Plösö... eikäku!

Eilen vetästiin taas Fustraa ja voi kiesus mitä tuntumia taas saatiin... keuhkotkin avattiin "kevyellä" sykkeennostolla, parhaimmillaan syke taisi huidella jossain piirun verran alle 180, mut tosiaan keuhkot ainakin aukes! ;) Takareidet ja selkä huusi hoosiannaa ja taitaa tässä vähän syvissa vatsoissakin tuntua "jomotusta". Ai mitenniin kahden viikon lepäily teki tehtävänsä???

Rakas mieheni Fustraa

Tähän putkeen mentiin sitten mieheni kanssa kuuntelemaan Topi Lösösen luentoa. Siis MIELETÖN kaveri!!! Ihan mieletön! Tosin hänhän myy tätä Fustraa ja on todellinen supliikkimies, mutta kyllä hän tietää mistä puhuu ja antaa kyllä todella hyvän kuvan hommasta. Ja siis loppujen lopuksi se kuva minkä hän antaa on varmasti just se oikea. Luennolla hän kävi ihan basic-juttuja läpi, eli esimerkiksi mitä tää koko homma tarkoittaa ja millaisia tuloksia sillä saadaan aikaan. Sitä me naurettiin useampaan kertaan, kun Fustrassahan kaikki näyttää vähän siltä, että "eihän noi tee yhtään mitään"... vaikka tosiasiassa siinä kyllä tehdään, mutta paljon sellaista "näkymätöntä" juttua, kuten just niitä syviä lihaksia. Niin, ja ryhtiä hän toitotti ylitse kaiken ja itse vasta 3tuntia ottaneena olen huomannut sen kuinka oma ryhtikin on useimmiten aivan päin honkia. Lisäksi mieleen jäi lause "hyötyliikunta on ihan p***eestä". Ei hän toki sitä aivan näin tarkoittanut, vaan lähinnä juuri sillä, ettäå ihmiset käyttävät kaiken aikaa kehon etupuolella olevia lihaksia, niin työskennellessään kuin harrastaessaan just tätä hyötyliikuntaa. Fustra perustuu kuitenkin just tähän vastakkaiseen puoleen, eli "perspuoleen". Tässä "metodissa" ihan tosissaan keskitytään vahvistamaan selkäpuolen lihaksistoa, mikä lähestulkoon kaikilla ihmisillä jää vähemmälle huomiolle. 

Siellä ne crossailee...

Varsinaisen luennon jälkeen mentiin salin puolelle, missä kolme PT:tä treenasi puolen tunnin mittaisen näytetunnin ja Lösönen itse sitten kertoili meille muille näistä liikkeistä jne. Mieheni pääsi yhdeksi kolmesta treenattavasta, tosin häntä harmitti jälkikäteen se ettei kuullut mitä Topi meille muille kertoi... Muuten hän tykkäsi kyllä kovasti ylimääräisestä puolesta tunnista treeniä. ;) Tässä teille muutama ihan katsomisen arvoinen pätkä YouTubesta... ekassa ihan "normaaleja" juttuja... tokassa treenaa Jarkko Kortelainen eli tämän Fustran "isä" eli toinen näistä kehittelijöistä.... tähdättäiskö tuohon jälkimmäiseen? ;)

Joo, että sellasia kavereita nää jätkät!!! ;) 

Tänään mulla oli 4tuntia ja 15minuuttia tanssitunteja putkeen... loppuvaiheessa alko olemaan keskittyminen jo melkosen hakusessa ja vaikka eväitä välillä söinkin, niin nälkä oli HIRRRRRRMUNEN! Aamulla käväsin myös vaa'alla ja sehän näytti -25,4kg!!! PIENET TUULETUKSET!!! WUHUUUUUUUUU! Siitä hyvästä ja tietenkin Suomen itsenäisyyden puolesta saan nauttia tänään illalla näitä:

OmNom!

 

 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! Nyt sohvalle linnanjuhlien pariin MARS! :D

liian iso takki ja meidän perhe

Voin kertoa, että vedin äsken kunnolla toppaa sekä lapsille, että itselleni. Matkaa kerholle on vain muutama sata metriä, mutta pakkasta on 15astetta. Vietiin siis isompi poika kerhoon ja tultiin kotiin ihan pikkuisen pidempää reittiä... paljon kauempaa kuin tuon hivenen reilun puoli tuntia ei olisi pikkumiehen posket kestäneet. Lisäksi hänellä on myös tämä meitä vaivannut melkoinen yskä, mikä tuntuu ärtyvän tuosta pakkasesta. Mutta laitoin tosiaan itselleni toppahousut, jotka ihan vähän aikaa sitten (viime talvena ainakin) olivat vielä kinkkanat... nyt siis löysät, sillai sopivasti, että pulkkamäessä lasten kanssa on mukava ja helppo olla. Mutta sitten se takki... mun rakas ihana kallis toppatakki... Aika iso! Positiivisena ihmisenä ajattelin heti, että mahtuupahan ainakin alle PALJON kerroksia, mutta toisaalta tuolla -15asteessa mulla oli nyt jo sopivasti kerroksia alla... Pöh! Tarttis varmaan oikeasti varata se kirppispöytä ja viedä kaikki vaatteet sinne... Tai jos joku teistä kaipaa 8848 Altituden toppatakkia koossa 42 niin saapi hihkasta tähän suuntaan... Ja ehkä se aiemmassakin postauksessa näkynyt villakangastakkikin voisi vaihtaa osotetta... ja ne kaikki farkut mitä tuola kaapissa on... ja ja ja... VARAA SE KIRPPISPÖYTÄ HYVÄ IHMINEN!

Onhan se vähän reilu

Mie olen MAAILMAN huonoin ottamaan tälläsiä peili-kuvia!! Eikä takkikaan näytä tässä oikeasti edes isolta...

Älkää välittäkö taustan kaaoksesta ja esim. petaamattomasta sängystä, olen ollut laiskimus tänä aamuna, kohta meinaan ottaa itseäni niskasta kiinni. ;)

Multa kysyttiin siellä aikoja sitten, että miten me perheenä harrastetaan ja miten kannustettaan poikia liikkumaan ja terveelliseen ravintoon... loppupeleissä ei mitenkään ihmeellisesti. Ulkoillaan pääsääntöisesti. Tehdään luontoretkiä, pyöräillään, pelataan pallopelejä, käydään pulkkamäessä, mies käyttää muksuja luistelemassa (ja toivottavasti minäkin tänä talvena pitkästä aikaa)... sellaista perusjuttua perheenä. Toistaiseksi pojat ovat vielä niin pieniä, etteivät meidän mielestä tarvitse sen ihmempää aktiviteettia. Isompi jätkä on kyllä nyt toista vuotta nassikkapainissa, mikä on hänen ja papan juttu ja mistä olleen enemmän kuin innoissamme koko perhe. Yritetään näyttää pojille hyvää esimerkkiä omalla toiminnallamma je kannustamme heitä aktiiviseen elämään, ilman minkäänlaista painostusta kuitenkaan. Olemme päättäneet, että pojat saavat kokeilla sellaisia lajeja joista he itse kiinnostuvat ja jos kiinnostus lopahtaa niin sitten kokeillaan jotain muuta. Toki me toivottais, että pojat oppisi meiltä mahdollisimman hyvän ja terveellisen tavan elää. 

Kuva viime kevään fillaritreeneistä...

Meidän lapset onkin yksi iso syy siihen, miksi alun alkaen tähän "projektiin" ryhdyttiin. Me ei tosiaankaan olla oltu ennen lapsia mitään ahkerimpia liikkujia tai parhaiten syöviä ihmisiä. Pojille kuitenkin halutaan antaa mahdollisimman terveet lähtökohdat, aikuisenahan he tekevät omat ratkaisunsa, mutta uskotaan, että paljon kotona opittua noudatetaan myös vanhemmalla iällä. Meidän ei ole tarvinut varsinaisesti tehdä "töitä" poikien terveellisen ruokailun suhteen, he syövät enemmän kuin mielellään kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi kun he ovat koko pienen ikänsä syöneet pastat ym. tummana niin heidä mielestään esim. normaali makaroni maistuukin jo ihan oudolta. Välillä tosin joudutaan toppuuttelemaan heidän intoaan juurikin hedelmiä kohtaan. Luulen, että tähän syömiseen vaikuttaa meidän vanhempien esimerkki ja se, että pojat ovat aivan pienestä pitäen tottuneet syömään terveellisesti. Toki jos heiltä kysytään niin lempi ruokaa on pizza, mutta ehkä juuri siksi ettei se ole ihan normaalia ruokaa meillä. Ja koska me tiedetään mistä kasviksista pojat tykkää ja mistä ei, niin sellaisia "inhokkeja" ei tuputeta vaan pyydetään säännöllisen-epäsäännöllisesti heitä maistamaan tälläistä makua uudestaan. Esimerkkinä tämä meidän esikoisen inhoama salaatti, jota hän aina silloin tällöin on maistellut ja viimeksi maistaessaan tykkäsikin tästä... sai vielä itse koota itselleen leivän niin halusikin (meidän vanhempien yllätykseksi) laittaa leivälle salaatinlehden... erävoitto äitille ja isille siis! ;)

"Meikä syö nyt karkkia, enkä kuuntele teidän rajotuksia yhtään!"

Ja sitten se karkkiasia... Meidän perheessä pidetään se karkkipäivä. Mummiloissa pojat saavat hieman enemmän periksi, mutta se on ihan fine, sillä nämä tilanteet ovat sellaisia speciaaleja. Ja kylään jos mennään niin kyllä pojat saavat herkkuja pöydästä ottaa... ja isomman jätkän suurinta herkkua on korvapuusti niin kyllä hän niitäkin toisinaan saa. Ja popcorneja sekä sipsejäkin joskus. Tässä kohtaa pidetään huoli jostain kohtuudesta muttei kuitenkaan haluta täysin herkkuja lapsilta kieltää ettei niistä tulisi sellaisia kiellettyjä hedelmiä. Ja o-ou limsaakin nää saa kerran viikossa saunaan mukaan... bad bad! ;) Mutta kait se pätee lapsilla sama kuin aikuisillakin, eli kohtuus ja se, että jos pääsääntöisesti syö hyvin niin silloin tällöin tapahtuva herkuttelu on sallittua.

Into-pinkona

Mulla on tänään koko päivän pyörinyt mielessä nämä "paljastukset" minusta... siis, että "tämmösenkin, asian olen unohtanut kertoa, ja tälläsen..." Siis kuinka tylsää voi ihmisen elämä olla... ;) Noh, nyt kun voisin taas jonkun paljastuksen tehdä, niin en muista yhtäkään... Ai mitenniin pitäis aina kaikki asiat kirjoittaa ylös, että tää hattara muistais jotain??? ;)

Mooooooi!

Yskän puuskia on tänään tullut VAIN 2... joten huomena kun kello lyö 16.00 olen minä tyttö salilla Fustraamassa!!! Noh, katsotaan kuin mun käy... toivottavasti ei ihan hirveen huonosti, koska ette usko kuinka paljon tämä mieli ja kroppa huutaa kunnon treenin perään! Mieheni menee kolmelta Fustraamaan... ja viideltä mennään molemmat yhdessä kuuntelemaan Topi Lösösen luentoa ja katsomaan kuinka hän demonstroi kyseistä hommaa. Lösönen on siis toinen fustran kehittäjistä ja odotan luentoa todella mielenkiinnolla.  Ihana päästä kuuntelemaan ihmistä, joka on (toivottavasti ainakin) intohimoinen hommaansa kohtaan... ja koska itsekin olen todennut tuon metodin toimivuuden, niin onhan se ihan kiva kuulla juttuja itse kehittelijän suusta! 

Ei muuten, mut katsokaas kun mullakin voi olla leuka, ja siis vain yksi!

Kirjasin tänään myös ylös monia bloggaus-aiheita ja ne teidänkin toivomat jutut ovat kaikki tulossa. On vain hieman ottanut aikaa valokuvailla ja skannailla vanhoja kuvia jne.jne.... mutta paljon asiaa(kin) on tulossa lähiaikoina. :)

Pieniä oivalluksia

Illansuussa pitämässä kutsuja ja aikuista mukavaa seuraa. Viimeiseksi illalla NottingHill varmasti kymmenettä kertaa ja edelleen se nostaa kyyneleet silmiin. Hyvin nukuttu yö! Aamulla kun herään 2,5vuotiaan ihaniin sanoihin ja päässä soi ensimmäiseksi Mennään hiljaa markkinoille. Olen onnellinen. Tänä aamuna sen taas tunnen ihan luissa ja lihaksissa asti. Sillätavalla haikeasti. Kohta keitän piparitaikinan. Vien esikoisen hammaslääkäriin. Muuten taidan pitää noita lapsia tänään vain sylissä (voinette arvata onnistuuko se). Ehkä minä sittenkin opettelen tämän rauhoittumisen ja hetkessä elämisen, pikkuhiljaa. Tämä taitaa olla sitä kehonhuoltoa... tai enemmänkin mielenhuoltoa.

Rakastan Kaija Koota... taas pieni paljastus minusta. :)

After eight!

Juu, ei tarvitse huolestua, en ole sortunut suklaaseen. Loppupeleissä ei edes tee mieli... vaikka toisaalta kyllä toisinaan tekee! Mutta mieliteko menee TODELLA nopsaan ohitse. Kaikesta eniten tällä hetkellä harmittaa se, että olen luvannut "keitellä" omaa piparitaikinaa ja se, jos mikä on hyvää!!! Ja tähän "projektiin" tuo otsikkokin viittaa... 8viikkoa tätä sokeritonta on nyt takana. Aika on mennyt nopsaan, ihan siis hujauksessa, ja oma olo on parantunut kummasti. 

Päivittelin eilen miehelleni, että onpas kahdeksan viikkoa mennyt nopeaan jne. ja hän sanoi, että muutoksen tosiaan huomaa mussa. Kysyin tarkempaa infoa, mutta hän ei oikein osannut tarkasti sanoa... Kertoi vain, että olen jotenkin muuttunut positiivisessa mielessä, olen itsevarmempi. Ulkoisesti olen kuulemma muttunut erityisen paljon viimisten parin kuukauden aikana... hän sanoi, että eniten se näkyy kasvoissa, sillä leuka on kaventunut ja poskipäät tulleet esiin. Itse en ollut asiaa edes sen kummemmin ajatellut... Mutta onhan näissä viikoissa kadonnut 5,9kiloa painoa... ja ihan vain esimerkkinä, että lantion leveimmästä kohdasta on hävinnyt 4cm ja vatsamakkaralta 4,5cm... Vasta miehen sanojen jälkeen ja mittojen tarkastelun jälkeen tajusin itsekin saavuttaneeni todellakin aika hienoja tuloksia parissa kuukaudessa... että ei mikään ihme, kun ne alkusyksystä ostetut farkut lähes tippuu päältä! 

Siinä hän on, makkaroineen, kaksoisleukoineen ja huonossa ryhdissä... mutta kapeampana kuin koskaan!

Tällä hetkellä mennään siinä tilanteessa, että 2viikkoa vaivannut yskä pitää mua edelleenkin otteessaan. Ei niin pahasti kun viime viikolla, mutta ihan riittävästi kyllä. Hengästyn todella helposti ja olo on muutenkin vetämätön ja heikko... Tässä kohtaa voisi toki sanoa, että meneppäs lääkäriin, mutta kun kerran ollaan parempaan jo menossa niin en enää tässä vaiheessa mene! Tällä viikolla otan urheilujen suhteen vielä TOOOOOSI kevyesti, vähän fustraa, tanssitunteja ja sen sellaista... Mutta combat ja kunnon salitreenit jää vielä väliin. Ensi viikolla sitten aloitan kunnolla, sikäli mikäli saan tän yskän tässä lepäilemällä selätettyä. Sitten kun vielä oppis sen lepäilyn! Mutta tän sairastelun jälkeen otan kyllä härkää sarvista ja sit painetaan taas täysillä tehoilla... peppu ja reidet pienemmiksi, vatsamakkara kateisiin, selkäjenkkikset kadotukseen ja käsivarsi-Allit unholaan! Siinä siis tiivistettynä mun kropan tän hetken ongelma-kohdat... ;)

Eilen maisteltiin miehen kanssa sitä sokeroimatonta glögiä ja ihan ok makuista se oli. Hivenen ehkä olisi saanut olla mausteisempaa, mutta kyllä tuostakin pienoisen joulun tunnun sai itselleen kehitettyä. Toki se ettei sitä ole makeutettu sokerilla tarkoittaa sitä, että se on sitten makeutettu asesulfaami K:lla ja sukraloosilla.... Energiaa se tosin sisältää vain 16kcal/100ml eli meidän eiliset 2dl annokset ei juurikaan kokonaisenergian saantia hetkauttaneet. Niin ja ilman manteleita ja rusinoita tietenkin, eihän sitä nyt ihan rötväilemään kannata alkaa... ;)

Ensimmäinen adventti

Nyt se alkaa hiipimään ihan tosissaan mieleen. Tänään olen tehnyt jouluostoksia niin kaupoilla kuin netistäkin, lapsille tietenkin. Ihan vain jotain pientä, mitä tiedetään heidän erityisesti haluavan. Olen suunnitellut pieniä viemisiä ystäville ja sukulaisille, niistä en kerro sen enempää, että saavat pitää jonginlaisen yllätyksen. ;) Samalla kun tunnelma alkaa nousta kohti vuoden suurinta juhlaa iskee minuun yhä enenevissä määrin haikeus. Sellainen hiljainen onnellisuus ja kiitollisuus kaikesta mitä olen saanut. Tänä vuonna sitä siivittää jokin muukin... sisälläni on tunne jostain puuttuvasta ja se tuntuu aivan fyysisesti. Rinnassani on ikään kuin pallo joka sisältää tyhjää. Se millä sen täyttäisi on arvoitus. Juuri tässä ja nyt, en tosiaankaan osaa sanoa mitä elämästäni voisi puuttua. Ehkä se on se työ, mitä ei ole vaikka ihan kohta pitäisi... ehkä se on se oma talo, mitä ei vieläkään ole... ehkä se on se, mitä multa on kyselty tipattomuuden myötä, ei en odota vauvaa... ehkä se on se, että olen ollut viikon treenaamatta ja ehtinyt miettiä kaiken maailman asioita liiaksikin... ehkä se on uni, mikä on taas jäänyt liian vähälle... tai sitten se ei ole mitään näin suurta, vaan vain pieni tunnistamattomissa oleva asia. Pidemmitä puheitta, tässä meille hiipivää joulua... löysin tänään kaupasta sokeroimatonta glögiä, taidan lämmittää sitä lasten mentyä unille ja nauttia vain hiljaisuudesta.

Hyvää ja lämmintä joulukuun alkua kaikille! Ja vielä kiitos kaikille teille ihanille pariin edelliseen postaukseen kommentoneille, ette uskokaan kuinka paljon ne sanat mun sydäntä lämmittää tässä epävarmojen olojen ja mielialojen myllerryksessä.

Joulukuu ja pieni varoituksen sananen

Viikonloppu on mennyt tooooosi nopeasti, vaikka vielähän tässä on koko sunnuntai aikaa. Yskän pirulainen alkaa hieman helpottaa, mutta taitaa ens viikon treenit siltikin jäädä aika maltillisiksi... ihan vaan sen takia, että yskitty on nyt jo ihan riittävästi, joten tervehtyminen on tällä hetkellä pääasiallisena tavoitteena. Eilen kuitenkin uskaltauduttiin koko perheenä hieman ostoksille ja lapsukaisen painin pikkujouluihin... käytiin katsomassa mm. tätä kaveria:

J-P

Se mistä halusin tulla kertomaan on laihtumisen varjopuoli... eli siis ainut asia mikä on huonoa laihtumisessa! Jos olet ajatellut laihduttaa joko 10 tai vaikka 30kiloa niin varaudu siihen, että vaatekaapin sisältö menee uusiksi! Ja siihen palaa rahaa... Ainoa asia siis minkä voin ihan rehellisesti myöntää harmittavan. Toki on ihana ostaa uusia ja aina vaan pienempiä vaatteita, mutta kyllähän sen järjellä voi ajatella kuinka tuhottomasti siihen saa rahaa palamaan, kun kaikki, siis ihan KAIKKI vaatteet täytyy pikkuhiljaa uusia (ja siis kaikilla tarkoitan oikeasti kaikkia juhlapuvuista arkivaatteisiin ja toppatakeista alusvaatteisiin)... ja kuten minä olen joutunut tekemään, niin jopa muutamaan kertaan, sillä ne vaatteet mitkä on ollut melkein 25kiloa sitten hyviä, ovat olleet hyviä silloin, eikä enää 15kiloa sitten, nykyisyydestä puhumattakaan! Eilen tein kuitenkin aivan järjettömän löydön... olen jo hetken aikaa harmitellut, että vanha lyhyen mallinen villakangastakki on näyttänyt tältä:

Älkää kiinnittäkö huomiota naisen ei niin hehkeään aamu-lookkiin, vaan tuohon takkiin, joka ei nyt ihan istu kunnolla! Mutta eilen kävelin Kotkan Vilaan, missä olikin kaikki takit alessa ja villakangastakit jopa -50%... sieltä sitten löysin mieleisen mallin ja tuttuun tapaani kaappasin mukaan L-koon (koska XL kokoa ei ollut enää jäljellä)... sovituskopissa tosin totesin taas sen saman asian, että ei istu! Takki jäi selästä ihan hirvittävälle pussille ja oli muutenkin epäsopiva. Jossakin mielenhäiriössä päädyin takaisin rekin luokse ja mukaani tarttui samaisesta takista M-koko... sillä hetkellä vielä ajattelin, että noh, eihän se sovi, eikä mene päälle, mutta ihan vaan ettei jää harmittamaan niin sovitetaan nyt... ja kuinkas kävikään? No kyllä, poistuin mukanani villakangastakki kokoa M ja köyhdyin niinkin paljon kuin 25e! Ei ehkä nyt ihan ole mennyt tähän mun päähän vielä se tosiasia, että olen pienentynyt senkin verran, että voin ihan oikeasti sovittaa jo pienempiä kokoja kuin tuo L tai XL. Hämmentyneenä ja aika onnellisena poistuin kaupoilta! En kyllä edelleenkään ole ihan varma onko tuo takki sittenkin mulla liian pieni... 

Ai niin ja ihanaakin ihanampi lumi on saapunut meillekin... :D Ja joulukuu, mieletöntä!!!