maanantai 19. toukokuuta 2014

Luopumalla jostain saa tilalle jotain parempaa.

Olen tehnyt suuren työn itseni kanssa. Tiedän saavuttaneeni omalla päättäväisyydelläni paljon ja edistyneeni niin ulkonäöllisesti kuin mielellisestikin. Arvostan jokaista tekemääni päätöstä ja tiedän kuinka jokainen hikipisara ja vuodatettu kyynel on tuonut mua lähemmäksi sitä mitä haluan olla.

Vuodesta 2007 on tultu NIIN pitkä matka

Tiedän menettäneeni paljon. Tiedän vaihtaneeni monesti jotain pois saadakseni tilalle jotain mikä saisi mut itseni voimaan paremmin. Jokainen jumppa ja salilla vietetty minuutti, jokainen kauppaan tai kahvilaan jätetty herkku ovat kaikki olleet askelia kohti hyvää oloa ja parempaa minää. Jokainen sekunti poissa kotoa, mun poikien luota on kasvattanut mun jaksamista silloin kun olen läsnä.

Olen tehnyt tietoisia valintoja, jotka luovat mulle parempaa hyvinvointia ja jaksamista. Joidenkin mielestä olen vaihtanut liikaa tai muuttunut liian paljon tavoitellessani sitä erityistä omaa oloa. Olen antanut itsestäni kaiken tavoitellessani parempaa minää, sitä ihmistä jolla on hyvä olla ja joka nauttii hetkistä ja elämästä.

Kuva viime juhannukselta Tiuskasta.

Olen ollut jo useamman päivän murheissani, kun jotenkin on tullut vasten kasvoja se tosiasia kuinka monesta asiasta olen luopunut ja kuinka monta asiaa olen menettänyt. Olen kyyneleet silmissä miettinyt miten olen ajanut itseni tälläiseen tilanteesen.

Ja siltikin, en vaihtaisi mitään pois. En tunne olevani "valmis" missään suhteessa, joten vielä tulee eteen asioita mistä tulen luopumaan tai mitä tulen vaihtamaan. En kuitenkaan halua luopua enää mistään mitä olen jo saavuttanut. En loppupeleissä kaipaa mitään, minkä olen syystä tai toisesta joutunut jättämään menneisyyteen. Ja vaikka kaipaisinkin, niin joistain asioista on vain pakko luopua. 

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä mun ympärilläni tällä hetkellä on. Olen tyytyväinen kaikesta siitä mitä koen ja mihin pystyn. Olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joille merkitsen niin paljon, että he kerta toisensa jälkeen jaksavat kuunnella mun asioita... olipa ne asiat sitten juttuja jumpasta, arjesta, lapsista, suklaasta tai skumpasta.

Tänään hieman eri näköisenä kuin tuolloin 7vuotta sitten.

Olen kiitollinen ja matkalla kohti parempaa minää, ja minä olen tärkein (heti lasten jälkeen).

5 kommenttia:

  1. voisin niin allekirjoittaa ♥oot niin ♥

    VastaaPoista
  2. Upea Tea ♡ se on kumma miten sitä kuvittelee taistelevansa yksin näiden juttujen kanssa,ja sit kuitenkin kaikki jotka on muuttaneet elämäntapojaan, painiskelee ihan samojen juttujen/"ongelmien" kanssa. Vertaistuki on ♡

    VastaaPoista