Luopumalla jostain saa tilalle jotain parempaa.

Olen tehnyt suuren työn itseni kanssa. Tiedän saavuttaneeni omalla päättäväisyydelläni paljon ja edistyneeni niin ulkonäöllisesti kuin mielellisestikin. Arvostan jokaista tekemääni päätöstä ja tiedän kuinka jokainen hikipisara ja vuodatettu kyynel on tuonut mua lähemmäksi sitä mitä haluan olla.

Vuodesta 2007 on tultu NIIN pitkä matka

Tiedän menettäneeni paljon. Tiedän vaihtaneeni monesti jotain pois saadakseni tilalle jotain mikä saisi mut itseni voimaan paremmin. Jokainen jumppa ja salilla vietetty minuutti, jokainen kauppaan tai kahvilaan jätetty herkku ovat kaikki olleet askelia kohti hyvää oloa ja parempaa minää. Jokainen sekunti poissa kotoa, mun poikien luota on kasvattanut mun jaksamista silloin kun olen läsnä.

Olen tehnyt tietoisia valintoja, jotka luovat mulle parempaa hyvinvointia ja jaksamista. Joidenkin mielestä olen vaihtanut liikaa tai muuttunut liian paljon tavoitellessani sitä erityistä omaa oloa. Olen antanut itsestäni kaiken tavoitellessani parempaa minää, sitä ihmistä jolla on hyvä olla ja joka nauttii hetkistä ja elämästä.

Kuva viime juhannukselta Tiuskasta.

Olen ollut jo useamman päivän murheissani, kun jotenkin on tullut vasten kasvoja se tosiasia kuinka monesta asiasta olen luopunut ja kuinka monta asiaa olen menettänyt. Olen kyyneleet silmissä miettinyt miten olen ajanut itseni tälläiseen tilanteesen.

Ja siltikin, en vaihtaisi mitään pois. En tunne olevani "valmis" missään suhteessa, joten vielä tulee eteen asioita mistä tulen luopumaan tai mitä tulen vaihtamaan. En kuitenkaan halua luopua enää mistään mitä olen jo saavuttanut. En loppupeleissä kaipaa mitään, minkä olen syystä tai toisesta joutunut jättämään menneisyyteen. Ja vaikka kaipaisinkin, niin joistain asioista on vain pakko luopua. 

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä mun ympärilläni tällä hetkellä on. Olen tyytyväinen kaikesta siitä mitä koen ja mihin pystyn. Olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joille merkitsen niin paljon, että he kerta toisensa jälkeen jaksavat kuunnella mun asioita... olipa ne asiat sitten juttuja jumpasta, arjesta, lapsista, suklaasta tai skumpasta.

Tänään hieman eri näköisenä kuin tuolloin 7vuotta sitten.

Olen kiitollinen ja matkalla kohti parempaa minää, ja minä olen tärkein (heti lasten jälkeen).

Vuosi 2013

Nyt kun aletaan kääntyä tämän vuoden lopulle on varmastikin hyvä katsastaa mitä tämä kulunut vuosi onkaan pitänyt sisällään...

Kun tämä blogi kuitenkin keskittyy minun muutokseen ja elämäntaparemonttiin niin täytyy myöntää ettei kulunut vuosi ole juurikaan ulkonäköä muuttanut. En ole tämän vuoden aikana juurikaan muuttunut, en ole hirveästi pienentynyt enkä myöskään liiaksi kiinteytynyt. Olen kuitenkin kehittynyt tämän vuoden aikana muilta osin. 

Muutos vuonna 2012.

Tämän vuoden syyskuu

Olen jo aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka tämä koko elämäntaparemontti on ollut minulle myös matka omaan mieleen. Olen kertonut siitä kuinka mun ajatukset niin itsestäni kuin koko ympäröivästä maailmasta ovat menneet uusiksi. Tämä kulunut vuosi on opettanut mulle hyväksyntää itseäni kohtaan. Olen tajunnut sen, että jos en jollekulle kelpaa tälläisenä kuin olen niin varmasti minun ei sitten tarvitse. Olen oppinut sen, että voidakseni itse hyvin, en pysty millään miellyttämään ihan jokaista vastaantulijaa. Olen uskaltanut jälleen olla se ihminen joka minä olen. Koen, että viimeisen vuoden aikana olen alkanut olemaan lempeämpi itselleni ja hyväksymään itseni entistä paremmin.

Varmasti omaan mieleen vaikuttaa ympärillä olevat asiat ja ihmiset. Vuosi sitten mietin ja itkin sitä tosiasiaa etten tiennyt tulevaisuudesta mitään. Vuodessa on tapahtunut tämän asian tiimoilta NIIN paljon! Siitä yhdestä hetkestä jolloin voin erityisen pahoin on kasvanut jotain erityisen tärkeää. Ilmeisesti tämä taas osoitti sen, että joskus pitää käydä aivan pohjalla, jotta pystyy nousemaan uuteen kukoistukseen. Siitä asiasta syntyi nykyinen työpaikka hyvinvoinnin parissa. Ja mikä vielä tärkeämpää omasta intohimosta tuli ammatti ja viime kuussa se ankara työ palkittiin virallisella paperilla ja valmistumisella. En minä olisi vuosi sitten edes kuvitellut olevani nykyisessä työpaikassa, puhumattakaan siitä, että olisin vasta valmistunut ravintovalmentaja.

Puhumattakaan niistä ihmisistä... Niin vanhoista, jo pidempään matkassa mukana olleista kuin niistä uusistakin. Olen joskus aiemmin ihmetellyt, että miten ihmeessä aikuisiällä voi vielä tutustua uusiin ihmisiin niin, että heistä tulee ns. sen tärkeämpiä. Ja niin kovin olen nämä mietteeni pyörtänyt tämän vuoden aikana. Ehkäpä tähänkin vaikuttanee oma mieli ja se, että uskaltaa laskea niitä uusia ihmisiä lähelleen. Olen saanut tämän vuoden aikana tutustua niin moneen NIIN ihanaan henkilöön etten oikein osaa varmasti edes kiittää tästä tarpeeksi. Ja jotenkin toivon (tai sanotaanko että uskallan toivoa) ettei "tämä ollut vielä tässä". :)

Kulunut vuosi on mennyt hurjalla vauhdilla... se on tuonut mukaan hirveän määrän uusia juttuja ja mahtavia ihmisiä! Se on kasvattanut mua ihmisenä paljon enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä olisin koskaan uskaltanut edes haaveilla. Ja lisää on tulossa...

Niin vähän minä vuosi sitten tiesin...

Totuus tästä kehosta

Viime keskiviikkona meillä oli Huumalla mahdollisuus päästä InBody mittaukseen ja ihan mielenkiinnosta siinä kävin minäkin. En pidä tuota mittausta täydellisenä totuutena, mutta antaahan se aika hyvin suuntaa siitä missä kroppa on menossa. Oli melkosen pelottavaa astua siihen vaa´alle mikä sitten kertoi sen sen totuuden kehon koostumuksesta! Tulos oli melkoisen karmeaa luettavaa vaikka kyllä mukaan mahtui positiivisiakin yllätyksiä. Yritin kuitenkin muuttaa oman järkytykseni positiiviseksi ajattelemalla, että mitä tuollainen testi olisi näyttänyt silloin kolme vuotta sitten, tuota asiaa en ehkä haluaisi itsekään tietää... vaikka toisaalta olisi hienoa nähdä, mitä kaikkea sielä kehossa on tapahtunutkaan.

Lihas-rasvadiagnoosi sanoi, että painan liikaa... lihasta on 27.7kg ja rasvaa 27.2kg... eli periaatteessa lihasta löytyy normin verran, mutta läskiä sitten reilusti liikaa. Painoindeksi näytti 27.8 ja rasvaprosentti on HUIKEAN kamala 35.1! Luojan kiitos, edes vyötärö-lantio-suhde oli normaalin rajoissa... mikä pelastus!!! ;)

Yllätyksenä ei itselleni tullut se, että mun keskivartalossa on vähemmän lihasta kun rasvaa... sehän kun on se osa-alue mikä häiritsee mua itseänikin tällä hetkellä eniten. Se puolestaan tuli yllätyksenä, että mun jaloissa on "ruutia" jonkin verran... eli siis lihasmassaa suhteessa mun pituuteen on enemmän kun mitä "normaali" olisi. Oon aina ajatellu, et mun jaloissa ei ole muuta kun läskiä, mut nyt sieltä paljastu vähän muutakin. Ja toisaalta kun aattelee millasta taakkaa nää jalat on joutunut kantamaan ni ehkä se ei kuitenkaan ole ihme että sinne on lihaksia kehittynyt.

Huojentavaa oli myös se, että viskeraalinen (eli sisäelinten ympärillä oleva) rasva-arvo oli normaalilla alueella... toki se saisi olla myös alempana, mutta sitten kun miettii miten pilvissä tuo arvo on varmasti joskus ollut niin olen ihan tyytyväinen tähän tämänkin hetkiseen... ja koska matka jatkuu kaiken aikaa. InBody laitteen mielestä mun ihanne paino olisi 65.2kg, eli nyt tuon päivän tuloksessa oli 12.2kg liikaa... Mutta siitähän me ei nyt tässä kohtaa taas olla... ihan vain siksi, että omasta mielestäni voisin vaikka aina painaa tämän verran, jos tuo rasva palaisi pois ja paino kertyisi lihaksista...

Tänään sitten herättelin itseäni tähän todellisuuteen kuvien kera. Ja ei, en todellakaan ole tyytyväinen tähän tämän hetkiseen tilanteeseen! Vaikka tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin pitkiin pitkiin aikoihin, niin silti tekemistä vielä riittää. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin mitään laihdutuskuuria edelleenkään, vaan tämä tarkoittaa sitä, että nyt otan vain itseäni vähän enemmän niskasta. Olen antanut itselleni luvan herkutella ja löyhäillä syömisten kanssa aika paljonkin. Lisäksi takana on ollut tuo kolmen viikon totaalinen stoppi liikuntaan, kun sairastelin. Eli nyt ei muuta kun liikuntaa lisää ja hivenen tarkennusta ruokavalioon, niin enköhän saa tulosta taas syntymään. Tammikuun lopulla olisi todennäköisesti mahdollisuus päästä jälleen tuohon InBody-mittaukseen ja silloin olisi tietysti ihana nähdä joitakin tuloksia jo syntyneen. 

Vaikka tuo testaus olikin aika herättelevä juttu niin kyllä mun silti täytyy sanoa, että nuo kuvat oli viiminen niitti tähän mun tän hetkiseen olotilaan.... Kyllähän tää nainen vielä paljon "työstöä" vaatii, että se oikeasti hyvältä näyttäis... näin mun omasta mielestäni...

Tyttöjuttuja!

Olen tällä viikolla alkanut kaipailemaan ja salitreenin pariin, mutta kuitenkin malttanut mieleni. Ens viikosta on töiden osalta tulossa pikkusen rauhallisempi joten ajattelin, et sitten mulla on mahdollisuus olla jokaisesta lihaksesta kipeä, joten salille paluuta suunnittelen.... koska tietäähän sen, että muutaman viikon tauon jälkeen ei tarvitse kuin katsoa niitä painoja niin lihakset tulee kipeiksi. Varovasti kuitenkin alotellaan ja pyrin pitämään sitä aerobistakin mukana. Jos nyt vaikka löytäisi sen mukavan kultaisen keskitien, ettei tälläisiä pään takia tehtäviä taukoja jatkossa tulisi. Kävin myös HenkkaMaukan urheiluosastolla hankkimassa itselleni himppusen lisää treenimotivaatiota ja sain mitä tilasin! Uudet urheilutrikoot ja shortsit... housut on sopivat, kokoa M, mutta shortsit on vielä pikkiriikkisen liian naftit, kokoa 40... Noh sainpahan pitkästä aikaa itselleni motivaatiohousut! Meneehän ne päälle, muttei niissä mitään urheilla vielä voi tai ne ratkeaa liitoksistaan! ;)

Viimeisten viikkojen aikana ja oikeastaan tämän kesän myötä olen alkanut löytämään itselleni sopivampaa tyyliä. Olen varmasti aiemminkin puhunut siitä kuinka olen aina ajatellut itsestä, että olen "hyvä jätkä" ja en oikeastaan koskaan ole halunnut olla erityisen naisellinen. Toki olen pitänyt itsestäni huolen ja hiukset esimerkiksi ovat olleet mulle aina tosi tärkeä juttu. Olen aina pitänyt siitä, että näytän siistiltä mutten koskaan ole ajatellut, että voisin "koreilla" vaatteilla tai erottua massasta. Musta on ollut se mun väri ja ne värikkäät huivit asustamassa... tästä olen teille ainakin kirjoittanut, nimimerkillä noin 50erilaista huivia kaapissa! ;) Nyt, tämän laihtumisen myötä ja sen tuoman itsevarmuuden kanssa olen uskaltanut ottaa isoja harppauksia vaatteidenkin kanssa. En tiedä pystyykö siellä ruudun toisella puolella ihmiset samaistumaan tähän asiaan? Olen kuitenkin saanut itsevarmuutta sen verran, että haluan näyttää myös naisellisemman puolen itsestäni, enkä esim. pelkää näyttäväni norsulta lasikaupassa jos pidän korkokenkiä. En enää halua samalla tavalla hävitä massaan vaan uskallan jo erottua omana yksilönä. Seuraavassa taas muutama "asukuva", ihan vain sillä silmällä taas, että todellakin pitkä matka on tultu oman mielen kanssa... 

Eilinen nelikymmpisille puettu asu

Mullahan on vyötärö!?!?!?

Tuon yllä olevan keltaisen mekon ostin eilen Vilasta hetken mielijohteesta. En ole koskaan aiemmin ostanut mitään mekkoa niin ettei minulla olisi mitään juhlia tiedossa. Olen aina ollut näiden asioiden kanssa hyvin käytännöllinen ja siksi minun kaapistani löytyy tälläkin hetkellä vain kaksi juhlamekkoa mitä kierrätän ja pyöritän eri juhlissa... tosin nythän nämäkin alkavat olemaan hieman reiluja. Tämä ihanuus on kuitenkin iskenyt mun mieleen jo aiemmin, mutta koska tarvetta ei ole ollut on se jäänyt kauppaan. Eilen kuitenkin piipahdin äitini kanssa kyseisessä liikkeessä ja tämä ihanuus oli alennuksessa... Ja L-koko oli minulle noinkin sopiva! Mekko tuntuu tällä hetkellä kaiken aikaa päällä, eli mulla on varaa tästä vielä hieman pienetäkin ensi kesää ja kaksia juhlia silmällä pitäen. Mekon 15euron hinta alen jälkeen toki myös sinetöi sen asian, että tämä ihanuus muutti minun vaatehuoneeseen. :D Se mikä tästä vielä tekee entistä ihanamman, on toki se, että nykyään minun ei tarvitse kiertää kaikkia kauppoja ja todeta ettei yksikään nuorekas mekko sovi päälle on myös tuon mekon väri!!! Keltainen ei todellakaan ole tuollaisessa määrin kuulunut mun vaatevarastoon, mutta nyt ihastuin tähän täysin... Niin se mieli muuttuu kaiken muunkin mukana. Ja hyvä niin! Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Ja kuten ehkä edellisistä kuvista olette huomanneet niin hiukset ovat palanneet... ;)

Tähän loppuun haluan taas antaa yhden tuotevinkin! Ja tämä jälleen kerran itse ostettuna ja omassa käytössä hyväksi havaittuna... eli varmasti jo monellekin tuttu TangleTeezer! Ihan huikean hyvä hiusharja! Ainoa huono puoli minkä olen tästä tuotteesta keksinyt on se etten ole aiemmin sitä tajunnut hankkia.... ;)

Eipä mulla sitten muuta... ruoka-aiheinen postaus on tuloillaan, tällä hetkellä on menossa kuvien keruu sitä varten, joten tarkasti en osaa sanoa minä päivänä tämän saan julkaistua... Sneak peakina voin parin kuvan verran kertoa, että jotain tälläistä ainakin on luvassa:

Nyt taiddan kerätä kaiken rohkeuteni ja lähteä rannalle näyttäytymään ensimmäistä kertaa HYVINHYVIN moneen vuoteen bikineissä! Täytyy varmaan etsiä joku täysin autio ranta... :DDD

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Mukava kesä ja hyvä olo!

Torstaissa mennään taas. Parin tunnin päästä pitäisi mennä töihin ja luvassa olisi myös kampaaja-reissu. Kaiken lisäksi  tälle päivälle on luvattu tositosi lämmintä... ei yhtään houkuttelis ranta ja uinti! ;) Noh, toisaalta töissäkin on mukavaa ja kampaajakäynti piristää aina! ;)

Tiistai-iltana kävin taas noin puolentoista viikon tauon jälkeen boddybalancessa ja voi että! Se tunti on kyllä taas koukuttanut mut aivan kokonaan. Tiistai tosin oli tasapainon osalta TODELLA huono päivä ja oikein harmitti kun ei tasapaino-osuuksissa meinannut pysyä pystyssä yhtään. Normaalisti omaan kyllä aika hyvän tasapainon, kiitos monen vuoden tanssimisen, mutta joskus vaan on niitä päiviä ettei homma pysy kasassa yhtään. Siltikin aivan mahtavalla fiiliksellä ja hikikarpalot otsalla sai taas lähteä salista. ;)

Viileämmän kesäpäivän työasua.

Eilen istuskeltiin ystävien kesken piknikillä ja sen jälkeen haettiin vielä 10litraa mansikoita ja "askartelin" ne pakkaseen. 10litraa hukkuu pakkaseen TOSI nopsasti ja tuo määrä tulee kyllä syötyäkin jo ihan mutamassa hetkessä. Mie en oikeasti tiedä kuinka monta litraa tai kiloa näitä kyseisiä ihanuuksia pitäis pakastaa, että ne riittäis läpi koko talven. Anna kirjoitteli mulle faceebookissa, että  he olivat pakastaneet viime vuonna 60kg ja silti mansikat olivat loppuneet kesken helmikuussa! Tulin siis siihen tulokseen, että on niitä sitten pakastellut kuinka vähän tai paljon tahansa ne loppuu siltikin kesken. Mutta ainakin toinen 10litraa on minunkin saatava vielä talteen... pitäisiköhän viikonloppuna lähteä ihan itse poimimaan kyseisiä herkkuja?!? :D

Olen löytänyt yhden esittelemisen arvoisen tuotteen. Tämä on siis omassa käytössä hyväksi todettu ja kaupasta ihan omilla rahoilla hankittu... tahdon tehdä asian selväksi, nyt kun on ollut paljon keskustelua blogien mainonnasta jne. Kyseessä on siis Nivean In-Shower Body Milk! Mielettömän mukava tuote, tämän voi suihkussa hieroa ihoon ja ns. pestä pois, siltikin iho on kosteutettu ja tuntuu hyvältä. Vaatteet voi kuitenkin heittää nopeasti suihkun jälkeen päälle eikä tarvitse odotella voiteen imeytymistä. Tämä tuote toimii kiireessä, esim. aamulla tai oikein mukavasti salilla treenin jälkeen... harvemmin minä ainakaan haluan pukuhuoneessa hillua alastomana kovinkaan kauaa, joten tähän tilanteeseen aivan mielettömän hyvä tuote! Tästähän löytyy myös kevyempi versio, jos iho ei tarvitse ihan näin paljon kosteutusta. Suosittelen ainakin testaamaan!

Ja loppuun vielä kuvatus-kollaasi tämän hetkisestä ulkomuodosta! Arvatkaa mitä olen muuten mennyt tekemään... ostin bikinit viikonloppuna!!! Siis MINÄ!!! Joka vasta kirjoitteli täälläkin ettei koskaan pue sellaisia päälle!! Nähtäväksi jää koska ja missä nämä päätyvät ensimmäistä kertaa päälle... Mutta siis sitä tämän aamun kondista... HUOH! Kyllähän sitä ylimäärästä vararengasta ja muuta löytyy....

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille! Ja nauttikaa tämän hetken ihanista kasviksista ja marjoista ja hedelmistä! Sekä tuosta ihanasta lämpimästä ilmasta! Kesä on kiva! ;)

Liikunnan ilo!

Tiedättekö tää "hidastelu" ja itsensä kuunteleminen tässä liikkumisessa on tainnut jo vähän tehota! Eilen illalla mulla oli ihan voittaja olo liikkumisen suhteen. Aamupäivällä vetästy tajuttoman lämmin ja hikinen zumba sekä illalla töiden jälkeen hikinen, mutta samalla rauhoittava bodybalance. Mietin nukkumaan käydessäni, että miksen ole jo hivenen aiemmin rauhoittanut tilannetta ja tehnyt itselleni parhaaksi. Toki alan nyt jo hieman haikailemaan salille rautojen pariin, mutta eikös sekin kerro siitä, että tauko tekee tehtäväänsä. Se kertoo minulle myös siitä, kuinka tärkeäksi osaksi elämää salitreeni on noussut. KUITENKIN meinaan ainakin vielä ensi viikon keskittyä vain ja ainoastaan muuhun liikuntaan. Tämä muu liikunta saaneekin nyt olla ainakin zumbaa, balancea, bodyjamia, pyöräilyä ja juoksua... sekä mahdollisesti jotain muutakin, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea intoudun tekemään ja kokeilemaan. ;)

Zumbaamaan mars!

Kokeiluista puheenollen...Eilen mulla olisi myös ollut mahdollisuus mennä ystävien kanssa puistoon temppuilemaan... Yksi mun ystävä harrastaa acrojoogaa ja muita kivoja "temppujuttuja" ja oli Lahdesta käymässä täällä Kotkassa, MUTTA koska allekirjoittanut sattui olemaan töissä, niin en päässyt mukaan. Olisin varmasti saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä ainakin käsilläseisontaan! Mutta ehkä me tässä vielä kesän aikana ehditään kehittelemään toinenkin mahdollisuus puistotemppuiluun?!? ;) Yhdessä tekeminen on aina kivaa. 

Olen myös pähkäillyt tässä "rauhotellessani" mun "jatkoa". Tahtoisin kuitenkin pudottaa vielä niitä --viimeisiä-- kiloja ja olenkin pähkäillyt, että pitäisikö tuo varsinainen salitreeni unohtaa hetkeksi. Siis toki tiedän, että lihastreeni tukee painon pudotusta omalla tavallaan, mutta aerobinenhan se painoa pudottaa (tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin ruokavaliohan se homman takaa!). Tarkoitus ei kuitenkaan olisi ihan täysin unohtaa niitä lihaksiakaan, vaan hieman keventää siltä alueelta ja tehdä hieman enemmän juurikin aerobista liikuntaa. Sitten kun paino olisi hivunnut kivasti alaspäin niin voisi pikkuhiljaa taas lisäillä kunnollista painojen kanssa heilumista mukaan.... ja ehkä mahdollisesti nostaa painoa taas pikkusen ylöspäin, mutta lihasten muodossa. ;) Tää tuntuu olevan mulle tälläinen "ikuisuus-dilemma"! Olenkin monesti miettinyt, että voi kuinka kiva olisi jos ei koskaa olisi lihonut ihan niin isoksi, vaan olisi löytänyt silti tämän liikunnan ilon jo vähän aiemmin! Kyllähän ne näillä mun treenimäärillä lihakset jo varmasti kivasti erottuis, jos ei olis tätä ylimäärästä rasvaa siinä lihasten päällä! ;) Mutta tehty mikä tehty, nyt täytyy mennä näillä mitä on itse itselleen suonut.

 

Koska onhan tämä vähän parempi...

kuin esim. tämä. Ja kuvilla on eroa aika liki vuosi!

Mutta kuten jo edelläkin sanoin, nyt ainakin tämä ja ensi viikko mennään vielä näillä ja sit katsotaan uusiksi mitä tehdään. Tää loppuviikon juhannuskin "sotkee" hieman normikuvioita, mutta ei haittaa! Nyt annan itselleni luvan nauttia grilliruuasta sekä auringosta ja läheisistä ihmisistä. Perjantaina suunnataan isoäitini tykö Tiuskaan koko konkkaronkka ja juhlistetaan samalla juhannusta sekä äitini pyöreitä vuosia.

Kuten jo Instagramiin kirjoittelinkin: Onnea on asua meren äärellä!

Minkälaisia suunnitelmia teillä on juhannukseksi? Vai muuttaako tämä keskikesän juhla teidän normaalia rytmiä mitenkään?

Kolme vuotta!

Tänään, tasan kolme vuotta sitten meidän perheeseen syntyi vauva. Meidän ihana Viltsu!

Tuo kuva on otettu siis tasan 3vuotta sitten, kun isoveli tapasi ensi kertaa pikkuveljen... ja äiti oli vähän väsyneen näköinen!

Pienestä miehestä kasvoi mahtava rantavahti! Meidän koko perheen rakas ja touhukas pikkuisäntä.

Mites kävi äidille? Hänkin kasvoi... henkisesti, mutta ei onneksi kooltaan... pikemminkin päinvastoin!

Tästä:

Tuli tämä:

Tuon Juniorin syntymän jälkeen se kaikki valkeni ja matka kohti terveempää ja hyvin voivaa minää alkoi. Verta, hikeä ja kyyneleitä... on niitäki mahtunut matkaan ja valehtelisin jos sanoisin, että matka on ollut kaiken aikaa helppo. Päinvastoin, mutta täysin sen arvoinen! En väitä, että vieläkään olisin niissä mitoissa missä haluaisin olla, tai etteikö nuo yhteen osuvat reidet mua häiritsisi tai vatsalla pyörivä vararengas mua ahdistaisi... mutta olen paljon terveempi kuin kolme vuotta sitten. Olen jaksavampi ja uskallan jopa väittää olevani onnellisempi. Vaikkei ne kilot määrittelisikään varsinaisesti onnea, niin minulle onni tarkoittaa mm. sitä, että jaksan olla, mennä ja tehdä... pystyn temmeltämään lasten kanssa ja jaksan kiivetä esim. tuonne kukkulalle ihailemaan maisemia... olen vapaampi toteuttamaan unelmiani!

Hyvä minä! Ja paljon onnea rakas Viljami!

Meneehän nää viikonloput vaikka päällään seisten!

Heissan ja mukavaa sunnuntaista aamua! Viikko on taas vierähtänyt tähän vapaaseen lepopäivään ja fiilikset on tänä aamuna aika hyvät. Aurinkokin näyttäis paistelevan, vaikka tuulista tuola ulkona näyttäiskin olevan, mutta täällä meillä meren vieressä tuuli on enemminkin sääntö kuin poikkeus.

Noh, mitäs tällä viikolla on tapahtunut... siis tuon keskiviikon itsensä ylityksen jälkeen. Aika normaalia elämää ollaan elelty, mutta muutaman asian haluan nostaa esiin ja kertoa teillekin!

Aloitetaan ruuasta. Tällä viikolla vihdoin ja viimein kokeilin kidneypapuja. Niiden valmistelu on jokseenkin työlästä, mutta kannattavaa. Ensin siis liotus yön yli (ainakin 12tuntia lukee pussin kyljessä) ja sitten huuhtelua ja keittämistä noin tunnin verran miedolla lämmöllä. Itse lisäsin papuja tomaattiseen jauhelihakastikkeeseen... tälläinen aloitus lähinnä siksi, että lapset saivat maistaa tätä uutta makua jonkun tutun ja turvallisen ruuan seassa... noh, molemmat lapset söivät papuja ihan mielellään, joten nämä pääsevät kyllä jatkossakin meidän ruokavalioon. Itse olen aina tykännyt kyseisten papujen jauhoisesta rakenteesta ja nyt mietinkin kaiken aikaa, että mitä niistä seuraavaksi tekisi! ;)

Lisänä täysjyvämakaronia sekä kurkkua ja kukkakaalia!

Tällä viikolla tein taas myös mysliä... Se on kyllä NIIN helppo tehdä itse, että suosittelen kaikille. Ja näin tietää tasan tarkkaan mitä siihen on laittanut, eikä tarvitse miettiä onko se nyt liian sokeroitua jne. Tällä kertaa sekoittelin kaurahiutaleita sekä neljänviljanhiutaleita, kaura- ja ruisleseitä, pellavan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä sekä pähkinäsekoitusta. Päälle pusersin hieman hunajaa ja kaiken komeuden laitoin pellillä uuniin 200asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi. NAM!

Menossa uuniin...

Yksi lukuisista tarjoiluehdotuksista.

Ja tottahan toki, tälläkin viikolla on tullut paisteltua banaanipannareita! Nää alkaa olemaan jo meidän lastenkin ehdoton hitti! :D

Eilen meillä oli Huumalla sporttipäivä ja muutamia ylimääräisiä tunteja... pääsin pitkästä aikaa zumbailemaan. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään kyseisestäkin lajista ihan hurjasti! Toki tää on sellainen liikuntamuoto mihin vaikuttaa ohjaaja aivan mielettömän paljon. Onneksi meidän salilla zumbaa vetävät henkilöt ovat kaikki aivan mielettömän taitavia kyseisessä lajissa. Eilenkin multa paloi kaloreita aivan käsittämätön määrä, koska hyvän ohjaajan perässä on vaan PAKKO painaa aivan täysillä ja hymy korvissa! Ohjaaja vaikuttaa ainakin muhun ihan valtavasti ja nyt mentiin lujaa... kuten kuvakin sen kertoo! ;)

Kuva otettu vasta kotona, just ennen suihkua!

Ja sitten päästäänkin asiaan, mihin tuo otsikkokin viittaa... Tosiaan "päällään" seisontaan. Eilen taas kokeilin sitä pitkästä aikaa ja päätin ruveta treenaamaan sitä sillai enemmän tai vähemmän tosissaan. Toistaiseksi tarvitsen tähän avuksi miehen sekä seinän! Käsilläseisonnan osaan seinää vasten ilman avustusta, mutta ainakaan tässä kotona hyllyjen alla en vielä uskaltanut "heittäytyä" seinälle ilman miehen apua. Mutta ensimmäinen tavoite olisi päästä itse tähän asentoon seinää vasten... Siitä sitten ehkä jonain päivänä jopa ilman seinää ihan omien lihasten tukemana. Toki tiedän, että tämä vaatii hyvän tasapainon sekä paljon syviä lihaksia (ja jokusen pinnallisemmankin... ;)), mutta aina voi yrittää tavoitella tähtiä taivaalta. Tässä pari kuvaa siitä, miltä kyseinen asento tällä hetkellä näyttää.

Ensin niin, että jalat ovat suorana... keskivartalo pysyy aika hyvin kasassa, mutta jalat kaartuvat lantiosta lähtien seinälle...

Sitten kokeilin tätä niin, että jalat ovat polvista koukussa... tämähän tarkoittaa samalla myös sitä, että ylävartalo täytyy viedä kauemmas seinästä. Jalat olisivat tosin voineet olla vieläkin enemmän koukussa, mutta sitä 90asteen kulmaa polvissa voidaan jatkossa viilata.

Molemmissa edellä olevissa liikkeissä suurin paino on mun käsillä, etten vahingossakaan vaurioita tai satuta niskaa. Tää ei ole mun mielestä mikään ihan helppo juttu ja siksi tätä kannattaakin kokeilla TODELLA varovaisesti. Tässä asennossa on kuitenkin mahdollisuus satuttaa itsensä todenteolla, jos ei jaksakkaan kannatella itseään. Mutta tälläistä minä täällä aloittelen... josko tässä samalla saisi huomaamattaan treenailtua niitä syviä keskivartalon lihaksia. :)

Ja loppuun vielä PALJASTUSKUVIA! Tän tytön kondis tänä aamuna. Ei se enää ihan pahalta näytä, vaikka siinä hivenen vielä ylimäärästä onkin! ;) Ja joo, just olin sängystä noussut, eli kasvot ja hiukset todellakin sen näköset!

Mutta nyt pihalle ja leppoisan sunnuntain viettoon! Mukavaa pyhää ihmiset!