Liikunnan ja ravinnon merkitys minulle.

Tänään aamupäivästä puin päälleni lenkkivermeet ja lähdin ulos. Olin alunperin ajatellut meneväni salille aamusta (mies kun tekee siis tänäänkin iltavuoron), mutta pari sisällä vietettyä päivää ja pikkuisen pilviverhon takaa huhuileva arinko kuitenkin saivat mut suuntaamaan ulos raittiiseen ilmaan. Ja hyvä niin! Lenkillä tuulettui niin mieli kuin ruumiskin.

Siinä kävellessäni raittiissa ilmassa aloin miettiä sitä, kuinka tärkeäksi henkireijäksi (onks tää sana???) liikunta on minulle muuttunut. Minusta huomaa samantien sen, kuinka ahdistuuneksi muutun jos en pääse liikkumaan. Tänäänkin olin ihan hermoromahduksen partaalla ennen lenkille lähtöä ja takaisin palasi pirteä ja iloinen nainen. Mun kroppa sekä mieli kyllä ilmoittavat siitä, milloin täytyy päästä jo liikkumaan. Enää liikkuumaan lähteminen ei ole minulle se ongelma, vaikka myönnän, että joskus se vanha ajattelutapa nostaa päätään ja tekisi mieli huitasta kintaalla koko homma nurin. Siltikin pyrin aina muistamaan sen tunteen, mikä minulle tulee liikunnasta. Se tunne kun voin taas sanoa ylittäneeni itseni ja oman mieleni heikkouden. Kaikesta siitä endorfiinistä puhumattakaan. Liikunta on ihanaa ja tuo mulle hyvän olon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Lenkin jälkeen punaiset posket, harottavat hiukset ja hyvä mieli.

Mitä sitten ravintoon tulee, niin sen kanssa minulla on vielä PALJON tekemistä. Toki myönnän myös sen, että paljon on jo asian eteen tehty, mutta kuten jotkut teistä varmasti muistaa on mun menneisyydessä näitä syömishäiriö/ahminta-mörkojä ja muita asioita joita ei ihan niin vain selätetäkkään. Tämä vaatii aikaa ja opettelua, suunnitelmallisuutta ja päätöksiä sekä tietenkin repsahduksia ja ylösnousemisia. Olen tässä miettinyt sitä, että tuleeko musta tälläisessä elämäntilanteessa kuitenkaan hyvää ravintovalmentajaa... Ja tullut siihen tulokseen, että kyllä varmasti tulee. Minä jos kuka tiedän, että kaikki on mahdollista ja että niitä takapakkejakin tulee. Minä tiedän, kuinka se kaikki ei aina ole niin helppoa, tiedän sen varsinaisen hyvin. Tiedän ettei aina ole helppoa kieltäytyä siitä mitä on tarjolla ja toisaalta tiedän sen kuinka hyvältä tuntuu kun saavuttaa niitä omia etappejaan ja selättää oman mielensä. Tiedän siis omasta kokemuksestani kuinka tälläisen asian kanssa kamppaillaan, nyt tarvitsen vielä lisäksi sen todellisen tiedon, että pystyn auttamaan muitakin samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia henkilöitä. Näin se vaan tuntuu hyvältä... omat kokemukset ja tieto saavat kohdata tässä päässä ja auttaa sekä minua itseäni eteenpäin, että muita jotka tarvitsevat tämän asian kanssa tukea.

Saattoi häikästä, mutta arvatkaa häiritsikö?

Liikunta ja hyvä ravinto merkitsevät minulle nykyään paljon. Näiden kahden tekijän kautta olen lähempänä parempaa olotilaa ja miellyttävämpää ulkomuotoa. Sekä liikunta, että hyvä ravinto takaavat minulle nykyään paremman jaksamisen, kunnolliset yönet sekä kaiken kaikkiaan terveellisemmän elämän. Viimeisten vuosien aikana oma sekä perheen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ovat tulleet entistäkin enemmän tärkeiksi asioiksa meidän elämässä. Enää ei ole niin tärkeää mitä meistä ajatellaan tai millaisella autolla ajetaan, kunhan tiedetään, että meillä voidaan hyvin ja jaksetaan elää ja kokea. Me ollaan aika hyvä elävä esimerkki siitä, kuinka sanonta: Terve sielu terveessä ruumiissa, käy toteen.