Pikaiset kuulumiset

Viikko on vierähtänyt hurjalla vauhdilla... Pää on NIIN täynnä erilaista informaatiota töiden osalta, että pari vapaapäivää tuli ihan tarpeeseen. Tänään saanee rentoilla juhlien merkeissä, huomena muutama asiakas ja sitten onkin sunnuntai sekä maanantai vapaata taas. Ihana ihana pikku-loma. Josko sitä ehtisi nauttia noista aurinkoisista keleistäkin paljon enemmän kuin mitä nyt on ehtinyt. 

Tällästä maisteltiin Huumalla keskiviikkona, kaksi mun intohimoa yhdistyy- sali ja kakkujen teko!

Normaali viikko siis takana. Himpun verran on liikuntasuunnitelmaa muuteltu mun osalta ja nyt viikkoon sisältyy kaksi kävelylenkkiä sekä yksi juoksulenkki, kaksi kuntosalitreeniä, yksi bodyjam-tunti sekä se oman tanssitunnin pito. Näillä ainakin kokeillaan nyt muutama viikko. Josko tälläinen pieni ja helposti toteutettavissa oleva muutos saisi taas motivaation ja innostuksen nousemaan huippuunsa. Jotenkin kun tuntuu, että tässä kevään korvilla on ollut niin paljon muuta ajateltavaa ettei nämä treeni-asiat ole olleet ajatusten kärkipäässä... ja motivaatiokin tätä asiaa kohtaan on ollut hukassa. Josko siis tämä saisi ajatukset taas uusiin tuuliin. Ihan mielettömästi himottaisi päästä jo kokeileemaan juoksua tuonne ulos, mutta mulla ei vieläkään ole niitä juoksulenkkareita ja jos ihan totta puhutaan niin en tiedä koska sellaisia edes raaskin lähteä ostamaan, nyt kun on alkanut ne koulun maksut jo pyörimään (joo, ei ole ihan halpaa se homma). Tottakai tässä keväällä täytyisi lapsillekin saada ostettua hieman uusia juttuja, mm. kenkiä ja muuta TARPEELLISTA... ei ole lasten vaatteetkaan ihan meinaan halpoja. Joten äiti karsii taasen omia halujaan, niin se vaan menee. Että sellanen avautuminen siitä sitten... ;)

Tuossa ^^^^ kuvassa tämän hetkinen kunto... räjähtänyt ja pöhöttynyt. Tarttis saada jonkinlainen tasapaino tähän elämään. Kohta räjähtää vielä päälle opiskelut, joten nyt onkin ihana hieman rauhoittua tämän viikonlopun aikana ja ladata akkuja.  Kohta alan valmistautumaan tätini 50-kymppisille ja illalla menen muutaman mukavan naisen kanssa ulos syömään. Huomena olisi tarkoitus ilmaisestikin nähdä muutamaa rakkainta ystävää... ja sitten paljon sitä unta, ulkoilua ja pitäisihän tässä vähän salillekin ehtiä. ;) 

Tollasen ihanuus-takin kotiutin eilen töistä... mainostusta mainostusta! :)

Mukavaa viikonloppua ja PÄÄSIÄISTÄ kaikille teille!

No mutta mitäs tänne?

Long time, no see! Tai siltä se ainakin tuntuu! ;)

Viikonloppukin jo tuossa vierähti... ja maanantaikin meni ripeästi, pitkästä aikaa 8tunnin työpäivällä ja respaan tutustumisella. Pikkusen on pää sekasin kaikesta informaatiosta mitä eilen tuli, mutta ehkä se siitä alkaa sujumaan kun pääsee kunnolla työnmakuun. Eli nyt mua ohjeistetaan myös siihen salin respaan/kahvilaan, jotta pystyisin sitten toimia myös siinä. Mielenkiintoista hommaa, mutta vaatii aika paljon erilaisten juttujen opettelua... Onneksi ainakin eilen asiakkaat olivat tosi ymmärtäväisiä kun treenailin kassan käyttöä jne. Tekemällähän sitä kait oppii.

Liikunnasta on nyt sitten tullut viikon tauko... tänään meinasin kokeilla miltä liikkumineen tuntuu tanssitunnilla. Pää ja kroppa alkais pikkusen jo huutelemaan liikunnan pariin... mutta kurkku on ollut vielä hivenen toista mieltä ja en ole tahtonut riskeerata nyt yhtään. Mielummin pari päivää kauemmin lepoa nyt, kuin se, että olisin tahkonnut puolikuntoisena ja mahdollisesti sairastunut johonkin inhottavaan jälkitautiin tms. Mutta tänään katsotaan mitä kroppa ja sykkeet sanoo, kurkusta puhumattakaan. 

Uni on ollut aika pinnallista ja katkonaista, vaikka olenkin nukkunut tuntimäärällisesti paljon. Tänäänkin herätessä olo oli aivan kuin olisi käynyt koko yön taistelua Eva Wahlströmin kanssa! Joka paikkaan kolotti ja pää painoa varmaan tonnin, melkein tarkistin onko yön aikana tullut uusia mustelmia kroppaan... noh, ei ollut tullut! ;) 

Ruokailutkin on tässä samalla menneet aika pitkälti päin honkia... Ja se jos mikä on asia mistä en todellakaan ole ylpeä. Olokin on sen mukainen! Se on jännä juttu tää mun mieli... tälläsillä hetkillä kun olo on jostain flunssasta tms. jo valmiiksi huono niin silloin huononnan oloa vielä entisestään syömällä huonosti. Aivan kuin se olo ei olisi sairastelusta ja liikunnan puutteesta johtuen jo aivan tarpeeksi huono, niin maksimoidaan se tuska sitten vielä turvotuksella jne. Onneksi kaiken aikaa tiedostan tämänkin epäkohdan ja näin ollen pystyn jatkossakin tarkkailemaan ja muuttamaan omaa toimintaani näiden tilanteiden tullessa eteen. Itse olen sitä mieltä, että silloin kun itse huomaa tekevänsä väärin ja kunnolla sisäistävänsä tämän asian, niin silloin muutos on helpompi toteuttaa. Otetaanpa vaikka esimerkki... Silloin kun tunnistin sen, että syön ylimääräistä aina ahdistuessani jostain jutusta, vaikka ihan pienestäkin, niin päätin tehdä muutoksia siihen asiaan pikkuhiljaa. Joka kerta tämän jälkeen aina ahdistuessani mieleeni tuli heti alkaa kaivelemaan kaapeista ruokaa ja silloin menin keittiöön ja pysähdyin kynnykselle. Katselin hetken aikaa kaappeja ja mietin sitä omaa oloa... muutama kerta siihen meni, kunnes en enää tämän mietinnän jälkeen mennytkään kaapille ja syönyt, vaan käännyin ympäri ja totesin ettei minun teekkään mitään mieli ja, että voin tehdä jotain muuta lannistaakseni sen ahdistuksen. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta ylipainoisen ihmisen elämässä tälläiset asiat on just niitä hetkiä mitkä saavat aikaan muutosta. En minä sitä sano ettenkö vieläkin toisinaan sortuisi syömään jotain tälläisellä hetkellä, mutta on se aivan eri asia syödä kerran kuin se, että söisi jokainen kerta!

Olen minä tosin jotain ihan hyvääkin syönyt... Kuten tälläisiä:

Maustamaton luonnonjugurtti + vaniljaHera + banaania

Tämän hetken suosikkimaut jogurttipäällysteinen mansikka-vadelmapatukka (tositosimakea) ja vaniljahera.

TOSI huono kuvanlaatu... mutta avokadoa, raejuustoa, katkarapuja ja limepippuria!

Vadelma-mustaherukka-banaani-rahkasmoothie kauraleseillä ja pellavansiemenillä sekä pähkinöitä

Vielä kun mun oma ajatus joskus ymmärtäisi sen tosiasian, että kaikki nämä tässä edellä olevat jutut voivat olla mulle myös herkkuja... Eikä niin, että herkku aina automaattisesti tarkottaisi jotain epäterveellistä! Tämän asian kanssa mulla siis on vielä työstettävää, mutta ehkä sekin tämän tiedostamisen kautta alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. 

Noh, mitä sitten tällä viikolla tullaan tekemään... Toivottavasti liikkumaan, ainakin pikkuisen enemmän kuin viime viikolla! Ja vihdoin täytyisi myös päättää millä tavalla tässä kevään aikana edetään! Syömään kunnolla ja oikein! Nauttimaan auringosta ja ulkoilmasta, ainakin enemmän kuin viime viikolla! Nukkumaan paremmin ja syvemmin! Pitämään huolta sekä itsestä, että koko perheestä! Jos vaikka näillä lähdettäisi liikkeelle.

Mitäs teille kuuluu?

Tämän viikon kohokohdat ja dilemma

Joo meillä on ykäilty ja kaktuskurkkuiltu ihan tosissaan tämän viikon... tai vain toinen juniori ykäs, mutta seki riitti meille. Itse olen kärsinyt tosi karheasta kurkusta ja tuntuukin kuin olisin nielaissut vähintäänkin kuivan kaktuksen. Olen nukkunut öisin 8-10tuntia, lapset on vetäneet ihan ahkerasti sellaisia 10-12tunnin unia ja pienin juniori on vetänyt tähän päälle vielä parin-kolmen tunnin päikkärit, eli ihan kunnossa ei tää perhe ole ollut. Yritetäänkin ottaa mahdollisimman rauhallisesti tässä... mun tämän viikon kohokohdat ovat siis olleet eilinen 100metrin matka lähikauppaan ostamaan maitoa sekä tämän päivän yhdessä autolla tehty isompi kauppareissu. Josko me jo ensi viikolla päästäisiin normirytmiin.

Tältä täällä on näyttänyt... Huomatkaa Viljamin tosi mukava ja rento kotiasu: FARKUT!

Tässä kun mulla on ollut aikaa miettiä tätä mun omaa elämää ja treenaamista ja tavoitteita ja ja ja... niin olen kohdannut yhden suuren dilemman, mikä nyt vähän vaikuttaa jatkoon. En tiedä yhtään osaanko selittää tätä teille niin, että ymmärrätte mistä on kyse, mutta yritän kuitenkin. Kun siis minähän haluaisin painaa kilomäärissä sen 69kg, että olisin ns. normaalipainoinen. Tähän kilomäärään on matkaa se n.7-8kg, nyt kun tämä paino on pysähtynyt tähän 76-77kiloon. Periaatteessahan, kuten olen teillekin sanonut niin tuo paino ei ole enää niin suuri asia, mutta toisaalta siihen olen kuitenkin pyrkinyt ja tähdännyt, joten en aio haaveestani ja unelmastani tässä kohtaa enää luopua.

Olenkin nyt alkanut miettimään, että millä tavalla tästä etenisin fiksusti kohti tuota tavoitepainoani. Olen tähän asti käynyt aika ahkerasti kuntosalilla ja kasvattanut näin lihasmassaani tässä samalla. Lihasta kasvatellessa paino tosin ei laske samalla tahdilla kuin ehkä jollakin muulla metodilla. Olenkin miettinyt, että vähentäisinkö hetkeksi (n.2-3kk) salitreenit yhteen kertaan viikossa ja keskittyisin enemmän muuhun liikuntaan sekä siihen kilojen pienentymiseen. Eli A. jatkanko samaan malliin kuin tähän mennessä, eli kiinteydyn, mutta saavutan tuota tavoite-kilomäärääni hitaasti vai B. keskitynkö hetkeksi pudottamaan painoani sinne kutosella alkavaan lukuun hieman nopeammin ja jatkan sen jälkeen kiinteytymistä? Mistään pikadieetistä ei kuitenkaan olisi kyse, vaan edelleenkin pääpaino olisi siinä rasvan tiristelyssä ilman pussikeittoja tai muita.

Tuota b-vaihtoehtoa tukee myös tämä kevään ja kesän pikkuhiljaa lähestyminen... koska Suomessa kesä on niin lyhyt niin olisihan kaikki mahdollineen liikunta ihana suorittaa mielummin ulkoilmassa kuin sisällä huhkien. Toki tiedostan myös sen, että lihasmassa kuluttaa enemmän kaloreita kuin rasva ja tästä syystä vaihtoehto a kuulostaa fiksummalta. Olisi toki ihana saada tämä elämäntaparemontti jo siihen pisteeseen ettei enää tarvitsisi varsinaisesti laihduttaa tai pudottaa niitä kiloja vaan voisi keskittyä siihen painon ylläpitoon ja kiinteytymiseen. Ääääääh, kun tää on vaikeeta...

Mitäs mieltä te olette tästä asiasta, hyviä ja asiallisia neuvoja otetaan innolla ja mielenkiinnolla vastaan. :)

Kehonhuoltoa ja muita huoltotoimenpiteitä!

Eilen illalla nousi sitten meidän toisellakin juniorilla kuume... Ja tänään vieraaksemme on tullut Ykä! Juu, tervetuloa vaan! Meidän piti olla molempien Tonin kanssa ilta töissä... jouduin siis soittamaan töihin etten tule kun Juniori oksentaa, harmittaa vietävästi! Toisaalta Toni ei voi olla poissa töistä tällä viikolla, on sellaisessa hommassa mihin ei tuuraajaa löytyne... :/ Ja mummin piti siis olla hoitamassa meidän lapsia sekä tänään, että huomenna, mutta ei häntäkään voi ehdoin tahdoin sairastuttaa, plus että tahdon äitinä olla sairastavien lasten kanssa. Itseä myös etoo kaiken aikaa, mutta en tiedä johtuuko se varsinaisesti omasta vatsasta vai siitä, kun katselee toisen ökäilyä ja siivoilee jälkiä... Noh joo, se siitä aiheesta, tiedättepähän missä täällä mennään! 

Eilen illalla kun sain sairastuvan hiljenemään käytin hieman aikaa itseeni ja kehonhuoltoon. Venyttelin kunnolla ja makasin parisenkymmentä minuuttia piikkimatolla. Voih, kuinka olinkaan unohtanut sen ihanan rentouttavan ja lämmittävän vaikutuksen. Selkä tosiaan lämpeni ja aivan kuin veri olisi alkanut kiertää kunnolla. Jotenkin olin tämän jälkeen myös hyvinkin väsynyt ja uni tulikin silmään melko helposti! Piikkimaton vaikutushan perustuu kehon omiin endorfiineihin ja oksitosiiniin, joita vapautuu piikkien painalluksen takia. Endorfiinit ovat meidän hyvänolonhormoneja, joita esimerkiksi liikunta vapauttaa. Nämä mm. lievittävät kipua ja luovat fyysisen hyvänolontuneen. Oksitosiini puolestaan on meidän kehon "rakkaus"hormoni, joka mm. rentouttaa ja rauhoittaa. Eli ainakin minä suosittelen kokeilemaan!

Siinä mie pötköttelin  viltin alla.

Tämän jälkeen vielä iltapalaksi super-herkkua, eli avokadoa, raejuustoa ja lime-pippuria... Ja vähän "jälkkäriksi" jugurttia, banaania sekä mehukeittoa. Mulla oli jotenkin aivan mieletön nälkä illalla ja ajattelin, että parempi syödä vatsa täyteen, jotta saa kunnolla nukutuksi. Tänään aamulla kuitenkin heräsin ajatukseen "mieletön nälkä". Aamupuuro maistuikin erityisen hyvältä ja olo oli mahtava, kunnes...

Yksi mun ehdottomista suosikki-makuyhdistelmistä!

Illan rauhallisuus ja kehonhuollolliset jutut tulivat oikein tarpeeseen... sekä mieli, että ruumis ovat nyt levänneen oloisia. Ihan kuin olisin alitajuisesti varautunut tähän vatsatautiin ottamalla aikaa itselleni... nyt jaksan luututa ja pitää kainalossa!

Liikunnan ja ravinnon merkitys minulle.

Tänään aamupäivästä puin päälleni lenkkivermeet ja lähdin ulos. Olin alunperin ajatellut meneväni salille aamusta (mies kun tekee siis tänäänkin iltavuoron), mutta pari sisällä vietettyä päivää ja pikkuisen pilviverhon takaa huhuileva arinko kuitenkin saivat mut suuntaamaan ulos raittiiseen ilmaan. Ja hyvä niin! Lenkillä tuulettui niin mieli kuin ruumiskin.

Siinä kävellessäni raittiissa ilmassa aloin miettiä sitä, kuinka tärkeäksi henkireijäksi (onks tää sana???) liikunta on minulle muuttunut. Minusta huomaa samantien sen, kuinka ahdistuuneksi muutun jos en pääse liikkumaan. Tänäänkin olin ihan hermoromahduksen partaalla ennen lenkille lähtöä ja takaisin palasi pirteä ja iloinen nainen. Mun kroppa sekä mieli kyllä ilmoittavat siitä, milloin täytyy päästä jo liikkumaan. Enää liikkuumaan lähteminen ei ole minulle se ongelma, vaikka myönnän, että joskus se vanha ajattelutapa nostaa päätään ja tekisi mieli huitasta kintaalla koko homma nurin. Siltikin pyrin aina muistamaan sen tunteen, mikä minulle tulee liikunnasta. Se tunne kun voin taas sanoa ylittäneeni itseni ja oman mieleni heikkouden. Kaikesta siitä endorfiinistä puhumattakaan. Liikunta on ihanaa ja tuo mulle hyvän olon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Lenkin jälkeen punaiset posket, harottavat hiukset ja hyvä mieli.

Mitä sitten ravintoon tulee, niin sen kanssa minulla on vielä PALJON tekemistä. Toki myönnän myös sen, että paljon on jo asian eteen tehty, mutta kuten jotkut teistä varmasti muistaa on mun menneisyydessä näitä syömishäiriö/ahminta-mörkojä ja muita asioita joita ei ihan niin vain selätetäkkään. Tämä vaatii aikaa ja opettelua, suunnitelmallisuutta ja päätöksiä sekä tietenkin repsahduksia ja ylösnousemisia. Olen tässä miettinyt sitä, että tuleeko musta tälläisessä elämäntilanteessa kuitenkaan hyvää ravintovalmentajaa... Ja tullut siihen tulokseen, että kyllä varmasti tulee. Minä jos kuka tiedän, että kaikki on mahdollista ja että niitä takapakkejakin tulee. Minä tiedän, kuinka se kaikki ei aina ole niin helppoa, tiedän sen varsinaisen hyvin. Tiedän ettei aina ole helppoa kieltäytyä siitä mitä on tarjolla ja toisaalta tiedän sen kuinka hyvältä tuntuu kun saavuttaa niitä omia etappejaan ja selättää oman mielensä. Tiedän siis omasta kokemuksestani kuinka tälläisen asian kanssa kamppaillaan, nyt tarvitsen vielä lisäksi sen todellisen tiedon, että pystyn auttamaan muitakin samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia henkilöitä. Näin se vaan tuntuu hyvältä... omat kokemukset ja tieto saavat kohdata tässä päässä ja auttaa sekä minua itseäni eteenpäin, että muita jotka tarvitsevat tämän asian kanssa tukea.

Saattoi häikästä, mutta arvatkaa häiritsikö?

Liikunta ja hyvä ravinto merkitsevät minulle nykyään paljon. Näiden kahden tekijän kautta olen lähempänä parempaa olotilaa ja miellyttävämpää ulkomuotoa. Sekä liikunta, että hyvä ravinto takaavat minulle nykyään paremman jaksamisen, kunnolliset yönet sekä kaiken kaikkiaan terveellisemmän elämän. Viimeisten vuosien aikana oma sekä perheen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ovat tulleet entistäkin enemmän tärkeiksi asioiksa meidän elämässä. Enää ei ole niin tärkeää mitä meistä ajatellaan tai millaisella autolla ajetaan, kunhan tiedetään, että meillä voidaan hyvin ja jaksetaan elää ja kokea. Me ollaan aika hyvä elävä esimerkki siitä, kuinka sanonta: Terve sielu terveessä ruumiissa, käy toteen.

Viikonloppuna!

Ohhoh, viikonloppuhan oli ja meni! Onneksi menikin jo... Vaikka täytyy kyllä myöntää, että oli ihan mielettömän hieno viikonloppu, kaikkineen!

Mun uudet "blingbling-wingsit"... :D

Perjantaina sekä lauantaina meidän salilla lanseerattiin kaikki uudet LesMills-tunnit. Itse kävin kokeilemassa tietenkin uuden BodyJamin heti kun siihen oli mahdollisuus. Ohjelma vaatii varmastikin muutaman käyntikerran ennenkuin siihen pääsee täysin sisälle. Ensimmäisen kerran jälkeen fiilis oli kyllä ihan hyvä, mutta edellinen ohjelma oli musta pikkusen parempi, ainakin toistaiseksi. Sitähän ei tiedä miltä tämä ohjelma alkaa sitten tuntumaan muutaman viikon päästä... mutta tosiaan ensimmäinen kerta ei ihan niin kovasti sytyttänyt kun edellinen ohjelma. Ja suurin syy varmaan on se, että edellisessä ohjelmassa oli mun makuun aivan tykkejä biisivalintoja, tässä uudessa niitä ei ihan niin montaa ollut. MUTTA ihan fiiliksissä siltikin tunti vedettiin ja en mie kyllä ehkä tiedä onko jamissa mikään ohjelma koskaan kuitenkaan huono, tuskin! ;)

Tuntien jälkeen hieman hölmöiltiin työntekijöiden ja muutaman asiakkaankin voimin... tästä lisää tulevaisuudessa toivottavasti videon muodossa. ;) Lauantai-iltana sitten Huuma oli muuttunut kuntosalista klubiksi ja vietimme 3-vuotis syntymäpäiviä. Kuvia on tasan tämä yksi... ja hyvä niin! :D

Kotona olimme jossain kohtaa ennen kahta ja eilinen sunnuntai menikin aika kivasti kotona löhöillessä ja lapsien kanssa kainalutusten oleillessa. Illalla Viljamilla nousi kuume ja yskä alkoi vaivata, joten vähän koko tulevan viikon suunnitelmat on menneet uusiksi... Isimies lähtee vielä illaksi töihin, niin me pidetään sairastupaa sitten kolmistaan lasten kanssa. Onneksi pappa tulee hakemaan Veetin painiharjoituksiin, niin ei mene häneltä ne ihan sivusuun pikkuveikan sairastelun takia. Ja loppuun vielä päätön minä... eli lauantain look kuvattuna tänään. Miehän alan näyttämään jo ihan ihmiseltä, vai mitä? :D

Onneksi muistin kuviin laittaa rannekorut, mut unohdin sitten kihla- ja vihkisormuksen sormesta... ;)

Tälläistä siis viikonloppuna täällä! Onko teillä uusi viikko lähtenyt miten käyntiin?

Oman mielen voimat!

Olen taas tänään ajatellut olevani laiska ja lihava epäonnistuja... Jostain syystä peilistä vastaan katsoo väsynyt, vanha nainen ja peilikuva on suorastaan etonut mua. Omat ajatukset tekevät tepposia mulle vaikka varsin hyvin tiedän ettei tuo ole (ainakaan ihan koko) totuus. 

Jossain viimisten vuosien aikana musta on tullut epävarma ja enemmän tai vähemmän sulkeutunut ihminen. Olen joutunut niin moneen otteeseen pettymään ja antamaan omien unelmieni lipua ohitse, että olen alkanut ajatellu vähän kaikkea pessimistisesti. Pessimisti ei pety -niinhän sitä sanotaan. Tänään on taas ollut sellainen mieliala, että en ole oikein osannut ajatella itsestäni mitään hyvää! Näitä päiviä on nykyään harvemmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Nämä päivät pistävät nykyään mut entistäkin enemmän sekaisin ja nämä tälläiset ajatukset hämmentävät mua nykyään vieläkin enemmän kuin ennen. Ja ihan siksi, että niitä on tosiaan NIIN harvoin. 

Olin ennen avoin ja tosi sosiaalinen. Osasin iloita elämän pienistäkin asioista. Toni on joskus aikoinaan kertonut mulle niitä pieniä asioita, joihin hän minussa rakastui ja yksi eniten mieleeni jäänyt asia on se, että liikuin aina silloin tanssien... en "koskaan" kotona kävellyt vaan aina liikkuessani huoneesta toiseen tanssin. Kadotin tämän kaiken sisälleni. Kilojen kertyessä nielin kaiken tämän ilon ikäänkuin läskieni sisään. Epävarmuus kasvoi ja itsetunnon viimeisetkin rippeet katosivat. Nyt viimeisen, sanoisinko puolen vuoden aikana olen alkanut löytää itsestäni näitä asioita uudelleen. Nykyään joskus jopa teen piruetin kävellessäni kotona, ihan hetken mielijohteesta. 

Edelleenkin on vaikeaa olla minä... olen se kovaääninen läski! Kovaa ääntä musta tuskin saa ikinä poistettua (ainakaan kun innostun), mutta tuo läski-osuus pitäisi kait jo saada pois omastakin mielestä. Huomaan joskus ihmisten ympäröimänä laskevani ne suojamuurit, jotka vuosien saatossa kasvatin. Ja aina jälkikäteen mietin ja analysoin kuinka tuli taas nolattua itsensä... vaikka tosiasiassa en varmastikkaan niin ole tehnyt. Jossain mieleni sopukoissa en kuitenkaan usko, että ihan kaikki vihaavat minua...

Alan löytää itsestäni jälleen sitä positiivisuutta ja iloa, minkä jossain kohtaa kadotin. Vaikka edelleenki kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat silmiin tätä kirjoittaessa. Tämä päivä on ollut jälleen yksi niistä huonoista, mutta siltikin HALUAN olla se positiivinen ja avoin ihminen. Haluan olla iloinen ja pirteä ja luoda ympärilleni hyvän ilmapiirin. Haluaisin voida joka ikinen päivä hieman paremmin ja alkaa luottamaan ja uskomaan itseeni ihan jokaisena päivänä.

Joskus suunnitelmat muuttuu!

Mun piti mennä tiistaina aamulenkille... myös keskiviikkona mun piti se tehdä... ja myös tänään torstaina. Mutta kuinkas kävikään! Minimurulla on taas ollut kolme yötä tarve päästä äidin ja isän sänkyyn... ja joka aamu kun mun kello on herättänyt 5.30 on tämä rakas pikkunen havahtunut tähän ja "pakottanut" mut jäämään viereensä. Kymmenessä minuutissa hän on jo takaisin unessa, mutta se on JUST se kymmenen minuuttia mikä mulla olis aikaa pukea sekä tehdä tarvittavat toimet ja lähteä lenkille. Tän jälkeen en enää ehdi niin etteikö miehellä tulisi töihin ihan liian kiire (tai mun lenkki lyhenis)! En ole ottanut asiasta stressiä, vaan olen katsonut parhaakseni hoitaa minimurusen äiti-ero-ahdistusta näin! Kyllä mulla on vielä monen monta vuotta aikaa lenkkeillä aamuisin. 

Tällä "pahalla Äijällä" on läheisyyden kaipuuta havaittavissa...

Eilen en jäänyt töiden jälkeen salille, kun ajattelin, että mennään sinne tänään miehen kanssa yhdessä ja tulin sitten kotiin ja  venyttelin oikein kunnolla. Mulla on edelleenkin ojentajat ja olkapäät treenatun tuntuset tiistain hyvästä treenistä. Noh, jokatapauksessa minulla piti olla tänään vapaapäivä joten salille siis... sain kuitenkin soiton, että meidän salin lapsiparkin hoitaja on sairastunut ja he eivät saa sinne ketään hommiin... Joten mie lupasin hoitaa tämän homman ja pitää huolen muiden lapsista, jotta vanhemmat pääsevät treenaamaan. Aamupäivän parkki oli jo sulkeutunut ja illan parkissa olen töissä eli 1+1= ei treeniä tälle päivälle. Ei tiedättekö haittaa... toki hieman harmittaa että omat treenit meni sivusuun, mutta lisätunnit töissä ei ole KOSKAAN pahaksi! Ehkä enemmänkin harmittaa sen puolesta, että luvattiin meidän rakkaalle Veetille iltapalaksi pannaria, kun on hänen syntymäpäivänsä ja nyt en ehkä olekkaan sitä poikien kanssa syömässä... Täytynee rientää töistä kotio ihan tuulispäänä, että pääsee osingoille! ;)

Tää mun pikkunen on jo 6vee...

Olen ihan tyystin unohtanut kertoa teille minun uudesta rakkaudesta! Olin lukenut tästä jo monesta blogista ja viime viikonloppuna kaappasin tuotteen mukaani... On muuten kuulkaas tositosi herkkua! Toimii niin rahkassa kuin puurossakin... saa hyviä rasvoja... KUNHAN muistaa syödä tätä VAIN kohtuudella. ;)

NAMNAM!

Eipä tänne meille sen kummempia kuulukkaan... Kertokaas mulle jotain mukavia torstain turinoita? Miten viikko on sujunut ja onko suunnitelmia viikonlopulle?

Itsensä ylitys!

Olen aina ajatellut, että ei musta ole siihen... nimittäin punnertamaan miesten tyylillä! Olen aina ajatellut, että vaikka pystyn punnertamaan naisten tyylillä paljonkin, niin miesten punnerruksiin musta ja mun onnettomista käsilihaksista ei ehkä ikinä olisi! Noh, katsokaas kuinka tänään kävi, kun kiukulla sitä kokeilin! 

Ensin tein kaksi punnerrusta... sitten tein viisi ja viimeisenä tuo edellä nähty suoritus, eli kahdeksan toistoa. Ehkä tekniikka ei ole maailman parasta, mutta sitähän voidaan hioa, nyt kun tiedetään, että koko juttuun ylipäänsä pystytään! Pieniä ilon ja onnen hetkiä taas!

Tämän lisäksi olen käynyt tänään salilla sekä vetämässä tanssitunnin... ja töissäkin ehdin pyörähtämään, eli eiköhän tämä masistelu ja angstailu ollut sitten tässä... ;)

Nukutti!

Joo... eiliset olotilat jatkaa kulkuaan... Tänään en lähtenyt aamulenkille. Kello kyllä soi 5.30, mutta laitoin sen hiljaseksi ja käänsin kylkeä. Tänään aivan tietoinen ratkaisu, sillä ihan yhtä hyvin voin hoitaa lenkin huomenna aamulla... tänään siitä tuskin olisi tullut mitään! Tonikaan ei ollut raaskinut herättää mua kanssaan aamukahville, kuten normaaleina aamuina. Menin eilen illalla nukkumaan 10vaille yhdeksän... ja heräsin tänään aamulla siinä puoli kahdeksan aikaan. Jopa lapset antoivat mun nukkua pitkään... ja voin ihan rehellisesti myöntää, että nuo reilun 10tunnin unet tulivat tarpeeseen. Olo on tänään tosin ihan pöllö ja mieli vieläkin maissa, mutta tekemisen taso ja jaksaminen ovat ihan toista luokkaa!

Äiti on vähän väsynyt...

Jotenkin on aistittavissa sellaista etten ole ehtinyt pitää itsestäni tarpeeksi huolta... tai siis olisinhan minä ehtinyt mutten ole silti asiaan paneutunut. Oma mieli ja kroppa selkeästikin yrittävät kertoa mulle jotain... Kehon ja mielen hyvinvointi ovat nyt pääasiassa... Joten tällä viikolla kuljetaan just sen verran kun omasta itsestä tuntuu hyvälle eikä yritetä ylittää äärirajoja tai rikkoa ennätyksiä.

Lupaan itselleni pitää itsestäni jatkossa parempaa huolta.

BLÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÄÄÄÄÄH!

Tiedättekö mitä? Mua ihan suoraansanottuna on ketuttanut tänään kaikki! Ihan jokainen pikkiriikkinen asia... siis NE asiat, mitkä ei ole mua itkettänyt tai saattaneet ihan hysteeriseen naurukohtaukseen! Onpahan paska fiilis heti tähän viikon kärkeen! Motivaatio... MITÄ SE ON???!!! Hyvä fiilis... MIKÄ HITTO SEKIN ON???!!! Tiedän kyllä, että tää on ihan ohimenevä juttu, mut NYT tästä on pakko saada kertoa, vaikka sitten teille kaikille!

Ikävintä on se tosiasia, että tätä on jatkunut jo muutamia päiviä. Ja mikä vielä ikävämpää, on se etten tiedä mistä tää nyt tulee. Kun siis kaikki on hyvin ja asiat rullaa mukavasti ja noin, mutta silti mulla on TÄLLÄNEN olo. Onko tämä nyt sitten mun tapani reagoida tähän muuttuneeseen arkeen? Vai onko tää mun tapani reagoida siihen totuuteen, että mun esikoinen täyttää 6 ja minä itse täytän 30... ONKO MULLA KOLMENKYMPIN KRIISI, mikä nyt vaan heittäytyi ulos tälläsenä ällöttävänä olotilana!

 Onkohan mulla joku takautuva teini-ikä?? Koska siis mun surun ja murheen aiheet on ollut niinkin suuria ja kamalia, kun et lempifarkut on likaset... tai, että kun käsiin koskee kaiken aikaa, kun ne on NIIN kuivat ja lohkeilleet... tai, että iho on muutenkin NIIN korppuna ettei voi edes säärikarvoja ajella... ja koska säärikarvoja ei voi ajella, ei voi mennä salille kun ei (muka) omista pitkiä treenihousuja (totuus: ei tahdo laittaa niitä just tänään päälle)... Niin ja yksi suuri itkun aihehan on se, että sohvatyynyt ei pysy hetkeäkään paikallaan ja nätisti!

Vai johtuuko tää kaikki vaan siitä, et olis varmaan TAAS ihan hyvä nukkua riittävästi, liikkua sopivasti ja syödä puhtaasti... 

Jos vaikka kokeilis noita viimisä juttuja... eli nyt suihkun ja rahkakulhon kautta nukkumaan, sitten aamulenkille ja puuroa nassuun... ehkä huominen näyttää sitten siinä kohtaa jo vähän paremmalta!

We<3It

No niin, tulipahan valitettua... en ole aiemmin tätä kehdannut teille kirjoittaa, kun olen ajatellut... Niin noh, olen itsekin häpeillyt tätä, että olo on tälläinen... Ja olen ajatellut, että haluaisin tuoda tästä elämästä julki vain ne parhaimmat ja mukavimmat asiat, positiivisuuden ja hyvän mielen... Mutta kiitos, että kuuntelitte... jo se auttoi hieman.

Pitkä viikonloppu ja paluu arkeen!

Heissulivei kaikille!

Täällä on elelty pari päivää hiljaiseloa... ei tosin tässä oikeassa elämässä, mutta tässä blogimaailmassa... Nehän kun nyt kuitenkin ovat pikkusen eri asia, vaikka tiiviisti nivoutuvatkin yhteen. 

Perjantaina meidän isi olikin vapaapäiväläinen, joten suunnattiin GoExpoon jo silloin, eikä vasta lauantaina. Olisin odottanut messuilta pikkusen enemmän esim. kuntosali tai fitness-puolta, mutta kuitenkin neljä tuntia saatiin sielä kulumaan. Eniten aikaa toki meni siihen, että mua ja Tonia kuitenkin kiinnostaa pikkusen eri asiat, joten kierrettiin sitten kaikki puolet ihan läpikotaisin. Mua kun kiinnosti nää fitness-jumppa-juoksu-judeemit ja Toni puolestaan kiinteytyi siihen eräjorma-osastoon... ;) Joo mie en ehkä ymmärrä aina tollasta kalastamista ja muuta, mut koska mies tykkää niin toki minäkin siellä alueella sitten viihdyin. Ja lapset taas olivat intona siellä palloilun puolella. Ihan yllätyttiin siitä, miten ihanasti kaikki osastot huomioivat lapset, tositosi iso plussa siitä kaikille. Meidän Veeti esimerkiksi pääsi breikkioppiin Saiffan Johanneksen kanssa, sekä kokeilemaan baseballia.

Vähän jänskätti

Ja isin vuoro

Veljekset ja lätkä...

Messuäiskä ja puhelinriippuvuus...

Kotimatka ei sitten mennytkään ihan NIIN putkeen...

Mieheni rakas sitten tahtoi naistenpäivän kunniaksi muistuttaa mua siitä tärkeimmästä! <3

Äiti puolestaan teki messuilta löytöjä... Mukaan tarttui uudet urheiluliivit sekä juoksu/hiihtotakki... Minähän en vielä juokse ulkona, enkä kyllä hiihdäkkään, mutta eiköhän tuo 30euron sijoitus kunnon Craftin takista maksa itse itsensä aika nopeasti takaisin... Nämä molemmat ostokset pääsivät heti lauantai aamuna testiin kun oli aamuaerobisen vuoro. Urheiluliivit puolestaan ovat sellainen asia, mikä pitäis mun mielestä lukea melkein laissa... Siis jos liikut ja harrastat niin kannattaa hankkia kunnon liivit... Mikään ei ole niin ikävää kuin se, että omat liivit eivät pidä rintoja kunnolla paikallaan. Tai no, ehkä se kun joutuu katsomaan vierestä kun jonkun liivit eivät pidä tavaraa paikoillaan... ;)

Ette olis varmaan ikinä koskaan arvannu väriyhdistelmää... Ettehän?!? ;)

Perjantaina vähän myös leivoin... ja lauantaina vähän lisää... Eli on ollut oikea herkuttelujen viikonloppu! Tai ennemminkin sunnuntai, sillä perjantaina leivottua kakkua en itse päässyt maistelemaan. Kyseisen kakun tilasi miehen isoveli, joka vei tämän kakun meille töihin Huumalle naistenpäivän kunniaksi muille työntekijöille... Eli periaatteessa olisin voinut käydä töissä sitä maistamassa, mutta nautin nyt kuitenkin vapaastani muissa maisemissa. Eilen sunnuntaina sitten vietettiin meidän Veetin 6vee päiviä ja teemana oli AngryBirds StarWars... Antakaa anteeksi nämä kuvat tälläisessä blogissa, mutta ihan oikeesti elämäänhän nämäkin kuuluu! Lisää kakuista voinee lukea täältä!

Tänään on yritetty jotenkin selvitä aika vaihderikkaasta ja kiireisestä viikonlopusta... Iltasella pitäis mennä salille hiillostelemaan jalkalihaksia, mutta saa nähä kuin sen kanssa käy, mun päätä meinaan jomottaa tällä hetkellä uhkaavasti... Taitaa olla sokerikrapula ja moraalinen morkkis! :D Kaikki asiat on tänään myös himppusen verran ahdistanut, olo kun on mikä on! Kaiken lisäksi ihan pieninkin asia avaa mun kyynelkanavat... ehkä tyydyn illalla omassa seurassa tehtävään ulkolenkkiin... ellei Toni sitten raahaa mua "väkisten" salille, mikä ei ehkä sekään olis huono ratkasu... On tää naiseus sitten ihanaa! ;)

Mutta sellasissa merkeissä kului meiän pidennetty viikonloppu. Kuinkas teillä on viikonvaihde ja maanantai sujunut?

Torstai on toivoa täynnä....

Tää viikko on mennyt ihan siivillä... ollaan yritetty saada kämppää kuntoon, siivottua siis... ja puunattua vähän paremmin muutenkin. Miehen kanssa vuorotellen on tehty hommia kotona, heitetty yläfemmoja ovella kun "vuoro on vaihtunut". Iltasin ollaan kaaduttu sänkyyn ja nukahdettu saman tien. Salilla olen ihan kivasti ehtinyt käymään (kahdesti tällä viikolla), mutta pääpaino on ollut järjestelyssä ja töiden hoidossa. Nimittäin, sunnuntaina meillä juhlitaan! Meidän Veeti rakas täyttää viikon päästä torstaina 6 ja nyt tulevana viikonloppuna pidetään hänen juhlat. Miksi tätä kotia on jouduttu näin paljon puunaamaan... Noh ihan vaan siitä syystä, että se on jäänyt viimeisten viikkojen aikana ihan heitteille, kun ollaan totuteltu uuten "äiti käy töissä"-arkeen.

Tuore äiti 6vuotta sitten...

6vuoteen on mahtunut paljon! Tosin on ne vuodet menneet ihan hurjalla vauhdilla... Lapset kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa, heistä ajankulun tosissaankin huomaa. Mutta tässä mun kohdallani on myös havaittavissa kasvua ja kehitystä. Toki ihminen muuttuu kuudessa vuodessa kaikin puolin, ihan muuttamatta mitään sen kummemmin... siltikin väittäisin etten olisi ikinä uskonut kuinka paljon voinkaan muuttua kuudessa vuodessa. Elämä on mennyt ihan täysin uusiksi tänä aikana.... koko mun olemus on mennyt uusiksi... mun itsetunto on noussut ihan pohjamudista hivenen ylemmäs... vaikka tällä viikolla se on ollut koetuksella ja kovasti...

Itsetuntoasioissa olen itse varmasti kaikista kriittisin itselleni... olen huomannut sen tosissaan tällä viikolla, kuten jo sanoinkin. Epäilen itseäni ihan vähän kaikessa taas. Töissä se oikein konkretisoituu kun katselen niitä kaikkia urheilullisia ja hyvän näköisiä ihmisiä, enkä mitenkään tunne itseäni samanlaiseksi... en tunne vieläkään kuuluvani näiden urheilullisten ihmisten joukkoon. Siis rakastan työtäni ja työympäristö työkavereineen ja asiakkaineen kaikkineen on ihana, mutta mun oma pää yrittää väittää mulle sellaisella hiljaisella takaraivossa kolkuttelevalla äänellä etten kuulu sinne.... ja miksi? No, ihan vaan siksi, että ole vielä "tämän kokoinen"! Siis omasta mielestäni...

Ja näin hyvä kuvaajakin mie oon... Eilen treenatessa...

Eilinen salitreeni meni kyllä hyvin, vaikka mieli oli ^^^^^ mainitun oloinen! Vuorossa oli yläkroppa johon tein lisäksi vatsoja... kymmenen minuutin alkulämmittelu crosstrainerilla ja tunnin setti lihaksia... fiilis oli taas kaikkensa antanut ja palkkari tuli sekoteltua ihan lähes itsestään... tänään olo on sellainen, että lihaksilla on tehty töitä, mutta mihinkään ei varsinaisesti koske eli hyvä treeni takana! Treenin aikana mun mielikin parani ja sain taas itselleni sen fiiliksen, että kyllä tämä tästä ja mie vielä saavutan sen kaiken mitä toivon ja mistä haaveilen. Mun pitää vaan uskoa itseeni ja pystyn mihin tahansa! ~BELIEVE~

Oli pakko sensuroida ilme, näytin siltä kun olisin vetäny pullollisen, noh tiedätte kyllä mitä!

Loppuviikko meneekin leipoessa ja järjestellessä... töitäkin kyllä tulee tehtyä tässä kaiken järjestämisen välissä. Ja vielä olis tän viikon yksi salitreeni ja aamuaerobinen jäljellä... Kaiken lisäksi suunniteltiin, että josko meidän auto suuntaisi lauantaina kohti Helsinkiä ja GoExpoa. Ettei vaan pääsis käymään aika pitkäksi ja elämä tylsäksi! ;)

Ruokaa!

Eilen mentiin ruokailujen suhteen vähän sellaisella mitä kaapista sattuu löytymään-mentaliteetilla. Lounaaksi tein, ei niin kevyttä risottoa ja tomaatti-paprika-punasipulipaistosta... oli muuten namia. Maustoin sitä paistosta ripauksella ruususuolaa sekä lime-pippuri-mausteella. Niin ja päälle tietenkin parmesania, eli ei mikään terveysruoka vaan enemminkin cheat-dayn ateria.

Nam!

Illalla sitten kokeilin ensimmäistä kertaa Annan jo aiemmin kokeilemaa banaanihässäkkää. Ja siis kuinka hyvää voi olla paistetut valkuaiset ja banaani kera jäisten mustikoiden. Ihan taivaallista. En olis oikeesti uskonut, että toi yhdistelmä toimii noin hyvin, mutta muhun kyllä osu ja uppos. Kannattaa kokeilla, vaikka vähän oudolta yhdistelmältä itsestä tuntuiskin. :)

Ihana, uusi tuttavuus!

Näillä täällä siis eilen herkuteltiin... Onko teillä mitään tuollaisia "outoja" makuyhdistelmiä tai muuten mielenkiintoisia reseptejä mitä tykkäätte tehdä ja syödä?

Vaikeuksien kautta voittoon

Eilen jäin töiden jälkeen salille tekemään alakropan sekä selän treeniä. Ja jostain syystä koneet ei käynnistyneet kunnolla, ei sitten niin millään. Tykkään tehdä kunnon alakropan treeneja ja jotenkin olen nyt alkanut saamaan myös selkään tosi hyvää tuntumaa. Eilenkin sain kyllä tuntumaa oikein kivasti, mutta jostain syystä mieli ei lähtenyt mukaan siihen touhuun ollenkaan. Treenin lopussa alkoi myös särkeä päätä. Tulin siihen tulokseen, että työpäivän aikana tehty tankkaus oli varmasti liian pieni, joten kroppa vähän pisti vastaan sitten mielen kautta. Maalaisjärjellä siis ajateltuna olisi pitänyt syödä enemmän!

Sunnuntain iltapala... proteiinipommi, vettä ja kamomillateetä.

Maanantain aamupala... kahvia ja puuroa, mikä jostain syystä näyttää aina tosi herkulliselta!!! ;) Mut hei, maku on ihan taivaallinen!

Tänään aamulla heräsin 5.35 kun puhelimen herätys alkoi laulamaan... ensin käänsin kylkeä ja aattelin, että minä minneen lenkille lähde, ihan idiootti juttu koko lenkkeily!!! Mutta mieli ei antanut periksi, joten ei muuta kun kamppeet päälle, vettä huiviin ja menoksi ja hyvä niin. Olen jälleen ylittänyt itseni ja tehnyt sen ensimmäisen aikaisen aamun kävelyn. Lenkin jälkeen mieli oli kyllä ihan ylivoimaisen hyvä. Vaikka kävelylenkki kestikin vain 32minuuttia, tunsin silti olevani voittaja ja selättäneeni vuoren sekä ainakin oman mieleni, jos en muuta.

Kello näytti tätä kun lenkki oli jo heitetty ja mies lähetetty töihin!

Oman mielen voima on kyllä ihan mieletön. Ei kannata sen antaa lannistaa vaan käyttää sitä voimavarana. Ja perkule, kyllä olen ylpeä itsestäni... Enää eilinen salitreeninkään ei tunnu niin huonolta, ehkä osittain siksi, että jalat ja selkä ovat kaikesta huolimatta sen tuntuiset, että eilen on treenattu! ;)

Rakkaudesta lajiin

Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka en tykkää käydä spinningissä enkä bodypumpissa. Musta on paljon tärkeämpää se, että olen löytänyt itselleni ne lajit ja liikuntamuodot joista oikeasti nautin ja joiden parissa viihdyn, kerrasta toiseen. Minusta on hullua ajatella, että jos joku rakastaa palavasti vaikka zumbaa sanotaan hänelle ettei se ole hyvä laji... toki on! Parempi kuin se, että kyseinen ihminen valitsisi lajin harrastamisen sijaan sohvan. Tai jos ihminen saa hyvä olon itselleen sauvakävelyllä, niin miksi täytyy naureskella, että "onko sukset unohtuneet?" Kaikki liikunta, siis aivan KAIKKI on paljon parempi kuin sohvalla köllöttely, vaikka toki sillekin löytyy aikansa ja paikkansa.

Kuten esim. salin ja suihkun jälkeen!

Itselleni tällä hetkellä nautinnollisimpia liikuntamuotoja ovat salitreeni, kävely ja ehkä kohta jopa se juoksu, tanssi sekä bodyjam.

Salilla kasvatan morkulaa ja yritän saada kropastani rasvattomampaa lihasten avulla, tämä laji tuli mukaan kuvioihin vasta viime vuoden toukokuussa, mutta on antanut mulle jo nyt niin paljon. Kävellessä sykkeet pidän AINA rasvanpolttoalueella, juostessa ne puolestaan nousevat sinne 150-160. Tanssi on kulkenut mukana jo 12vuotiaasta asti, eli n.18vuotta, se on laji johon on intohimo, mutta jota tällä hetkellä ehdin harrastaa aivan liian vähän. Sääli, mutta iltapainoitteiset työt eivät tällä hetkellä anna mahdollisuutta siihen, että olisin monena iltana tanssimassa... Siksi nyt vain oma ohjaus saa riittää. Ehkä pääsen ensi syksynä itse jollekin tunnille, kun todennäköisesti en enää ohjaa silloin, sekin aikataulullisista syistä.

Ja sitten on se bodyjam. Uusin tulokas mun liikunta-paletissa! Se on se tunti, missä vedän täysillä ja riehun ihan tosissani! Eilen tunnin bodyjam kulutti 1001 kaloria... sykkeet oli maximissaan 187 ja keskiarvollisesti 170, eli tällä tunnilla mennään aika lähellä mun omia laskennallisia maksimeja ja täysillä siis. Toki mun tämän alueen kunto on aika huono ja siitäkin syystä on ihan hyvä harjoittaa sitäkin aluetta. Tämä on se tunti missä mun tekis mieli huutaa ohjaajan mukana, että nyt hymyä huuleen ja ANTAKAA PALAA!!! Mulla on aina tunnilla ihan huippu-fiilis ja mua ihan suunnattomasti harmittaa jos jollakulla muulla ei ole. Tosin en siinä itse bailatessani ehdi kyllä yhtään huomata onko muille hauskaa vai ei... mulla ainakin on! ;)

Kuva Googlesta

On myös olemassa yksi laji, mitä mulla on ihan HIRVITTÄVÄ ikävä! Nimittäin jooga... harrastin sitä siis useamman vuoden ja hotjoogassa kävin ainakin kerran viikossa. Se oli ihana kehonhuollollinen tunti, missä rauhoituin ja unohdin kaikki ulkopuoliset asiat. Viljamia odottaessin olin 6päivää ennen synnytystä vielä joogatunnilla... ;) Hotjoogaa ei valitettavasti minun nykyisellä salillani mene... pitäisi etsiä joku paikka missä pääsisin harrastamaan ihan joogaa, missä tahansa muodossa. Tosin menee meidän salilla saunajooga, jota olenkin ajatellut jossain vaiheessa kevään aikana kokeilla, josko siitä saisi edes jonkin asteisen tyydytyksen tähän puutokseen.

Joka tapauksessa, ainakin minä kannustan ihmisiä etsimään sen oman lajinsa, on se mikä tahansa. Koska liikkuminen on aina parempi kuin liikkumattomuus! Minä jos kuka sen tiedän! 

Mitkäs on teidän lukijoiden omat suosikit liikunnan parissa?