu on nyt vaivannut mun mieltä jongin aikaa ja vaikka olen teillekin sanonut ettei paino enää merkkaa niin paljon, niin silti se tuola takaraivossa jyskyttää. Tuon "kolmenkympin" tahdon saavuttaa, sen jälkeen en sitten tiedä mitä tapahtuu. Ja tästä päätöksestä jääkaapin ovesta löytynee lappu (tiedän, olen ihan höyrähtänyt!):

Ja tänää kotiin kannoin mukanani myös Foreverin AloeVera-juoman. Toivoisin siitä apua vatsan kanssa sekä sitä kautta myös esim. ihon hyvinvoinnin. Nähtäväksi jää, saanko minä tuotteesta apua, kertoilen siitä jossain välissä, kunhan ensin kokeilen tuotetta hetken aikaa. Hyvän makuista se ainakin oli, vaikka etkäteen kuulinkin huhuja ettei se ehkä olisi kovin hyvää... sopi mun makuun kyllä. 

Tämä torstai oli ainakin taas toivoa täynnä! Josko tämä lähestyvä kesä, aurinko ja valo muutenkin pikkusen piristäisivät muakin ja tää hetken jatkunut matalalento loppuis pikkuhiljaa. Nyt pyrin kuitenkin pitämään itsestäni kaikin puolin huolta, eli nukkumaan tarpeeksi, syömään hyvin ja oikein sekä liikkumaan sopivasti.

Bad Karma!

Eilen illalla lähdin töistä ja olin ihan intona siit tosiasiasta, että kotona odottivat uudet lenkkarit ja juoksulenkki! Astuin ovesta ulos ja totesin, että vettä satoi, kuin... Noh jääköön tämä vertauskuva sanomatta! Ja kyllä, tiedän ettei meitä ihmisiä ole tehty sokerista ja vesisateessa on varmasti kiva juosta... mutta en tahtonut lähteä tekemään ensimmäistä juoksulenkkiäni sateeseen ja noin, joten jätin siis lenkin suosiolla väliin!

Tänään aamupäivällä sitten vein vanhemman pienen miehen kerhoon ja kaappasin nuorimmaisen rattaisiin ja lähdin lenkille, uudet lenkkarit jalassa, mutta nyt vain kävellen, koska meidän pojun rattaita ei tosiaankaan ole tarkoitettu juoksua varten. Ensimmäiset 20 minuuttia sujui ihanasti ja lenkkaritkin tuntuivat TODELLA hyviltä, mutta mitäs sitten sattuikaan...

RENGASRIKKO!!! Yks kaks pyörä tipahti irti ja pikkiriikkiset osat vierivät pitkin katua... Mie sitten näppäränä tyttönä soitin miehelle, et millaisia osia sielä ylipäänsä pitäis olla ja todettiin, että joku pikkunen osa puuttuu. Arvatkaas vaan löysinkö sitä sitten? Ja voitte sitten arvata, että takasin kotiin käännyttiin ja yllättävän pitkältä tuntui matka vaunujen yhtä kulmaa kannatellen... Noh tulipahan tehtyä pienimuotoinen käsitreeni siinä sitten samalla! ;)

Että sillälailla täällä! Mietin vain, että mikäköhän karma muhun tosiaan nyt on iskenyt??? Uskallankohan huomena edes salille mennä??? ;)