tiistai 26. maaliskuuta 2013

No mutta mitäs tänne?

Long time, no see! Tai siltä se ainakin tuntuu! ;)

Viikonloppukin jo tuossa vierähti... ja maanantaikin meni ripeästi, pitkästä aikaa 8tunnin työpäivällä ja respaan tutustumisella. Pikkusen on pää sekasin kaikesta informaatiosta mitä eilen tuli, mutta ehkä se siitä alkaa sujumaan kun pääsee kunnolla työnmakuun. Eli nyt mua ohjeistetaan myös siihen salin respaan/kahvilaan, jotta pystyisin sitten toimia myös siinä. Mielenkiintoista hommaa, mutta vaatii aika paljon erilaisten juttujen opettelua... Onneksi ainakin eilen asiakkaat olivat tosi ymmärtäväisiä kun treenailin kassan käyttöä jne. Tekemällähän sitä kait oppii.

Liikunnasta on nyt sitten tullut viikon tauko... tänään meinasin kokeilla miltä liikkumineen tuntuu tanssitunnilla. Pää ja kroppa alkais pikkusen jo huutelemaan liikunnan pariin... mutta kurkku on ollut vielä hivenen toista mieltä ja en ole tahtonut riskeerata nyt yhtään. Mielummin pari päivää kauemmin lepoa nyt, kuin se, että olisin tahkonnut puolikuntoisena ja mahdollisesti sairastunut johonkin inhottavaan jälkitautiin tms. Mutta tänään katsotaan mitä kroppa ja sykkeet sanoo, kurkusta puhumattakaan. 


Uni on ollut aika pinnallista ja katkonaista, vaikka olenkin nukkunut tuntimäärällisesti paljon. Tänäänkin herätessä olo oli aivan kuin olisi käynyt koko yön taistelua Eva Wahlströmin kanssa! Joka paikkaan kolotti ja pää painoa varmaan tonnin, melkein tarkistin onko yön aikana tullut uusia mustelmia kroppaan... noh, ei ollut tullut! ;) 

Ruokailutkin on tässä samalla menneet aika pitkälti päin honkia... Ja se jos mikä on asia mistä en todellakaan ole ylpeä. Olokin on sen mukainen! Se on jännä juttu tää mun mieli... tälläsillä hetkillä kun olo on jostain flunssasta tms. jo valmiiksi huono niin silloin huononnan oloa vielä entisestään syömällä huonosti. Aivan kuin se olo ei olisi sairastelusta ja liikunnan puutteesta johtuen jo aivan tarpeeksi huono, niin maksimoidaan se tuska sitten vielä turvotuksella jne. Onneksi kaiken aikaa tiedostan tämänkin epäkohdan ja näin ollen pystyn jatkossakin tarkkailemaan ja muuttamaan omaa toimintaani näiden tilanteiden tullessa eteen. Itse olen sitä mieltä, että silloin kun itse huomaa tekevänsä väärin ja kunnolla sisäistävänsä tämän asian, niin silloin muutos on helpompi toteuttaa. Otetaanpa vaikka esimerkki... Silloin kun tunnistin sen, että syön ylimääräistä aina ahdistuessani jostain jutusta, vaikka ihan pienestäkin, niin päätin tehdä muutoksia siihen asiaan pikkuhiljaa. Joka kerta tämän jälkeen aina ahdistuessani mieleeni tuli heti alkaa kaivelemaan kaapeista ruokaa ja silloin menin keittiöön ja pysähdyin kynnykselle. Katselin hetken aikaa kaappeja ja mietin sitä omaa oloa... muutama kerta siihen meni, kunnes en enää tämän mietinnän jälkeen mennytkään kaapille ja syönyt, vaan käännyin ympäri ja totesin ettei minun teekkään mitään mieli ja, että voin tehdä jotain muuta lannistaakseni sen ahdistuksen. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta ylipainoisen ihmisen elämässä tälläiset asiat on just niitä hetkiä mitkä saavat aikaan muutosta. En minä sitä sano ettenkö vieläkin toisinaan sortuisi syömään jotain tälläisellä hetkellä, mutta on se aivan eri asia syödä kerran kuin se, että söisi jokainen kerta!

Olen minä tosin jotain ihan hyvääkin syönyt... Kuten tälläisiä:

Maustamaton luonnonjugurtti + vaniljaHera + banaania

Tämän hetken suosikkimaut jogurttipäällysteinen mansikka-vadelmapatukka (tositosimakea) ja vaniljahera.

TOSI huono kuvanlaatu... mutta avokadoa, raejuustoa, katkarapuja ja limepippuria!

Vadelma-mustaherukka-banaani-rahkasmoothie kauraleseillä ja pellavansiemenillä sekä pähkinöitä
Vielä kun mun oma ajatus joskus ymmärtäisi sen tosiasian, että kaikki nämä tässä edellä olevat jutut voivat olla mulle myös herkkuja... Eikä niin, että herkku aina automaattisesti tarkottaisi jotain epäterveellistä! Tämän asian kanssa mulla siis on vielä työstettävää, mutta ehkä sekin tämän tiedostamisen kautta alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. 

Noh, mitä sitten tällä viikolla tullaan tekemään... Toivottavasti liikkumaan, ainakin pikkuisen enemmän kuin viime viikolla! Ja vihdoin täytyisi myös päättää millä tavalla tässä kevään aikana edetään! Syömään kunnolla ja oikein! Nauttimaan auringosta ja ulkoilmasta, ainakin enemmän kuin viime viikolla! Nukkumaan paremmin ja syvemmin! Pitämään huolta sekä itsestä, että koko perheestä! Jos vaikka näillä lähdettäisi liikkeelle.

Mitäs teille kuuluu?

3 kommenttia:

  1. Jee, Tea on täällä taas! :) Ihan siun postauksia oon odotellutkin <3

    Eiköhän nuo siun fiilikset parane kun saatte nyt arkeanne normalisoitua :) Ja uudet työkuviot kuulostaa taas niin kivoilta, kohtahan sie oot varmaan jo osakkaana siellä teidän salilla jos tuota menoa jatkuu ;) Kunnon boss!!

    Mukavaa viikonjatkoa sinne teidän koko perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis tarkoitin että arkeanne normalisoitua tuon sairasteluviikon jälkeen. Tätä tää on kun on paljon asiaa ja kirjoittaakirjoittaakirjoittaa niin sitten unohtuu puolet lauseesta ;)

      Poista
    2. Kiitos Anna! Ikävä onkin ollut jo! <3

      Ja kyllä se arki tästä pikkuhiljaa, äsken tanssitunnilla tosin huomasin edelleen hengästyväni tosi helposti, plus että kurkku alko kääntyä karheaksi ja ääni hieman katoilla siinä lopputunnista, mut ehkä se johtu vaan siitä puhumisesta ja musiikin päälle tahdin laskemisesta... ;)

      Ja muksaa kuvailu-viikkoa sinnekin! :D

      Poista