Maailman rumin keitto ja lumilenkki

Tein eilen nopean ja maailman helpoimman kana-kookoskeiton... Tämä keitto ei ulkonäöllään juhli, mutta on arkiruokana hyvä ja kevyt, sekä myös maittava.

Ensin lorautin öljyä kattilaan, heitin sinne valkosipulimurskaa ja raastin sekaan myös hieman inkivääriä. Hetken näitä kuulloteltuani laitoin kanat paistumaan. Perään pistin 1l vettä sekä ison purkin kookosmaitoa sekä kasvisliemikuution. Annoin hetken kiehua miedolla lämmöllä. Sitten laitoin sekaan pakasteesta papuja, herneitä sekä maissia. Lopuksi lisäsin vielä vuorisuolaa sekä chicken&steak-maustetta. Tuore chili tekisi keittoon ihanan tujauksen, mutta koska tein tätä niin, että lapsetkin söisi niin jätin sen pois. Meillä kun pojat syö muuten lähes mitä tahansa, mutta vähänkään tulinen ruoka ei uppoa yhtään. Ja toki tuoreista aineksista tulisi entistäkin herkullisempi keitto, mutta välillä mennään siitä mistä aita on matalin ja oikastaan pakasteiden avulla.

Tänään meillä Kotkassakin on saatu lunta! Meidän oli vauvan kanssa lähdettävä neuvolaan saarelle ja sinne on matkaa se n.2km. Auto oli Tonin käytössä työmatkalla, joten ei muuta kun vauva vaunuihin ja menoksi. Tuulessa ja tuiskussa painettiin, tiet oli hyvin kyllä aurattu, mutta kinoksia ja lumidyynejä oli matkalla muutamia. Välillä meidän Emmaljungat meni melkosessa liirrossa, mutta ei annettu sen haitata. Siinä sai oikein kivan lenkin itselleen, kun työnteli rattaita tuon matkan edes-takasin ja tulipahan samalla testattua onnistuuko hengästyminen ilman, että kurkkuun sattuu ja onnistuihan se! Joten luvassa liikuntaa muutenkin tällä viikolla, kuten edellisessäkin postauksessa jo hieman uhkailin. Iso peukku sille!

Voin sanoa rehellisesti, että tuon reippailun jälkeen maistui kanakeitto melkosen makialle! <3

-Tea

Tahaton tauko

Elämä vie ja syksy saapuu! Kiireet lisääntyy ja arki kulkee. Huomaamattani en ole kirjoitellut tännekään pariin viikkoon. 

Sokerilakko kesti kohdallani 19 päivää. Kahdentenakymmenentenä päivänä lähdin tyttöjen reissulle Helsinkiin ja olin jo etukäteen ajatellut, että silloin ei haittaa jos syön jotain ylimääräistä tai juon siiderin tai pari. Tämän lakon jälkeen kuitenkin makea ja etenkin se sokeri maistuu TODELLA makealle, joten lakko teki aika kivasti tehtävänsä. Nyt haetaan taas sellaista kultaista keskitietä tämänkin asian suhteen. Olen pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin syö sokeria, mutta voin sallia itselleni jonkun jutun silloin tällöin. Esim. viime lauantaina ostin itselleni Fazerin pienen patukan ja totesin, että sepäs riitti. Ennen lakkoa tuo olisi ollut vasta alkupala. Edistystä siis!

Ennen Helsingin viikonloppua pääsin testaamaan Huumalla menevää HiitSpinningiä. Minähän olen se ihminen, joka ei pidä spinningistä yhtään, mutta haluaisin pitää. Ja tästä tunnista minä kyllä tykkäsin. Tämä kyseinen tunti kestää 30minuuttia ja sen jälkeen sinun ei todellakaan tarvitse enää jaksaa mitään muuta. Puolessa tunnissa saa loistavan treenin, jossa mennään kovaa ja korkealta. Yleensä puolen tunnin jälkeen minulle tulee jostain syystä nolo-olo kun taaperran pois pyörän päältä, enkä jää enää vetämään toista 30minuuttia, mutta tämän tunnin jälkeen tälläistä tunnetta ei tullut. Koska tämä tunti on itsessään jo niin rankka, että puoli tuntia riittää. Tosin tehdessäni treenisuunnitelmia syksyä ajatellen, totesin etten saa millään tätä treeniä mahdutettua aikatauluuni, tai saisin jos vähentäisin kuntosaliharjoittelun kahdesta kerrasta yhteen ja tätä en taas halua tehdä. Tarvisin siis yhden päivän lisää viikkoon! ;)

Noh, tämän jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän tukkeessa ja keuhkoputkia on kaihertanut, joten olin 1,5viikkooa tekemättä juurikaan mitään liikunnallista. Toissa iltana kuitenkin totesin, että olo alkoi olemaan sen verran hyvä, että uskalsin aloitella liikkumisen. Ja eilen aamusta sen sitten tein... ihan kevyesti aloitinkin. ;) Aamulla aamulenkki 40minuuttia, matalilla sykkeillä ja matkana työmatka. Niin ja iltapäivällä tunnin salitreeni! ;) OLO ON MAHTAVA!

"Mitä täällä tapahtuu???!!!"

No, tänään tuntuu kropassa, että eilen on tehty. Ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa taas kohti syksyn ja talven treenaamista ja hyvää oloa. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa rentoutumaan kahdestaan Vantaalle Flamingoon. Sen voimilla mennään tää viikko ja sieltä saadun levon avulla energisoidaan koko syksy! Nautin! :)

Elämän sekametelisoppa...

Tällä viikolla on ollu sellanen olo, että voi että!

Jostain syystä musta tuntuu, että kaikki muut edistyy elämässä jollain tavalla... Löydetään rakkauksia, ostetaan taloja, saadaan lapsia, löydetään ystäviä, laihdutaan, kasvatetaan lihasta, parannetaan omaa hyvinvointia...
Ja mikään mitä muut saavuttavat ei tietenkään ole multa pois, mutta siltikin herää kysymys: Miksi mun elämä tuntuu junnaavan paikallaan?

Johtuuko se edellisen vuoden haipakasta? Onko nyt se suvantovaihe milloin pitäisi vaan jaksaa motivoida itseään ja pakertaa tasaisen varmasti eteenpäin? Onko tämä sellainen tyhjiö kaikkien viime vuoden tapahtumien ja suurien muutosten vuoksi? En osaa sanoa, mutta siltä tässä on nyt tuntunut! 

Oman kropankin kehitys on tuntunut tyssäävän kokonaan... eiks se vähän niin mene, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Voiko sen kääntää mun kohdalla niin, että tiedän kyllä mitä pitäis tehdä, toteutus on vaan huono! Mulla on sellanen tunne, että nyt jos koska tarvisin sen oman pienen piiskurin mun vierelle, jonka kanssa sopis lenkit ja treenit ja jos ei olis sovittu niin se soittais mulle, että "NYT MENNÄÄN!" ;) Oma pikku piru olkapäälle istumaan... :D

On tässä viikossa ollut kyllä paljon hyviäkin juttuja ja kyllähän tää mun elämä peruspuitteiltaan on todella ihanaa ja positiivisia asioita sattuu ja tapahtuu! Tällä viikolla oon mm. hankkinut uudet IHANAT treenihousut...

Syönyt hyvin! Mennyt tosin välillä siitä, mistä aita on matalin, mutta joskus sallittakoon se! ;)

Aamupala on se kaikista tärkein juttu!

Trooppiset hedelmät-puuro.. kookosöljy, persikka Bonne ja passionhedelmä <3

Tää on se missä aita on matala... Ja kuva ei suostu kääntymään...

Olen myös lenkkeillyt yhtenä iltana töistä kotiin, yleensä teen työmatkat autolla (tai kesäisin fillarilla). Tämä jos mikä on saavutus... :/

Tänään käytiin hieman ostoksilla... Miten voi kaksi pientä lasta kuluttaa vaatteita niin paljon? ;))) Ja äitikin sai muutaman uuden ihanuuden. 

Ihana yhdistelmä, hieman jo kevään tuntua, mutta silti lämmintä!

Kirjakaupasta tarttui mukaan muutama "hömppä" ja sitten ihan asiaakin. Hormonitasapaino-kirja on houkutellut mua jo hetken. Se tuntuu aika mukavan oloiselta teokselta, paljon asiaa, mutta ainakin päällisen vilkaisun perusteella helppoa luettavaa. Voin palata asiaan, kunhan ensin luen teoksen. Ja KALENTERI... oon ihan hullu-kalenteri-hömelö... ja vanha jäi auttamatta tässä kiireisessä arjessa pieneksi, niin hankin sitten tuollaisen isomman... tosin nyt se tuntuu melko tyhjältä... ;)

Nyt mulle kannettiin nenän eteen Halloum-salaatti ja lasi valkkaria... taidan siis nostaa jalat sohvalle ja nauttia vielä hetken rauhallisuudesta ennen unia. 

Näin "aukikirjoitettuna" ei se mun viikko ole oikeastaan yhtään pöllömpi ollutkaan... ;)

Koskaan ei kannata epäillä muffinien voimaa!

Motivaatio palannut kuin salamaniskusta... ja mitä siihen vaadittiin?

Tehtiin koko perheen voimin näitä suklaamuffineja, söin yhden. Oli TODELLA makeaa vaikkakin aivan suunnatonta herkkua. Olen sitä mieltä, että silloin harvoin kun herkutellaan niin herkutellaan sitten todellisella herkulla. Noh, tosiaan söin yhden kahvikupin kera ja sen jälkeen melkein kuulin sen surinan kropassa. Ja se surina puolestaan johti mihin?

Siihen, että vedin vermeet niskaan ja lähdin lenkille... huomatkaa todellinen välineurheilija! ;) Korvilla Skullcandyt, takin alla piilossa Spibelt ja ranteessa Polar. Noh, jokatapauksessa. Lenkille MARS! Kävelin kotoa Huumalle, kävin solariumissa ja kävelin takaisin kotiin. Lenkkeilyä tuli kaiken kaikkiaan 1h 20min. Kevyellä rasvanpolttosykkeellä mentiin, vaikkakin tuntui että muffinin sokerit ja kahvin kofeiini tahtoivat puskea suonista ulos ja nostaa sykettä pilviin!

Tuima ilme, mutta hyvä olo!

Tämä kaikki johti siihen, että näin muutamat iloiset kasvot. Kuuntelin ihan HUIPPUJA biisejä ja jossain kohtaa vain tajusin itsekin hymyileväni. Jalat vei ja mieli selkeni. Eli kuten otsikkokin kertoo, joskus niistä muffineistakin on jotain hyötyä! ;)

Bad Karma!

Eilen illalla lähdin töistä ja olin ihan intona siit tosiasiasta, että kotona odottivat uudet lenkkarit ja juoksulenkki! Astuin ovesta ulos ja totesin, että vettä satoi, kuin... Noh jääköön tämä vertauskuva sanomatta! Ja kyllä, tiedän ettei meitä ihmisiä ole tehty sokerista ja vesisateessa on varmasti kiva juosta... mutta en tahtonut lähteä tekemään ensimmäistä juoksulenkkiäni sateeseen ja noin, joten jätin siis lenkin suosiolla väliin!

Tänään aamupäivällä sitten vein vanhemman pienen miehen kerhoon ja kaappasin nuorimmaisen rattaisiin ja lähdin lenkille, uudet lenkkarit jalassa, mutta nyt vain kävellen, koska meidän pojun rattaita ei tosiaankaan ole tarkoitettu juoksua varten. Ensimmäiset 20 minuuttia sujui ihanasti ja lenkkaritkin tuntuivat TODELLA hyviltä, mutta mitäs sitten sattuikaan...

RENGASRIKKO!!! Yks kaks pyörä tipahti irti ja pikkiriikkiset osat vierivät pitkin katua... Mie sitten näppäränä tyttönä soitin miehelle, et millaisia osia sielä ylipäänsä pitäis olla ja todettiin, että joku pikkunen osa puuttuu. Arvatkaas vaan löysinkö sitä sitten? Ja voitte sitten arvata, että takasin kotiin käännyttiin ja yllättävän pitkältä tuntui matka vaunujen yhtä kulmaa kannatellen... Noh tulipahan tehtyä pienimuotoinen käsitreeni siinä sitten samalla! ;)

Että sillälailla täällä! Mietin vain, että mikäköhän karma muhun tosiaan nyt on iskenyt??? Uskallankohan huomena edes salille mennä??? ;)