Sarjassamme Hypoxi, osa 1.

Tänään se sitten alkoi... Aamupuuron syötyäni pääsin mittailtavaksi ja sitten vedettiin sukelluspuku päälle.... Puolisen tuntia pötköttelyä ja toinen puoli tuntia polkemista kapselissa. On se vaan hämmentävää ja jännää! Hypoxi 1/12 on siis takana ja olo on mitä raukein ja oikeasti kevyt. Ensimmäisessä osiossa kun vaan pötkötellään sängyllä ja annetaan alipaineen tehdä työnsä. Se tunne on aika huisi... siis ihan kun sut vedettäis vakuumipakkaukseen! Ilmat pois puvun sisältä siis. Tänään sanoinkin, että siinä sitä jotenkin tuntee itsensä niin hoikaksi, kun kaikki ympäriltä "katoaa". Siinä makaillessa oikeasti hahmottaa oman vartalonsa ääriviivat ja ne voi oikeasti tuntea... ja ne tuntuu pieniltä ja kapeilta! Ehkä se puku valehtelee... ;)

Sitten kun siinä pötkötellään niin seuraavaksi vasten kroppaa alkaa ilmestyä ilmakuplia... Siis se tunne on jotenkin sanoinkuvaamaton... Siinä sitä vaan makoillaan ja tunnetaan itsensä pieneksi vakuumissa ja sit puvun sisälle ilmestyy palleroita mitkä poksahtelee vasten sun vartaloa. Tai noh, siltä se tuntuu... Siinä kyllä mieli rentoutuu ja vois oikeesti ottaa vaikka nokoset... paitsi jos on tällänen lörppö niinkun minä ni sit on paljon kivempi jutella Pauliinan kanssa. ;)

Tällä hoidolla saadaan pintaverenkierto toimintaan ja vaikuttamaan ihoon ja sen hyvinvointiin. Koko tämä ensimmäinen osio Hypoxista on oikeastaan vain silkkaa rentoutumista.... kerrankin jopa minä vain makaan ja olen, tekemättä mitään! Ehkä mie tän neljän viikon jälkeen osaan edes joskus vain olla! Tän osion jälkeen mie sitten siirryin polkemaan sinne kapseliin, mutta siitä kertonen seuraavalla kerralla. 

En ehkä malta odottaa huomista hoitokertaa, niin ihanaa tuo on! Sen tuomasta kevyestä tunteesta puhumattakaan. Arvatkaas vaan tekeekö yhtään mieli lähteä kohta tanssitunnille... siis periaatteessa tekee, koska niin paljon sitä rakastan, mutta siis kyllä Hypoxin jälkeen olis ihana vaan ja ainoastaan olla! (ja juosta vessassa, koska aineenvaihdunta on aika kivasti tehostunut!)