Tiistai

Musta on aina kiva lukea muiden blogien tarinoita, siitä miten heidän päivänsä kuluvat... tulee jotenkin konkreettisemmin esille se, mitä muiden elämässä tapahtuu, vaikkakin vain yhden päivän aikana. Eilen sitten päätin kantaa kameraa koko päivän mukana! Tiistai vain sattui todella huonoksi valinnaksi, sillä silloin ei ole minnekkään menoja päivällä ja eilen vielä kaiken lisäksi oli sellanen myrskynvaara koko päivän (ei ihan kuitenkaan, onneksi), että sisällä tuli oltua. Kaikista asioista, kuten leikeistä tai pyykeistä ei kyllä kuvia tullut otettua, mutta yllättävän paljon kuvamateriaalia kameralle kuitenkin kertyi ja tässä teille siitä osa:

Aamupala: 

Minä ja pojat, puuroa, mehua, kahvia.

Mun annos

Kynttilät palamaan ja lapsille video pyörimään siksi aikaa, että äiti saa kämpän kuntoon. Pedit, keittiö, pyykit ja yleisilme kondikseen:

Itsekin ehdin hetkeksi sohvalle käsitöiden pariin, kunnes piti olla jo leikkimässä:

Sukkaa pukkaa, kerrankin itselle!

Lounasta pöytään:

Puolivalmisteita, juu, tiedän mielipiteenne!

Lapset leikkimään taas ja itse illan tanssitunnin suunnitelman läpi tarkistus:

Ihan ite oon piirrelly... ;)

Näistä ei ota kyllä välillä selvää kukaan!

Sen jälkeen vaan leikittiin, köllöteltiin, laiteltiin pyykkejä kuivumaan, hoidettiin tiskari kuntoon ja taidettiin me ehtiä askartelemaankin. Sitten isi tuli kotiin ja suunnattiin LadyLinelle, minne vein kynttiläsomisteen näytille pöydälle, hoidin siis työasioita ja markkinoin itseäni. Käytiin myös kaupassa pikaisesti.

Vuoden vahvin mies <3

Tuuli on vienyt kohta kaikki lehdet

Ja taas tärkeimmän pariin, eli pötyä pöytään:

Jauhelihakastiketta

Jonka jälkeen äijät päätti, et olis kiva köllötellä hetki:

Mutta eihän siitä nyt mitään tulee vaan ihan akrobatiaksihan se meni:

Hei, me lennetään!

Tälleekin voi katsoa pikkukakkosta...

"JEEEEEEEEEEE!"

Sitten olikin jo mun aika lähteä pitämään nykytanssituntia ja tulla kotiin yhdeksän aikaan, jolloin on jo ihan pimeetä!

Tanssiasua päälle

Koulun pukkari, mun ala-aste!

Tälläsellä huristelen ympäri kyliä

Kotona odotti vielä suihku, iltapala ja hetken hengähdys ennen unia:

Suihkuverho, rakkautta ensisilmäyksellä

Illan tärkeimmät tuotteet, vain hiusharja puuttuu...

Nuku hyvin-teetä ja rahka-jugurtti-hässäkkä

Tyytyväisenä ja väsyneenä

Pakotin vielä miehen ottamaan musta kuvan kun "nukun"... yhen kuvan kohdalla hän tokasi: "ei kukaan usko, et sie nukut jos sulla on koko ajan silmät auki!" Noh, eli simmut kiinni siis:

ZZZzzzZzZzZz...

1 viikko takana - 10 edessä

Sokerittomuus on ja pitää... Mitä on ollut nyt havaittavissa? 

Ihan ensimmäiseksi, vatsa on tykännyt tästä ajanjaksosta, jo viikossa on siis kadonnut se turvotus ja sellainen ilmapallo-vatsassa olo. En tiedä vaikuttaako tähän enemmän vaaleiden viljojen välttely vai sokerittomuus, mutta joka tapauksessa nämä ainakin yhdessä tehoaa. Pastaa ja riisiä syön edelleen tummana versiona ja perunaakin syön ihan mielelläni, joten karppauksesta ei voida mun kohdalla todellakaan puhua... aamupuurosta ja ruisleivästä puhumattakaan. Mulla on nykyään aika erilaiset herkut kun jokunen vuosi sitten... ;)

Googlesta

No, morkkiksia ei tietenkään ole ollut, kun makeaa ei ole tullut popsittua. Tunnesyöminen puolestaan vaatii varmasti vielä piiiiiiiitkän ajan hävitäkseen pois mun tavoista. Iho-ongelmien seuranta jatkuu, nekin kun ottaa yleensä ainakin hieman enemmän aikaa. Vaikka eihän mulla kyllä loppujen lopuksi edes pahoja ongelmia ole, mutta jonkin selityksen tahtoisin kuitenkin saada näppyläiselle otsalleni. Paino putosi ihan mukavasti, sen voinette lukea viime perjantain postauksesta. Ruokailut on edelleen säännölliset, jotenkin kuitenkin tällä kuluneella viikolla olen tunnistanut nälän erityisen hyvin (tai sit mulla vaan on ollut joku tankkaus-jakso...buahhah). 

Ja sitten se makean maistaminen... Viikossa tapahtuu kyllä kovasti tällä saralla. Tänä aamuna ihmettelin miten makeilta maistui kromi- ja vatsahappobakteeri-tabletit. Ja sitten äsken söin poikien kanssa iltapalaksi hedelmäsalaattia ja ihan oikein hämmästyin kuinka makealta hedelmät maistui, vaikka olen niitä pitkin viikkoakin syönyt! Samaan aikaan raikkailta ja herkullisilta, just sitä mitä halusinkin siis. 

We<3it

Edistystä on siis tapahtunut, vaikka aiemminkaan en ole paljoa syönyt makeita. Ilmeisesti kuitenkin "riittävän" paljon huomatakseni selkeän eron jo viikossa. Tästähän se motivaatio vain kasvaa ja odotankin todella mielenkiinnolla mitä tulevat viikot vielä tuovat tullessaan. Väsymys ei tosin ole vieläkään väistynyt vaikka kovasti asian eteen olen tehnyt töitä. Ehkä tää alkaa olemaan jo enemmän sellaista mielellistä väsymystä kuin todellista unenpuutetta... kaikenlaista tässä ehtii kuitenkin jo miettiä kovimmissa univajeissa. Jotain piristävää ja herättävää tähän syksyyn taitaisi tarvita, että kaikkoaisi tää kaihoisa olotila.

No kaihoisuus katoaa kyllä ihan kohta, muutamien viikkojen päästä viimeistään, tähän luotan ihan todella... Koska siis täällä tunnustautuu yksi joulu-fanaatikko... juu, ja tasan 10viikon päästä tänään on jouluaatto! Kovasti anteeksi niille, jotka eivät joulusta niin välitä, ainakaan ihan vielä tässä lokakuussa. Mulle joulu on kuitenkin mielentila, jotain sellaista mitä tunnen sydämessäni. Olen AINA tykännyt joulusta, mutta omien lasten myötä tää tunne on vaan kasvanut. Ei se, kuinka paljon lahjoja tai kuinka yltäkylläistä kaikki on... vaan koko juttu: aamupuuro, läheiset, perhe, hautuumaat kynttilämerineen, läsnäolo, joulurauha ja se koko sanoma. Jos jotain saan toivoa niin vuodesta toiseen pehmoisia sukkia, hyvää kirjaa, lämmintä teetä ja vihreitä kuulia. Siksi siis odotan jo marraskuuta.

We<3it

Hei, muistatteko sen tunteen?

Siis sen ihanan euforian, kun kesken treenin tai jumpan tulee hyvä biisi ja teillä on NIIN hyvä olo, että kyyneleet nousee silmiin? Mulle kävi tänään niin, pitkästä aikaa ja se tuntui ihanalta. Kävin salilla, tein 10minuutin lämppärit kuntopyörällä ja sitten tein 30minuutin vatsa-selkä-kylki-treenin. Siitä pinkasin sitten zumbaan, missä tää tapahtu. Olo oli kaikkensa antanut (tai sillä hetkellä tosin antava) ja kaikki hormonit varmaan puski päälle kerralla, etenkin ne hyvän mielen tuojat. 

Kuva We<3It

Noh, mutta miksi tollanen core-päivä tähän väliin? Olen huomannut itsessäni ihan hirvittävän tyhmän piirteen. Olen aika periksiantamaton itseäni kohtaan ja etenkin treenatessa... vedän kädet ja jalat aina loppuun ja siihen pisteeseen missä ei enää yhtään toistoa yksinkertaisesti synny. Mutta toisin on selän ja vatsojen kanssa... Juu, niitä tehdessä ajattelen jo etukäteen, että enhän mie näitä kuitenkaan jaksa montaa tehdä... ja toi ajatteluhan ei sitten yhtään auta siihen, että niitä tosissaan jaksaisin tehdäkkään. Käsissä tää sama pätee punnerruksiin, niitä en pysty tehdä niin niitä en sitten pysty tehdä ja PISTE. Nyt kun kuitenkin tiedostan tän mielenheikkouden itsessäni niin tahdon muuttaa sitä. Siksi siis tämä keskivartaloon painottunut treeni tänään... Vedin omasta mielestäni ihan kunnolla, mutta jos huomenna ei tunnu missään niin tiedän vetää seuraavalla kerralla sitten tuplasti paremmin. Ja olishan noi ylimääräset kahvat ja röllyskät saatava tuolta katoamaan. Tämän tyylinen treeni olisi siis tarkoitus ottaa joka viikkoiseksi tavaksi.

Kuva we<3it

Ja mitä sokerittomuuteen tulee... uunissa on pähkinä-suklaa-kakku! Ei tosin mulle vaan huomisille vieraille (oli vaan pakko säikäyttää teidät ja tarkistaa kuka edes lukee tänne asti) ja annoin isännän ottaa maistiaiset ja kaikki... eli jos kakku on pahaa, syyttäkööt miestäni! ;) Pointti tässä on siis se, että hyvin menee ja itsekuri pitää! Ja tänään on kuitenkin lauantai! Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, vaikka nyt vasta onkin ensimmäinen viikko... mutta siis mielitekoja makeaa kohtaan ei ole edes ollut! Siitä siis pisteet mulle, tai ehkä mun ajattelulle paremminkin.

Loppuun vielä isoäitini pihalta kerätyt "kesän" viimeiset kaunokaiset. Hyvää lauantai illan jatkoa teille.

WAU!

Hurja stressi puskee päälle noista uusista töistä, toivottavasti vain alku olis hankalaa ja sitten helpottais. Mieliala heittelee ihan hurjasti suunnattomasta innostuksesta pohjattomaan epätoivoon... Kaikki mahdolliset tunneskaalat on käyty läpi, mutta toivon, että tästä tulisi jotain hyvää. Onko töiden aloitus oikeasti aina näin vaikeaa? 

Tänään on kuitenkin viides sokeriton päivä ja varsinaista muutosta ei olossa vielä havaitse. Varmaankin ihan siitä syystä, että olen normaalisti aiemminkin ollut nämä viikot ilman ylimääräsiä syömisiä. Tällä viikolla on ollut kaksi koetinkiveä, ensin kahvilassa, missä söin lopulta lohi-ruisleivän ja sitten vielä isoäitini luona, missä pystyin kieltäytymään mummin ihanasta omenapiirakasta. Isoäitikin onneksi ymmärsi ja tyytyi mun "ei, kiitos" vastaukseen. Hyvin on siis mennyt, mutta viikonloputhan ne on mulle aina ollutkin ne vaikeimmat, joten sitä odotellessa.

Kuva Googlesta

Mies antoi mun nukkua viime yönä mukavat 10tuntia ja se kyllä helpotti oloa kummasti. Muutaman tälläisen kun vielä onnistuis saamaan niin ehkä tää univelka helpottais ja olokin paranisi. Olen ilmeisesti ollut ihan pallo hukassa pari viimeistä päivää, koska mies sanoi jo illalla, että nyt nukut. Hän meinasi vähentää tätä mun univelkaa sekä stressiä ja onnistui kyllä ihan hyvin. Uni on melkosen tärkeä asia, jonka tärkeyden oikeastaan muistaa kunnolla vasta kun sitä ei saa. Seuraava kuva on ihan lähinnä itselle muistutukseksi siitä, miltä ihminen näyttää TODELLA väsyneenä... ja tolta mie näytän joka päivä!

Saunanraikkaana ja pikkusen kalpeena sekä väsyneenä

Sitten siihin WAU-asiaan! Tänäänhän on siis taas perjantai ja punnituspäivä. En todellakaan odotellut MINKÄÄNLAISIA tuloksia, mutta toisin kävi! Olenhan viime viikolla ollut turvoksissa (ja paino ollut enemmän kuin edellisellä viikolla) kun puntarilla olen käynyt ja siitä syystä paino oli nyt tippunut 2,2kg viikossa. Eli suuri osa turvotusta ja nestettä, sen on kyllä huomannut olossakin. Mutta on siinä silti oikeastikin jotain tapahtunut, sillä paino oli tänään 800g matalammalla, kuin koskaan tämän projektin aikana. Sanoin miehellekin ennen puntarille hyppäämistä, että ei taida se tämän kuun tavoita -1,3kg täyttyä, mutta nythän siihen on matkaa enää 500g! Ja aikaa on vielä 2viikkoa saavutella tuota tavoitetta! Eli nyt KOKONAISPUDOTUS 20,8kg! Se on kyllä semmonen juttu etten oikeasti tiedä koska viimeksi olisin painanut näin vähän! Edes neljän vuoden takaisissa häissämme en ole ollut näin "kevyt". Olen kyllä aika iloinen tästä asiasta ja kummasti tälläset tulokset piristää omaakin mieltä ja motivoi. En minä ehkä sittenkään tee kaikkea ihan väärin tässä elämässä. :)

Kuva heilahtanut, vähän kun kuvattavakin! Mutta sillähän näkyy kohta vyötärö!

Jotain uutta ja ihan erilaista

Kuva lainattu täältä

Olen harkinnut jo pitkään jotain työtä, mitä voisi tehdä oman perheen lomassa, edelleenkin kotona ollen. Tänään sitten kävin "kouluttautumassa" PartyLiten konsultiksi. Esittelyjä alan pitämään HETI! Joten jos olet läheltä Kotkaa ja kiinnostuit asiasta, niin ota yhteyttä minuun ja sovitaan esittelyaika vaikka sinun kotonasi. Itse olen niin innoissani tästä hommasta, että en osaa sitä sanoiksi pukea, nyt pitää vaan päästä alkuun. Tässä tälläinen pieni "mainos" teille siitä, missä minä vietän tästä lähtien aikaani, sen treenailun lisäksi.

Ota yhteyttä mieluiten sähköpostilla: TeaLi@netti.fi

Aapapaa ja maisemia

Meidän rakas 2vee opettelee puhumista ja aapapaa hän pyytää heti aamulla. Eli aamupalaa on saatava. Tänä aamuna äitin aamupala kuitenkin näytti aika jäätävältä mönjältä, mutta oli sitäkin ravitsevampaa ja oikeasti hyvää. Vinkin tähän hommaan sain Hanki lihasta, polta rasvaa-kirjasta, mikä on muuten teille vielä tarkemmin esittelemättä. Lautasella siis oli 4-viljan puuroa, omenasosetta (sitä Bonnea), pellavansiemeniä ja raejuustoa. Olen jo pidempään miettinyt, että millä saisin aamupalaani lisää proteiineja ja tuollahan ne tulee kivasti. Ei maailman herkullisimman näköinen mixi kylläkään, mutta toimi mun lautasella.

Ihana, aamuhämärässä otettu kuva, kiva salama ja kaikkea.

Sitten lähdettiin viemään isompi vellos kerhoon ja itse pienemmän kanssa ulkoilemaan. Otin ton uuden pokkarin ihan tarkotuksella mukaan testattavaksi ja samalla nappailin kuvia meidän kotikulmilta, jotka myöskin ovat mun lenkki"kulmia", ei pöllömpiä maisemia siinä kävellessä tule katseltua. Oli oikeastaan aika kiva pysähtyä ja ihailla sitä maisemaa, jonka näkee joka päivä, mutta mitä harvemmin tulee varsinaisesti katsottua.

Ja mikä parasta, ei satanut. Tänään on siis ulkoiltu ja toisaalta mikäs siinä ulkoillessa kun on näinkin ihanaa ulkoiluseuraa:

Hän on nimeltään "Paha Äijä", näin minulle on kerrottu.

Eroon sokerista

Tänään se minun 11viikon sokerittomuus sitten alkoi... Näin n.5tunnin hereillä olon jälkeeen ei ongelmia! ;) Noh, en kyllä usko, että niitä ihan heti tuleekaan, koska olen kuitenkin jo tähänkin asti rajoittanut sokerin syöntiäni jonkin verran. Varmasti kuitenkin tulee, mutta ehkä vasta viikonloppuna, kun normaalisti olisi karkkipäivä. Mutta eilen kuitenkin listasin niitä muutamia tekijöitä, mitä lähden tällä sokerittomuudella tavoittelemaan:
- energiaa ja jaksamista sisältäpäin
- eroon sokerikoukusta
- vatsaongelmat kuriin
- tunnesyöminen kuriin
- tutkailu, johtuuko pienet iho-ongelmat sokerista
- painon pudottamiseen "vauhtia" jättämällä turhat energianlähteet pois
- makeansyömisen aiheuttamista morkkiksista eroon pääsy -> henkistä hyvinvointia
- normaali ruokailu kuntoon

We <3 it

Tuossa siis muutamia asioita, jotka tuli mieleen juuri ennen nukkumaan käyntiä. Jos sinä olet ollut tai olet parhaillaan ilman sokeria, minkälaisia kokemuksia sinulla on? Mihin tämä vaikutti ja mihin ei?

We <3 it