keskiviikko 5. joulukuuta 2012

liian iso takki ja meidän perhe

Voin kertoa, että vedin äsken kunnolla toppaa sekä lapsille, että itselleni. Matkaa kerholle on vain muutama sata metriä, mutta pakkasta on 15astetta. Vietiin siis isompi poika kerhoon ja tultiin kotiin ihan pikkuisen pidempää reittiä... paljon kauempaa kuin tuon hivenen reilun puoli tuntia ei olisi pikkumiehen posket kestäneet. Lisäksi hänellä on myös tämä meitä vaivannut melkoinen yskä, mikä tuntuu ärtyvän tuosta pakkasesta. Mutta laitoin tosiaan itselleni toppahousut, jotka ihan vähän aikaa sitten (viime talvena ainakin) olivat vielä kinkkanat... nyt siis löysät, sillai sopivasti, että pulkkamäessä lasten kanssa on mukava ja helppo olla. Mutta sitten se takki... mun rakas ihana kallis toppatakki... Aika iso! Positiivisena ihmisenä ajattelin heti, että mahtuupahan ainakin alle PALJON kerroksia, mutta toisaalta tuolla -15asteessa mulla oli nyt jo sopivasti kerroksia alla... Pöh! Tarttis varmaan oikeasti varata se kirppispöytä ja viedä kaikki vaatteet sinne... Tai jos joku teistä kaipaa 8848 Altituden toppatakkia koossa 42 niin saapi hihkasta tähän suuntaan... Ja ehkä se aiemmassakin postauksessa näkynyt villakangastakkikin voisi vaihtaa osotetta... ja ne kaikki farkut mitä tuola kaapissa on... ja ja ja... VARAA SE KIRPPISPÖYTÄ HYVÄ IHMINEN!

Onhan se vähän reilu

Mie olen MAAILMAN huonoin ottamaan tälläsiä peili-kuvia!! Eikä takkikaan näytä tässä oikeasti edes isolta...
Älkää välittäkö taustan kaaoksesta ja esim. petaamattomasta sängystä, olen ollut laiskimus tänä aamuna, kohta meinaan ottaa itseäni niskasta kiinni. ;)

Multa kysyttiin siellä aikoja sitten, että miten me perheenä harrastetaan ja miten kannustettaan poikia liikkumaan ja terveelliseen ravintoon... loppupeleissä ei mitenkään ihmeellisesti. Ulkoillaan pääsääntöisesti. Tehdään luontoretkiä, pyöräillään, pelataan pallopelejä, käydään pulkkamäessä, mies käyttää muksuja luistelemassa (ja toivottavasti minäkin tänä talvena pitkästä aikaa)... sellaista perusjuttua perheenä. Toistaiseksi pojat ovat vielä niin pieniä, etteivät meidän mielestä tarvitse sen ihmempää aktiviteettia. Isompi jätkä on kyllä nyt toista vuotta nassikkapainissa, mikä on hänen ja papan juttu ja mistä olleen enemmän kuin innoissamme koko perhe. Yritetään näyttää pojille hyvää esimerkkiä omalla toiminnallamma je kannustamme heitä aktiiviseen elämään, ilman minkäänlaista painostusta kuitenkaan. Olemme päättäneet, että pojat saavat kokeilla sellaisia lajeja joista he itse kiinnostuvat ja jos kiinnostus lopahtaa niin sitten kokeillaan jotain muuta. Toki me toivottais, että pojat oppisi meiltä mahdollisimman hyvän ja terveellisen tavan elää. 

Kuva viime kevään fillaritreeneistä...

Meidän lapset onkin yksi iso syy siihen, miksi alun alkaen tähän "projektiin" ryhdyttiin. Me ei tosiaankaan olla oltu ennen lapsia mitään ahkerimpia liikkujia tai parhaiten syöviä ihmisiä. Pojille kuitenkin halutaan antaa mahdollisimman terveet lähtökohdat, aikuisenahan he tekevät omat ratkaisunsa, mutta uskotaan, että paljon kotona opittua noudatetaan myös vanhemmalla iällä. Meidän ei ole tarvinut varsinaisesti tehdä "töitä" poikien terveellisen ruokailun suhteen, he syövät enemmän kuin mielellään kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi kun he ovat koko pienen ikänsä syöneet pastat ym. tummana niin heidä mielestään esim. normaali makaroni maistuukin jo ihan oudolta. Välillä tosin joudutaan toppuuttelemaan heidän intoaan juurikin hedelmiä kohtaan. Luulen, että tähän syömiseen vaikuttaa meidän vanhempien esimerkki ja se, että pojat ovat aivan pienestä pitäen tottuneet syömään terveellisesti. Toki jos heiltä kysytään niin lempi ruokaa on pizza, mutta ehkä juuri siksi ettei se ole ihan normaalia ruokaa meillä. Ja koska me tiedetään mistä kasviksista pojat tykkää ja mistä ei, niin sellaisia "inhokkeja" ei tuputeta vaan pyydetään säännöllisen-epäsäännöllisesti heitä maistamaan tälläistä makua uudestaan. Esimerkkinä tämä meidän esikoisen inhoama salaatti, jota hän aina silloin tällöin on maistellut ja viimeksi maistaessaan tykkäsikin tästä... sai vielä itse koota itselleen leivän niin halusikin (meidän vanhempien yllätykseksi) laittaa leivälle salaatinlehden... erävoitto äitille ja isille siis! ;)

"Meikä syö nyt karkkia, enkä kuuntele teidän rajotuksia yhtään!"

Ja sitten se karkkiasia... Meidän perheessä pidetään se karkkipäivä. Mummiloissa pojat saavat hieman enemmän periksi, mutta se on ihan fine, sillä nämä tilanteet ovat sellaisia speciaaleja. Ja kylään jos mennään niin kyllä pojat saavat herkkuja pöydästä ottaa... ja isomman jätkän suurinta herkkua on korvapuusti niin kyllä hän niitäkin toisinaan saa. Ja popcorneja sekä sipsejäkin joskus. Tässä kohtaa pidetään huoli jostain kohtuudesta muttei kuitenkaan haluta täysin herkkuja lapsilta kieltää ettei niistä tulisi sellaisia kiellettyjä hedelmiä. Ja o-ou limsaakin nää saa kerran viikossa saunaan mukaan... bad bad! ;) Mutta kait se pätee lapsilla sama kuin aikuisillakin, eli kohtuus ja se, että jos pääsääntöisesti syö hyvin niin silloin tällöin tapahtuva herkuttelu on sallittua.


2 kommenttia:

  1. Teillä on siun miehen kanssa miun mielestä niin oikee asenne! :) Joskus kuuntelin salilla, kun yksi nainen (joka siis yrittää itse laihduttaa) jutteli lapsilleen pukkarissa: "Lähdetään nyt kauppaan ja ostetaan niitä jugurttipäällysteisiä muroja!" Aargh, olisi tehnyt mieli sanoa mm., että: a) se EI ole jugurttia vaan jotain sokerirasvasotkua b) jos itse yrität laihduttaa, ja oletettavasti myös syödä terveellisesti niin miksi hel*etissä sitten tyrkytät lapsillesi jotain tuollaista roskaa?!

    Joo, ei tietenkään ole miun asia mut herätti ajatuksia joka tapauksessa (ja noita kohtia ois riittänyt varmaan ö:hön asti :DD)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis meidän muksut ei syö kotona tollasia muroja, vaan joko mysliä tai sitten niitä all braneja mitä itsekin... ihan vaan koska niitä ei osteta. Kyllähän tuo isompi aina toisinaan kaupassa yrittää niitäkin saada, mutta ei on ei tässä asiassa.

      Ja tosiaan en ole tätäkään kirjoittanut ehdottomana totuutena ja ainoana oikeana tapana toimia, vaan ihan sillä tavalla esimerkkinä siitä miten meillä toimitaan. Meillä toimii, jollakulla muulla saattaa toimia lasten kanssa se ehdoton kieltäytyminen, tapoja on ihan yhtä monta kuin on ihmisiäkin. :) Toki jotkut jutut aina omaakin mieltä askarruttavat jos jotain tuollaista jossain kuulee...

      Poista