WAU!

Hurja stressi puskee päälle noista uusista töistä, toivottavasti vain alku olis hankalaa ja sitten helpottais. Mieliala heittelee ihan hurjasti suunnattomasta innostuksesta pohjattomaan epätoivoon... Kaikki mahdolliset tunneskaalat on käyty läpi, mutta toivon, että tästä tulisi jotain hyvää. Onko töiden aloitus oikeasti aina näin vaikeaa? 

Tänään on kuitenkin viides sokeriton päivä ja varsinaista muutosta ei olossa vielä havaitse. Varmaankin ihan siitä syystä, että olen normaalisti aiemminkin ollut nämä viikot ilman ylimääräsiä syömisiä. Tällä viikolla on ollut kaksi koetinkiveä, ensin kahvilassa, missä söin lopulta lohi-ruisleivän ja sitten vielä isoäitini luona, missä pystyin kieltäytymään mummin ihanasta omenapiirakasta. Isoäitikin onneksi ymmärsi ja tyytyi mun "ei, kiitos" vastaukseen. Hyvin on siis mennyt, mutta viikonloputhan ne on mulle aina ollutkin ne vaikeimmat, joten sitä odotellessa.

Kuva Googlesta

Mies antoi mun nukkua viime yönä mukavat 10tuntia ja se kyllä helpotti oloa kummasti. Muutaman tälläisen kun vielä onnistuis saamaan niin ehkä tää univelka helpottais ja olokin paranisi. Olen ilmeisesti ollut ihan pallo hukassa pari viimeistä päivää, koska mies sanoi jo illalla, että nyt nukut. Hän meinasi vähentää tätä mun univelkaa sekä stressiä ja onnistui kyllä ihan hyvin. Uni on melkosen tärkeä asia, jonka tärkeyden oikeastaan muistaa kunnolla vasta kun sitä ei saa. Seuraava kuva on ihan lähinnä itselle muistutukseksi siitä, miltä ihminen näyttää TODELLA väsyneenä... ja tolta mie näytän joka päivä!

Saunanraikkaana ja pikkusen kalpeena sekä väsyneenä

Sitten siihin WAU-asiaan! Tänäänhän on siis taas perjantai ja punnituspäivä. En todellakaan odotellut MINKÄÄNLAISIA tuloksia, mutta toisin kävi! Olenhan viime viikolla ollut turvoksissa (ja paino ollut enemmän kuin edellisellä viikolla) kun puntarilla olen käynyt ja siitä syystä paino oli nyt tippunut 2,2kg viikossa. Eli suuri osa turvotusta ja nestettä, sen on kyllä huomannut olossakin. Mutta on siinä silti oikeastikin jotain tapahtunut, sillä paino oli tänään 800g matalammalla, kuin koskaan tämän projektin aikana. Sanoin miehellekin ennen puntarille hyppäämistä, että ei taida se tämän kuun tavoita -1,3kg täyttyä, mutta nythän siihen on matkaa enää 500g! Ja aikaa on vielä 2viikkoa saavutella tuota tavoitetta! Eli nyt KOKONAISPUDOTUS 20,8kg! Se on kyllä semmonen juttu etten oikeasti tiedä koska viimeksi olisin painanut näin vähän! Edes neljän vuoden takaisissa häissämme en ole ollut näin "kevyt". Olen kyllä aika iloinen tästä asiasta ja kummasti tälläset tulokset piristää omaakin mieltä ja motivoi. En minä ehkä sittenkään tee kaikkea ihan väärin tässä elämässä. :)

Kuva heilahtanut, vähän kun kuvattavakin! Mutta sillähän näkyy kohta vyötärö!