Voihan vatsa!

Masu oireilee edelleen... taitaa siis olla ihan kunnolla vatsatauti, eikä mistään ruuasta/juomasta johtuvaa... vatsaa viiltelee edelleen... kaikki ruoka tulee pihalle... oksentanut en tosin vielä ole (onneksi)... 

Jää sitten fustrat väliin, keepele! Mutta nyt taitaa olla tärkeintä saada masu rauhottumaan ja oma olo hivenen paremmaksi! Punnitsin itseni aamulla ihan mielenkiinnosta ja melkein 2kiloa tää tauti on multa kadottanut. Ne tosin tulee takaisin, kun tästä toivun. Olisin toki mielummin kadottanut ne kilot ilman tätä tautia, kuin sen kanssa! Harmittaa ja olo on hyvinkin voipunut...

Googlesta kaiveltu kuva

Maanantai

Ja mulla ei pitänyt olla mitään asiaa teille... olin jo ajatellut, että postaan seuraavaksi vasta Fustrasta, mutta tässä sitä taas ollaan! ;)

Kävin äsken viemässä vanhimman pojan kerhoon ja käveltiin nuorimmaisen kanssa kotiin kun mulla välähti! Siis kannoin tuota n.14kilon mötikkää, koska eihän paikasta A - paikkaan B käveleminen ole 2veestä yhtään kivaa! Ja siinä samalla mieleen hiipi kaksi ajatusta:
 1. Eihän tämä "mötikkä" painakkaan ihan kauhean paljon. Jaksoin kantaa häntä aivan mainiosti koko edestakaisen matkan... ja siinä samassa tajusin kuinka mun voimat on oikeasti kasvaneet! Se oli aika mieletön tunne, tajusin tehneeni jotain oikeasti hyvää itselleni!
2. Toisaalta se "mötikkä" kuitenkin painoi jongin verran, mutta sitten iski taas uusi ajatus päähän! Olen kantanut tuollaisia kiloja itsessäni ja itseasiassa 8kiloa enemmänkin! Ei mikään ihme etten silloin jaksanut kunnolla ja, että vähän kaikki tuntui raskaalta! Kaikkien paljon painoa pudottaneiden pitäisi oikeasti kyllä saada ne pudotetut kilot päiväksi takaisin vaikka painojen muodossa, jotta oikeasti tajuaisi sen mitä on saavuttanut ja ymmärtäisi todellisuuden.

We<3It

Noh, ei mulla muuta... vatsa vihoittelee tänään ja epäilen, että syypäätä saa etsiä eilisestä limpparista... sokeritonta, hiilihapollista ja stevialla makeutettua! Ei siis ilmeisesti sovi mun massukalle ollenkaan, joten taas löytyi yksi aines mikä pistetään kielto-listalle! Vichyä ajattelin uskaltaa kokeilla ensi viikonloppuna saunan yhteydessä, saas nähdä kuinka sen kanssa käy vai haetaanko syyllistä niistä hiilihapoista (jotka kyllä tunnetusti turvottaa). Tän illan combatia täytyy vähän miettiä ja katsoa illemmalla miten vatsa voi! Ei sinne kuitenkaan uskalla lähteä vatsa polttelevana... :/

Four weeks - this week

Toden totta, neljä viikkoa sokeritonta aikaa takana... enää 7 edessä, jos joku niitä nyt haluaisi laskea. En tiedä onko vaikutus varsinaisesti sokerista johtuvaa vai monen asian summa, mutta neljän viikon aikana edistystä on tapahtunut. Seuraavat asiat listasin tavoiteltaviksi ennen tähän projektiin ryhtymistä:
- energiaa ja jaksamista sisältäpäin
- eroon sokerikoukusta
- vatsaongelmat kuriin
- tunnesyöminen kuriin
- tutkailu, johtuuko pienet iho-ongelmat sokerista
- painon pudottamiseen "vauhtia" jättämällä turhat energianlähteet pois
- makeansyömisen aiheuttamista morkkiksista eroon pääsy -> henkistä hyvinvointia
- normaali ruokailu kuntoon

Energiaa ja jaksamista on tullut lisää, mutta se saattaa toki johtua siitä, että olen nukkunutkin paremmin tässä hetken aikaa. Viime yönä esimerkiksi vein melkein 8tuntia unta putkeen, en muista koska näin olisi viimeksi käynyt! Sitä liittyykö unenlaadun paraneminen sokerilakosta vai mistä, ei voi olla varma. Sokerikoukusta olen aivan selvästi pääsemässä eroon... edelleenkin tulee hetkiä jolloin haluaisin maistaa sen pullan tai palan kakkua, mutta himot on paljon helpompi selättää ja jatkaa matkaa ilman makeaa. Samalla morkkikset on toki kadonneet... ruokailuissa on silti edelleenkin paljon parannettavaa, joten sokerimorkkisten kadottua voisi keskittyä sitten niihin muihin "morkkiksiin". Tunnesyömistä harrastan edelleen toisinaan, mutta siihenkin asiaan olen alkanut tietoisesti kiinnittämään huomiota. Olen jo siinä pisteessä, että tälläisen hetken koittaessa tunnistan sen ja pyrin tekemään fiksuja päätöksiä, joskus onnistun joskus en... pääasia kuitenkin on, että yhä harvemmin epäonnistun. 

Mun tän hetken suosikki aamupala: 4-viljanpuuroa, banaania, mustaherukoita, pellavansiemeniä ja raejuustoa! On meinaan makeaa mun suussa tuo!

Makeahan maistuu nykyään makealle! Hedelmät on makeita ja jopa kromitabletit sekä purkka on makeaa. Vatsa on voinut melkosen hyvin, toki enemmän tähän vaikuttaa varmasti syömisten kokonaiskuva, ei niinkään yksi yksittäinen aines. Ihokin on ollut paremmassa kunnossa... otsaa peittänyt pieni näppyläkerros on alkanut häviämään. Ja painokin on lähtenyt valumaan ihan mukavalla tahdilla alas. Sitä tosiaan en tiedä onko kaikki vaikutukset tulleet juuri sokerin pois jäännistä, vai ylipäänsä monesta asiasta. Sokeria en aiemminkaan ihan kamalia määriä tosiaan syönyt, mutta kaikesta päätellen liikaa kuitenkin. Olen erittäin tyytyyväinen saavutuksiini ja meinaan kyllä joulun jälkeen jatkaa tällä linjalla... ehkä hivenen höllättynä alkuun, koska haluaisin kovasti opetella sen karkkipäivän ja kohtuuden. Jos en osaa pysyä kohtuudessa, täytyy mun sitten tiukentaa taas otetta.

Edellä koko tämän viikon liikuntasuoritteet... Tiistain nykäri ja torstain street dance on niitä tunteja, jotka vedän itse normaalistikin joka viikko. Tässä viikossa erikoista oli tuo  sali ja tanssi (vedin itselleni ylimääräisen tunnin) keskiviikkona, sehän normaalisti on kuntonyrkkeily-päivä, mutta tällä viikolla näin, ensi viikolla ehkä jotenkin muuten. Yli 11tuntia liikuntaa kuitenkin viikolle tuli ja kaksi vapaapäivääkin sinne mahtuu, ihan hyvä näin! Tänään kodin lämpö ja kutimet vetivät niin kovasti puoleensa, että tästä sunnuntaista tulikin lököily-päivä, sallittakoon se mulle tänään. Huomenna jatkuu ja kokeilussa olisi uuden salin bodycombat, ensimmäinen ryhmäliikuntatunti kyseisellä salilla... jännityksellä odottelen kuin mun käy! Ensi viikolla on muutenkin liikuntojen suhteen uusia juttuja, kun tiistaina on se Fustra-PT:n kanssa tehtävä tunti ja silloin samalla meinasin mennä varaamaan ajan Hypoxiin... kaikkea ihanaa ja uutta siis luvassa lähitulevaisuudessa. :)

Pyhäinpäivän iltana!

Tänään on ollut hyvä... Isommat pojat olivat Helsingissä katsomassa mm. tälläisiä kavereita:

Siinä sitä äidin rakkautta by T-Rex

Sillä välin äiti ja pikkumies hakivat mummin, aka mun äidin ja lähdettiin hivenen Anttilaan ja perinteiselle hautuumaa-kierrokselle. Nää päivän asut ei ole yhtään mun juttu, mutta tässä nyt kuitenkin teille hivenen makuja mun tyylistä eli tältä näytin tänään:

Ja taustalla mm. jauhelihakeittokattila... mikä location kuvauksille!

Siitä sitten päädyttiin vielä viemään lapsukaiset mummille ja papalle hoitoon ja itse lähdettiin miehen kanssa salille. Niin joo ja olihan sielä miehen velikin mukana. Mies jopa otti kameran mukaan ja ikuisti musta muutaman kuvan. Ihan vaan todisteeksi siitä, että ainakin uskotte mun sielä käyvän! ;) Joo nää seuraavat kuvat ei sitten todellakaan ole mitään mestariotoksia... 

Hirrrrrrvee vauhti linkkareissa...

Täs mie olisin tosi ahkerana

"Ai täh???"

Meidän henk.koht. traineri korjaili mun asentoa tossa taustalla

"Nyyyyyyyyyyyyt en usko!"

Ilme... oi voi...

Nää on vaan niin ihania!

Muutaman liikkeen painoja korjailin... Jalkaprässiin pärähti 50kg->55kg, Barbell Hip Thrustiin tankoon 15kg->20kg ja pakarapotkujen painot olin ilmeisesti muistanut ihan päin honkia, koska 20kg->32,5kg! Salilta menimme sitten anoppilaan saunomaan kunnon puusaunaan ja nyt olisin valmis sänkyyn. Taidan tosin ottaa sinne mukaan muutaman tänään kaupasta mukaan lähteneen joululehden ja fiilistellä vielä hetken ennen unta.

Ja pikkunen loppukevennys tähän vielä... kun olin oman saliohjelman tehny läpi, menin kattomaan mitä poijjaat tekee ja sitten masennuin... noista painoista... ;)

Mun raksu se siinä pumppaa menee...

Minä ja mun mieli

Olen jo pidempään miettinyt sitä kuinka noloa tämä lihavuus on, tai olen miettinyt sitä kyllä jo ehkä 5vuotta. Uusimmassa KG-lehdessäkin oli artikkeli "Nolot kilot", mikä kolahti aika osuvasti tähän päähän.

"Tunnen usein olevani paikan lihavin ihminen." "Ylipainoni aiheuttaa minulle toistuvasti epämiellyttävän olon." "Kaikki muut ovat hoikkia - taas ahdistaa." Nämä oli otteita lehden tekstistä, mutta luulen, että jokainen lause voisi olla kenen tahansa ylipainoisen ajatuksista. Minun ajatuksista ne on ainakin. Ei ole päivää etten miettisi sitä kuinka näiden kilojen kanssa JOUTUU pärjäämään tai kuinka ne vaikeuttavat elämää. Ei ole päivääkään ettenkö häpeäisi jotakin kohtaa itsessäni tai ainakin sitä mitä olen joskus ollut. Lehden artikkelissa mainittii, että häpeä ja syyllisyys estävät ihmisiä tekemästä sitä, mitä he todella haluavat. TOTTA!

Häpeä etenkin estää mua tekemästä tiettyjä juttuja. Bikineistä esimerkiksi en edes haaveile. Leffassa tai teatterissa haluan istua reunassa, jotten pursua penkistä yli naapurin puolelle ja vahingossakaan koske vierasta ihmistä. Tanssitunnilla oletan heti etten joitain juttuja pysty/ehdi tekemään, koska ympärysmittaa ja liikutettavaa massaa on huomattavasti enemmän kuin muilla. Vaatteiden osto on ikävää, koska tietyn kokoisia vaatteita en edes suostu enää sovittamaan, koska en haluaisi olla niin iso. Ulkona syöminen saa mut puistattelemaan, sillä eihän lihava voi syödä sellaista ruokaa. Uudelle liikuntatunnille lähteminen pelottaa ja kuvottaa, koska en tiedä jaksanko siellä kilojeni kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Häpeä alkaa olemaan jo osa mua, vaikka kuinka tahtoisin ajatella toisin. Ja se tekee mut välillä ihan toimintakyvyttömäksi.

Syyllisyys voikin sitten olla toinen juttu. Lehden artikkelissakin sitä kuvattiin paremmaksi asiaksi kuin häpeää, syyllisyys kun usein ajaa ihmistä tekemään tiettyjä asioita. Itse en näkisi syyllisyyttä niinkään parempana juttuna... mulle se ainakin merkitsee sitä, että parjaan itseäni kaikesta. Taaskaan en syönyt kuten pitäisi tai taaskaan en lähtenyt salille jne. Ja mun tapauksessa se ei juurikaan auta tai hetkauta mussa muuta kuin mielialaa alaspäin. Toki syyllisyyden pitäisi hetkauttaa jotain, mutta en usko, että kaiken aikainen syylisyyskään on pidemmän päälle hyväksi. Jos siis koet omista teoista ja olemisesta syylisyyttä kaiken aikaa niin jotain on varmasti vialla.

Toki tässäkin asiassa mennään kaiken aikaa eteenpäin mun ajatuksissa. Kamalinta tästä kuitenkin tekee ehkä se, että tunnen syyllisyyttä ja häpeää siitä että syyllistän ja häpeän itseäni. Nämä kaksi asiaa ovat niin vahvasti osa minua, että en aina ymmärrä itsekään miten ympärilläni olijat jaksavat mua. KG-lehden artikkelissa oli kuitenkin kaksi lausetta, jotka erityisesti pysäytti mut ja pisti ajattelemaan: "Häpeästä pääsee kenties parhaiten eroon niin, että pyrkii parantamaan elämänlaatuaan elämän kaikilla osa-alueille. Myönteiset ihmissuhteet ja harrastukset rakentavat itsetuntoa ja lisäävät hyvinvointia." Näinhän se menee, miksi sitä on niin vaikea uskoa?

Ruokaa ja tuloksia

DOMS (Delayed Onset Muscle Soreness) on vahvasti läsnä. Lihasarkuus siis näin suomalaisittain. Tämähän johtuu ihan vaan siitä, että uusin treeniohjelmani ja nyt se tuntuu kropassa. Ei mitään suuren suurta kipua, mutta sellaista mukavaa pientä kuitenkin. Tänään piti lähteä salille, mutta en ole ihan varma, koska jotenkin tuntuu, että olisi parempi antaa lihasten nyt levätä hetki. Eiliset tanssitreenitkin meni niin hyvällä flowlla, että siitäkin on lihaksisto vielä hellänä... mustelmista jälleen puhumattakaan!

Tässä mm. mun kyynärpään kiva pikkunen punerma... ;)

Huonosti nukuttu yökin on takana... mies on Mikkelissä koulutuksessa ja enhän minä osaa nukkua ilman sitä. Ja sitten kun hän on poissa niin mun sängyn valtaa kaksi pientä miestä, joista kumpikaan ei ole mikään paikallaan nukkuja, joten äippä siinä sitten yritti muutamaksi tunniksi ummistaa silmänsä... en siinä kuitenkaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla onnistunut ja nyt on silmät ihan ristissä.

Näistä kaikista päättelin heti, että puntarin tulos ei olisi tänään mikään paras mahdollinen ja se näyttikin +700g viime viikkoon... mutta ei hätää! Eilen aamulla vaaka näytti +/-0 viime viikkoon nähdän, joten tämän aamuinen on ihan vaan nesteitä ja siihenhän on tyydyttävä. Olo kun kuitenkin on tosi hyvä ja mielikin korkeella. Jotenkin tää kuluva viikko on tuonut uutta puhtia taas tähän koko treenaamiseen. Olen tällä viikolla kävellytkin hymy korvissa, kun olo on vaan ollut niin mahtava. 

Eilen illalla tanssituntien jälkeen, poikien nukkuessa tää äiti päätti hieman herkutella. Avokado on yks sellainen hedelmä mikä on rantautunut vahvasti mun ruokavalioon. Sehän sisältää toki paljon kaloreita, mutta samalla siitä saa hyviä rasvahappoja sekä antioksidanttista E-vitamiinia. Alkuperäisen idean tähän mun iltapalaan sain Elämäni kunnossa-blogista, mutta omani oli loppupeleissä jonkin verran erilainen. Omaani laitoin sen avokadon, n.100g katkarapuja, tomaatin, sitruunan mehua sekä SantaMarian Lime pepper-maustetta. Ja voin kertoa, massu oli täynnä ja keho kiitti kaikista ihanista aineista. Makunystyröitäkin tää "salaatti" hiveli ihanasti. :) Joutuu ehkä tänäänkin illalla vetämään samanmoisen setin, kun mies kateellisena kuunteli mun iltapalasuunnitelmia puhelimessa...

NAM!

Eipä mulla tässä muuta... isiä odotellaan illalla kotiin ja katsotaan nyt maltanko olla tänään sieltä salilta poissa vaiko enkö... ;)

Uusi saliohjelma

Päivittelin eilisiä treenejä varten saliohjelman uusiksi. Muutin sen nyt sitten virallisesti yksijakoiseksi, eli teen joka kerta saman ohjelman mukaan. Eilen sitten testailin tätä ohjelmaa ja siinä tehdessä muuttelin muutamia painoja ja liikkeitä sekä otin mukaan yhden "unohtuneen" liikkeen. Eli seuraavanlaisella combolla mennään jatkossa:

- Jalkaprässi 50kg 3x10-12
- Barbell Hip Thrust tanko+15kg 3x10-12
- Pakarapotku laitteessa 20kg 3x10/puoli
- MaVe + Kulmasoutu tanko+15kg 3x10-12
- Selkäliikkeet 3x10
- Linkkuveitset vinoille vatsoille, 3x10/puoli
- Viparit maaten eli rintalihakset 6kg 3x10-12
- Pystypunnerrus 6kg 3x10-12
- Hauiskäännöt 6kg 3x10-12
- Ranskikset käsipainolla 8kg, 3x10-12
- Viparit sivulle selän takaa 4kg 3x8-12
- Staattinen pito 2x1min

Aika yläkroppa painotteisella ohjelmalla siis mennään nyt jatkossa. Haluan nyt tehdä hetken tehostetusti yläkroppaa sekä pakaroita ja katsoa muutaman viikon jälkeen onko tästä mitään hyötyä. Nyt on muutenkin vähän tälläinen "kokeilullinen" hetki meneillään, koska täytyy saada tämä mun ja miehen samanaikainen treenailu kunnolla käyntiin ja elämä muutenkin aikataulutettua. Hivenen tämä kaikki vaatii myös opettelua, joten tälläsellä tällä kertaa. Viikkorytmin tulisi jatkossa näyttää seuraavalta:

MA BodyCombat 1h
TI salitreeni aamulla n.1h15min ja tanssitunnin pito illalla 1h15min
KE kuntonyrkkeily 1h 30min
TO tanssitunnin pito 1h + jazztanssitunti 1h15min + street/hiphoptunti 1h15min
PE salitreeni n.1h15min
LA kevyt kävelylenkki tai lepo
SU sh'bam/bodyjam/bodybalance fiiliksen mukaan 45min-1h

Yritin saada salitreeniin sellaisia liikkeitä joiden tekemisestä oikeasti nautin, jotta saisin tämän hyvin alkaneen innon edelleen pysymään. Myös viikkoaikatauluun keräilin sellaisia liikuntamuotoja joista tiedän pitäväni ja joiden tiedän antavani mulle tarpeeksi haastetta sekä puolestaan tarpeeksi voimaa jaksaa tämä vuoden harmain aika.

We<3It