Pienin askelin kohti parempaa oloa.

Olen pikkuhiljaa pyrkinyt taas kohti parempaa hyvinvointia. Uudenvuoden lupauksien myötä ja niiden avulla olen askel askeleelta lähempänä hyvää oloa. Matkaa toki on edessä, enkä odotakkaan mitään "ihmeparantumista" vaan pyrin kaiken aikaa eteenpäin. Tämä kokonaisvaltainen huono olo on kertynyt pitkin matkaa koko syksyn ajan, joten ei sitä aivan hetkessä pyyhitä kehosta pois. 

Olen pyrkinyt syömään pääsääntöisesti kunnolla. Aamiaisesta lähtien päivä menee putkeen, kunnes edelleenkin huomaan iltaisin puputtavani leipää. Tällä viikolla tosin tein siinäkin paremman ratkaisun kun ostin juureen tehtyä ruisleipää... eipähän ainakaan hiiva enää sekoita vatsaa. Kasviksia ja marjoja olen taas lisännyt aivan selkeästi, näitä olen kyllä syönyt koko "matkan" ajan, mutta en siis riittävästi.

Liikuntaa olen lisäillyt pikkuhiljaa ja rauhallisesti, lähinnä kropan kolotuksia kuunnellen. FoamRollausta, tanssia ja bodybalancea. Näillä mennään niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Hypyt tekevät vielä tiukkaa ja selkä ei edelleenkään tunnu hyvältä hypätessä, joten sitä hieman varon (ei mulla kyllä kuntokaan antais tällä hetkellä myöten hyppiä). Balancessa selän kireyden huomaa erityisesti kierroissa, joten niiden kanssa mennään varoen... myös takareiden venytyksissä ensimmäisnä kiristää alaselkä... ;) Mutta lupaus 2-4tunnista liikuntaa/viikko olen nyt pitänyt kiinni. 

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota myös vatsan ja suoliston hyvinvointiin. Ja tietenkin sitä kautta kokonaisvaltaiseen oloon. Matkassa mukana lisäravinteista tällä hetkellä muutama vanha hyväksi havaittu ja muutama uusi tuttavuus, joita nyt kokeilen.

AloaVera-juoma... Oman kokemuksen kautta olen huomannut tehon ja toimivuuden. En huomaa tämän tuotteen voimaa niinkään voimakkaasti silloin kun sitä otan, vaan silloin kun EN ota... Tasapainottaa minulla vatsaa hyvin. Sitäpaitsi onhan se arjen luksusta aloittaa jokainen aamu shotilla! ;)

Möller... koska en vaan syö tarpeeksi rasvoja oikeassa suhteessa... olen miettinyt olisiko joku toinen saman kaltainen tuote parempi, mutta jotenkin mut vakuuttaa se, että tämä on toiminut jo vuosikymmeniä ja kymmeniä. Tosin muutaman muun valmisteen kokeilu houkuttaisi kovastikin. Samalla tästä saa hivenen A-, D- ja E-vitamiinia.

Uutuuksina kokeilussa Arctic Nutritionin D-vitamiini ja tyrnimarjavalmiste. Tuote on ollut mulla kokeilussa vasta viikon verran, joten varsinaisia vaikutuksia en voi vielä sanoa. Mutta voisiko D-vitamiinin ja Suomen arktisesta luonnosta poimittujen tyrnien teho mennä paljon metsään?

Toinen uutuus on Solgarin Cran Flora. Solgarin tuotteita olen käyttänyt ennenkin ja arvostan näissä paljon niiden puhtautta ja laatua. Kun laitan lisäravinteen suuhuni haluan tietää mitä se sisältää ja mitä puhtaampi tuote on sen parempi. Cran Flora on karpalo-valmiste, joka pitää sisällään myös c-vitamiinia ja probiootteja. Ainakin tällä hetkellä kun mun vastustuskyky on matalalla ja suolisto sekaisin esim. antibioottien jäljiltä niin koen probiootit erityisen tärkeiksi. Ja karpalo, noh siitä on ainakin apua virtsateiden tulehduksissa ja onhan tutkimukset osoittaneet sen toimivan myös hampaiden hyvinvoinnissa sekä sydän - ja verisuonitautien ehkäisyssä. Toinen Solgarin tuote käytössäni on magnesius ja sitä en vaihtaisi (ainakaan tällä hetkellä) mihinkään. 

Tässä kohtaa täytyy tietenkin taas muistaa, että nämä on taas MINULLE sopivat tai MINULLA kokeilussa olevat tuotteet. Se mikä toimii minulle ei välttämättä toimi sinulle. Olemme yksilöitä ja näin ollen jokaisen tulee löytää omat tuotteet ja omat tavat lähtä etsimään henkilökohtaista hyvinvointia. Eikä aina purkkiin tarttuminen ole paras tai vaadittu keino.

Nyt kun olen taas alkanut kiinnittämään näihin kaikkiin asioihin huomiota niin uni on myös parantunut. En vieläkään voi väittää olevani kaiken aikaa pirteä tai etteikö aamuisin herääminen olisi työn ja tuskan takana, mutta pikkuhiljaa tässäkin asiassa.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että positiivinen oravanpyörä on taas pyöräisty liikkeelle ja nyt sen suunta on vain eteenpäin. Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hyvää uutta viikkoa. 

#BetterMe2015

Kuten varmasti moni muukin, niin niin minäkin menin ja tein uuden vuoden lupauksia. Ihan peräti jopa 10kappaletta! Tiedän ettei pitäisi luvata mitään, mitä ei pysty pitämään, siksi en asettanutkaan itselleni kovin suuria paineita, lähinnä ajattelin olla parempi ja paremmin voiva minä.

1. Lupaan pitää itsestäni parempaa huolta.
2. Liikun 2-4kertaa viikossa.
3. Hoidan selkääni paremmin.
4. Yritän päästä laiskuudestani eroon.
5. Nautin hetkistä lasten kanssa.
6. Vähennän tietokoneella, telkkarin ääressä ja somessa viettämääni aikaa (tää tulee olemaan ehdottomasti vaikein kohta!)
7. Kokeilen uusia asioita.
8. Pyrin ajattelemaan positiivisesti.
9. Syön pääsääntöisesti oikein ja hyvin.
10. Säästän rahaa. (tässä kohtaa en oikein itsekään uskonut itseäni...;))

En ole lähteny mukaan tipattomaan tammikuuhun, enkä mihinkään muuhunkaan ehdottomaan juttuun. Tipaton ei yleensäkään ole mulle ongelma, mutten nyt siihenkään lähtenyt mukaan, koska olen sellanen, että otan viiniä silloin kun mieli tekee ja kuukausi-kaksi-kolmekin menee toisinaan ihan huoletta (ja huomaamatta) tipattomana. Tai sitten voi olla joskus ihan vaan niin, kuten nyt, että mun eteen kannettiin just lasi valkkaria, kun se avattiin keittiössä ruokaa varten. ;) Ainoa mihin oikeastaan olen lähtenyt mukaan oli facebookissa "toimiva" tipallinen tammikuu... se tosin tarkoittaa veden juontia. Sillä vaikka juon tälläkin hetkellä ihan kiitettävästi vettä niin en kuitenkaan riittävästi.

Herkuton tammikuukaan ei houkutellut mua totaalisella kieltäytymisellään tänä vuonaa. Mutta olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt sokerin syöntiä ja herkuttelua muutenkin. Eilen perjantai-illan herkkuna toimi itse tehty ruis-spelttipohjainen pizza sekä tikkari. Ehkä tämän vuoden tammikuun teema onkin minulle sellainen "keskity kohtuuteen"-kuukausi. Ei tarvitse lähteä kieltäytymään oikeastaan mistään, mutta tehdä oikeita ja hyviä valintoja.

Selän ongelmiin olen taas havahtunut ihan tosissaan ja tottakai tälläinen pidempiaikainen lähestulkoon liikkumattomuus junttaa lihakset jumiin. Tänään sitten taas päätin vetreyttää selkääni foamrollerilla rullaillen ja siihen päälle venytellen. 

Sain kun sainkin selkää vetreytymään ja lihaksia lämpeämään, mutta eihän se mihinkään tässä juntturassa riitä. Mies ihanana laitteli veljelleen viestiä, että mites olis hieronta? Ja PT:n vastaus oli, että mites olis kevyt jumppa???

Ja joo, siitähän me sitten lähdettiin jumpalle... avaamaan paikkoja ja tehtiin me kevyt kuntopiirikin... tai kevyt ja kevyt, takaan että huomena kyllä tämä setti tuntuu, mutta toivottavasti paremmalla tavalla kun jumit tänään... :)

Ja mitä noihin muihin lupauksiin tulee... lähinnähän ne vain kertoo siitä, että olisi aika tarttua hetkiin ja elää niissä. Nauttia kaikesta mitä tekee ja antaa myös itselleen aikaa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2015! Teittekö te uuden vuoden lupauksia?

Kuulumisia ja jyvänäkkäriä!

Olen jo jonkun aikaa pitänyt itselleni ns.päiväkirjamaista vihkoa (kerroinkin siitä jo täällä). Viime viikolla kirjoitin sinne osion "I love..." ja kirjasin ylös yksittäisiä asioita mitä rakastan ja mistä nautin. Listaus piti sisällään niin rakkaimpia ihmisiä, materiaa sekä tekemistä ja liikuntaa.

Viime viikolla pyrin menemään liikunnoissa juurikin niiden mun I love-listaan tulleiden asioiden mukaan. Kävin bodybalancessa pariin otteeseen ja nautin tanssimisesta muutamassa eri muodossa. Pyrin tosiaan tekemään niitä asioita mistä tiedän nauttivani, mutta missä pystyn kehittämään itseäni. Niitä asioita joissa olen mukavuusalueellani, mutta pystyn kuitenkin useasti ylittää itseni. Näiden lisäksi vedin muutaman jumppatunnin ja alan oikeasti kerta toisensa jälkeen nauttia näistäkin asioista enemmän ja enemmän.

Liikuntojen lisäksi mulla oli yhtenä iltana äärettömän mukava ravintoilta. Maisteltiin erilaisia vaihtoehtoja ja juteltiin siitä, miten tehdä valintoja omaan arkeen ja omaan ruokavalioon sopivalla tavalla. Mulle tarttui matkaan aivan mielettömän helppo ja ihanan makuinen jyvänäkkärin ohje, mitä olen nyt kahteen otteeseen jo kotonakin ehtinyt tekemään. 

JYVÄNÄKKÄRI

2dl maissijauhoja

3/4dl auringonkukansiemeniä

1/2dl pellavansiemeniä

1/2dl seesaminsiemeniä

1/2dl kurpitsansiemeniä

2 1/2dl kiehuvaa vettä

1/2dl öljyä

suolaa

1. Laita uuni 150asteeseen.

2. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. Laita käsi muovipussiin ja tasoita taikina mahdollisimman ohueksi.

4. Sirottele viimeiseksi suola taikinan pinnalle. (itse käytän tässä ja kaikessa muutenkin Himalajan ruususuolaa)

5. Tässä kohtaa taikinan voi leikata sopivan kokoisiksi palasiksi tai jättää kokonaiseksi, jolloin valmiista näkkileivästä voi itse murtaa paloja.

6. Paista uunissa noin tunti.

Ja voi kuulkaa, NAM! Se näkkäri vaan on hyvää. Meillä lapsetkin ihastuivat tähän näkkäriin ihan mielettömästi ja pellillinen hujahtaa hetkessä parempiin suihin! Tänään tehdystä pellillisestä ei ole kun muutamat rippeet jäljellä. ;)

Myös joulu on alkanut hiipia pikkuhiljaa mun mieleen ja meidän kotiin. Tykkään laittaa ajoissa, koska otan kaiken joulusta irti ennemmin etukäteen. Joulussa parasta onkin mun mielestä se odottaminen ja pikkuhiljaa siihen tunnelmaan asettuminen. Se, että koti pikkuhiljaa saa ylleen koristeet ja kaikki jouluun liittyvä valmistuu pikkuhiljaa. Oon kyllä todellinen joulutonttu! 

Muuten tämä sunnuntai onkin mennyt tosiaan kotia laitelleen ja pienehkön väsymyksen painaessa. Oltiin eilen rakkaan ystävän kolmekymppisillä ja pitkästä aikaa miehen kanssa yhdessä ulkona. Noh, sanottakoon, että pitkäksihän se meni kun tanssijalkaa vipatti ja seurakin oli mitä parhainta. Mutta kerrankos sitä! ;)

Täällä olisi vielä hieman ensi viikon ruokien valmistelua edessä, jotta jaksaa taas viikon painaa. Viikko tuokin tullessaan muutamia aivan huippuja juttuja, mistä tekin pääsette tavalla tai toisella nauttimaan! 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Paino ja onnellisuus!

Ajauduin äsken katselemaan vanhoja valokuvia. Tai vanhoja ja vanhoja... ajalta lasten syntymä - nykyhetki. Ajauduin muistoihin lasten kasvun suhteen ja ihanat sekä lämpimät tunteet valtasivat mun koko mielen.

Lopulta kiinnitin huomion n.1-2vuotta vanhoihin kuviin, niihin missä olen kaikista pienimmilläni juuri pudotettuani painoa sen lähes 30kiloa. Kuvia katsellessani manasin itseni alimpaan helvettiin... mikä muhun meni, että annoin sen kunnon kadota? Siis mihin katosi se päättäväisyys ja halu pienentyä? Miten laskin itseni siihen pisteeseen, missä olen nyt? Miten ajauduin taas siihen, että painoa on tullut takaisin? Olin enemmän kuin vihainen itselleni...

Kunnes kiinnitin huomion kuvissa näkyvään toiseen seikkaan... En vaikuta niissä kuitenkaan onnelliselta! Siis elämäni kunnossa fyysisesti, mutta silti jokin mättää! Saatan hymyilläkin kuvissa, mutta silti jostain näkee, ettei olo ole hyvä. En tiedä huomaako muut sitä, mutta itse huomasin. Ja taisi huomata myös Toni... koska kun hänelle asiasta valitin, niin hän näytti minulle yhtä kuvaa, ja sanoi "näissä kuvissa sinä olet kaunis. Näissä sinä hymyilet ja nautit elämästä oikeasti!"

Tuohon aikaan kuvasin itseäni lähes neuroottisesti ja etsin itsestäni vikoja ja parantamisen paikkoja. En ollut mihinkään tyytyväinen ja vaadin itseltäni kaiken aikaa liikoja. Kaikesta tekemisestä alkoi tulla pakkoa ja suorittamista. Tahdoin aina vain lisää ja lisää ja mikään ei riittänyt! Jälkikäteen mietin vain, että "piru miten hyvältä oon näyttänyt, ulkoisesti!" Tuossa edellä olevassakaan kuvassa ei ole mitään vikaa ja hymyilenkin, mutta... tiedän omat ajatukseni ja kaiken ulkokuoren sisään pakoilun.

Noh, mitäs nykyään... 

Kuva on otettu 1,5viikkoa sitten. Hymyä on huulilla aavistus, mun kroppa on toipumassa menetyksestä, kiloja on hiipinyt salakavalasti takaisin muutamia, fyysisesti en siis ole niin hyvässä kunnossa... MUTTA, silti seison tässä avoimempana ja itsevarmempana kuin aikoihin. Tunnen itseni paremmin, annan itselleni virheeni anteeksi helpommin. Ajattelen olevani aikuinen nainen, jolla on pieni lapsenmielisyys aina mukana. Nautin hetkistä ja suurimman osan ajasta näen asiat positiivisesti.

Muistan joskus ajatelleeni, että sitten kun olen sen ja sen kokoinen olen varmaan onnellisempi. Ja voin rehellisesti sanoa, että on elämä helpompaa nyt kuin silloin 106kiloisena, mutta voin myös OIKEASTI sanoa ettei hoikkuus tuo onnea. Kyllä se on oma itsevarmuus ja jonkinlainen itsensä kanssa sinuiksi tuleminen, mikä sen onnellisuuden tuo. En tietenkään kannusta ketään lihottamaan itseään tai lopettamaan liikkumista tai terveellisesti syömistä! Sanon vain sen, että samalla on hyvä työstää omaa ajatteluaan ja rakastaa itseään. Sitä kautta löytää varmemmin ilon ja onnen kuin muuten.

Tunnenko itseni nyt paremmin? Onko vuodet tuoneet lisää järkeä päähän? Vai näenkö nyt vain asiat eri tavalla? En tiedä... harmittaahan se, etten tällä hetkellä näytä siltä kuin noissa ensimmäisissä kuvissa... mutta se, että mulla on PALJON parempi olla itseni kanssa ei harmita yhtään! 

Ja mikä oli se kuva minkä Toni mulle näytti?

Hyvää viikonloppua kaikille ja muistakaa nauttia elämästä!

It´s all about me!

Maanantai, harmaata...

Tai sitten voi aloittaa aamun vaikka pinkillä juomalla! Tällä hetkellä mulla on kokeilussa Biosteelin tuotteet, mitkä on "pikkusen" parempia ja pikkusen puhtaampia tuotesisällöltään kun useat muut treeni/palautusjuomat. Mulla on tällä hetkellä kokeilussa ennen treeniä ja treenin aikana juotava lisä. Mie tosin olen ottanut tästä itselleni aamunherättäjän... kivasti buustaa aineenvaihdunnan käyntiin ja antaa energiaa päivään. Ja just tällästähän mie tällä hetkellä tarvitsen enemmän kun mitään. Kaiken lisäksi tuote on hyvinkin luonnonmukainen ja makeutettu stevialla. Tätä mainosta ei ole maksettu, mut suosittelen siltikin kokeilemaan. Suomasta tätä tuotetta saa yhdestä paikasta, ja jos alkoi kiinnostamaan niin laitelkaa mulle viestiä niin saatte yhteystietoja! :D

#drinkthepink

Noh, mutta kuten jo edellä sanoin niin energiaa tää ihminen tällä hetkellä tarvis enemmän kun mitään. Olen alkanut järjestelemään ajatuksiani ja olemistani niin, että ehtisin oikeasti kiinnittää huomiota myös itseeni! Keskenmeno ja sairastelut on tosissaan saanut mun mielen ihan pohjamutiin ja vieläkin musta tuntuu et yleiskunto on aivan kateissa. Toki uskon siihen, että ihminen on kaiken kaikkiaan kokonaisuus ja, että huono psyykkinen olotila voi vaikuttaa myös fyysiseen olotilaan ja päinvastoin. Jotenkin vain tuntuu, että vaikka tahtoisin kuinka ajatella positiivisesti ja kaivaa sen mielettömän draivin kaikkea kohtaan, niin en saa sitä tehtyä. Mulla on kaiken aikaa sellainen olo etten enää keksi keinoja miten saada asiat rullaamaan oikealla tavalla. Tuntuu, että olen hieman heittänyt hanskat tiskiin, vaikka just sitä mun ei nyt kuuluisi tehdä.

Perjantaina ostin itselleni uuden vihkon, minkä avulla päätin alkaa pistämään omaa ajatustani ja ajatteluani kuntoon. Sinne kerään kaikkia positiivisia asioita, sellaisi minulle tärkeitä ja minua määrittäviä asioita. Se on vihko mun omia ajatuksia varten, ja samalla tutkimusmatka mun omaan itseeni. Siihen samaan vihkoon kertyy mietelauseita, oman itsensä tutkimista sekä positiivisuus/kiitollisuus-päiväkirja. Vielä en tiedä mitä kaikkea vihko tulee pitämään sisällään, mutta pääasiallisesti sen tarkoitus on jäsentää mun ajatuksia, parantaa mun oloa ja ihan vaan kuunnella.

Pyrin tällä kaikella siihen, että jaksaisin paremmin, voisin hyvin ja löytäisin asioista taas niitä positiivisia puolia. En osaa sanoa kestääkö positiivisuuden löytäminen ja oman itseni tutkiskelu päivän, viikon vai loppuelämän, kun eihän sitä etukäteen tiedä. Elämästä ei koskaan tiedä, mutta sen tiedän että haluaisin voida paremmin ja jaksaa enemmän. Haluaisin tehdä asioita ja nauttia niistä. Pienin askelin eteenpäin, sellaista valtavaa loikkaa odottaen! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa ihmiset! Yrittäkää jaksaa hymyillä harmaudesta huolimatta!