maanantai 1. helmikuuta 2016

1.2.2016

Tämän vuoden ensimmäinen kuukausi takana.. se mun herkuton ja syömisen siistimisen aika. En hei sortunut! Ja loppupeleissä aika sujui aika kivuttomasti. Muutaman kerran oikein väsyneenä ja sairastaessa tuli mielitekoja, mutta ei tosiaan mitään ylitsepääsemätöntä. Siitä taputan itseäni olalle oikein kunnolla. Kun vastuksena oli kuitenkin mieli ja keho, mikä oli tottunut saamaan lähestulkoon päivittäin jotain ylimääräistä.



Keho on puhdistunut, vatsa toimii kivasti, mieliteot on tosiaan hävinneet ja etenkin ne sellaset "pakko saada, heti, nyt!"-olotilat on kadonneet. Painosta puolestaan on kadonnut tasan 2kiloa!!! Siis kaksi joulun aikana kerrytettyä neste-kiloa, jotka katosivat jo heti ensimmäisten päivien aikana... Pakko myöntää, että sain tästä itselleni ahdistuksen aiheen ihan tosissaan. Siis KAKSI onnetonta kiloa ja pelkkää nestettä! Mun ravintotietämys on sen verran hyvä, että tiedän, että enemmän olisi periaatteessa pitänyt tapahtua jos katsotaan kaloreita... mutta toisaalta mun katsanta kokonaiskuvaan ja muihin vaikuttaviin seikkoihin on myös sen verran kivalla kantamalla, että tajuan ettei mun kroppa luovuta tällä hetkellä varmaan mitään mihinkään. Vajaa viisi kuukautta sitten ollaan vasta synnytetty, hormonit toimii vielä ihan miten sattuu... tunnen, että mulla on kropassa jonkin asteinen stressireaktio käynnissä ja kroppa varmasti olettaa olevansa hädänalaisena ja pitää kaikesta kiinni.





Nyt varmaan herää kysymys tästä stressireaktiosta... juu, siitä en halua tässä kohtaa puhua tämän tarkemmin, mutta isoja asioita on nyt mielellä, eikä kaikki niinkään positiivisia. Tämä vaikuttaa tällä hetkellä kaikkeen mun tekemiseen ja olemiseen, joten en yhtään ihmettele ettei painokaan valu alas. Ja toisaalta, ei anneta sen nyt tässä kohtaa ahdistaa tämän enempää. Tärkeämpää kuitenkin oli riuhtaista itsensä siitä valtavasta sokerikierteestä irti ja herättää kroppaa siihen kunnolliseen ravintoon. Ja sillä tiellä jatketaan... kunhan ensin syön yhden mun ehdottomasti lemppari-leivoksen eli runebergin tortun... mutta vain yhden ja sit taas jatketaan tällä hyväksi havaitulla tiellä.



Ei anneta yhden kuukauden määrittää sitä mihin loppuelämä on menossa. Helmikuussa toivottavasti olisi ainakin yksi odottamisen arvoinen juttu edessä... ja josko tähän omaan tilanteeseenkin saisi jotain selvyyttä. Pusuja alkaneeseen viikkoon! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti