maanantai 15. lokakuuta 2012

1 viikko takana - 10 edessä

Sokerittomuus on ja pitää... Mitä on ollut nyt havaittavissa? 

Ihan ensimmäiseksi, vatsa on tykännyt tästä ajanjaksosta, jo viikossa on siis kadonnut se turvotus ja sellainen ilmapallo-vatsassa olo. En tiedä vaikuttaako tähän enemmän vaaleiden viljojen välttely vai sokerittomuus, mutta joka tapauksessa nämä ainakin yhdessä tehoaa. Pastaa ja riisiä syön edelleen tummana versiona ja perunaakin syön ihan mielelläni, joten karppauksesta ei voida mun kohdalla todellakaan puhua... aamupuurosta ja ruisleivästä puhumattakaan. Mulla on nykyään aika erilaiset herkut kun jokunen vuosi sitten... ;)

Googlesta


No, morkkiksia ei tietenkään ole ollut, kun makeaa ei ole tullut popsittua. Tunnesyöminen puolestaan vaatii varmasti vielä piiiiiiiitkän ajan hävitäkseen pois mun tavoista. Iho-ongelmien seuranta jatkuu, nekin kun ottaa yleensä ainakin hieman enemmän aikaa. Vaikka eihän mulla kyllä loppujen lopuksi edes pahoja ongelmia ole, mutta jonkin selityksen tahtoisin kuitenkin saada näppyläiselle otsalleni. Paino putosi ihan mukavasti, sen voinette lukea viime perjantain postauksesta. Ruokailut on edelleen säännölliset, jotenkin kuitenkin tällä kuluneella viikolla olen tunnistanut nälän erityisen hyvin (tai sit mulla vaan on ollut joku tankkaus-jakso...buahhah). 

Ja sitten se makean maistaminen... Viikossa tapahtuu kyllä kovasti tällä saralla. Tänä aamuna ihmettelin miten makeilta maistui kromi- ja vatsahappobakteeri-tabletit. Ja sitten äsken söin poikien kanssa iltapalaksi hedelmäsalaattia ja ihan oikein hämmästyin kuinka makealta hedelmät maistui, vaikka olen niitä pitkin viikkoakin syönyt! Samaan aikaan raikkailta ja herkullisilta, just sitä mitä halusinkin siis. 

-lkj-031we_202960956_large
We<3it


Edistystä on siis tapahtunut, vaikka aiemminkaan en ole paljoa syönyt makeita. Ilmeisesti kuitenkin "riittävän" paljon huomatakseni selkeän eron jo viikossa. Tästähän se motivaatio vain kasvaa ja odotankin todella mielenkiinnolla mitä tulevat viikot vielä tuovat tullessaan. Väsymys ei tosin ole vieläkään väistynyt vaikka kovasti asian eteen olen tehnyt töitä. Ehkä tää alkaa olemaan jo enemmän sellaista mielellistä väsymystä kuin todellista unenpuutetta... kaikenlaista tässä ehtii kuitenkin jo miettiä kovimmissa univajeissa. Jotain piristävää ja herättävää tähän syksyyn taitaisi tarvita, että kaikkoaisi tää kaihoisa olotila.

No kaihoisuus katoaa kyllä ihan kohta, muutamien viikkojen päästä viimeistään, tähän luotan ihan todella... Koska siis täällä tunnustautuu yksi joulu-fanaatikko... juu, ja tasan 10viikon päästä tänään on jouluaatto! Kovasti anteeksi niille, jotka eivät joulusta niin välitä, ainakaan ihan vielä tässä lokakuussa. Mulle joulu on kuitenkin mielentila, jotain sellaista mitä tunnen sydämessäni. Olen AINA tykännyt joulusta, mutta omien lasten myötä tää tunne on vaan kasvanut. Ei se, kuinka paljon lahjoja tai kuinka yltäkylläistä kaikki on... vaan koko juttu: aamupuuro, läheiset, perhe, hautuumaat kynttilämerineen, läsnäolo, joulurauha ja se koko sanoma. Jos jotain saan toivoa niin vuodesta toiseen pehmoisia sukkia, hyvää kirjaa, lämmintä teetä ja vihreitä kuulia. Siksi siis odotan jo marraskuuta.

194499277626540530_2z29cvbo_c_large
We<3it

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti