Kahdenlaista rakkautta

Tänään meinasin jättää BodyJamin väliin... Niin, vatsa oli sekaisin aamusta ja oikeasti makasin vielä hieman ennen puolta yhtätoista sohvalla siinä ajatuksessa, että en uskalla lähteä sinne jammailemaan (tunti alkoi sitten 11.10). Tiedän, että mun vatsa reagoi AINA näin kun alan taas noudattamaan kunnollista ja normaalia ruokavaliota... Yksi aamu siinä menee ja se on ikävää, mutta sen jälkeen helpottaa! Sitä en tiedä mistä tämä johtuu, kait mun kroppa haluaa kaikesta viimisestäkin pahasta eroon. Siinä kohtaa alkoi kuitenkin olo tosiaan helpottamaan, joten päätin tarttua härkää sarvista ja suunnata salille, enkä kadu yhtään päätöstäni!

Voin suoraan tässä kertoa teille, että en pidä yhtään bodypumpista tai spinningistä! Ja se ei haittaa mua! Mun ei periaatteessa tarvis selitellä tätä, mutta sanonpa kuitenkin, että olen molempia lajeja kokeillut pidemmät ajanjaksot ja ne ei vaan kolahda muhun. Molemmilla lajeilla saa VARMASTI tuloksia aikaan ja suosittelen kaikille kuitenkin kokeilemista pidemmän ajan. Nää vaan on lajit, jotka ei kolahda mulle (kokeilen niitä kyllä varmasti jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti). Kaikkiallahan toitotetaan aina sitä, kuinka jokaisen ihmisen kannattaa etsiä itselleen miellyttäviä lajeja, siis sellaisia mistä saa riittävästi haastetta, mutta joiden parissa viihtyy. Noh, minähän olin ihan unohtanut sen kuinka ihanaa bodyjam on... siis oikeastaan silkkaa rakkautta! Vielä hienompaa olisi, jos kaikki tunnilla kävijät olis siitä ihan yhtä fiilareissa kun minäkin... mutta luuletteko, että annan sen häiritä? Siis nää LesMillsin tanssilliset tunnit on siitä nerokkaita, että kaiken tasoiset liikkujat pärjäävät siellä, voit itse määritellä aika pitkälle sen, kuinka täysillä tehoilla teet. Ja voinette sitten varmaankin arvata meitsin tehot??? ;)

Noh, tässä olen kuitenkin siirtynyt jo salilta kotiin, eli n.10-15minuuttia treenin jälkeen... :DDDD

Ja sitten se toinen rakkaus... eli tuo minun mies! Tasan 7vuotta sitten viime yönä (hetken puolen yön jälkeen) hän hyppäsi sängystä bokserit jalassa siihen sängyn viereen ja pyysi mua vaimokseen. <3 Niin, ja miten me sitä tänään juhlistettiin... käytiin molemmat tahoillamme salilla ja bodyjamissa, sekä sitten yhdessä Prismassa ostamassa viikon ruuat... niin ja  käytiin me katsomassa ihanaista kummityttöä ja hänen perhettään. Normaali arki vaan on se paras asia tällä hetkellä. Vaikka en minä sitä kiellä etteikö joskus olisi ihana tehdä yhdessä ihan kahdestaankin jotain... siis jotain muutakin kuin käydä salilla. ;)

Me vuonna 2008

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Mites teidän sunnuntai on sujunut? Tai mitäs suunnitelmia teillä on alkavaan uuteen viikkoon? Mulla onkin luvassa hieman erilainen viikko ensi viikolla... kerron siitä teille enemmän vaikka huomenna. :)

Lauantai aamuna...

Heräilin tänään seitsemän pintaan ja päräyttelin itseni siitä samoilla lämpösillä salille! Mies ja nuorempi sälli jäi kotiin lököilemään ja vanhin säpiskä nukkui vielä ihan sikeästi kun vedin kotioven kiinni. Puol kasilta olin siis jo skrabailemassa auton laseja ja sitä teinkin sitten hetken aikaa, eli salille saavuin vasta hieman ennen kasia. Hyvien huomenten toivottelu kahdelle muulle salilla olleelle ja 10 minuutin crossailu alkulämpöseksi ja sitten tositoimiin! Tänään oli vuorossa yläkroppa ja eilisen päivän mietittyäni päätin ottaa sen avustetun leuanvedon mukaan ohjelmaan, joten voinette arvata mikä oli tän päivän suurin haaste!

Uusi viha-rakkauussuhde on syntynyt!

Juu, no onnetonta räpellystähän se oli... kolme sarjaa väänsin ja toistokertoja 10, 7 ja 8... painoa lastasin pakkaan 64kg. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että jos painaisin alle 15kiloa niin jaksaisin vetää leukoja!!! :DDD Noh, mutta kyllä se tästä, tämän vuoden loppuun mennessä kyllä yks leuanveto menee takuulla, tai ainakin siihen tähdätään! Treeni sujui kaikin osin mukavasti ja samoilla painoilla mentiin kun viimeksikin käsitreenissä, toki nyt siis lisänä tuo "leuanveto". Treenin jälkeen oli PAKKO ottaa muutama kuva pukkarin vessassa ja niistä YKSI onnistu sillai et kehtaa laittaa teille... kyllä siellä käsivarressa ja olkapäässä alkaa jotain löytymään, pelkän läskin lisäksi... hitaasti, mutta varmasti edetään siis!

Vessakuvailua!

Salilta kotiin ja suihkuun... suihkun jälkeen kello näytti seuraavan kuvan osoittamaa aikaa... notta aika tehokas aamu näin minun mittapuullani, ainakin sellaiseksi lauantaiaamuksi millon periaatteessa ei olisi mihinkään kiire!

Aamu valkeni meillä niin äärettömän kauniina, että päätettiin koko perheen voimin lähteä pulkkamäkeen... 50minuuttia jaksoin ravata mäkeä ylös ja laskea alas muksujen kanssa. Varmasti kauemminkin olisi mennyt, mutta kylmä viima sai vanhimman pojan posket taas turpoamaan, joten päätettiin siinä kohtaa lähteä mummille aka. minun äidille kahville. Mutta se minkä tää laihtuminen ja kunnon kohoaminen on tuonut on se, että jaksaa paremmin ihan kaikessa! Muistan kun parisen talvea sitten jaksoin just ja just muutaman kerran mennä mäen ylös ja sen jälkeen luovutin koko homman jätkille... Eipä tarvi tän äiskän enää vaan seisoskella mäen alla ja odotella kylmissään kun muut saavat tarpeekseen vaan voin rymytä siellä niiden mukana! Just nää on niitä hetkiä, minkä takia tätä koko hommaa teen!!!

Miä ja mun "kohta" 6vee

"Moi, moi, kaikille!"

No ja oli meillä yks tällänen isi-kommandokin mukana. <3

Mukavaa lauantaita kaikille! Onko tän viikon treenit jo tehty vai vieläkö on jotain tekemättä? Itsehän varasin huomiseksi BodyJamin, pitkästä aikaa menen ketkuttamaan ja hetkuttamaan... josko ottaiskin tavaksi pitää joka sunnuntai pienet partyt, noin niinkun korvaamaan muiden lauantaiset baarilattialla hetkunnat ? ;)

Keskivartalo kuuletko kutsun???

Olen nyt tehnyt kahteen otteeseen tuon kolmijakoisen ohjelman jalka/peppupäivän sekä keskivartalotreenin. Vielä lauantaina menen vetäsemään sen ylävartalotreenin ja odottelen sitä jo ihan intona. Olen kovasti sitä mieltä, että jos NYT just saisin pojat jonnekin hoitoon lähtisin heti vetäsemään sen treenin, mutta joskushan se pitää nämä äidinkin velvollisuudet hoitaa... ;)))

Mutta siis se eilinen keskivartalo. Onko se sitten hyvä treeni jos tänään vielä vatsat "sykkii" ja selkää "jomottelee"??? Noh, juu taitaa se olla! Mutta eipä näille mun keskivartalon lihaksille paljon tarvi treeniä näyttää kun ne huutaa jo tuskissaan! Kuitenkin eilinen yhden jalan hyvää huomenta + maastaveto & kulmasoutu + selän ojennus penkissä -kombo oli sen verta kovaa settiä mun alaselälle, että tänään tuntuu. Olen hyvin tietoinen siitä, että alaselkä on mulla aikasen huonossa kunnossa ja totaalisen jumissa ja siksi sitä haluaisinkin nyt vahvistaa toden teolla. Lisäksi vatsan puolelle jalkojen nosto + linkkarit sivuille + kylkitaivutukset kahvakuulalla tuntuu tehoavan... yläselälle ylätalja ja Mave-kulmasoutu tuntuu olevan ihan liian vähäinen treeni, joten siihen voisi ottaa jonkun hyvän ja mojovasti tuntuvan liikkeen lisäksi, ideoita??? Ehkä mun täytyy testata sitä leuanvetoa avustetusti! ;)  Ja eilen mietin, että muutamat staattiset pidot olis myös hyvä lisä tuohon treeniin. Muuten tämä kombo kuitenkin toimii mulla hyvin. On aika huikea fiilis nyt kun vihdoin ja viimein olen uskaltanut tarttua tähän mun todelliseen ongelma-alueeseen ja oikeasti haastan itseäni siinä ja huomaan jopa pystyväni johonkin. Aikasemminhan hieman pelkäsin tehdä näitä liikkeitä just siksi, että ajattelin etten kuitenkaan pysty! Mutta nyt kokeiltuani huomasinkin pystyväni, ainakin johonkin, joten pelko näitä lihasryhmiä kohtaa katosi. Hieno, hieno fiilis!

Never say never (We<3It)

Ensi viikolla on vielä luvassa pääsääntöisesti salitreeniä, tanssitunnit alkaa vasta viikolla 3 ja samalla viikolla siis pärähtää käyntiin Hypoxit. Ensi viikolla menen rentoutumaan mun vakikampaajan tuoliin ja otetaan multa nämä pidennykset pois... itken vähän verta tän asian takia! Mutta päädyin siihen tulokseen, että tulen jatkossa treenaamaan niin paljon, että joudun pesemään hiukset keskimäärin joka päivä... ei siis tee tuollaselle "kuolleelle" hiukselle kovinkaan hyvää. Ja toki se helpottaa elämää myös siksi, että pystyn käymään salilla suihkussa ilman, että mun tarvitsee varata hirveästi aikaa hiusten hoitamiseen ja kuivatteluun. Katsotaan sitten kuinka kauan maltan olla ilman tätä ihanaa reuhkaa! :D

Aamut on ollut tällä viikolla todella vaikeita, en meinaa saada itseäni millään sängystä ylös... mutta sitten kun saan niin olen paljon pirteämpi kuin taas muutamaan viikkoon. On toki tehnyt hyvää hieman lököillä pikkujätkien kanssa meidän sängyssä ja pitää heitä kainalossa. Ensi viikolla on kuitenkin aika ryhdistäytyä myös tämän heräämisen osilta ja saada sellainen normaali rytmi päälle... eli enää ei lököillä sängyssä yli kahdeksaan. :) Toki asiaa helpottaa alkavat kerhot sekä minun ensi viikon yksi työpäivä leipuri-opena... JEI! Ihan tosi hienoa päästä hieman edes töihin... toki vielä hienompaa olisi löytää jostain kokopäiväinen työ, eikä vain tälläisiä keikkoja, mutta parempi tämäkin kun ei mitään! :D

Mitäs teillä on suunitelmissa viikonlopuksi tai ensi viikoksi?

Torstain toivotuimmat!

Eilinen treeni oli vähän puurtamista! Mulla oli siis jalka/peppupäivä ja jotenkin ei vaan irronnut! Paitsi hiki... mutta johan sekin on hyvä juttu! Toki treenin jälkeen olo oli taas hyvä ja olinkin tyytyväinen  tekemiseeni, koska olo oli tosiaan koko treenin ajan vähän sellainen "noh, joo..." Tänään tuntee jaloissa kuitenkin tehneensä jotain, on sellainen ihanan "voimaton" tunne vaikkei varsinaisesti mihinkään koske.

Kuva otettu jo tiistaina saunan jälkeen, mutta kuvastaa hyvin mun eilistä olotilaa salin jälkeen!

Salin jälkeen kotiin lasten kanssa ja isäntä lähti vielä käymään kaupassa, ostamaan meille (mulle) jauhelihaa, kanaa ja kasviksia... Toi hän mulle Iltalehden Ilona-liitteenkin, kun soitin perään ja pyysin häntä sen tuomaan. Lehdessä kun komeili Too big to be me-blogin Anna. Eilinen olikin joku kerätään motivaatiota oikein roppakaupalla päivä... sillä ensin ammensin sitä tuosta lehden tekstistä ja sitten vielä yhdestä tv-ohjelmasta, jota varmasti jokunen muukin eilen katsoi, nimittäin Jutta ja puolen vuoden superdieetit. Aika mukavan oloinen ohjelma ja tunnistin joitakin tekijöitä kyseisen päähenkilön vaikeuksista... Todella hienoa kuinka ihmiset kuitenkin pääsevät yli niistä omista ajattelumalleista ja pääsevät tuollaisiin huikeisiin saavutuksiin! Tämän ohjelman jälkeen TAAS jälleen kerran sanoin miehelle, että olisipa ihana olla jollakin tapaa töissä tälläisten asioiden kanssa... olisi ihana oikeasti tehdä töitä tälläisen oman intohimon parissa ja kertoa muillekin sitä että vaikkei kaikki aina olekkaan niin helppoa niin se on kuitenkin mahdollista.

Iltapalaksi mies teki meille ihanaa, ihanaa rahkasörsseliä... Annetaan kuvien puhua puolestaan:

Hedelmät blenderiin ja rahka sekaan...

Paksua ihanaa "töhnää", vähän kun jätskiä!

Kauraleseitä, manteleita, cashew-pähkinöitä ja pellavansiemeniä...

Ja aamupalaksi tänään tein puuroa (ei taida yllättää ketään???)... laitoin sekaan vauvanruokaa. Muistin yhtenä päivänä kuinka hyvää tuo ruusunmarja-vadelmasose on joskus ainakin ollut... ja olihan se edelleenkin, joten täytynee muistaa tämä seuraavallakin kerralla kun kauppaan on tarvis mennä. ;) Tälläsella aamupalalla kyllä jaksaa lounaaseen asti.

HERKKUA!

Olen tässä nyt jo pari päivää yrittänyt muistaa sen veden juonnin. Tai itseasiassa veden juominen ei ole minulle mikään ongelma, mutta olen litkinyt sitä nyt jopa hieman "liikaa", että kroppa poistaisi ylimääräseet nesteet itsestään. Ja tuntuu, että olen ainakin osittain onnistunut. Tänään vaaka näytti enää 1,8kg enemmän kuin ennen joulua, eli vajaassa viikossa paino on tullut n.2,2kiloa alaspäin! Ai kuka oli turvoksissa? Olokin on siis alkanut normalisoitumaan ja energiatasot alkaa olemaan pikkuhiljaa ihan omillaan ilman sokeria. Ja jos ihan totta puhutaan niin sokerittomuus ei ole ollut nyt ongelmana yhtään, enemmänkin tuo suolainen hyvä ruoka! Mutta kyllä tästäkin himoilusta päästään eroon!

Kuva Googlesta

Tänään luvassa jauhelihaa ja kasviksia sekä keskivartalotreeni... heh, noh ehkä vähän jotain muutakin! Mutta ei siis mitään ihmeellistä, eikä sen tähdellisempää. Tähän loppuun vielä pieni loppukevennys-kuva! Älkää siis ihmetelkö miksi multa joskus puuttuu e, u tai d-kirjain tai niitä tulee tuplana! 

Meidän 2,5vee on päässyt vähän läppäriin käsiks... ;DDD

Mukavaa torstaita teille sinne. Ja tervetuloa mukaan muutamat uudet lukijat! :)

Vatsa täynnä hyvää!

Oikeanlaista ruokaa! Maailman helpoin juttu laittaa itselleen, tähän jokainen kotiäiti ja isä ja teini ja isoäiti ja mummi ja kummi kyllä pystyy! Tää on mun "herkkupelastus", silloin kun en jaksa laittaa "kunnon" ruokaa itselleni... pojat ei tätä syö avokadon takia, mutta onneksi heille oli jotakin muuta. Tästä saa paljon hyviä rasvoja sekä proteiinia. Tää olis oivallinen ruoka treenin jälkeen, mutta tänään tämä annos ja pala ruisleipää takaa mulle voimat ja jaksavuuden salitreeniä varten.

Avokadoa, herkkusieniä, tomaattia, raejuustoa ja tonnikalaa. Sekoita kaikki keskenään ja lisää päälle lime-pippuria! Omnomnom! Tiedän, että olen julkaissut tämän oloisen ohjeen aiemminkin, mut ehkä kertaus ei ketään haittaa. ;)

Ps. Haluaisittekos lisää näitä ruokaan liittyviä postauksia? Ja jos, niin minkälaisia?

Pps. Katsastakaapas myös tänään aamulla julkaistu postaus tuosta alempaa, siellä taas hieman "painavampaa" asiaa.

Positiivista ajattelua haetaan!

Olen melkoisen positiivinen ihminen pohjimmiltani... MUTTA ihan liian usein ajattelen erinäiset asiat pessimistisesti. Ihan varmasti vain siksi, että pessimisti ei pety ja jos ei ole toivonut tai ajatellut jotain asiaa positiivisesti niin ei tipu niin korkealta. Tiedän suojelevani tällä itseäni, sitä ettei pettymys tuntuisi niin kipeältä. Jos en toivo tai haaveile paremmasta, en voi pettyä kauhean pahasti tai lopputulema voi olla ihan jopa positiivineen. Huomaan olevani hieman salaa pessimisti... siis sillälailla kotona. En minä sitä muille ihmisille halua näyttää, sillä se voisi antaa vääränlaisen kuvan minusta ja siitä mitä haluan "jakaa" ihmisille. Ja osittain varmasti myös siksi, että en ole aina ollut tälläinen, enkä tunne oloani kotoisaksi näiden ajatusten parissa.

Eilen oli herkuttoman ajanjakson toinen päivä ja mitä me tehtiin miehen kanssa? Syötiin kebabia!!! Tää on tietysti vähän kaksijakoinen juttu, että onko se periaatteessa herkku vai "vaan" ruokaa, mutta siltikään ei oltu ylpeitä itsestämme! Kun hetken aikaa molemmat manailimme "kylläpäs olen täynnä!" "olipas taas järkevää" "jaksettiinhan me JOPA päivä ilman herkkuja" jne. Niin minä tokaisin "pitäisköhän lopettaa tää tällänen ajattelu ja miettiä vaikka, että olipas hyvää ja tulinpas täyteen..." Johon mies jatkoi "joo ja miettiä vaan, että nyt tätä ei sitten tarvitse vähään aikaan syödäkkään, mutta täytyy kyllä myöntää, että tosiaan hyvää oli!" Se oli aivan kuin salamanisku taivaalta! Sitten jatkettiin juttelua ylipäänsä siitä, että asiat pitäisi nähdä positiivisemmin. Myönsin hänelle (ja nyt teillekin), että olen  viime aikoina lipsunut taas siihen samaan ikävään ajattelutapaan, jossa ruoskin itseäni kaikesta mitä teen väärin (eli siis kaiken) ja näen itseni TAAS vain huonona ihmisenä joka tekee vääriä valintoja.

Myönsin, että liian usein ajattelen, etten ole kelpo mihinkään... en osaa mitään... enkä pysty mihinkään! Tämä liittyy ihan jokapäiväiseen elämään yhtä lailla kuin esimerkiksi treenaamiseen. Mies puolestaan kertoi mitä tästä kaikesta ajattelee... hän kun ei pysty käsittämään sitä, miten voin edelleen kaiken tämän kuljetun matkan (etenkin tämän elämäntaparemontin) jälkeenkin ajatella etten muka pystyisi johonkin. Hän ei ymmärrä sitä, miten en edelleenkään uskalla olla ylpeä itsestäni ja niistä asioista joita olen saavuttanut. Hän ei ymmärrä sitä, miksi annan muiden ihmisten sanojen ja tekemisten vaikuttaa niin paljon omaan tekemiseeni ja etenkin ajatteluun. Ennen kaikkea hän ei ymmärrä sitä, miksen näe itseäni sinä minä hän minut näkee - hienona ihmisenä, mahtavana äitinä, esimerkkinä muille, rakkaana ja tärkeänä persoonana, urheilullisena nuorena naisena. Niin miksi en? Ja voin ihan suoraan myöntää teille, että siksi että pelkään! Pelkään, että musta tulee itsekäs ja nokkava... pelkään, että kadotan ympäriltäni ne vähäisimmätkin tärkeät ihmiset koska olen itsekäs... pelkään, että menetän kaiken mulle tärkeän koska ajattelen itseäni! Pelkään olla jotain sellaista mitä en ole koskaan ollut... pelkään ajatella itseäni! Pelkään sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaikka tiedän etten voikaan miellyttää kaikkia.

Mietin itsekin tätä asiaa kovasti... miksi jaksan ja haluan kannustaa ja työntää muita eteenpäin erilaisissa asioissa? Miksi kannustan muita ottamaan uusia askelia ja haasteeita vastaan? Mikä tekee minusta itsestäni niin erilaisen etten anna itselleni mahdollisuutta tai kannustusta tälläisissä asioissa? Miten olen itse muka niin erilainen etten ansaitsisi kaikkea sitä mihin monet muutkin pystyvät? Päätin siis alkaa etsiä sitä positiivista ajattelua ihan kaikkeen tässä elämässä. Ei se helppoa ole ja varmasti vielä monesti löydän itseni ajattelemasta negatiivisia ajatuksia itsestäni, mutta nyt ainakin toivottavasti tiedostan nämä heikkouteni helpommin ja osaan tarttua niihin heti. (kaikki kuvat we<3it)

1.1.2013

Onpas taas hassua kirjoittaa uuden vuoden lukua ennenkuin siihen tottuu!

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä... käytiin kuudelta katsomassa ilotulituksia. Siitä ystäväpariskunta tuli meille ja paukuteltiin heidän muutamat raketit tuossa rannassa ja sitten istuttiin meillä ja herkuteltiin tortilloilla. Itse yritin pitäytyä terveellisissä vaihtoehdoissa ja tortilla saikin sisäänsä paljon kasviksia, hieman kermaviiliä sekä paistettua ja itse maustettua kanaa, NAM! Kymmenen aikaa mies heitti tämän pariskunnan seuuraavaan kohteeseen ja lähti itse kuskaamaan vanhempiensa luota vieraita kotiin. Mies ehti kotiin viisi minuuttia ennen vuoden vaihtumista... lapset olivat siinä kohtaa nukkuneet jo useamman tunnin ja minäkin köllöttelin sohvalla pienessä horroksessa. Sänkyyn kömmimme noin 5minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen ja uni tuli silmään kyllä samantien.

Tänään aamulla sitten herättiin pirteinä tähän päivään ja tehtiin jo muutamia suunnitelmia tulevaa vuotta varten. Nämä on vähän sellaisia uuden vuoden lupauksia, joita pyritään toteuttamaan koko vuoden läpi. Listaan päätyi mm. Tealle töitä sekä lasten kanssa yhä enemmän tekeminen ja kokeminen. Aika tuollaisia perus-juttuja, mitä me haluttaisiin tehdä ja missä voi varmasti aina parantaa. Tähän "elämäntaparemonttiin" liittyen listalle pääsi edelleen liiknnan lisääminen ja säännöllisyys sekä ruokailujen parantaminen. Erityiseen syyniin ruokailujen osalta pääsee nuo viikonloput, mitkä tuntuvat meillä tökkivän enemmän tai vähemmän. 

Minä asetin itselleni tavoitteen, että painon tulisi tippua alle 70kiloon ja lihaksia tulisi kerryttää paljon lisää. Lisäksi tosiaan lupasin lisätä liikuntaa roimasti. HeiaHeia näytti vuonna 2012 tältä:

Kävelyjen kilometrit ei näytä oikein, sillä en läheskään aina ota matkaa ylös ja koko alkuvuosi mentiin ihan vaan omien tuntemusten perusteella eikä siinä matkoja mittailtu. Tämä määrä näyttää mun omaan silmäänkin aika vähäiseltä, vaikkakin se on tasan 100 treeniä enemmän kuin vuonna 2011, eli edistystäkin on. Tämän tulevan vuoden aikana olisi kuitenkin tavoitteena saavuttaa se 300raja.

Loppujen lopuksi lupaukset tulevalle vuodelle voisi niputtaa yhteen lauseeseen: jatka samaa rataa kuin tähänkin asti, niin hyvä siitä tulee!

We<3It