DON´T WISH FOR IT, WORK FOR IT!

Tuossa pari postausta sitten esittelin teille mun "uuden" motivaatio-tekstin meidän keittiön ovesta. Uusi se ei tosiaan ole mun mielessä, vaan olen "noudattanut" tätä neuvoa jo jonkun aikaa, mutta nyt raapustin sen tuohon oveen tuomaan mulle lisämotivaatiota ja muistuttamaan mua joka ikinen päivä siitä, miksi näitä tiettyjä elämän valintoja teen.

Tuo lause merkitsee minulle aika paljon. Noinkin pienet sanat saavat mut muistamaan etten olisi päässyt näin pitkälle elämäntaparemontissani ellen olisi oikeasti tehnyt jotain asian eteen. Nuo sanat muistuttavat mua niistä hetkistä noin kolme vuotta sitten kun voin oikeasti huonosti ja päätin lopettaa itselleni valehtelun. Se oli se hetki kun lakkasin keksimästä tekosyitä ja tartuin oikeasti härkää sarvista. Siinä kohtaa kun tajusin, että jotain on PAKKO TEHDÄ syntyi motivaatiota ja alkoi tapahtua muutosta sekä edistystä. Siinä kohtaa kun tosiaan myönsin pettäväni ainoastaan itseäni keksimällä tekosyitä alkoi syntyä myös tuloksia. Kun tajusin, että minun on aivan turha etsiä syitä mistään muualta kuin itsestäni tai ettei kukaan muu ole syönyt minua siihen kuntoon alkoi tapahtua. Kun lopetin ajattelemasta ettei minusta ole mihinkään tai etten pysty siihen tai tuohon pystyin alkaa toteuttamaan itseäni.

Onhan se tavallaan aika ilkeästi sanottu, mutta muutos lähtee vain ja ainoastaan sisältäpäin. Toki ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa ihmisen päätökseen, mutta pysyvän päätöksestä tekee ihminen itse. Tämä ei välttämättä ole aivan helppoa. Itseään on todella helppo huijata ja itselleen on helppo selitellä asioita. Itseään kohtaan on myös aivan liian helppo olla kriittinen! Kuinka moni meistä ajattelee liiankin usein, että tuon jos tosta muuttaisin tai jos olisin pari kiloa hoikempi tai jos ei minulla olisi sitä selluliittiä! Niin mitä jos? Samalla hetkellä unohdetaan ne hyvät ominaisuudet ja keskitytään ainoastaan siihen mikä on "huonoa". Ja monesti muut ihmiset eivät näitä edes huomaa, ne asiat ovat meidän pään sisällä ja hyvinkin henkilökohtaisia. Jos nämä asiat kuitenkin häiritsevät liikaa, eivät ne katoa toivomalla vaan oikasti tekemällä ja joskus siihen vaaditaan jopa vähän verta, hikeä ja kyyneleitä!

Eilen neuvoin vanhinta lastani sanoen: "Ei kannata luovuttaa, muutos ei aina ole pahaksi." Tämän kun sitä oppisi itsekin ja tajuaisi jo etukäteen niin hyvin ettei tarvitsisi vuosien päästä ihmetellä, että miksen sitä heti tajunnut?