Katso peiliin ja anna anteeksi!

Kokeileppa yhtä juttua: Mene seisomaan peilin eteen, mielellään alasti tai ainakin hyvin vähissä vaatteissa, ja kerro mitä näet peilistä. Kerro rehellisesti ne asiat mihin et ole tyytyväinen...
Ja kerro sitten rehellisesti ne mistä pidät, mitkä miellyttää silmää ja mitkä näyttää hyvältä.
Ole rehellinen itsellesi!

Monen meistä on paljon helpompi kritisoida itseään, löytää omasta kehosta ne huonommat puolet. Joskus voi tuntua ettei omasta kehosta löydy mitään hyvää ja näin ei mun mielestä saisi olla! Meissä jokaisessa on jotain hyvää! Usein paljonkin, mutta muut seikat peittävät sen. Itse kunkin on paljon helpompi sanoa mistä ei itsessään pidä ja tuntuu kuin joutuisi keksimällä keksimään hyviä puolia.

Miksi on näin?
Eihän me huomata parhaan ystävämmekään vikoja, vaan hänen parhaat puolensa. Miksi siis osaamme nimetä itsestämme heti ne huonommat puolet, emmekä anna arvoa niille hyville ominaisuuksille?

ITSEKRITIIKKI.

Siinä se! Itseään kohtaan on aivan äärettömän helppo olla kriittinen. Kestämme ystäviemmekin viat paljon paremmin, kuin omamme.

Tiedän tämän kaiken omasta kokemuksesta. Edelleenkin katson itseäni hyvin kriittisellä silmällä. Olen aina ollut tarkka itsestäni ja olen edelleen. Haluaisin olla huoleton ja esimerkiksi pukea kaapista just ne vaatteet mitkä käteen osuu, mutta se ei mene mun kohdalla niin. Tiedättehän: "tuossa on makkara, tuolta tursuaa, ja nää allit!!!" 
Ja toisaalta hyvä näin! Haluan kiinnittää huomiota siihen miltä näytän ulkona ja muiden silmien alla. Se tietynlainen tarkkuus ja ulkoinen siisteys luo mulle varmemman olon ja paremman itsetunnon.

Ongelmaksi tämä asia muodostuu siinä kohtaa kun alkaa vihaamaan itsessään kaikkea. Sulkee silmät omalta kuvaltaan ja kuvittelee muidenkin haluavan tehdä niin.

Yritä nähdä metsä puilta!

 Kuten olen jo monesti sanonut: meissä kaikissa on jotain hyvää! Ne piirteet täytyy vain osata kaivaa esiin ja opetella olemaan ylpeä niistä! Jokaiselta meistä löytyy arpia tai merkkejä eletystä elämästä ja tietyistä saavutuksista. Ei ne tee meistä huonompia tai parempia ihmisiä.

Minä arvotin itseni pitkään kilojeni mukaan. Tunsin huonoutta siitä, että olin lihava. Toki olen nykyään jonkin verran pienempi, mutta olen matkani myötä oppinut myös sen ettei minun paino tai makkarat vatsalla määritä mua ihmisenä. Mun ihmisyys tulee jostain aivan muusta - siitä mitä teen, miten kohtelen muita ja etenkin siitä mitä itse itsestäni ajattelen!

Olen oppinut kunnioittamaan kehoani, arvostamaan sitä! Olen ymmärtänyt sen kuinka hienoihin asioihin mun kroppa pystyy, jos annan sille aikaa ja sen vaatimaa arvostusta.

Ennen kaikkea olen oppinut  katsomaan itseäni peilistä, paljon lempeämmin ja paljon anteeksiantavammin.

Nyt, mene uudelleen sinne peilin eteen ja aloita heti kehostasi nauttiminen ja sen kunnioittaminen.

Tee se juuri niin hitain askelin kun sinun täytyy, tärkeintä kuitenkin on se, että aloitat matkasi nyt, etkä vasta sitten kun sen matkan aloittaminen on paljon, paljon vaikeampaa!

Hyvää fiilistä hakemassa!

Oi tuota valoa mikä tuolla ulkona on! Saan äärettömän paljon voimaa siitä, että päivät pitenee ja valon määrä kasvaa. Tää on varmasti meille monelle suomalaiselle tuttu kuvio aina näin keväisin. Tänä keväänä oon jotenkin kaksijakoisen pirteä. Kuten jo edellisessä postauksessa puhuinkin niin samanlainen olotila jatkuu... innostus ja tekemisen meininki versus suossa eteneminen ja väsymys. 

On mahtavaa kun itsellä on tietynlainen draivi päällä ja sen voimin jaksan päivät... iltaisin kaadun sänkyyn väsyneenä ja nukun... aamulla olo on utuisen pirteä ja valon voimin jaksan nousta pääsääntöisesti viimeistään seitsemältä. Töissä pitää kiirettä ja päivät vain vilisevät menemään. Olen taas monen monena päivänä todennut kuinka paljon työstäni pidän ja päivät kuluvat kuin siivillä kun ei ehdi turhia miettimään tai peukaloita pyörittelemään. Ja hyvä näin, säpinä sopii mulle!

Viime perjantaina aamu alkoi 7.40 näissä merkeissä:

Viikko sitten torstaina pidin ravintoluennon ja smoothie-illan, tää oli omastakin mielestäni huippuilta! Toivottavasti paikalla olleetkin saivat ahaa-elämyksiä... ja kommenteista sekä jutustelusta päätellen taisivat he saada! ;) Joskus duuni ei edes tunnu duunilta, kun siitä nauttii itsekin!

Minttuisen vihersmoothien ohje:
2 kuorittua päärynää
1/2 kurkku kuorittuna
babypinaattia 50-70g
Sitruunavichyä
n.1dl tuoretta minttua

Kaikki ainekset minttua lukuunottamatta blenderiin ja sekaisin... Loppuvaiheessa lisää sekaan minttu. Nauti! On namia ja herkkua ja hyväksi keholle ja mielelle! ;)




Viime viikolla sain myös omasta laiskuudestani tarpeekseni ja laitoin rakkaalle ystävälleni viestiä, että tarvisin potkua persuksille! Niinpä hän lähti ilman sen kummempia kokeilemaan Huuman salia ja "raahaamaan" mua tunneille jne. Samalla hän saa katsauksen siitä mitä mun käyttämällä salilla tapahtuu. ;) Onni on kyllä ystävä, joka oikeasti pikkusen potkii eteenpäin silloin kun oma motivaatio on kiireen ja kaiken muun vuoksi hieman kateissa. Ja myönnän, tämä potku oli TODELLAKIN se mitä tämä mun pää tarvitsi!

Täs myä eilen! <3

Kaiken tän hässäkän keskellä odotan kuitenkin sitä, että kello lyö huomenna illalla tietyn verran ja pääsen vapaalle... neljän päivän vapaat kuulostaa enemmän kuin hyvältä! Luvassa ulkona syömistä rakkaan mieheni kanssa (koska mulla on synttärit lauantaina), kotoilua, ikkunoiden pesua, pääsiäisen viettoa, treeniä, unta, löhöilyä, ulkoilmaa, pihakirppistä.... Paljon kaikkea, MUTTA kaikki tehdään just niin kun itsestä hyvältä tuntuu! 

Mukavaa loppuviikkoa murut!

Hetkiä jolloin kaikki ei mene kuten Strömsössä!

Valo lisääntyy, päivät pitenee.. ilma lämpenee hitaasti, mutta varmasti... hiukset lyhenee ja joka keväinen vaalennusoperaatio on taas aloitettu... kaikki antaa lupausta keväästä ja kesästä...

Pää surisee asioita, kovin tärkeitä ja isoja juttuja... ajatukset liitelee ja elämä kannattelee... uusia asioita tulee ja joistakin vanhoista luovutaan...

Oma jaksaminen on ristiriitaista... puhisen intoa ja silti olen hieman epävarma... Valo piristää ja kevään kolkuttelu tuulettaa mieltä... siltikin en saa sellaista draivia päälle kuin haluaisin... Kaipaisin vaihtelua ja uusia juttuja... itseni ylittämistä ja uusien kokemusten keräämistä..

Olen puhdistellut ruokavaliota... ja myönnän etten ole siinä täysin onnistunut...
Olen pyrkinyt liikkumaan... ja myönnän myös sen kohdalla epäonnistuneeni osittain...
Olen pyrkinyt nukkumaan... ja myönnän, että tässä jos missä olen mennyt ihan honkiin...

Tässä ollaan juuri niiden haasteiden edessä, jolloin kovin moni meistä heittää hanskat tiskiin! Kaikilla meillä on hankalia päiviä ja hankalia viikkoja. Niiden ylitse täytyy vain mennä ja laskea huonoista ajoista irti. Juuri näinä hetkinä täytyy kaivaa esiin mielen sopukoista ne asiat miksi koko elämäntaparemonttiin on ryhdytty. Näinä hetkinä täytyy muistuttaa itseään siitä miten huono olo on jos palaa vanhaan... ja miten paljon parempi on nyt.

Ja jos tälläisen hetken koittaessa ei keksi mitään niin kannattaa soittaa kaverille ja pyytää tätä raahaamaan mukaan joko sinne salille tai tuonne ulos lenkille. :)

Herkkua on siinä monenlaista!

Tänään aamu alkoi poikkeuksellisesti niin etten keittänytkään puuroa vaan pyöräytin herkku-smoothien! Täytyy kyllä myöntää, että vaikka RAKASTAN puuroa niin jotenkin tuon vatsan oireilun jäljiltä puuro on hieman tökkinyt... olen sitä kuitenkin syönyt, mutta tänään ajattelin, että kun kaapista löytyy aineet herkkuun niin tehdään sitten sellaista!

Pyöräytin blenderissä:
2 avokadoa
2dl mangon makuista Bonnea
1prk ananasta (voi kun olisi ollut tuoretta!)
2dl appelsiinimehua
pari rkl kookosöljyä

Pahoittelen kuvan laatua!

Paras palaute mun mielestä on se, että kun lapsethan myös juo meillä näitä juomia ja tämän ihanuuden jälkeen he pyytelivät kovastikin LISÄÄ! Meidän muksut syö kyllä todella hyvin ja KAIKKEA (paitsi isompi parsakaalia!), mutta avokado on ollut heille hieman outo maku... EIPÄ OLE ENÄÄ! Tästä smoothiesta he pitivät paljon ja siinä sivussa he saivat avokadosta hyviä rasvoja! Äiti on onnellinen ja täytyy myöntää, että tää toimii myös omissa makuhermoissa tosi hyvin!

Ja sitten tähän loppuun vinkki Kotkalaisille ja etenkin Huuman jäsenille:
Pidän 10.4. ravintoluennon ja siihen perään kokeillaan yhdessä muutamia smoothie-ohjeita! Kannattaa ilmoittautua ja tulla mukaan! :D
P.S. Tää EI ole aprillipilaa, vaikka kaikki muu tänään tuntuukin olevan! ;)

Vatsojen viikot!

I´m back!

Johan tässä tuli pidettyä parin viikon blogitauko ihan huomaamatta! Arki vaan on vienyt... ja vatsatauti! 

Pari viikkoa sitten tiistaina tulin illalla töistä kotiin ja ihmettelin huonoa oloa... lämpöä oli siinä kohtaa 38.3 ja sitä seuranneesta yöstä ette sen kummempia haluakkaan tietää. Keskiviikon sitten makasin sängyssä ja mietin etten ikinä selviä siitä olotilasta! Torstaina olin jo sen verran järjissäni, että ehdin ajattelemaan erinäisiä asioita... päädyin miettimään kulunutta talvea! Olen sairastellut sen aikana enemmän kuin monena sitä edeltävänä vuotena yhteensä! Toki lapset aloittivat eskarin ja tarhan syksyllä, eli meillä on kotona kiertänyt ja pyörinyt täysin erilaisia pöpöjä kuin tähän astisina vuosina, mutta ei se voi kaikkea tätä sairastelua selittää. Siinä sängyssä maatessani mietin etten jaksa enää yhtäkään sairastelua. 

Viime viikolla lapset sairasteli vatsapöpöt pois alta ja nyt se on heidänkin osalta toivottavasti ohi! 

Tätä sairastelua vastaan on nyt tartuttu järein asein ja meillä on lisäilty maitohappobakteerien määrää sekä alettu jälleen ottamaan AloeVeraa! Oon niin KYLLÄSTYNYT siihen, että koko ajan jotain paikkaa kolottaa, että nyt vaan päätin, että meille ei enää sairaudet tule!

Ja koska uskon siihen, että meidän kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee pitkälti siitä kuinka meidän vatsa ja suolisto voi niin siksi tartuin ensimmäiseksi tähän "epäkohtaan". Nyt meidän perheen vatsat laitetaan voimaan hyvin, jotta olot ja elo parantuu!

Toki tähän kokonaisuuteen liittyy myös ruokavalion puhdistelu ja parantelu, ja ensisijaisesti siitä lähdetäänkin liikkeelle. Hyvänä lisänä tulevat sitten nämä muut lisätuotteet. Jostain se on aloitettava, jotta tämä perhe voisi paremmin ja vastustuskyky kohenisi! 

Onneksi myös pitkä pimeän ajan jälkeen saamme nauttia auringon energiasta ja pitenevistä päivistä, jo ne saa hymyn huulille ja elämän näyttämään PALJON valoisammalta!

14.3.

Tämä päivä on se päivä jolloin musta tuli äiti... siitä on aikaa tänään tasan seitsemän vuotta!

Kello näyttäis olevan tässä 18.20... tasan 7vuotta sitten!

Lapset kasvaa ja kehittyy... tänä seitsemänä vuotena myös minä olen kasvanut ihmisenä aivan mielettömän paljon! Tottakai äitiys kasvattaa ja kehittää, mutta itseni kohdalla on tapahtunut paljon tuon hetken jälkeen. Olen pienentynyt, saanut elämäni ja terveyteni takaisin ja kasvanut sekä kehittynyt oman ajatteluni saralla aivan äärettömän paljon.

Sovituskopissa...

Tuosta ajasta on seitsemän vuotta, mutta kasvu ajattelussani on aivan valtava. Se kuinka positiivisesti näen elämän tällä hetkellä on jotain erityisen huikeaa verrattuna tuohon tuon hetkiseen olotilaani. Toki olen AINA ollut onnellinen lapsista, mutta tuolloin en osannut arvostaa itseäni. NYT tiedän, että kun minä voin hyvin ja jaksan arjessa voivat kaikki läheisimmät ihmiseni myös paremmin. Kun minä jaksan touhuta lasten kanssa (ja muutenkin) niin olen paljo parmpi ihminen ja etenkin parempi ÄITI!

Paljon onnea äidin rakas VAOV!

Tälläisiä aatteita tähän perjantaiaamuun... Huomenna äiti ja isi laittaakin ykköset päälle ja lähtevät juhlimaan aikuisten oikeasti ihanassa seurassa! :D Sitä on odotettu! ;) Ja ihana Milka pelastaa tämän äiskän meikin ja hiusten osalta... Hyvä ilta siis luvassa! ;)

Tykkään siitä mitä teen!

Tiedättekö sen olotilan, pitkän työpäivän jälkeen? Kun olet väsynyt ja tiedostat sen, että jotkut päivät on parempia kuin toiset? Kun olet ollut töissä fyysisesti läsnä sen lähes 12 tuntia, josta käyttänyt noin puoli tuntia johonkin muuhun kun töiden tekoon? Sen tietynlaisen väsymyksen, mikä tulee tuon mittaisista päivistä?

Mulla on nyt just se tunne! Olo on väsynyt... vietin työpaikalla tosiaan lähes 12 tuntia, joista 30minuuttia kului omaan Hypoxi-kuuriini. Tänään olen syönytkin töitä tehdessä. Monen monta asiaa on mennyt eteenpäin. Ravintoluentoja on tullut sovittua. Asiakkaille on tullut soiteltua. Kalenteri täyttyy mukavasti. Tänään olen ollut myös kolmella ryhmäliikuntatunnilla ohjaamassa, tämähän ei mun viralliseen toimenkuvaan kuulu, mutta pidän siitä aivan hirmuisesti ja tanssituntejahan on aikoinaan tullut ohjattua jokunen kymmen(sata). Ja mitä enemmän tulen sinuiksi tuntien pidon kanssa taas, sen mukavammalta se tuntuu. Olen myös tavannut ravintovalmennettavia. Ja tehnyt töitä vastaanotossa. Asiat rullaavat ihanasti ja tykkään siitä säpinästä mitä tälläiset kiirepäivät saavat aikaan.

Tiedättekö sen tunteen omasta työstänne, että JUST TÄTÄ mie olen isona halunnutkin tehdä? Sen ajatuksen pitkän ja kiireisen päivän päätteeksi, kun ajattelee väsynyt hymy kasvoilla, että "olipahan mahtava päivä"? Jos ette, niin suosittelen etsimään sellaista työtä. Siellä töissä kuitenkin vietetään melkoisen paljon tunteja päivästä ja luulen, että moni meistä haluaisi pitää työstään. Ja luulen, että työstään pitäminen on yksi syy jokaisen omaan hyvinvointiin. Kun työ ottaa, mutta myös antaa paljon...

Täältä voitte lukea mitä minä ravintovalmentajana teen. Ja hei, jos on jotain asiaa ravinnosta mikä painaa mieltä, niin mulle voi soitella tai laittaa sähköpostia. Sitä vartenhan minä tätä teen, että voin tarjota muille jotain! :)