Edeltävä viikkokin on ollut aika ihana. Jotenkin tuo valoisuus ja silloin tällöin pilkahteleva aurinko saa mielen virkeäksi. Olen tosin ollut jostain syystä aika stressaantunut ja luulen, että koko talven, kevään ja alkukesän kiire ja muu hässäkkä on aiheuttanut sen, että odotan enemmän kuin kuuta nousevaa neljän viikon päästä alkavaa lomaani. Toki jo tämän viikon jälken hommat hieman muuttuu kun pojat jäävät lomalle ja mies on kotona.
Edeltävällä viikolla on:
*nautittu kesäfiiliksestä töissä:
*vedetty ryhmäliikuntaa:
*tehty toimistohommia:
*hypoxoiduttu:
*shoppailtu (ei taas lähtenyt lapasesta ei...)
*leivottu ja sain ihania apulaisiakin hommaan... he tosin keskittyivät enemmän astioiden puhtaanapitoon... ;)
*vietetty kummitytön rippijuhlia:
*nautittu perheestä ja voitu hyvin (lapset oli viime viikolla torstaista lauantaihin mummilla ja papalla hoidossa. Me nautittiin miehen kanssa kaksinolosta, vaikka eipä se oikein siltä tuntunut kun tehtiin töitä jne. Lauantaina oli ihana kuitenkin saada pojat kotiin temuamaan):
Kuten edellisessäkin postauksessa kirjoittelin olen tietoisesti alkanut ajattelemaan asioista positiivisemmin ja kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että nauttisin elämästä ja sen pienistäkin asioista. Jotenkin huomaan tämän vaikuttaneen muhun jo melko lyhyessä ajassa aika paljon. Toki on hetkiä kun mikään ei vieläkään tunnu miltään ja asiat kiukuttavat, mutta ihan selkeästi omalla ajattelutavalla on vaikutusta asioihin.
Pyrin edelleenkin hidastamaan meidän perheen elämää ja ottamaan aikaa vain meille. Pyrin tietoisesti siihen, ettei meillä taisteltaisi niin kovasti vaan nautittaisi toisten kanssa tekemisestä. Pyrin myös siihen, että koti olisi kunnossa, jotta tänne olisi mukava tulla eikä oman kodin epäjärjestys aiheuttaisi lisää epäjärjestystä mun päässä.
Hidastaminen ja elämästä nauttiminen! Niihin pyrin ja niitä asioita haluan nyt vaalia. Aloin talven aikana taas suorittamaan asioita ja jossain kohtaa heräsin siihen ettei oikein mikään tuntunut miltään ja olin kaiken aikaa väsynyt ja kiukkuinen. Huomasin kotona tiuskivani ihan pienestäkin ja iltaisin mietin kyynelet silmissä, että miksi taas näin! Se sellainen ei ole normaalia eikä kunnon elämää!
Olen nyt alkanut keräämään elämääni positiivisia asioita ja positiivista fiilistä. Sellaisia asioita ja ihmisiä joista saan voimaa ja minkä avulla jaksan. Olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että minä itse vaikutan eniten omaan elämääni ja minä itse teen ne valinnat. Minä itse päätän kuka ja mikä on mun elämässä tärkeää. Eikä mun tarvitse miellyttää kaikkia tai tehdä asioita joista muut pitää. Minä voin olla minä ja tärkeintä mulle on se, että olen itse tyytyväinen ja onnellinen. Näin mun kaikista läheisimmät eli mies ja lapset saa musta sen kaikkein parhaan vaimon ja äidin. Näin minä jaksan parhaiten ja nautin elämästä!
Mukavaa Juhannus-viikkoa ihmiset! Nauttikaa ja voikaa hyvin!
