Musta tuntuu, että mua on taas huijattu!

Kerroinkin teille jo edellisessä postauksessa, että sunnuntaina meillä huollettiin pyörät  "kesäkuntoon". Minusta olisi ihana olla sellainen henkilö, joka pyöräilisi läpi vuoden, mutta tunnen itseni ja voin todeta, että tätä tuskin tulee tapahtumaan ikinä. Suurin syy siihen on ihan suorastaan pelko... olen joissain asioissa todellinen rämäpää, mutta pyörän selässä en tunne mitään suuren suurta itseni ylittämisen tarvetta. Pidän pyöräilystä valtavasti, mutta ajatus liukkaalla tiellä polkemisesta saa mut kauhistumaan. Joten poljen pyörällä sitten kevät-kesä-syysaikoina, kun tiet ovat paljaina. Eilen aamulla sitten vein isomman pojan kerhoon ja nappasin pienemmän nassikan "takapenkille". 12,4km lenkki oli ihan mukavan mittainen näin ensimmäiseksi pyöräilykerraksi... pepussa ainakin tuntuu se ettei satulaan oltu ihan vielä totuttu. Mutta muuten matka taittui tosi mukavasti. Huomasin jopa kunnon kasvaneen, kun tuo lenkki tuntui nyt helpommalta kuin mitä viime syksynä, vaikka silloin oli koko kesän pyöräilyt takana... vai huijaakohan mun pää mua???

Jostain syystä en ottanut kuvia pyöräillessä yhtään... joten tällänen tähän väliin... ;)

Illalla olinkin sitten töissä ja kävin vaihteeksi taas solariumissa... kohta alkaa olemaan sellainen sopivan riittävä alkuväri tässä ihossa, joten NYT sais mun puolesta jo alkaa toi aurinko ihan tosissaan paistamaan tuola ulkona... enää minäkään en siellä pala (ehkä, toivottavasti ainakaan)! Olen myös kovasti yrittänyt pänttäillä tuota ravitsemustiedettä, viikonloppuna kun olis tosiaan tarkotus taas siirtä itsensä Helsingin suunnalle opiskelujen pariin!

Tänään puolestaan on töistä vapaapäivä... yritän tässä kovasti saada kämppää siivoiltua (eikös se teistäkin vaikuta siltä et oon ihan tositosi tehokas just tälläkin hetkellä...). Illansuussa olis vielä viimiset tanssitunnit edessä, 2tuntia tiukkaa kertaamista ja viikonloppuna kun minä istun koulunpenkillä muut tytöt hoitaa meidän kevätnäytöksen pakettiin ja purkkiin. Pikkusen harmittaa kun en itse pääse paikalle, mut näin tänä vuonna, opiskelut menee nyt edelle! 

Aamulla tekasin itselleni herkkuaamiaisen, pitkästä aikaa! Tai siis onhan mun aamianen aina hyvää, mut tätä tein nyt pitkästä aikaa. ;) Eli rahkaa, luonnonjugurttia ja mango-pilttiä sekaisin... noita kolmea ainetta kun hieman lusikalla sekoittelee kulhossa niin niistä tulee ihanan vaahtomainen rakenne. Siihen sekaan sitten se 35g herkuttelu-mysliä ja avot! Tää on niin herkkua, jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen lämpimästi! :)

Oli niin kiire syömään, et tajusin ottaa kuvankin vasta osan jo syötyäni!

Tähän loppuun tahtoisin jakaa teidän kanssa yhden mainoksesta ottamani kuvan, jonka jo instagramissakin  (mua voi siellä seurata siis, nimerkkinä TeaVal) julkaisin:

Eli tota vannetta kun vähän vitkuttaa ni on kesällä kondiksessa... ja mitään muuta ei sit tarvitsekkaan! Eli eiköhän lähdetä ostoksille... Eiku hetkinen, ettei meitä olis taas huijattu??? ;)

Ja sit tähän lopun loppuun vielä tän hetken "kovin biisi"... "ainakusäpuhutsitäetelää..." ;)

 

Mutta eipä sitten muuta kun MUKAVAA VAPPUA MURUSET! :D

Viikonlopun herkut ja harkat!

Perjantaina oli töistä vapaata, joten miehen töiden jälkeen suunnattiin kauppaan... siinähän sitä melkein koko ilta menikin! ;) Noh, eipä vais... saunassakin ehdittiin käydä ja tietenkin kerääntyä sohville koko perheen voimin katsomaan VoiceOfFinlandia. Mutta mitäs sitä kaupasta tarttui mukaan?

-chicken & steak mausteseos... tämä ja sitten samaisen sarjan lime-pippuri on meillä tällä hetkellä varmasti käytetyimmät mausteet...

-mysliä, pitkästä aikaa! Ja vielä pidempään aikaan valmiina seoksena, yleensä tykkään tehdä itse, mutta nyt päätin kokeilla miltä tuollaiset maistuu! Ja meinasin tulla hulluksi sielä hyllyn välissä, kyllä saa olla tarkkana mitä pussissa lukee... tässä mielestäni nyt oli ihan suht ok tuo ravintosisältö... tosin vieläkin sokerittomamman vaihtoehdon löysin kyllä, mutta halusin mukaan hieman jotain marjaa ja tää vaikutti hyvältä.

Onks nää nyt sitten hyvät vai ei... annoskokohan on sen 35g...

-MeNaiset Sport... ihan vaan noiden juoksu-juttujen takia! Pikkusen motivaatiota siihen hommaan. 

Mites sitten lauantai... 

Rauhallista lehden lukemista... (oho, kuva tuliki väärin päin... ;))

Sitten lähdin töihin ja jälleen kerran totesin, että ei harmita yhtään! Mun töissä on oikeesti tosi kivaa! :)

Köllöteltiin ja katseltiin vaihteeksi Transformersia... 
 

Pöllöiltiin koko perhe iltalenkillä! ;)

Ja syötiin herkkuiltapalaa, eli luonnonjugurttia, mansikoita ja vadelmia sekä sitä uutta mysliä...

Niin ja sitten tuli sunnuntai... sattuneesta syystä siltä päivältä ei ole montaa kuvaa, on ollut NIIN kiire muissa jutuissa.

Jatkettiin herkuttelua pitkän ja ERITTÄIN tukevan aamiaisen parissa... NomNom!

Näytettiin myös aika räjähtäneiltä aamiaisella, hyvin nukuttu yö takana ja tukka sekaisin... mutta AURINKO paistoi!

Tässä välissä mentiin pihalle ja laitettiin koko perheen polkupyörät kesäkuntoon... ja sitten tuo meiän 6vee opetteli pyöräilemään ilman apupyöriä. Pojalla on vähän ongelmia siinä tasapainon pitämisessä ja käsien ja jalkojen koordinoinnissa, kun on nuo raajat niin pitkät. Välillä tuntuu että poju on ihan hukassa kaikkien raajojen kanssa kun niitä vaan riittää ja riittää ja riittää... Meidän kevyt 127cm pikkupoika! ;) Mutta siis hienosti meni ja ei varmastikaan mene montaa treenikertaa kun meillä osataan pyöräillä IHAN ITSE! :)

Siitä sitten mummille aka. mun äidille kahville ja sieltä Prismaan ja isin haudalle... vähän orvokkeja kehiin ja parit kynttilät palamaan... isukki <3

Ja sieltä kotiin... ja jokunen tunti opiskelua. Minen kyllä ymmärrä miksei noita oppikirjoja voida  kirjoittaa sillai et vähän pöllömpikin tapaus tajuais... Mutta sain kun sainkin kaikkiin tehtäviin vastaukset! Vielä pitäis muutama sivu lukea ja sisäistää ennen ensi viikonlopun opiskeluja! Ihana päästä sinnekin taas! Niin se 4viikkoa vaan meni, että heilahti! :)

Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Lapset toiseen mummilaan hoitoon ja me miehen kanssa yhdessä hölkälle! Ja TAAS tuli rikottua omia ennätyksiä... 29minuuttia meni, matkaa taittui 4,06km ja alun 2minuuttia käveltiin ja noin puolessa välissä pidettiin tositosi lyhyt juomatauko! Muuten siis juostiin (jopa minäkin) koko matka! Että sillälailla! Kyllä mulla on aika vahva usko siihen, että ennen heinäkuun loppua mie vielä sen 5km juoksen ja pystyn ottamaan osaa siihen Meripäiväjuoksuun. HYVÄ MINÄ! ;)

Nyt köllähdän vielä hetkeksi tuohon sohvalle (varmaankin sen ravitsemustieteen kirjan kanssa) rakkaan kainaloon ja siitä sitten unille, että jaksaa taas huomena alottaa uuden viikon!

Mites teillä on viikonloppu mennyt? Onko jo hurjia vappu-suunnitelmia?

Itsensä ylittämistä ja muuta mukavaa!

Nyt se on sitten tehty! Ensimmäinen ulkoilmaJUOKSU! Matkaa kertyi ihan piirun verran vajaa 4km, aikaa meni 28minuuttia, joista kuusi kävelin! Eli juoksuvauhti oli pikkusen nopeampaa kuin mitä juoksumatolla, sen tunsin kyllä! Olen kyllä aivan huisin ylpeä itsestäni! Vaikken koko matkaa juossutkaan niin silti, ne juostut 22minuuttia on melko tarkkaan 20minuuttia enemmän kuin ikinä ennen ulkona juostu aika! Loppupeleissä kävelyä tuli 2minuuttia heti alkuun, että sain pikkusen tuntumaa siihen mitä olen aloittamassa, seuraavat 2minuuttia viisi minuuttia juostuani rankassa ylämäessä kun sykkeet nousivat pikkusen turhan korkealle, sekä puolen matkan tienoilla kun sykkeet kohosivat taas liian korkeiksi, loppumatka sujuikin sitten jo yhtäjaksoisesti juosten. Tämä lenkki kertoi hyvin siitä, että mun kestävyyskunto on melkosen huono, joten tälläinen treeni tulee ihan tarpeeseen. Mutta toisaalta se myös kertoi siitä, että on se kunto kuitenkin jo parantunut, kun näinkin hyvin pystyy juoksemaan. Viimiset parisataa metriä meni kyllä ihan mielettömällä fiiliksellä, kun tajusin oikeasti tehneeni tuon lenkin ja kodin häämöttävän jo ihan muutaman askeleen päässä!

Nämä oli fiilikset ennen lenkkiä!

Ja nää sen jälkeen!

Tänään myös päädyin siihen ratkaisuun, että lähdin tavoittelemaan sitä -30kilon tiputusta juhannukseksi. Se juttu on nyt vaivannut mun mieltä jongin aikaa ja vaikka olen teillekin sanonut ettei paino enää merkkaa niin paljon, niin silti se tuola takaraivossa jyskyttää. Tuon "kolmenkympin" tahdon saavuttaa, sen jälkeen en sitten tiedä mitä tapahtuu. Ja tästä päätöksestä jääkaapin ovesta löytynee lappu (tiedän, olen ihan höyrähtänyt!):

Ja tänää kotiin kannoin mukanani myös Foreverin AloeVera-juoman. Toivoisin siitä apua vatsan kanssa sekä sitä kautta myös esim. ihon hyvinvoinnin. Nähtäväksi jää, saanko minä tuotteesta apua, kertoilen siitä jossain välissä, kunhan ensin kokeilen tuotetta hetken aikaa. Hyvän makuista se ainakin oli, vaikka etkäteen kuulinkin huhuja ettei se ehkä olisi kovin hyvää... sopi mun makuun kyllä. 

Tämä torstai oli ainakin taas toivoa täynnä! Josko tämä lähestyvä kesä, aurinko ja valo muutenkin pikkusen piristäisivät muakin ja tää hetken jatkunut matalalento loppuis pikkuhiljaa. Nyt pyrin kuitenkin pitämään itsestäni kaikin puolin huolta, eli nukkumaan tarpeeksi, syömään hyvin ja oikein sekä liikkumaan sopivasti.

Minäkuvan ristiriita.

Kaiken kaikkiiaan olen kadottanut kiloja melkein 30! Se on aika paljon, kun näin ajattelee. Mitä se on vaatinut tai ottanut minulta? Periaatteessa kaikki muutokset mitä olen tehnyt ovat olleet pieniä ja helppoja toteuttaa. En ole kieltänyt itseltäni mitään ruoka-aineita, mutta toki olen tehnyt rajoituksia. Olen lisännyt liikuntaa, paljonkin, mutta juuri niitä asiota joita olen tahtonut ja joihin olen kokenut intohimoa.

Olisihan kaikki tämä muutos voinut tapahtua paljon nopeamminkin kuin mitä se nyt on tapahtunut. Mutta toisaalta en usko, että mun oma mieli olisi säilynyt perässä. Myönnän edelleenkin katsovan itseäni ERITTÄIN kriittisesti! Kaikki ylimääräinen mikä tässä kropassa on häiritsee aivan suunnattomasti! Toki tiedän tehneeni suuren työn, mutta silti mieli halajaa enemmän...

Minun ajatukseni itsestäni ei todennäköisesti ole aivan realistinen. Jostain mielen syövereistä edelleenkin nousee kuva siitä, että olen edelleen se yli sata kiloinen nainen. Uuma on kaventunut kyllä, mutta oma näkemys ei ole pysynyt perässä. Olisi ihanaa päästä katsomaan itseään muiden silmin ja tajuta se miltä näyttää. Tottakai näen eron jollain tasolla itsekin ja etenkin kuvat paljastavat melkoisen paljon, mutta silti minusta tuntuu siltä ettei minäkuvani aivan kohtaa todellisuutta. Olen kovasti miettinyt millä saisin itselleni kunnollisen konkretian siitä missä mennään. Tahtoisin itselleni todellisen "herätyksen" tämän asian suhteen, että osaisin asettaa itselleni jonkinlaisen tavoitteen kaiken tämän suhteen. Olen huomannut, että on paljon helpompi edetä (kun sitä tehtävää kuitenkin vielä on) kun saa asetettua itselleen konkreettisen tavoitteen. Voin asettaa itselleni tietyn kilomäärän toki, mutta osaanko odottaa tuloksia realistisesti, jos en edes oikein näe kokonaisuuttakaan ihan realistisesti.

2007-2008-2012

2013

Se, miksi lähdin tätä asiaa ylipäänsä tänään miettimään, on vaatteet. Niistä oman edistyksenkin jollakin tavalla konkreettisesti tajuaa. Laitan tähän perään sen kuvan mikä mut taas laittoi miettimään asiaa ja sitä kuinka mun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa näkemään itseni "tämän kokoisena". Tässä kuvassa olevat housut on ostettu silloin kun ne on just ja just mahtuneet jalkaan, tänään ne tosiaan näytti tältä:

Milloinhan ihminen totaalisesti tajuaa omat saavutuksensa ja osaa katsoa itseään peilistä kritisoimatta? Minkähänlaisia tavoitteita mun vielä pitäisi asettaa itselleni, jotta alkaisin ymmärtää todellisuuden? Niin ja mistähän tähän väliin kaivaisi sen motivaation ylipäänsä asettamaan niitä tavotteita ja tavoittelemaan niitä...

Bad Karma!

Eilen illalla lähdin töistä ja olin ihan intona siit tosiasiasta, että kotona odottivat uudet lenkkarit ja juoksulenkki! Astuin ovesta ulos ja totesin, että vettä satoi, kuin... Noh jääköön tämä vertauskuva sanomatta! Ja kyllä, tiedän ettei meitä ihmisiä ole tehty sokerista ja vesisateessa on varmasti kiva juosta... mutta en tahtonut lähteä tekemään ensimmäistä juoksulenkkiäni sateeseen ja noin, joten jätin siis lenkin suosiolla väliin!

Tänään aamupäivällä sitten vein vanhemman pienen miehen kerhoon ja kaappasin nuorimmaisen rattaisiin ja lähdin lenkille, uudet lenkkarit jalassa, mutta nyt vain kävellen, koska meidän pojun rattaita ei tosiaankaan ole tarkoitettu juoksua varten. Ensimmäiset 20 minuuttia sujui ihanasti ja lenkkaritkin tuntuivat TODELLA hyviltä, mutta mitäs sitten sattuikaan...

RENGASRIKKO!!! Yks kaks pyörä tipahti irti ja pikkiriikkiset osat vierivät pitkin katua... Mie sitten näppäränä tyttönä soitin miehelle, et millaisia osia sielä ylipäänsä pitäis olla ja todettiin, että joku pikkunen osa puuttuu. Arvatkaas vaan löysinkö sitä sitten? Ja voitte sitten arvata, että takasin kotiin käännyttiin ja yllättävän pitkältä tuntui matka vaunujen yhtä kulmaa kannatellen... Noh tulipahan tehtyä pienimuotoinen käsitreeni siinä sitten samalla! ;)

Että sillälailla täällä! Mietin vain, että mikäköhän karma muhun tosiaan nyt on iskenyt??? Uskallankohan huomena edes salille mennä??? ;)

Syntymäpäivät!

Viikonloppu oli ja meni, vierähti tosi nopsaan juhliessa. Kemut oli mukavat ja vaikka sunnuntaina väsytti NIIN vietävästi niin silti mieli oli iloinen! Julkaisukelpoisia kuvia juhlista ei juurikaan ole, mutta tässä muutama otos nyt kuitenkin... ;)

Mun lookki

Äidiltä saadut ruusut <3

Jääkaapin täydeltä Jell-o Shotteja

 Juu, että sellanen lauantai... Nyt on taas juhlat juhlittu vähäksi aikaa!

Mutta siis se mistä halusin teille kertoa on muutamat lahjat! Saatiin toki Tonin kanssa yhteisinä lahjoina mm. kattilan (Tonilla on siis syntymäpäivät nyt tulevana perjantaina, mutta hän ei ihan vielä täytä pyöreitä) ja muutamia muita tuollaisia tarpeellisia ja ihania lahjoja. Mutta sitten tosiaan tähän nykyiseen elämäntapaan liittyen tuli muutamia lahjoja myös. Tonihan hankki mulle lahjaksi sen jo aiemmin esitellyn SpiBeltin... ja mun äiti antoi mulle lahjakortin urheiluliikkeeseen, jonka avustuksella vihdoin ja viimein hain eilen itselleni ne juoksulenkkarit!

Muutamia merkkejä ja malleja soviteltuani päädyin näihin Asicseihin... olivat omaan jalkaani mukavan tuntuiset, pohja oli sen tuntuinen että rullaa kivasti ja toki näin juoksuharrastuksen alussa tahdoin myös aika tukevan tuntuman, että nilkat ja muut pysyy perässä. Tänään illalla nää pääsee ekan kerran tositoimiin...

Näiden lisäksi minä sain mukavan summan rahaa, joka pitää käyttä itsensä hemmotteluun... ja sitten saatiin isolta ystäväporukalta yhteinen lahjus, joka pääsi kyllä yllättämään meidät molemmat sankarit ihan täysin!

Äiti ja isi siis lähtee jossain kohtaa kahdestaan viikonlopuksi lomalle!!!!!!!! Flamingoon polskuttelemaan ja rentoutumaan... ja joko mainitsin että KAHDESTAAN! Ajankohta on vain vielä auki, se kun vaatii vähän suunnittelua! ;)

Sunnuntaina iltana vielä päiviteltiin Tonin kanssa sitä kuinka ihania ystäviä ja sukulaisia meillä onkaan, eikä sitä todellakaan pelkästään nämä lahjukset kerro! Eli meidän syntymäpäivät olivat erittäin onnistuneet, mutta nyt voidaan taas keskittyä tähän normaaliin arkeen ja nauttia näistä iloisista yllätyksistä vielä pitkään! :D

Sankarit oli sunnuntaina aika väsyneitä! ;)

HAASTEITA!

KOSKA mie jotenkin rakastan näitä tälläsiä haasteita niin täältä taas tulee... Ja kysymyksiin on aina kiva vastailla, niistä saattaa itsekin löytää jotain ihan uutta asiaa tai pohittavaa. :)

Phoenix haastoi mut tähän 11 kohdan juttuun, mihin olen kyllä joskus vastaillutkin, mutta toki nyt on uudet kysymykset... keksinköhän 11 uutta juttua itsestäni... :D Niin ja haastetta en nyt jaa eteenpäin, tuntuu, että tämä on jo aika monella ollutkin.

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta

1. En vielä muutama hetki sitten ymmärtänyt miten joku voi tykätä väreistä pinkki tai vaaleanpunainen... Nyt kietoisin itseni ja kotini niihin ihan miten päin tahansa...
2. Olen kenkäfriikki... tälläkin hetkellä haaveilen ainakin kaksista tennareista ja muutamista uusista koroista.
3. Olen "iskenyt" mieheni kertomalla hänelle, että hänellä oli rumat kengät jalassa.
4. Rakastan rauhallisia aamuja.
5. Loppukesän hämärät, mutta lämpimät illat ovat parhautta.
6. Tahtoisin joskus oppia kiipeämään köyttä pitkin jonkun liikkasalin kattoon.
7. Edellinen kohta ei todennäköisesti mitenkään päin onnistuisi sillä omaan ihan hirvittävän korkeanpaikankammon.
8. Osa mun sydämestä on jäänyt Pariisiin, etenkin Montmartren kukkulalle. Olen käynyt Pariisissa 3 tai 4 kertaa.
9. Olen vasta laihtumisen myötä alkanut löytää itsestäni sellaisia naisellisia juttuja... sitä ennen ajattelin itsekin olevani hyvä jätkä.
10. Mie pidän itseäni jotenkin aikaansaamattomana... tuntuu että harkitsen joitakin asioita ja niiden toteuttamista aivan liian kauan...
11. Pidän tuota edellistä piirrettä ihan tyhmänä niin itsessäni kuin muissakin ihmisisssä.

Montmartre, kuva Googlesta, koska kaikki omat kuvat ovat "oikeina" valokuvina, enkä nyt jaksa niitä skannailla...

 11 kysymystä haastamilleni bloggaajille
1. Ketä julkisuuden hahmoa ihailet?
- Ööö, nyt on paha! En oikeastaan ketään jos ihan totta puhutaan. Toki on mm. sellaisia naisartisteja, joita arvostan sen takia, että he uskaltavat olla juuri sen kokoisia tai näköisiä kun ovat.

2. Mikä on lempiliikkeesi salilla? Miksi? Jos et käy salilla, ehkä joku kotitreeniliike tai kouluajoilta tuttu liike?
- en kyllä osaa sanoa yhtä tähän... viime aikoina olen jotenkin taas ihastunut ylipäänsä hartia ja käsitreeniin, mutta yhtä yksittäistä liikettä en tosiaan osaa nimetä. Tylsä minä... ;)

3. Mistä ruumiinosastasi pidät eniten? Miksi?
- Olkapää-hartialinjastosta, koska siinä näen erityisen kivasti edistymistä ja muutosta. Mun mielestä solisluut on todella kauniit ja nyt olen saanut niitä itseltänikin esiin.

4. Mikä ruumiinosaa sinun on vaikeinta kehittää?
- Reidet ja lantio... Nää on tosin varmati monen muunkin se vaikein kohta. Mulla näihin on kertynyt ehkä eniten ylimäärästä, joten toki niissä on myös paljon kehitettävää.

5. Kuvaatko itseäsi treenatessasi? Jos kyllä, kuvaatko itse vai kuvaako joku muu?
- Harvemmin ja yleensä jos kuvia tulee salilta niin ne ovat mun miehen ottamia.

6. Kuuluuko palautusjuoma tai latari ruokavalioosi?
- Palautusjuomana veteen sekoitettua heraproteiinia, ei muuta.

7. Lempiliikuntalajisi? Vain yksi. Tai suosituimmuusjärjestyksessä.
- tanssi ja sen jälkeen kuntosalitreeni, tai ehkä nää alkaa menemään jo aika samoihin, ovat niin erilaisia ja näiden kahden vaikutus on niin erilainen, plus että ovathan nuo liikuntamuotoina oikeastaan kuin yö ja päivä!

8. Käytkö hierojalla tai muissa kehoterapiossa?
- hierojalla kylläkin, säännöllisen epäsäännöllisesti nykyisin.

9. Oletko koskaan loukkaantunut pahasti urheillessa?
- en, onneksi!

10. Onko sinulla selkeät tavoitteet liikkumisellesi?
- kyllä luulisin... muutaman kilon karistus on vielä mielessä ja etenkin kropan kiinteytys. Toki liikunnalla on myös mieltä piristävä ja kohottava vaikutus, joten onhan sekin tavoite omalla tavallaan.

11. Oletko koskaan laihduttanut Painonvartijoissa tai Fit Farmin, Body Campin tai muilla vastaavilla dieeteillä?
- en, joskus olen harkinnut Painonvartijoiden pistelasku-juttua, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt siihen hommaan mukaan.

Sunnuntaina

Toisen haasteen mulle tiputti Monna. Eli viisi liikunta-aiheista kysymystä ja minun vastaukseni niihin:

1. Onko liikunta kuulunut aina elmääsi? Jos ei, niin miksi?
- Aloitin tanssin harrastamisen 12 vuotiaana ja siitä lähtien liikunta on ollut siinä mielessä matkassa mukana. Joskus olen innostunut salilla käymisestä tai ryhmäliikuntatunneista, mutta vasta viimisten 5vuoden aikana liikunta on ollut yhä enenevissä määrin mulle tärkeää. Oikeastaan viime vuosi oli se milloin sain todellisen herätyksen siihen, että tarvitsen liikuntaa. Syy siihen miksei liikunta ole joskus ollut mun elämässä on varmaankin vain se etten ole löytänyt itselleni sopivia lajeja tai juttuja ja toki myönnettävähän se on, että osittain syy on ihan vaan laiskuudessa sekä siinä ajattelumallissa ettei "niin iso ihminen voi liikkua tai harrastaa mitään ja vielä nauttia siitä".

2. Suurin motivaattorisi liikunnan kanssa? (asia, tavoite tai joku henkilö)
- Oikastaan se kokonaisvaltainen hyvä olo, minkä siitä saan. Toki omat saavutukset motivoi, mutta pääasiassa tuo hyvinvointi.

3. Mitkä hetket tai asiat tekee treeniin lähtemisen haastavaksi? Vai onko sellaisia?
- Aikataulutus toisinaan luo ongelmia, eli vahtiiko mies vai minä lapsia tai viedäänkö heidät lapsiparkkiin salille (sekään ei ole joka päivä mahdollista), treenaako mies nyt ja minä sitten kohta vai miten kaikki palaset loksautellaan paikoilleen... lisäksi joskus näin äitinä mieleen hiipii sellainen kuin huono omatunto siitä ettei vietä aikaa lasten kanssa vaan käyttää jonkun tietyn ajan itseensä. Näinä hetkinä yritän ajatella, että kun saan sen pienen hetken itselleni niin jaksan taas olla parempi äiti mun lapsille.

4. Paras herkkusi?
- olen ihan mieletön suklaaholisti... mutta yritän toki hillitä itseäni tämän asian kanssa. ;) 

Eilen EN hillinnyt! ;)

 5. Pahin pelkosi liittyen omaan vartaloosi?
- Enää nykyisin en pelkää sitä, että repsahtaisin niin pahasti että lihoisin kaikki kadotetut kilot takaisin. Ehkä nykyään pelkään sitä, että joku paikka menisi rikki tai sairastuisin jotenkin niin etten pystyisi enää liikkumaan näillä minulle mieluisilla tavoilla... en osaa ajatella miten tälläisestä pääsisi yli, mutta uskon kuitenkin siihen, että jos jotain tälläistä tapahtuu on sen tarkoitettu tapahtuvan ja että jaksan silloin etsiä ja löytää uusia juttuja elämääni. 

Sellaisia juttuja tällä kertaa... Mulla olis tuloillaan postaus meidän ihan huippuhienoista synttärilahjoista, mutta siitä sitten toiste! Mukavaa alkanutta viikkoa, sehän paistaa aurinko ja kesä saapuu kohinalla!

30!

 Ei se tunnu sen kummemmalta... olla parikymppinen kun sitten tämä kolmekymmentäkään! Olen tänään saanut monia ja monia viestejä ja onnitteluja sekä pari laulua. Töissä meni ilta ja sieltä suoraan saunaan. Nyt on olo just sellanen, että tahtoisin vain istahtaa sohvalle, mutta vielä olisi muutama juttu tehtävänä tänään ennen kuin saan heittää vapaalle. Mutta se mistä halusin kertoa teille... Olen aina ollut vähän sellainen, että olen kaikista saamistani lahjoista onnellinen, kunhan ne on kääritty lahjapaperiin. Tykkään myös erityisen käytännöllisistä lahjoista ja minä en ole ollenkaan sellainen vaimo, jolle ei uskaltaisi ostaa esim. paistinpannua lahjaksi... sehän olis HIENOA! Joo, eli siis käytännölliset lahjat on musta tositosi kivoja. Tänään mies ihan tosissaan yllätti mut, koska me ostellaan toisillemme todella harvoin mitään lahjoja... Tätä ei tosin oltu ehitty kääriä paperiin, mutta lahja itsessään oli ihan mielettömän ihana ja tulee NIIN käyttöön! Spibelt... ja kattokaa nyt minkä värisenä! ;)

Nyt on hyvä lähteä salille tai lenkille... saa niin näppärästi avaimet ja puhelimen mukaan! Ens viikolla menee heti testiin! Mutta mutta, ennen sitä meillä juhlitaan! :D

-30 ennen 30

Muistattehan mun -30kiloa ennen 30 ikävuotta tavoitteen? Noh, huomena aamulla olen 30 ja tänään hyppäsin puntarille ihan vaan tarkistaakseni tämän asian edistymisen. Noh, totesin (kuten odotinkin), että sitä kolmeakymppiä en rikkonut. Mutta yllätyin siltikin iloisesti!

Tässä kun on ollut tätä "kaikenlaista" juttua viime aikoina niin en tosiaankaan ole kiinnittänyt huomiota painoon tai sen putoamiseen. Toki myönnän, että vaatteet mahtuvat paremmin päälle ja vatsa ei ole ihan kauhean turvoksissa kaiken aikaa. Ja koska tää paino on nyt alkanut olemaan jo toisarvoinen juttu niin en ole siihen senkään puolesta kiinnittänyt huomiota. Tänään vaaka kuitenkin oli ystävä ja kertoi, että painan 75,4kg eli vähemmän kuin "koskaan"... Pudotettuja kiloja on nyt 27,7kg eli vaikka en sitä 30 saavuttanutkaan niin olen silti TODELLA iloinen ja ylpeä saavutuksestani ja tästä hyvästä olosta. Ja sitten loppuun taas paljastus-kuva... vaikka näitä on nähty täällä ennenkin niin siltikin ne aina hirvittää! 

Tän postauksen kuvat on muuten mun rakkaan 6-veen ottamia, hänestähän saattaa tulla isona vaikka valokuvaaja! Tänään ja huomena on vielä illat töitä ja sitten se taitaa olla tämän paikka:

Tää kuva tosin on Googlesta!

Kokonaisvaltainen paketti!

Jos ette ole vielä rivien välistä lukeneet, niin mulla on ollut pikkusen tuo motivaatio kateissa... Siihen vaikuttaa muutama sellainen asia mitä en ala täällä blogissa ruotimaan, sillä ne ovat niin henkilökohtaisia. Toki nyt asiat alkaa jo lutviutumaan ja asiat muuttumaan mukavampaan suuntaan. Siltikin motivaatiosta on jotenkin vaikea saada kiinni.

Ruokailut olen saanut pidettyä jotenkuten kasassa, paljonkaan mitään ylimääräistä ei ole tullut syötyä, mutta siltikin oma olo tuntuu aika turvonneelta. Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan, mutta en nyt ihan niissä mittakaavoissa kuin mitä tahtoisin. Toki tässä kohtaa haluan keskittyä enemmän noihin muihin juttuihin ja silloin se tarkoittaa sitä, että jos oma jaksaminen ei riitä kaikkeen niin jostain täytyy pikkusen nipistää.

Maanantain aamiainen näytti tältä... koska puurohiutaleen pirulaiset olivat menneet ja loppuneet!

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin tahtonut kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen ja omaan hyvinvointiin. Olenkin harrastanut paljon itseni huoltoa ja pienillä asioilla piristämistä... Näihin ovat kuuluneet mm. näyttäminen Shrekin vaimolta Fionalta sekä melkosen keväiset kynnet... tyttöjuttuja siis! ;)

Loppuviikko näyttääkin aikasen kiireiseltä leipomisineen, siivouksineen, töineen ja juhlimisineen... ylihuomenna tähän aikaan en voi enää sanoa olevani parikymppinen... mahtaakohan sekin vähän kaihertaa mieltä?!?! :DDD

Mitäs sinne teille kuuluu? Kertokaa toki piristäviä juttuja jos niitä mieleen tulee! :)

Himotukset top.5!

Koska olen NAINEN saan himoita ja haluta kaiken laista... Tällä kertaa kyseessä on jollain tavalla liikuntaan tai liikkumiseen liittyviä asioita... Jooh, ihania ja voih niin tarpeellisia!

1.JUOKSULENKKARIT... Nää ihan tosissaan jo tarvisin, että pääsisin ulos lenkkeilemään. On ne sitten minkä merkkiset tahansa, nää Niket vaan näyttää kivoilta, mutta sovittaahan se pitäis, että mitkä omaan jalkaan istuu.

 

2.PITKÄT TRIKOOT... Juoksua ajatellen nämäkin, ja ihan mustat nimenomaan tahtoisin. Kuviollisia ja värillisiäkin olis vaikka kuinka ihania, mut jos ihan totta puhutaan ni mie en omista yksiäkään pitkiä ja mustia... Niitä vois sitten käyttää ihan sellasenaan tai vaikka joskus joidenkin kivojen shortsien kanssa.

3.UIMAPUKU. Ihan vaan, jotta pääsisi uimaan... Mun oma on ostettu joskus vuosia sitten ja olen käyttänyt sitä silloin +27kg painosena, joten se ei enää oikein tunnu pysyvän päällä.

4.PEAK:N HUPPARI... joko vetoketjulla tai ilman... ja vaalanpunanen tai pinkki. Omistan yhden Peakin hupparin ja olen ostanut sen varmaankin 5vuotta sitten (koska sillon viimeksi olen ollut sen kokoinen, että se on mahtunut hyvin päälle... olen tosin sitä kyllä koko ajan käyttänyt ihan silloin isompanakin ja nyt varmasti menisi jo pienempikin koko päälle). Huppari ei ole mennyt miksikään, toki se ei ole enää niin pehmeä kuin alussa, mutta muuten aivan tosi hyvä! Joskus laadusta kannattaa pikkusen maksaakin.

5.PEAK:N COLLARIHOUSUT. Tarvitsisin uudet collarit kun kaikki vanhat alkaa olemaan sen verran viruneita ja löysiä, että ei kehtaa julkisilla paikoilla kulkea! Just salimatkoja tai pikasia maidonhakureissuja ajatellen olis loistavat. Ja jos laatu on yhtä hyvää kuin huppareissa niin ei se panostus varmaan hukkaan menisi.

Siinä mun tämän hetken eniten kuumottavat jutut... Mitäs teillä, onko tarvetta tai halua jollekin erityiselle?

*jutun kaikki kuvat olen etsinyt Googlesta.

Ei kahta ilman kolmatta...

Eilen illalla suoritettu venyttely tuotti tulosta ja jalat tuntuu tänään aika vetreiltä... Olo on muuten kyllä aika väsynyt ja nuutunut...

Fiilis kohillaan, mut musta on tullu tollanen keskivartalo-pökkelö!!!

Nähtäväksi kuitenkin jää tuleeko tästäkin päivästä treeni-vapaa, kaikista ennakkotiedoista poiketen. Ja nyt vetoan taas tähän äitiyteen, vaikka tiedän sen osittain olevankin minun kohallani tekosyy. Meidän pienimmäinen rakas on TAAS kipeänä. Korkeassa kuumeessa, eikä meillä ole tietoa mistä tämä kuume johtuu, joten aika varpaillaan on tämä äityli nyt. Eilen alkoi ihan yllättäen, yön jatkui ja jatkuu edelleen... Munhan piti mennä tänään jumppaamaan oikein tuplasti, mutta peruin tunnit, jos jonnekin menen niin ulos lenkille raittiisen ilmaan, se kun on muuten tänään jäänyt "vähän vähemmälle". Äsken tehtiin miehen kanssa banaanipannareita ja oikein herkuteltiin niitä marjojen ja Flora Vispin kanssa, saatiin tuo pikkuinen kuumakallekin syömään edes jotain.

Isi hoiti paistelun

OmNomNom!

Tämän päivän suunnitelmiin kuului myös opiskelu, jonka olen osittain hoitanutkin, mutta vielä pitäisi paneutua lisää ravitsemustieteen ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi ollaan yritetty saada asuntoa siivottua ja ollaan me hiukan mietitty ensi viikonlopun tarjottaviakin. Näiden lisäksi minä sovittelin vaatteitani, mutta en oikeen päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen... Se kun nyt vaan on niin etten oikein ole ostellut sellaisia juhlavampia vaatteita tähän kropan kokoon, niin pikkusen tuottaa päänvaivaa tuo pukeutuminen. Ja kun en nyt ehkä ihan verkkareissa tai treenitrikoissa viitsisi juhlissani olla, vaikka mieli tekisi... ;)

mm. tälläisiä testailin... molemmat asut tarvitsisi asusteita ja tuo kokomusta ainakin jotkut TOSITOSI ihanat kengät...

Noh, joo... todennäkösesti olen farkuissa, mut ainahan sitä saa kovasti suunnitella... :DDD