Hei, muistatteko sen tunteen?

Siis sen ihanan euforian, kun kesken treenin tai jumpan tulee hyvä biisi ja teillä on NIIN hyvä olo, että kyyneleet nousee silmiin? Mulle kävi tänään niin, pitkästä aikaa ja se tuntui ihanalta. Kävin salilla, tein 10minuutin lämppärit kuntopyörällä ja sitten tein 30minuutin vatsa-selkä-kylki-treenin. Siitä pinkasin sitten zumbaan, missä tää tapahtu. Olo oli kaikkensa antanut (tai sillä hetkellä tosin antava) ja kaikki hormonit varmaan puski päälle kerralla, etenkin ne hyvän mielen tuojat. 

Kuva We<3It

Noh, mutta miksi tollanen core-päivä tähän väliin? Olen huomannut itsessäni ihan hirvittävän tyhmän piirteen. Olen aika periksiantamaton itseäni kohtaan ja etenkin treenatessa... vedän kädet ja jalat aina loppuun ja siihen pisteeseen missä ei enää yhtään toistoa yksinkertaisesti synny. Mutta toisin on selän ja vatsojen kanssa... Juu, niitä tehdessä ajattelen jo etukäteen, että enhän mie näitä kuitenkaan jaksa montaa tehdä... ja toi ajatteluhan ei sitten yhtään auta siihen, että niitä tosissaan jaksaisin tehdäkkään. Käsissä tää sama pätee punnerruksiin, niitä en pysty tehdä niin niitä en sitten pysty tehdä ja PISTE. Nyt kun kuitenkin tiedostan tän mielenheikkouden itsessäni niin tahdon muuttaa sitä. Siksi siis tämä keskivartaloon painottunut treeni tänään... Vedin omasta mielestäni ihan kunnolla, mutta jos huomenna ei tunnu missään niin tiedän vetää seuraavalla kerralla sitten tuplasti paremmin. Ja olishan noi ylimääräset kahvat ja röllyskät saatava tuolta katoamaan. Tämän tyylinen treeni olisi siis tarkoitus ottaa joka viikkoiseksi tavaksi.

Kuva we<3it

Ja mitä sokerittomuuteen tulee... uunissa on pähkinä-suklaa-kakku! Ei tosin mulle vaan huomisille vieraille (oli vaan pakko säikäyttää teidät ja tarkistaa kuka edes lukee tänne asti) ja annoin isännän ottaa maistiaiset ja kaikki... eli jos kakku on pahaa, syyttäkööt miestäni! ;) Pointti tässä on siis se, että hyvin menee ja itsekuri pitää! Ja tänään on kuitenkin lauantai! Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, vaikka nyt vasta onkin ensimmäinen viikko... mutta siis mielitekoja makeaa kohtaan ei ole edes ollut! Siitä siis pisteet mulle, tai ehkä mun ajattelulle paremminkin.

Loppuun vielä isoäitini pihalta kerätyt "kesän" viimeiset kaunokaiset. Hyvää lauantai illan jatkoa teille.