Naiseudesta

Jos nyt joltakulta on sattunut menemään ohi, niin minä olen nainen! En ole koskaan ollut mikään naisellisuuden perikuva kylläkään... olen useamminkin ollut sellanen "hyvä jätkä". Ja tykkään siitä, periaatteessa... musta on kiva olla reilu ja rempseä, enkä oikeasti ole aina jaksanut ymmärtää sitä naisten laittautumista jne. Etenkään tuossa raskausaikojen jälkeen...

...ennenkuin nyt laihduttuani!

Musta on tullut hieman neiti. Rakastan vaatteita -koska nykyään löydän niitä... rakastan mun hiusten pidennyksiä -jotka tosin on nyt "hyllyllä" ja melkein itken niiden perään... tykkään siitä, että mulla on ripset värjätty -helpottaa elämää ja treenatessakin on ns. silmät päässä... rakastan hoitaa ja huoltaa itseäni... haaveilen rakennekynsistä, koska mulla on pitkään jatkuneen pureskelun jäljiltä tosi huonon näköset kynnet, vaikka en enää niitä varsinaisesti purekkaan... Ihan yleisesti ottaen olen alkanut saada otteen siitä mun sisäisestä naisesta ja uskallan olla naisellinen. Kilot usein esti tämän puolen musta. Ei sillä, musta itsestäni on ihana katsoa naisia, jotka oikeasti ovat naisellisia kiloista tai koostaan huolimatta, mutta itse en sitä osannut olla.

Viime kesänä "repäisin" ja ostin ystävien häihin ihanan hameen... se oli jotain sellaista mitä mun päällä ei oikeastaan koskaan oltu nähty, etenkin väriltää.... ja kehuja tuli. Toki, olin siinäkin kohtaa jo hyvin laihtunut ja tuo hame korosti ja peitti just oikeista paikoista... paitsi käsivarsista... ;)

Heinäkuu 2012

Toissailtana sovitin tuota hametta... se on iso! Vedin sen yläkautta päälle, avaamatta vetoketjua...

Ja nykyään omistan myös ihania korkealla kannalla varustettuja kenkiä! Koska en enää tunne olevani norsu lasikaupassa ne jalassa...

Mun rakkaimmat... ja ei tässä läheskään kaikki!

Mutta siis, miksi tälläinen aihe tänään? Aloin tuossa aamun tunteina miettimään itseäni ja omaa naiseuttani lähinnä siitä syystä, kun mies on laittanut meidän kylppärin seinälle lisää hyllyjä, jotta tää nainen sais kaikki purkit ja purnukat mahtumaan jonnekin! Tämän laihtumisen myötä mun itsetunto on kasvanut ja uskallan olla yhä enenevässä määrin oma itseni, jopa nainen! Aiemmin pelkäsin aina jollakin tavalla mokaavani, mutta nykyään sekään ei ole niin vakavaa... uskallan kokeilla ja tehdä uusia asioita.... uskallan olla minä ja nauttia siitä. Siksi tämä tänään, kun jotenkin tuntuu hyvältä olla MINÄ! Tuntuu hyvältä myöntää olevansa yhä useammin sinut itsensä kanssa.

Mut hei, ei hätää... Oon mie edelleenkin ihan hyvä jätkä vaik mulla oliskin hiukset ojennuksessa, korvikset korvissa ja korot jalassa! ;)