Ensimmäinen adventti

Nyt se alkaa hiipimään ihan tosissaan mieleen. Tänään olen tehnyt jouluostoksia niin kaupoilla kuin netistäkin, lapsille tietenkin. Ihan vain jotain pientä, mitä tiedetään heidän erityisesti haluavan. Olen suunnitellut pieniä viemisiä ystäville ja sukulaisille, niistä en kerro sen enempää, että saavat pitää jonginlaisen yllätyksen. ;) Samalla kun tunnelma alkaa nousta kohti vuoden suurinta juhlaa iskee minuun yhä enenevissä määrin haikeus. Sellainen hiljainen onnellisuus ja kiitollisuus kaikesta mitä olen saanut. Tänä vuonna sitä siivittää jokin muukin... sisälläni on tunne jostain puuttuvasta ja se tuntuu aivan fyysisesti. Rinnassani on ikään kuin pallo joka sisältää tyhjää. Se millä sen täyttäisi on arvoitus. Juuri tässä ja nyt, en tosiaankaan osaa sanoa mitä elämästäni voisi puuttua. Ehkä se on se työ, mitä ei ole vaikka ihan kohta pitäisi... ehkä se on se oma talo, mitä ei vieläkään ole... ehkä se on se, mitä multa on kyselty tipattomuuden myötä, ei en odota vauvaa... ehkä se on se, että olen ollut viikon treenaamatta ja ehtinyt miettiä kaiken maailman asioita liiaksikin... ehkä se on uni, mikä on taas jäänyt liian vähälle... tai sitten se ei ole mitään näin suurta, vaan vain pieni tunnistamattomissa oleva asia. Pidemmitä puheitta, tässä meille hiipivää joulua... löysin tänään kaupasta sokeroimatonta glögiä, taidan lämmittää sitä lasten mentyä unille ja nauttia vain hiljaisuudesta.

Hyvää ja lämmintä joulukuun alkua kaikille! Ja vielä kiitos kaikille teille ihanille pariin edelliseen postaukseen kommentoneille, ette uskokaan kuinka paljon ne sanat mun sydäntä lämmittää tässä epävarmojen olojen ja mielialojen myllerryksessä.