Helmikuu

Se on taas maaginen tammikuu takana ja selätetty! Tänään on se päivä, kun monessa huushollissa herkutellaan jälleen... ja monessa muussa taloudessa on kuin onkin selvitty tipattomasta tammikusta. On kiristelty ja aloitettu terveellinen ajanjakso. Ja hienoa! Monelle se tammikuu on varmasti tuottanut tulosta ja vienyt jollain tavalla omaa hyvinvointia eteenpäin, en epäile sitä yhtään!

Mutta... mitäs nyt? Helmikuu kun on käsillä ja viralliset tammikuun "velvoitteet" ja tavoitteet on saavutettu. Onko helmikuu herkuton vai lässähtääkö koko homma? Onko tammikuu mennyt niin hyvin, että oma ajatus on kääntynyt niin ettei haluakkaan palata "vanhaan" vai onko sitä suklaalevyä tai viinilasillista himoittu kuin viimistä päivää ja tässä kohtaa ainoa ajatus on, että "selvisinpäs!"

Yksi kuukausi on äärettömän lyhyt aika. Kuukauden aikana toki saa jopa ihmeitä aikaan, mutta mitäs nyt kun ainakin jollain tasolla varmasti olisi hyväksi ylläpitää jo saavutettuja tuloksia tai viedä niitä vielä eteenpäin. Nyt on se hetki jolloin kannattaa miettiä kulunutta kuukautta ja omaa oloa. Onko olo nyt niin hyvä, että kannattaa pysytellä siinä olotilassa tai olisiko siinä peräti parannettavaa. Olisiko tämä se vuosi jolloin pyritkin hyvinvointiin tammikuun sijasta ihan koko vuoden?

Jos nyt jatkat edes hieman paremmin syömistä ja hieman enemmän liikkumista, levosta ja muusta puhumattakaan, lupaan ettet joulukuussa 2015 kadu tätä päätöstä yhtään. Tämä ei tarkoita herkutonta tai tipatonta vuotta 2015 (ellet niin halua), vaan kohtuuta, oman kropan kuuntelua ja pysyvää muutosta. Olisiko mahdollista ajatella elämääsi eteenpäin niin ettei sinun tarvitsisi olla enää koskaan dietillä tai millään kuurilla vaan tekisit pieniä kaiken aikaa eteenpäin vieviä muutoksia niin että niistä tulisi osa sinun elämää? Olisiko jo aika tehdä loppuelämäsi päätös?

#BetterMe2015

Kuten varmasti moni muukin, niin niin minäkin menin ja tein uuden vuoden lupauksia. Ihan peräti jopa 10kappaletta! Tiedän ettei pitäisi luvata mitään, mitä ei pysty pitämään, siksi en asettanutkaan itselleni kovin suuria paineita, lähinnä ajattelin olla parempi ja paremmin voiva minä.

1. Lupaan pitää itsestäni parempaa huolta.
2. Liikun 2-4kertaa viikossa.
3. Hoidan selkääni paremmin.
4. Yritän päästä laiskuudestani eroon.
5. Nautin hetkistä lasten kanssa.
6. Vähennän tietokoneella, telkkarin ääressä ja somessa viettämääni aikaa (tää tulee olemaan ehdottomasti vaikein kohta!)
7. Kokeilen uusia asioita.
8. Pyrin ajattelemaan positiivisesti.
9. Syön pääsääntöisesti oikein ja hyvin.
10. Säästän rahaa. (tässä kohtaa en oikein itsekään uskonut itseäni...;))

En ole lähteny mukaan tipattomaan tammikuuhun, enkä mihinkään muuhunkaan ehdottomaan juttuun. Tipaton ei yleensäkään ole mulle ongelma, mutten nyt siihenkään lähtenyt mukaan, koska olen sellanen, että otan viiniä silloin kun mieli tekee ja kuukausi-kaksi-kolmekin menee toisinaan ihan huoletta (ja huomaamatta) tipattomana. Tai sitten voi olla joskus ihan vaan niin, kuten nyt, että mun eteen kannettiin just lasi valkkaria, kun se avattiin keittiössä ruokaa varten. ;) Ainoa mihin oikeastaan olen lähtenyt mukaan oli facebookissa "toimiva" tipallinen tammikuu... se tosin tarkoittaa veden juontia. Sillä vaikka juon tälläkin hetkellä ihan kiitettävästi vettä niin en kuitenkaan riittävästi.

Herkuton tammikuukaan ei houkutellut mua totaalisella kieltäytymisellään tänä vuonaa. Mutta olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt sokerin syöntiä ja herkuttelua muutenkin. Eilen perjantai-illan herkkuna toimi itse tehty ruis-spelttipohjainen pizza sekä tikkari. Ehkä tämän vuoden tammikuun teema onkin minulle sellainen "keskity kohtuuteen"-kuukausi. Ei tarvitse lähteä kieltäytymään oikeastaan mistään, mutta tehdä oikeita ja hyviä valintoja.

Selän ongelmiin olen taas havahtunut ihan tosissaan ja tottakai tälläinen pidempiaikainen lähestulkoon liikkumattomuus junttaa lihakset jumiin. Tänään sitten taas päätin vetreyttää selkääni foamrollerilla rullaillen ja siihen päälle venytellen. 

Sain kun sainkin selkää vetreytymään ja lihaksia lämpeämään, mutta eihän se mihinkään tässä juntturassa riitä. Mies ihanana laitteli veljelleen viestiä, että mites olis hieronta? Ja PT:n vastaus oli, että mites olis kevyt jumppa???

Ja joo, siitähän me sitten lähdettiin jumpalle... avaamaan paikkoja ja tehtiin me kevyt kuntopiirikin... tai kevyt ja kevyt, takaan että huomena kyllä tämä setti tuntuu, mutta toivottavasti paremmalla tavalla kun jumit tänään... :)

Ja mitä noihin muihin lupauksiin tulee... lähinnähän ne vain kertoo siitä, että olisi aika tarttua hetkiin ja elää niissä. Nauttia kaikesta mitä tekee ja antaa myös itselleen aikaa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2015! Teittekö te uuden vuoden lupauksia?

Tahaton tauko

Elämä vie ja syksy saapuu! Kiireet lisääntyy ja arki kulkee. Huomaamattani en ole kirjoitellut tännekään pariin viikkoon. 

Sokerilakko kesti kohdallani 19 päivää. Kahdentenakymmenentenä päivänä lähdin tyttöjen reissulle Helsinkiin ja olin jo etukäteen ajatellut, että silloin ei haittaa jos syön jotain ylimääräistä tai juon siiderin tai pari. Tämän lakon jälkeen kuitenkin makea ja etenkin se sokeri maistuu TODELLA makealle, joten lakko teki aika kivasti tehtävänsä. Nyt haetaan taas sellaista kultaista keskitietä tämänkin asian suhteen. Olen pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin syö sokeria, mutta voin sallia itselleni jonkun jutun silloin tällöin. Esim. viime lauantaina ostin itselleni Fazerin pienen patukan ja totesin, että sepäs riitti. Ennen lakkoa tuo olisi ollut vasta alkupala. Edistystä siis!

Ennen Helsingin viikonloppua pääsin testaamaan Huumalla menevää HiitSpinningiä. Minähän olen se ihminen, joka ei pidä spinningistä yhtään, mutta haluaisin pitää. Ja tästä tunnista minä kyllä tykkäsin. Tämä kyseinen tunti kestää 30minuuttia ja sen jälkeen sinun ei todellakaan tarvitse enää jaksaa mitään muuta. Puolessa tunnissa saa loistavan treenin, jossa mennään kovaa ja korkealta. Yleensä puolen tunnin jälkeen minulle tulee jostain syystä nolo-olo kun taaperran pois pyörän päältä, enkä jää enää vetämään toista 30minuuttia, mutta tämän tunnin jälkeen tälläistä tunnetta ei tullut. Koska tämä tunti on itsessään jo niin rankka, että puoli tuntia riittää. Tosin tehdessäni treenisuunnitelmia syksyä ajatellen, totesin etten saa millään tätä treeniä mahdutettua aikatauluuni, tai saisin jos vähentäisin kuntosaliharjoittelun kahdesta kerrasta yhteen ja tätä en taas halua tehdä. Tarvisin siis yhden päivän lisää viikkoon! ;)

Noh, tämän jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän tukkeessa ja keuhkoputkia on kaihertanut, joten olin 1,5viikkooa tekemättä juurikaan mitään liikunnallista. Toissa iltana kuitenkin totesin, että olo alkoi olemaan sen verran hyvä, että uskalsin aloitella liikkumisen. Ja eilen aamusta sen sitten tein... ihan kevyesti aloitinkin. ;) Aamulla aamulenkki 40minuuttia, matalilla sykkeillä ja matkana työmatka. Niin ja iltapäivällä tunnin salitreeni! ;) OLO ON MAHTAVA!

"Mitä täällä tapahtuu???!!!"

No, tänään tuntuu kropassa, että eilen on tehty. Ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa taas kohti syksyn ja talven treenaamista ja hyvää oloa. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa rentoutumaan kahdestaan Vantaalle Flamingoon. Sen voimilla mennään tää viikko ja sieltä saadun levon avulla energisoidaan koko syksy! Nautin! :)

Ruokaa ja Hypoxia

Kun ei virallisesti tapahdu mitään niin tehdään sitten tikusta asiaa...

Meillä sairastetaan... just kun pääsin sanomasta, että ollaan oltu tämän vuoden puolella yllättävän terveinä, niin eiköhän sit pamahda. Vanhempi junnu kovassa kuumeessa... tiedättekö sen kun lapset on omasta mielestään "ihan terve oon, ei koske mihinkään ja kyllä jaksan leikkiä..." ja sit mittaat kuumeen ja mittari näyttää lähes 39astetta. MISTÄ NE SAA TON VOIMAN? Itsehän olis ihan pää irti tossa kohtaa... Noh, nuorempi junnu on ollut vielä tervenä, kunnes tänään alotti niiskutuksen... ja isäntä teke ylitöitöi... Mutta eihän tälle minkään voi, jos voisi niin ottaisin kaikki sairaudet lapsilta itselleni!

Parin päivän aikana tutuksi tullut näky...

No, mitä muuta? Oon ihmetellyt kun aina välillä mulle sanotaan, et mun aamupalat näyttää niin ihanilta... totuus tuli esiin maanantaina, kun ihanainen Milka laittoi instagramiin oman aamupuuronsa kuvan, mikä näytti aika ankealta... sit käännyin katsomaan omaa satsiani ja totesin, että se näytti VIELÄKIN ankeemmalta. Mutta maistui kanelilta ja se usein riittää mulle! ;)

Toisaalta eilen korjasin tilanteen, kun tein lapsille suklismannaa... sitä pikkusen parempaa! Lähituotettuja suurimoita, kaurajuomaa, luomuista kaakaota (ihan oikeata eikä mitään sokeroitua) ja ripaus ruokokidesokeria. Ja myönnän, että syön tätä itsekin ihan mielelläni! ;) Mutta vain harvoin...

Toisaalta aamiainen voi näyttää myös tältä:

Sunnuntain aamiainen made by my love! Banaanipannarit <3

Noh, mitäs vielä? Elämääni astui jälleen Hypoxi. Päätin, että nyt lähtee se röllykkä tuosta vyötäröltä ja ne ärsyttävät palluskat lanteilta. Toki pyrin näiden pienennykseen ruokavalion (heh, kuten edeltä voinette huomata) sekä liikunnan avulla, mutta haluan myös hieman buustata kroppaa ja Hypoxilla saan kuitenkin kohdennettua rasvanpolttoa juuri näille minun ongelma-alueille. Kävin silloin vuosi sitten tammikuussa Hypoxin 12 kerran setin ja ympärysmitasta katosi 4 viikon aikana 5-6cm/ympärysmitta... nyt mun Hypoxi on hieman erilainen ja olen jättänyt "sukelluspuvun" eli HDC:n väliin ja poljen ainoastaan "sukkulassa" eli S120-laitteessa.

Katsotaan mitä tämä seuraava kuukausi saa aikaiseksi. Toivotaan parasta ja tottakai yritetään myös sitä. Haluan saada parhaat mahdolliset tulokset myös Hypoxista, joten se vaatii toki ruokavaliossakin tarkkuutta, sekä tietenkin yleisesti muuta arkiaktiivisuutta. Mieli kuitenkin on mukana jutussa ja motivaatio korkealla, vaikka tämä lasten sairastelu tässä heti kärkeen ei maailman kivoin asia olekkaan... Mutta elämä on ja kaikki haasteet on otettava vastaan sellaisina kuin ne tulee.

Nyt makaronilaatikko lämpiämään ja lapset kainaloon... me jatketaan lämpöpatterointia!

OLOTILA!

Sunnuntaina

Eilen oli sunnuntai just mun makuun. Aamu alkoi rauhallisesti puuhastellen, lapset kävivät "parturi iskän" luona. Aamiainen venähti pitkäksi ja tehtiin siitä jo lähes brunssi. Siivottiin vähän isommin ja laiteltiin himppusen kavättä kotiin.

Murun ostamat tulppaanit! <3

Sitten jossain kohtaa iltapäivää tajuttiin, että ruokailujn ajotus ei mennyt putkeen siltä osin, että Toni olis päässyt salille ennen mun zumbatuntia, joten soitettiin mun äiti hätiin. Vietiin pojat siis mummilaan ja päästiin yhtäaikaa Huumalle, Toni salille ja mie tosiaan zumbaan.

SaliMarkku ja ZumbaPirkko

Molemmat sai mukavan treenin tehtyä ja  olo oli kummallakin TODELLA hyvä. Salilta sitten mummilan kautta kotiin ja iltapalan tekoon.

Iltapalaksi tehtiin tuhti satsi tonnikala-munakasta. Kaiken kaikkiaan laitettiin 8 valkuaista, 1prk tonnikalaa, 1,5 tomaattia, suolaa, sitruunapippuria, tuoretta persiljaa ja basilikaa. Lisukkeeksi molemmilla raejuustoa ja munakas satsi noin puoliksi... Toni otti vielä lisäksi ruisleivän kun on kuitenkin pikkusen isompi kaveri kun mie. ;) Onneksi!

Tälläisen ihanan rentouttavan sunnuntain jäljiltä on mukava alottaa uusi viikko, ystävänpäiväviikko, jolloin meidän perheessä aletaan jälleen kiinnittämään huomiota treenaamiseen ja kunnolliseen syömiseen. Ei siirretä tätä enää yhtään päivää vaa aloitetaan NYT. (tai aloitettiin jo eilen paremminkin) 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Pitäkää toisistanne ja etenkin itsestänne huolta!

Koskaan ei kannata epäillä muffinien voimaa!

Motivaatio palannut kuin salamaniskusta... ja mitä siihen vaadittiin?

Tehtiin koko perheen voimin näitä suklaamuffineja, söin yhden. Oli TODELLA makeaa vaikkakin aivan suunnatonta herkkua. Olen sitä mieltä, että silloin harvoin kun herkutellaan niin herkutellaan sitten todellisella herkulla. Noh, tosiaan söin yhden kahvikupin kera ja sen jälkeen melkein kuulin sen surinan kropassa. Ja se surina puolestaan johti mihin?

Siihen, että vedin vermeet niskaan ja lähdin lenkille... huomatkaa todellinen välineurheilija! ;) Korvilla Skullcandyt, takin alla piilossa Spibelt ja ranteessa Polar. Noh, jokatapauksessa. Lenkille MARS! Kävelin kotoa Huumalle, kävin solariumissa ja kävelin takaisin kotiin. Lenkkeilyä tuli kaiken kaikkiaan 1h 20min. Kevyellä rasvanpolttosykkeellä mentiin, vaikkakin tuntui että muffinin sokerit ja kahvin kofeiini tahtoivat puskea suonista ulos ja nostaa sykettä pilviin!

Tuima ilme, mutta hyvä olo!

Tämä kaikki johti siihen, että näin muutamat iloiset kasvot. Kuuntelin ihan HUIPPUJA biisejä ja jossain kohtaa vain tajusin itsekin hymyileväni. Jalat vei ja mieli selkeni. Eli kuten otsikkokin kertoo, joskus niistä muffineistakin on jotain hyötyä! ;)

Totuus tästä kehosta

Viime keskiviikkona meillä oli Huumalla mahdollisuus päästä InBody mittaukseen ja ihan mielenkiinnosta siinä kävin minäkin. En pidä tuota mittausta täydellisenä totuutena, mutta antaahan se aika hyvin suuntaa siitä missä kroppa on menossa. Oli melkosen pelottavaa astua siihen vaa´alle mikä sitten kertoi sen sen totuuden kehon koostumuksesta! Tulos oli melkoisen karmeaa luettavaa vaikka kyllä mukaan mahtui positiivisiakin yllätyksiä. Yritin kuitenkin muuttaa oman järkytykseni positiiviseksi ajattelemalla, että mitä tuollainen testi olisi näyttänyt silloin kolme vuotta sitten, tuota asiaa en ehkä haluaisi itsekään tietää... vaikka toisaalta olisi hienoa nähdä, mitä kaikkea sielä kehossa on tapahtunutkaan.

Lihas-rasvadiagnoosi sanoi, että painan liikaa... lihasta on 27.7kg ja rasvaa 27.2kg... eli periaatteessa lihasta löytyy normin verran, mutta läskiä sitten reilusti liikaa. Painoindeksi näytti 27.8 ja rasvaprosentti on HUIKEAN kamala 35.1! Luojan kiitos, edes vyötärö-lantio-suhde oli normaalin rajoissa... mikä pelastus!!! ;)

Yllätyksenä ei itselleni tullut se, että mun keskivartalossa on vähemmän lihasta kun rasvaa... sehän kun on se osa-alue mikä häiritsee mua itseänikin tällä hetkellä eniten. Se puolestaan tuli yllätyksenä, että mun jaloissa on "ruutia" jonkin verran... eli siis lihasmassaa suhteessa mun pituuteen on enemmän kun mitä "normaali" olisi. Oon aina ajatellu, et mun jaloissa ei ole muuta kun läskiä, mut nyt sieltä paljastu vähän muutakin. Ja toisaalta kun aattelee millasta taakkaa nää jalat on joutunut kantamaan ni ehkä se ei kuitenkaan ole ihme että sinne on lihaksia kehittynyt.

Huojentavaa oli myös se, että viskeraalinen (eli sisäelinten ympärillä oleva) rasva-arvo oli normaalilla alueella... toki se saisi olla myös alempana, mutta sitten kun miettii miten pilvissä tuo arvo on varmasti joskus ollut niin olen ihan tyytyväinen tähän tämänkin hetkiseen... ja koska matka jatkuu kaiken aikaa. InBody laitteen mielestä mun ihanne paino olisi 65.2kg, eli nyt tuon päivän tuloksessa oli 12.2kg liikaa... Mutta siitähän me ei nyt tässä kohtaa taas olla... ihan vain siksi, että omasta mielestäni voisin vaikka aina painaa tämän verran, jos tuo rasva palaisi pois ja paino kertyisi lihaksista...

Tänään sitten herättelin itseäni tähän todellisuuteen kuvien kera. Ja ei, en todellakaan ole tyytyväinen tähän tämän hetkiseen tilanteeseen! Vaikka tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin pitkiin pitkiin aikoihin, niin silti tekemistä vielä riittää. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin mitään laihdutuskuuria edelleenkään, vaan tämä tarkoittaa sitä, että nyt otan vain itseäni vähän enemmän niskasta. Olen antanut itselleni luvan herkutella ja löyhäillä syömisten kanssa aika paljonkin. Lisäksi takana on ollut tuo kolmen viikon totaalinen stoppi liikuntaan, kun sairastelin. Eli nyt ei muuta kun liikuntaa lisää ja hivenen tarkennusta ruokavalioon, niin enköhän saa tulosta taas syntymään. Tammikuun lopulla olisi todennäköisesti mahdollisuus päästä jälleen tuohon InBody-mittaukseen ja silloin olisi tietysti ihana nähdä joitakin tuloksia jo syntyneen. 

Vaikka tuo testaus olikin aika herättelevä juttu niin kyllä mun silti täytyy sanoa, että nuo kuvat oli viiminen niitti tähän mun tän hetkiseen olotilaan.... Kyllähän tää nainen vielä paljon "työstöä" vaatii, että se oikeasti hyvältä näyttäis... näin mun omasta mielestäni...

How bad do you want it?

Tunnen tällä hetkellä olevani aika riittämätön... aikani ainakaan ei riitä kaikkeen! Pyrin pyörittämään mieheni kanssa arkea, rakkaat lapset ovat aloittaneet mahtavan hienosti kerho- sekä eskaritaipaleensa. Pienimmäinen mies on saanut omatoimisuutta kun ei enää mene ihan kaikissa asioissa isoveljen perässä ja isoveli puolestaan on kasvanut silmissä. Eskarilainen on alkanut saamaan oikeita ison pojan elkeitä, aika yleinen lause meillä tällä hetkellä on "äiti, älä nolaa mua". Jooh... mutta sitten tulee ne pienet hetket kun kuulen lauseita: "lukisitko meille iltasadun?" tai "äiti olet ihana, rakastan sua!" ja NE on niitä hetkiä jolloin itsekin muistaa kuinka rakasta ja tärkeää tämä kaikki on. Sillä hetkellä, vaikka omat suunnitelmat olisivat mitkä tahansa, unohtuu ne hyvin nopeasti ja pidetään huoli siitä, että lapsilla on hyvä! Muutamana iltana tässä kuluneiden parin viikon aikana olen jättänyt jumpalle menon väliin, koska olen tuntenut tarvetta jäädä kotiin. Toki tilanne muuttuu kun tästä kaikesta tulee kaikille rutiinia... nyt tämä tälläinen arki kuitenkin on meille kaukille niin uutta, että koen parhaaksi paikakseni olla kotona, kun sitä tarvitaan.

Töissä on ollut melko hektistä nyt tämän syksyn korvilla. Uusia juttuja, uusia kasvoja, uusia haasteita. Uutta syksyn ryhmäliikunta-aikataulua on suunnitteilla ja se pyörähtää käyntiin syyskuun alussa heti pidttävillä Kick Off-päivillä. Mahtavaa ja hienoa. Olen niin iloinen ja onnellinen saadessani tehdä tätä työtä... on aivan käsittämättömän hienoa työskennellä tuollaisessa ympäristössä ja niin mahtavien ihmisten kanssa. Katsokaa nyt vaikka itse:

Syksyn myötä meidän salille on myös tulleet Les Millsin uudet Grit-tunnit... Näistä kaksi saapui, eli Strenght ja Plyo (kannattaa käydä katselemassa myös YouTubessa videoita jos alkoi kiinnostamaan). Olin nähnyt molemmat tunnit käytännössä kahdesti valokuvaajan roolissa, kun vihdoin eilen pääsin itse testaamaan kyseiset tunnit. Nämä tunnithan kestävät vain puoli tuntia kumpikin, mutta silti olin lähes paniikissa kun astuin saliin. Tiesin edessä olevan kaksi NIIN rankkaa tuntia, että oksat pois. Tässäkin kohtaa tieto lisää tuskaa ja olisin varmasti jännittänyt vähemmän jos en olisi tiennyt tunneista mitään. No, tunnit oli ja meni... Kyllä ne vaan sisuunnutti niin kovasti että oksat pois! Siis kun huomaat oman kuntosi huonouden, mutta silti ajattelet kaiken aikaa sitä kuinka hyvää se tekee ja kuinka niitä tuloksia alkaa syntyä kunhan jaksaa/pystyy tunneilla käymään. Olo oli aika hakattu noiden jälkeen ja voin kertoa, että tänään koskee lähes jokaista paikkaa tässä kropassa. Siltikin treeni oli HUIKEA! Olen jo pidemmän aikaa toivonut omaan treenikalenteriini sellaisia tunteja missä itken ja hymyilen hullun hymyä samaan aikaan... niitä olotiloja kun tajuan kehittyväni ja kerta toisensa jälkeen ylittäväni itseni ja kuvitteelliset rajani. TÄTÄ LISÄÄ! 

Hämärä/epäselvä kuva... väsynyt nainen!

Niin, ja alkoihan mulla koulukin taas kesäloman jälkeen... viikko sitten istuin Helsingissä opinahjossa ja yritin sulattaa kaiken tiedon osaksi aivojani... Ei se ehkä ihan täydellisesti onnistunut, sillä tietoa yksinkertaisesti tulee PALJON. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Nyt mun pitäis löytää "harjoitusasiakas", jonka kanssa voisin tehdä osan näytöstäni. Jos SINÄ olet valmis 2,5kk ravintovalmennus-asiakassuhteeseen ja viiteen tapaamiseen tänä aikana (eli asut mielellään Kotkassa) sekä tottakai motivoitunut asiaan niin laitappahan viestiä TeaValto@gmail.com, niin minä palaan viestillä asiaan. Mitä nopeammin saan asiakkaan, sitä parempi!

Tuon viikonlopun jäljiltä pamahdin taas samantien kirjastoon ja lainasin kasan kirjoja... yksi mielenkiintoisimmista oli tämä Noora Shlingerin "Marjoja ja maskaraa"-niminen teos. Sillä tavalla "kevyesti" kirjoitettu teos raskaista ja meitä kaikkia koskevista ravintoasioista. Suosittelen lämpimästi kaikille, mutta varoitan myös, että tieto saattaa lisätä tuskaa ja voi olla, että teidän seuraava kauppareissu "pikkusen" venyy... ;) Jos asia kiinnostaa enemmänkin niin käykääpä kurkkaamassa saman kirjoittajan blogia Kemikaalicoctail.

Mutta nyt minä nappaan kainalooni Reilun kaupan Luomu valkkarin ja painelen ystävän luokse sushille... koska joskus niin vain on tehtävä! ;) Mukavaa viikonloppua sinne kaikille!

Tyttöjuttuja!

Olen tällä viikolla alkanut kaipailemaan ja salitreenin pariin, mutta kuitenkin malttanut mieleni. Ens viikosta on töiden osalta tulossa pikkusen rauhallisempi joten ajattelin, et sitten mulla on mahdollisuus olla jokaisesta lihaksesta kipeä, joten salille paluuta suunnittelen.... koska tietäähän sen, että muutaman viikon tauon jälkeen ei tarvitse kuin katsoa niitä painoja niin lihakset tulee kipeiksi. Varovasti kuitenkin alotellaan ja pyrin pitämään sitä aerobistakin mukana. Jos nyt vaikka löytäisi sen mukavan kultaisen keskitien, ettei tälläisiä pään takia tehtäviä taukoja jatkossa tulisi. Kävin myös HenkkaMaukan urheiluosastolla hankkimassa itselleni himppusen lisää treenimotivaatiota ja sain mitä tilasin! Uudet urheilutrikoot ja shortsit... housut on sopivat, kokoa M, mutta shortsit on vielä pikkiriikkisen liian naftit, kokoa 40... Noh sainpahan pitkästä aikaa itselleni motivaatiohousut! Meneehän ne päälle, muttei niissä mitään urheilla vielä voi tai ne ratkeaa liitoksistaan! ;)

Viimeisten viikkojen aikana ja oikeastaan tämän kesän myötä olen alkanut löytämään itselleni sopivampaa tyyliä. Olen varmasti aiemminkin puhunut siitä kuinka olen aina ajatellut itsestä, että olen "hyvä jätkä" ja en oikeastaan koskaan ole halunnut olla erityisen naisellinen. Toki olen pitänyt itsestäni huolen ja hiukset esimerkiksi ovat olleet mulle aina tosi tärkeä juttu. Olen aina pitänyt siitä, että näytän siistiltä mutten koskaan ole ajatellut, että voisin "koreilla" vaatteilla tai erottua massasta. Musta on ollut se mun väri ja ne värikkäät huivit asustamassa... tästä olen teille ainakin kirjoittanut, nimimerkillä noin 50erilaista huivia kaapissa! ;) Nyt, tämän laihtumisen myötä ja sen tuoman itsevarmuuden kanssa olen uskaltanut ottaa isoja harppauksia vaatteidenkin kanssa. En tiedä pystyykö siellä ruudun toisella puolella ihmiset samaistumaan tähän asiaan? Olen kuitenkin saanut itsevarmuutta sen verran, että haluan näyttää myös naisellisemman puolen itsestäni, enkä esim. pelkää näyttäväni norsulta lasikaupassa jos pidän korkokenkiä. En enää halua samalla tavalla hävitä massaan vaan uskallan jo erottua omana yksilönä. Seuraavassa taas muutama "asukuva", ihan vain sillä silmällä taas, että todellakin pitkä matka on tultu oman mielen kanssa... 

Eilinen nelikymmpisille puettu asu

Mullahan on vyötärö!?!?!?

Tuon yllä olevan keltaisen mekon ostin eilen Vilasta hetken mielijohteesta. En ole koskaan aiemmin ostanut mitään mekkoa niin ettei minulla olisi mitään juhlia tiedossa. Olen aina ollut näiden asioiden kanssa hyvin käytännöllinen ja siksi minun kaapistani löytyy tälläkin hetkellä vain kaksi juhlamekkoa mitä kierrätän ja pyöritän eri juhlissa... tosin nythän nämäkin alkavat olemaan hieman reiluja. Tämä ihanuus on kuitenkin iskenyt mun mieleen jo aiemmin, mutta koska tarvetta ei ole ollut on se jäänyt kauppaan. Eilen kuitenkin piipahdin äitini kanssa kyseisessä liikkeessä ja tämä ihanuus oli alennuksessa... Ja L-koko oli minulle noinkin sopiva! Mekko tuntuu tällä hetkellä kaiken aikaa päällä, eli mulla on varaa tästä vielä hieman pienetäkin ensi kesää ja kaksia juhlia silmällä pitäen. Mekon 15euron hinta alen jälkeen toki myös sinetöi sen asian, että tämä ihanuus muutti minun vaatehuoneeseen. :D Se mikä tästä vielä tekee entistä ihanamman, on toki se, että nykyään minun ei tarvitse kiertää kaikkia kauppoja ja todeta ettei yksikään nuorekas mekko sovi päälle on myös tuon mekon väri!!! Keltainen ei todellakaan ole tuollaisessa määrin kuulunut mun vaatevarastoon, mutta nyt ihastuin tähän täysin... Niin se mieli muuttuu kaiken muunkin mukana. Ja hyvä niin! Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Ja kuten ehkä edellisistä kuvista olette huomanneet niin hiukset ovat palanneet... ;)

Tähän loppuun haluan taas antaa yhden tuotevinkin! Ja tämä jälleen kerran itse ostettuna ja omassa käytössä hyväksi havaittuna... eli varmasti jo monellekin tuttu TangleTeezer! Ihan huikean hyvä hiusharja! Ainoa huono puoli minkä olen tästä tuotteesta keksinyt on se etten ole aiemmin sitä tajunnut hankkia.... ;)

Eipä mulla sitten muuta... ruoka-aiheinen postaus on tuloillaan, tällä hetkellä on menossa kuvien keruu sitä varten, joten tarkasti en osaa sanoa minä päivänä tämän saan julkaistua... Sneak peakina voin parin kuvan verran kertoa, että jotain tälläistä ainakin on luvassa:

Nyt taiddan kerätä kaiken rohkeuteni ja lähteä rannalle näyttäytymään ensimmäistä kertaa HYVINHYVIN moneen vuoteen bikineissä! Täytyy varmaan etsiä joku täysin autio ranta... :DDD

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja ihanaa alkavaa viikkoa!

DON´T WISH FOR IT, WORK FOR IT!

Tuossa pari postausta sitten esittelin teille mun "uuden" motivaatio-tekstin meidän keittiön ovesta. Uusi se ei tosiaan ole mun mielessä, vaan olen "noudattanut" tätä neuvoa jo jonkun aikaa, mutta nyt raapustin sen tuohon oveen tuomaan mulle lisämotivaatiota ja muistuttamaan mua joka ikinen päivä siitä, miksi näitä tiettyjä elämän valintoja teen.

Tuo lause merkitsee minulle aika paljon. Noinkin pienet sanat saavat mut muistamaan etten olisi päässyt näin pitkälle elämäntaparemontissani ellen olisi oikeasti tehnyt jotain asian eteen. Nuo sanat muistuttavat mua niistä hetkistä noin kolme vuotta sitten kun voin oikeasti huonosti ja päätin lopettaa itselleni valehtelun. Se oli se hetki kun lakkasin keksimästä tekosyitä ja tartuin oikeasti härkää sarvista. Siinä kohtaa kun tajusin, että jotain on PAKKO TEHDÄ syntyi motivaatiota ja alkoi tapahtua muutosta sekä edistystä. Siinä kohtaa kun tosiaan myönsin pettäväni ainoastaan itseäni keksimällä tekosyitä alkoi syntyä myös tuloksia. Kun tajusin, että minun on aivan turha etsiä syitä mistään muualta kuin itsestäni tai ettei kukaan muu ole syönyt minua siihen kuntoon alkoi tapahtua. Kun lopetin ajattelemasta ettei minusta ole mihinkään tai etten pysty siihen tai tuohon pystyin alkaa toteuttamaan itseäni.

Onhan se tavallaan aika ilkeästi sanottu, mutta muutos lähtee vain ja ainoastaan sisältäpäin. Toki ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa ihmisen päätökseen, mutta pysyvän päätöksestä tekee ihminen itse. Tämä ei välttämättä ole aivan helppoa. Itseään on todella helppo huijata ja itselleen on helppo selitellä asioita. Itseään kohtaan on myös aivan liian helppo olla kriittinen! Kuinka moni meistä ajattelee liiankin usein, että tuon jos tosta muuttaisin tai jos olisin pari kiloa hoikempi tai jos ei minulla olisi sitä selluliittiä! Niin mitä jos? Samalla hetkellä unohdetaan ne hyvät ominaisuudet ja keskitytään ainoastaan siihen mikä on "huonoa". Ja monesti muut ihmiset eivät näitä edes huomaa, ne asiat ovat meidän pään sisällä ja hyvinkin henkilökohtaisia. Jos nämä asiat kuitenkin häiritsevät liikaa, eivät ne katoa toivomalla vaan oikasti tekemällä ja joskus siihen vaaditaan jopa vähän verta, hikeä ja kyyneleitä!

Eilen neuvoin vanhinta lastani sanoen: "Ei kannata luovuttaa, muutos ei aina ole pahaksi." Tämän kun sitä oppisi itsekin ja tajuaisi jo etukäteen niin hyvin ettei tarvitsisi vuosien päästä ihmetellä, että miksen sitä heti tajunnut?

Viikonloppuna!

Maanantaista illansuuta vaan kaikille!

Onpahan viikonloppu taas vierähtänyt vauhdilla. Perjantaina puntari esitti mulle sellaisia lukemia etten muista koska viimeksi! Nestettä on kertynyt kehoon ja paljon näiden lämpimien ilmojen ja lisääntyneen veden juonnin myötä. Totesin itselleni etten taida saavuttaa sitä -30kilon rajaa sitten kuitenkaan juhannukseksi, mutta minkäs teet... täytyy sitten saavutella sitä johonkin muuhun ajankohtaan! Pääasia kuitenkin on se, että treenit kulkee ja homma jollain tavalla etenee. :)
 
Lauantaina olin Tyhy-tykyilemässä Heurekassa, missä on meneillään Body Worlds näyttely! Näyttely on AIVAN HUIKEA! Jos et ihan vähästä hätkähdä ja kestät ajatuksen siitä, että katselet todellisn ihmisen "sisuksiin" niin suosittelen. Olihan se jotenkin suppean oloinen, mutta mulla olisi kulunut siellä hyvinkin usampikin hetki. Vähän juteltiin Tonin kanssa, että lähdettäisi kyseinen näyttely katsomaan vielä kerran tässä kesällä, jotta hänkin näkisi sen... ja miehän olin ihan innoissani menossa mukaan! ;)

Sunnuntai menikin sattuneesta syystä enemmän tai vähemmän köllötellessä ja herkutellessa mm. tälläisellä ihanalla iltapala salaatilla, mikä ilmestyi mun nenän eteen sohvalle, kun lapset oli laitettu nukkumaan! Ihana mies mulla! :D

Tänään olen yrittänyt keräillä itseäni valtavan hartiajumin ja siitä johtuvan päänjomotuksen tiimoilta... sekä kävässyt illansuussa töissä. Olen myös yrittänyt keräillä itselleni motivaatiota ja aika hyvin siinä onnistunutkin. 

Niin ja sitten olen ihastellut meidän parvekekasvustoja... tänä vuonna ei tyydytä ihan pelkkiin yrtteihin... kun kerran asutaan kerrostalossa niin perunatkin kasvaa sinkkiämpärissä! Uusia perunoita odotellessa siis! ;)

Päätin aloittaa tämän viikon kuntoilut vasta huomenna... kohta venyttelen ja vedätytän tota mun selkä-hartia-niska-seutua ja toivon, että tuo suurin jumi katoaisi jonnekin teille tuntemattomille. Mutta huomenna, huomenna... olis paljon mahdollisuuksia, vois käydä zumbassa tai salilla tai lenkillä tai bodybalancessa... Minkähänlaisen setin noista kehittelisi huomiselle vapaapäivälle?!? ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!