Kroppa on väsynyt ja halajaa iltapalaa, mitä minun rakas aviomieheni keittiössä meille häärää. Olen ottanut itseäni jälleen niskasta kiinni! Siis sekä liikunnan, että ravinnon suhteen.
Voin rehellisesti myöntää, että tämä kulunut vuosi ei ole mennyt niin kuin oppikirjoissa kerrotaan. Olen syönyt mitä sattuu, liikkunut ihan miten sattuu ja myös nukkunut miten sattuu. Aloin olemaan jo niin tympääntynyt omaan väsyneeseen ja tätä kautta alakuloiseen olemukseeni, että hiljaa mielessä toivoin jonkin sorttista herätystä. Kun oma olo ei vielä riittävästi soittanut hälytyskelloja niin muutama työkaveri onneksi pyyteli mukaan kuntokuuriin.
 |
| Notta, siinä miä! |
Tai sanotaanko, että tämä on nimetty kadonneen vyötärön metsästykseksi, kesäkunnon tavoitteluksi ja luoja ties miksi, mutta perus-ajatuksena kuitenkin on motivoida! Motivoida itseään ja toisiaan liikkumaan sekä syömään hyvin ja terveellisesti! Siis juuri se mitä olisin kaivannut ihan jo itselleni, puhumattakaan siitä, kuinka kiva tätä on tehdä yhdessä!
No mihin tää juttu on sitten johtanut??? Siihen, että ruokavaliota olen siivonnut ja ruuan laatuun sekä määrään on taas kiinnitetty entistä enemmän huomiota. AloeVeran aamushotti ja vehnänoras yhdessä on tehneet sen, että kroppa puhdistuu! Ja sen huomaa otsasta... mulle on ilmestynyt minulle täysin kummallinen näppylä-röykkiö otsaan, kun epäpuhtaudet puskevat sitäkin kautta pihalle. Voin siis sanoa omakohtaisesti, että nämä kaksi toimivat.
 |
| Todistusaineistoa! |
Liikunnan osalta tää on merkinnyt nyt kolmen päivän aikana melkosen suuria saavutuksia. Sunnuntai aamuna vietiin lapset hoitoon ja lähdettiin Tonin kanssa yhdessä kahvakuula-tunnille. Tunti itsessään ei ollut mulle vieras, eikä kahvakuula Tonillekaan ole tuntematon väline. Se mikä siitä tekee ihmeellisen, oli sunnuntai-aamun klo.10.00 treenaaminen. Me ollaan yleensä pyhitetty tää yhdessä hengailulle, mutta kummasti tää piristi ja ehti sitä vielä koko päivän touhuilemaan perheenkin kesken.
 |
| Miä ja mun maailman vahvin mies! <3 |
Eilen liikuntojen osa meni uusiksi... olin jo varannut itselleni BodyCombatin, kun toinen näistä mun työkavereista huikkas, et ei kun nyt mennään BodySteppiin. Mullahan on siis ollut ehkä maailman kaikkeuden kamalin steppilauta-kammo ja oon ollu tähän asti ihan varma, et se steppilauta vähintäänkin syö mut, mutta päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista. Ylitin lauta-kammoni ja tykkäsin tunnista kun hullu puurosta (aka minä sekin). Mielen ylittäminen oli ehkä se hienoin juttu eilisessä. Puhumattakaan siitä hien määrästä ja mielettömästä endorfiini-ryöpystä minkä tuo tunti sai aikaseksi. Ja voin kyllä sanoa ettei mikään maailman helpoin tunti, mutta huomasin etten nyt ihan NIIN huonossa kunnossa olekkaan, kun mitä ehkä itse etukäteen ajattelin (LUE: en kuollut tunnille).
Tänään jalat oli TODELLA tukkeessa ja alunperin olin suunnitellut rauhallista, palauttelevaa lenkkiä. Mutta toisin kävi! Meidän lapsilla oli SuperSankari-jumpan loppushow (huikea spektaakkeli olikin ja äiti ainakin oli tositosi ylpeä) ja tämän jälkeen satuin vilkaisemaan kelloa... OK, puoli tuntia aikaa niin alkaa kehonhuolto-tunti... mies ja lapset saivat lähteä kotiin ja mie ampasin vaihtamaan treenivaatteet päälle. 20minsaa ehdin mukavasti lämmitellä kuntopyörällä kevyesti polkien ja sitten venyttelemään ja rullailemaan FoamRollerilla. Jalat on melkosen paljon paremman tuntuiset nyt kuin ennen tuntia...
Nähtäväksi jää mitä huominen ja seuraavat päivät tuovat tullessaan. Nyt ainakin on erinomainen tunne ja kaiken aikaa sellainen "mä oon liekeissä"-fiilis. (Ja aikasen kova väsymys..ZzZzz)
