Vaikeita asioita puhuttavaksi.

Olen miettinyt tästä asiasta kirjoittamista jo pitkään. Olen monesti teksteissäni sivunnutkin asiaa, mutta vielä tähän mennessä en ole uskaltanut kirjoittaa asiasta ihan tällä tavalla. Nyt kuitenkin ajattelin olevan hyvä ajankohta tälle, tämä kun tavallaan jyskyttää aina tähän aikaan vuodesta takaraivossa. Tähän aikaan kesästä, kun Kotka täyttyy ihmisistä ja riemusta. Tähän aikaan kun tunnen olevani enemmän elossa kuin minään muuna aikana vuodesta, mutta jolloin silti tunnen YKSINÄISYYTTÄ.

Päällepäinhän mun elämä näyttää aika idylliseltä, voin kuvitella näin. Olen kuitenkin monesti kirjoittanut täälläkin siitä, kuinka lihavimmillani lukkiuduin kotiin, enkä oikein tohtinut tehdä mitään. On ahdistavaa ajatella tuota ajanjaksoa, mutta toisaalta se vaikuttaa mun elämässä edelleenkin hyvin vahvasti. Koko yksinäisyys-juttu alkoi silloin.

Tunnen itseni useimpina päivinä ulkopuoliseksi ihan kaikesta. Tunnen yksinäisyyttä esim. tänään kun otin kupin kahvia tai eilen kun istuin yksin vahtimassa poikia rannalla ja mietin, että olisihan tämän hetken voinut jakaa jonkun kanssa.... jonkun muunkin kuin töissä olevan miehen tai lapsien. 

Ymmärrän sen ettei kukaan jaksa pidemmän päälle sitä, että joku ihminen kerta toisensa jälkeen kieltäytyy kutsuista, on kyseessä sitten kutsu ihan minne tahansa. Tiedän itse kuinka pahalta tuntui kun olisi ollut ihana mennä, mutta kuinka yksinkertaisesti en vain kyennyt astumaan ovesta ulos, joten oli paljon yksinkertaisempaa kieltäytyä. Olen edelleen siinä pisteessä, että esim. juhliin lähteminen on meidän perheelle yksi saakelin episodi ihan vaan mun takia. Kun edelleen valitsen vaatetta ja mietin ja käännän ja väännän, enkä oikein koskaan ole tyytyväinen. Lähestulkoon poikkeuksetta joka ikinen kerta mun suusta kuuluu epätoivoinen "menkää te vaan, mie jään kotiin..."

Mutta nykyään kuitenkin menen, ihan vain koska haluan ja yritän päästä yli tästä omasta epävarmuudestani. Ja onneksi tämä vaikuttaa mun elämään vain yksityishenkilönä.

Mun on edelleen todella vaikea sopetua uusiin tilanteisiin tai olla uusien ihmisten ympäröimänä, koska tunnen itseni epävarmaksi ja ujoksi. Mun on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja luottaa heihin, koska olen vieläkin hieman sitä mieltä, että miksi kukaan musta pitäisi kun en itsekään itsestäni ole aina pitänyt. Olen melko usein tuota mieltä myös tuttujen ihmisten seurassa.

Mun on myös aika vaikeaa tehdä mitään ihan ex-temporee. Kaikki vaatii aina jollain tavalla valmistautumista ja ainakin pientä ajatustyötä. 

Voin syyttää tästä tunteesta vain ja ainoastaan itseäni, joten kenenkään ei tule ottaa tätä henkilökohtaisesti. Monen vuoden jälkeen on vain välillä niin pirun vaikeeta ottaa se puhelin käteen ja soittaa kenellekkään. 

Mie oon niin lomalla!

Heippa hei kaikille! Blogi on pitänyt tahattomasti hiljaiseloa hetken aikaa. Olen vaan ollut lomalla, enkä ole edes miettinyt tänne tulemista.

Viime viikko oltiin reissussa ja meinasin avata meidän reissua teille kuvien avulla, eli tässä teille! :)

Perjantaina nautittiin loman alottajais-skumpat kaksin!

Lauantaina edustettiin latohäissä

Äiti ja poika häissä

Sunnuntaina suunnistettiin Ukkohallaan näihin maisemiin

Retkeiltiin Komulankönkäälle, Suomea kauneimmillaan! (Tuli n.8km lenkki)

Nautittiin

Käveltiin Ukkohallan huipulle, kävi treenistä!

Käytiin Raatteentiellä

Heitettiin voltteja kun päästiin Kuusamon AngryBirds Activity Parkiin!

Perhepotretti

Käytiin Ranuan eläintarhassa!

Erilaisia nalleja. <3

Iltauinnilla Kalajoella

Ajettiin auringonlaskuun!

...jotta päästiin aamuksi Tampereelle aamiaiselle!

Ja viimeisenä etappina Korkeasaari!

Viikko siinä meni ja reissu oli aivan loistava! Kunnon irtiotto arkeen! 

Näiden lisäksi on vietetty hääpäivää. Ollaan oltu Tonin kanssa jo 6 vuotta naimisissa. Ihan kun oltais oltu yhdessä aina, mutta toisaalta ihan kun oltais menty naimisiin eilen! Kaikkea mahdollista on nähty ja koettu yhdessä ja jotenkin tuntuu, että vasta nyt ollaan "opittu" elämään normaalia arkea yhdessä, perheenä.

Tonin loma loppui ja hän palasi eilen takaisin sorvin ääreen. Me ollaan lasten kanssa vielä pari viikkoa lomalla ja tähän mennessä ollaan tehty tasan näitä:

Oltu mustikkametsällä

Uitu, oltu rannalla ja nautittu elämästä!

Tämän rauhallisen aamun jälkeen meillä on suunnitelmissa rannalle lähtö! Muita suunnitelmia ei vielä olekkaan, eikä varmaan tulekkaan! Tänään alkaa Kotkassa Gangut Regatta ja torstaina pyörähtää käyntiin meripäivät. Kerran vuodessa tämä kaupunki herää eloon ja mie rakastan sitä! Meinaan nauttia ihmisistä ja vilinästä taas koko vuoden tarpeisiin asti!

Mutta NYT biksut päälle ja rannalle! Mukavaa viikon jatkoa ihmiset, varastoikaa mieliin ja sydämiin paljon valoa ja lämpöä! <3

Torstai on toivoa täynnä!

Oon jumissa! Siis niin kropan puolesta kun päänkin puolesta!

Tiistai-illan yläkroppa-painotteinen treeni ja keskiviikko aamun kahvakuula ovat tehneet tehtävänsä! Lihaksisto on treenatun olosesti jähmeä. Päätä on jomotellut eilen ja tänään, kun jumisten hartioiden hiukan auettua päähän taitaa virrata verta... ;)

Oon sitten tosiaan muutenkin jumissa... Voin kertoa, että oon aika loman tarpeessa. Vaikka tykkään ihan mielettömästi työstäni ja teen sitä äärettömän mielelläni, ni NYT alkaa olemaan aika lomalle. Vuoden oon tahkonnut, syksy meni kiireessä töissä ja opiskellessa samalla... kevät puolestaan on ollut pitkien päivien siivittämä ja oon oikeestaan tehnyt koko vuoden hommia ilman minkäänlaisia lomia. Nyt musta vaan tuntuu ettei mulla oikeen ole enää mitään annettavaa, kun oon niin poikki. Loma alkaa ens viikon torstaina... 

Ai mitkä silmäpussit???

Lomalla haluan nukkua ja rentoutua! Haluan tehdä asioita mistä nautin ja ihan oikeasti ladata akkuja. Kolme viikkoa tulee menemään kyllä nopeasti, mutta yritän sinä aikana ladata akut ihan täyteen ihanista asioista ja kiirreettömyydestä. Ja josko vaikka se aurinkokin meille näyttäytyisi niin, että siitä saisi imettyä itselleen lämpöä ja energiaa!

Ennen kun lasken itseni totaaliseen lomamoodiin, on kuitenkin edessä liikunnallisia hetkiä ja muutama viiminen työ-rutistus. Niiden antamalla energialla mennään! ...tulipas tästä nyt valitus-stoori...

Treeniä ja ruokaa!

Niistä on mun viiminen viikko tehty!

Motivaatio salitreeniä kohtaan on palannut! Oon ollu jo turhankin pitkään poissa salitreenin parista, mutta viime viikolla päätin tarttua härkää sarvista! Oon toki tässä salilta taukoilun aikana tehnyt muuta, käynyt ryhmäliikunnoissa, ulkoillut jne jne. mutta puntille en ole itseäni saanut raahattua. Viime keskiviikkona kuitenkin päätin, että NYT on pakko napata tämäkin pallo takasin haltuun. 

Keskiviikkona aloittelin kuntopyörällä, siirryin yläkropan treenailuun (johtuen jumeista yläselässä/hartioissa/niskassa) saadakseni veren virtaamaan päähän. Tämän tehtyäni totesin, että saunayogaan mahtuisi viime hetkellä vielä yksi henkilö lisää ja sinne sitten päädyin. Saunayogaa en ole aiemmin kokeillut (vaikka olen ollut lähes 1,5vuotta töissä salilla missä sitä menee), mutta tämä kokeilu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ihanan rauhallinen 30minuuttinen ja voi sitä hikoilun määrää! Mun aineenvaihdunta kun tunnetustikin on niin huono (jo ajatus liikunnasta pukkaa hikeä), niin voitte vaan kuvitella miten irtos saunayogassa. Suosittelen lämpimästi!

Olotila saunayogan jälkeen!

Perjantaina suorastaan yllätin itsenikin kun pamautin salille 6.40 ennen töiden aloittamista. Periaatteessa tykkäisin treenata tuossa ennen seitsemää, mutta normaalisti tämä ei ole mahdollista, ellen veisi lapsia tarhalle aina näinä aamuina klo.6.30 ja siihen mun sydän ei taivu. Nyt käytin kuitenkin tilannetta hyväksi, kun Toni on kotona kesälomalla. Ja olotila oli taas hyvä! Päivä lähti kivasti käyntiin vaikka jossain vaiheessa mietinkin, että voi kun mun toimisto olis ensimmäisessä kerroksessa ettei olis tarvinnut kiivetä rappuja yhtään ylös... oli siis tullut kyykkäiltyä! ;)

Ja siitä se sitten lähti... motivaatio ja innostus! Tänään olin taas taistelemassa rautojen kanssa ja ehkä ne muutamat uudet treenitopitkin vähän innosti tähän "uuteen nousuun". ;)

Ja sitten siihen vielä tärkeämpään eli ruokaan! Mitä meillä on syöty...

Normijuttuja ja mie kyllä NIIN nautin kun meiltä saa kaikkia ihania tuoreita marjoja ja hedelmätkin maistuu paljon paremmilta. Löysin myös uuden mahtavan treenibusterin ja muutenkin enargiaa antavan välipalan:

Heitin blenderiin 2taatelia, puolikkaan banaanin, 1tl maca-jauhetta, 2tl raakakaakaojauhetta, 2dl mantelimaitoa. Alunperin bongasin tän ohjeen Ainon blogista. Ja en tiedä taas oliko energia peräisin just tästä juomasta tai erityisesti macasta, mutta kyllä mulla ainakin nousi energiataso ihan uusiin ulottuvuuksiin kun tän heitin huiviin. Saattoi olla osasyynä myös erityisen hyvä maku! ;)

Mutta nyt uuden innon siivittelemänä lähden lepuuttamaan lihaksia ja silmäluomia, jotta saan itseni sängystä ylös 5.30 kohti kahvakuulatuntia. Ja kuulostais muuten keittiöstä kantautuvan blenderin ääni... taidan nauttia aamiaiseksi miehen tekemän, edelläkin mainitun macalla terästetyn raakakaakaosmoothien. :)

Mukavaa viikon jatkoa!