Hyvinvointia ja hyvää oloa!

Tänään on seitsemästoista sokeriton päivä... mun kohdallahan tää tarkoittaa sitä, että syön kyllä hedelmiä jne. mutta olen jättänyt pullat, kakut, suklaat, jäätelöt jne jne. väliin viimeiset 17 päivää. Pääsääntöisesti siis sellaisen turhan ja näkyvän sokerin. Viimeiset viikot on mennyt yllättävän helposti, siihen nähden miten olin itseni taas koukuttanut kyseiseen aineeseen. Toki myönnän, että tietyt tilanteet tai hetket on välillä haastavia ja ajatukset harhailee suklaan perään, mutta lujana tässä nyt ollaan. Ja pyrin kaiken aikaa ajattelemaan asian niin, että enemmän teen hallaa itselleni silloin kun syön sokeria ja voin huonosti. Noh, tiedänhän minä itseni etten halua kieltää itseltäni loppuelämän ajaksi mitään, joten jossain kohtaa tämä sokerittomuuskin taasen katkeaa, mutta yritän jälleen tämän kautta löytää sen terveellisemmän olon, jolloin minä itse päätän milloin haluan jotain makeaa eikä niin, että se himo päättää haluta sitä jokaikinen päivä. Ymmärrättekö pointtini?

Olin viime viikonloppuna Espoossa kurssilla. Trainer4You:n tiloissa istuttiin luennoilla ja kouluttauduttiin sitten hyvinvointivalmentajaksi. Mukava ja hyödyllinen koulutus, on kivempi nyt ajatella, että osaan jonkun pienen raapaisun liikunnastakin ihan oikeasti. En minä mikään traineri ole, eikä minun tarvitsekkaan, mutta ehkä tietoisuus tietyistä asioita helpottaa ja tekee minusta itsevarmemman. Esimerkkinä: vaikka olen itseoppineesti tiennyt periaatteessa miten ja miksi jollain sykealueella liikutaan niin nyt tiedän sen varmasti eikä minun tarvitse miettiä, että silloin kerran kun luin että asia voisi olla näin niin... ;) Ja jos ei muuta niin kaikki tälläinen tietoisuuden lisääntyminen auttaa ainakin omassa elämässä ja omassa liikunnassa. 

Tarjotut eväät jäi syömättä...

Muuten viikko onkin sujunut aika normaaleissa merkeissä. Palasin pitkästä aikaa eilen bodybalancen maailmaan ja huomasin kaivanneeni sitä kovin! Niin kroppa kuin mielikin oli ihanan seesteinen tunnin jälkeen ja vielä tänäänkin syvällä kropassa tuntuu lempeä lihaskipu. Syvät lihakset eivät sittenkään olleet täysin surkastuneet, eihän niissä muuten voisi tuntemuksia olla. ;)

Olen kaiken kaikkiaan elämääni tällä hetkellä aika tyytyväinen. Pyrin viemään tiettyjä mielen sisäisiä lukkoja hitaasti eteenpäin ja huomaan eteneväni, en kovalla vauhdilla, mutta riittävän hyvin.. Juuri sillä tahdilla mikä näyttää sopivan minulle, niin, että pystyn nauttimaan samalla omasta etenemisestäni ilman, että saan minkäänlaisia paniikkikohtauksia. Olen myös huomannut lempeyttä itseäni kohtaan. Vaikka tiedän kerryttäneeni kesän aikana vararengasta niin olen sinut sen asian ja itseni kanssa. Hyvinvointiini ei tällä hetkellä liity laihduttaminen millään tavalla. Jos kilot ajan myötä tippuvat, tippuvat ne elämänmuutosten myötä eikä minkään dietin tai kuurin vuoksi... ne tippuvat siksi, että nautin asioista mitä teen ja haluan voida kaikin puolin hyvin. 

Siksihän täällä ollaan, vain kerran ja uskon ettei sitä kertaa kannata haaskata ainaiseen murehtimiseen vaan pyrkiä nauttimaan pienistä asioista, kukin omalla tavallansa.

Mustikkapiirakkaa ja hyvinvointia!

Tiistai... yhdeksäs päivä ilman pahoja herkkuja... ei sillä, että laskisin! ;)

Vasta eilen ja tänään on tullut sellaisia oloja, että "mitähän sitten sais syödä?" Olen kuitenkin pysynyt tiukkana ja tiedän, että kunhan näistä pääsen yli niin saan taas otteen omasta herkuttelustani eikä niin, että herkuttelu vie ja mie vikisen. Tiedän, että kiusaan tällä asialla hieman itseäni, mutta tiedostan myös sen, että jos jatkan mässyttelyä samalla tahdilla kuin kesällä niin ei aikaakaan kun huomaan olevani jälleen se satakiloinen minä.

Lauantaina tosin teki mieli leipoa ja kahvin kanssa oli ihana syödä jotain hyvää. Tein itse mustikkapiirakan minkä makeutin vain pienellä ripauksella hunajaa.

PIKKUSEN PARANNELTU MARJAPIIRAS

Pohja
100g          maitorahkaa
100g          voita
1dl            ruisleseitä
n.1,5dl      vehnäjauhoja

Liota leseitä hetki rahkan seassa. Lisää muut aineet ja nypi sekaisin. Taputtele taikina piirakkavuokaan.
Kaada päälle reilusti marjoja (mulla tässä mustikoita) ja piirakan päällinen.

Päällinen
1prk          kermaviiliä
1              kananmuna
                aitoa vaniljaa (joko tangosta tai esim. Urtekram saa meiltä ainakin Prismasta tai sitten täältä)
1rkl          hunajaa

Paista 200asteessa noin 30 minuuttia. Ja millä upposi jokaisen perheenjäseneen. :D

Onhan tuossa noita vehnäjauhoja ja muuta, mutta on tuo pikkusen terveellisempi versio. Rahkainen pohja tekee tuosta melko kostean ja itsehän rakastan rahkan makua ihan sellaisenaankin niin pohja ei mielestäni vaadi mitään makeutta. Miksei siihenkin tietysti voisi lorauttaa esim. hunajaa jos oikein makeata haluaa. Ruisleseet puolestaan tekevät pohjasta tukosamman, joten tälläinen piirakka meni kivasti välipalasta.

Tänään meillä sataa ja tuulee... oikein syksyinen ilma. Olen tänään huomannut omassa olossanikin sitä syksyistä positiivista alakuloa. Sitä kun kesän muistot ovat mielessä vielä kirkkaina, mutta kuinka oma koti ja arjen askareet alkavat tosissaan viedä mukanaan. Se sellainen hyväntuulinen puuhastelu ja eräänlainen hidastaminen. Omiin nurkkiin vetäytyminen ja talveen varautuminen. Mun mielessä syksy on tälläinen. Lämmön ja turvallisuuden tyyssija. Paikka missä on hyvä olla. Aika jolloin on sallittua vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle katsomaan elokuvaa kynttilöiden loisteessa. Mutta toisaalta se hetki jolloin on sallittua lähteä jumpalle tai salille sisätiloihin, se vuodenaika jolloin ei tarvitse nauttia ulkona olemisesta ja varastoida kaikkea mahdollista valoa itseensä.

Toisaalta joka syksy meidän perheessä elämä on tietyllä tavalla hektistä. Joka syksy näihin aikoihin Toni on keikalla Loviisassa ja niin on tänäkin syksynä. Niin multa on viety auto ja ollaan poikien kanssa kolmisin, vähän kuin nalkissa kotona huomiseen aamuun asti. Toisaalta nautitaan hetkistä, uusista asioista ja halataan kovasti. Sitä kun ei aina muista tehdä aivan tarpeeksi.

Pikkuhiljaa, pienin askelin nautin elosta ja olosta. Pyrin kaiken aikaa muistamaan sen hyvän olon ja fiiliksen. Pyrin tekemään kaikki asiat nauttien ja muistaen, että jos en jotain tahdo tehdä niin minun ei ole pakko. Haluan tänä syksynä muistaa, että liikkumisen ja syömisen tulisi olla nautinnollista. En sano, että olisin tyytyväinen siihen etten mahdu vaatteisiini, mutta haluan kadottaa ne kesän aikana tulleet kilot hyvällä mielellä ja kivalla tekemisellä, enkä veren maku suussa. Haluan nauttia elämästä ja voida hyvin! Haluan haastaa itseäni tekemään niitä asioita, joista pidän ja joiden parissa viihdyn. Aion jopa palata tanssitunnille, ja sitä jos mitä mulla on ollut ikävä!

Hyvällä mielellä tähän viikkoon! :)

Torstain mietteitä!

Olen nyt neljättä päivää ilman minkäänlaisia pahoja herkkuja ja alkuhan tämä taas vasta on. Neljä päivää on kuitenkin mennyt aika kivuttomasti ja tällä hetkellä motivaatio on korkealla. Tunnen kyllä asiasta hieman huonoa omaatuntoa ja nolottaakin myöntää kuinka koukuttunut olin taas siihen sokerin pirulaiseen. Heikko mieli tämän asian kohdalla, ei sille vaan minkään voi. Onhan se kait edes jollain tapaa hyvä, että kuitenkin tunnistaa itsessään tälläisen heikkouden...  

Tänään myös palasin ryhmäliikunnan pariin ja kävin sh´bam tunnilla. Sen lisäksi olin pyörällä töissä ja vaikkei matkaa kerry kuin muutama hassu kilometri suuntaansa niin onhan se parempi kuin ei mitään. Oli aika mukava tunne taas hikoilla ja jorailla. Ja TAAS mie muistin kuinka hyvältä se tuntuu... kesken tunnin oli taas sellainen tunnemyrsky, että meinas kyyneleet valua! Huikeat endorfiinit!

Kotiin polkiessani mietin tätä omaa liikkumistani ja päätin, että tänän syksynä liikun niillä tavoilla mistä saan eniten iloa ja hyvää mieltä. Jos se ei tarkoita juoksua niin sitten se ei tarkoita sitä. Jos joskus taas tuntuu ettei combatin tietynlainen agressiivisuus innosta niin sitten teen jotain muuta. Ajaudun todella helposti siihen pisteeseen, jolloin mun on pakko tehdä jotain asioita vaikken niistä sillä hetkellä nauttisikaan. Toki itsensä ylittäminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen tuovat tulosta, enkä tässä nyt tarkoitakkaan ettenkö kokeilisi uusia asioita tai pyrkisi ylittämään itseäni. Ajan vain takaa, että haluan liikkumisen tuntuvan hyvältä ja haluan nauttia siitä, ilman sen ihmeellisempiä miettimättä.

Myös syömisten suhteen olen palannut raiteilleni. En pelkästään tuon sokerin suhteen vaan myös muun syömisen. Viileämmä keittiössä on taas ollut oikeastaan ihana hääräillä ja kunnon kotiruoka on maistunut erityisen hyvälle. On syöty kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, kasvissoskeittoa, salaatteja jne jne. Välipalat ja muut olen taas loksautellut paikoilleen ja aamupaloissa olen ryhdistäytynyt. Iltapalat ovat myös löytäneet oman sopivan uomansa ja tänään teki pitkästä aikaa mieli puuroa. Rehellistä kunnollista kaurapuuroa, luomuna tietenkin! Ja mikäs sen ihanampaa, kuin puuro lisukkeineen valmiiksi eteen kannettuna... noh, itsehän päällystin lapsen ihka ensimmäistä matikan kirjaa kun tätä puuroa mulle valmistettiin... en yhtään ihmettele miksi työnjako meni näin, nimimerkillä: ei yhtään ilmakuplaa! ;)

 

Mutta torstai on toivoa täynnä ja huominen perjantai siintä jo ihanasti silmissä. Mihin tämäkin viikko meni? Ihana arki, ihanat rutiinit, viekää mut mukananne... :)

Onko tämä se perinteinen kesän jälkeinen tunnustus?

Heinäkuu meni, lomat loppui ja elokuuta on tultu jo tovi. Suuret muutokset ovat astuneet kuvaan ja edessä on paljon uusien asioiden opettelua. Esikoinen aloitti tänään koulutiensä. Kaverit vie mennessään ja äidin sekä isän täytyy opetella siihen, että pojasta on kasvamassa iso koululainen. Tottuuko siihen tunteeseen koskaan, kun isompi lapsista menee ja tulee kavereiden kanssa tai siihen, että piipahdat kaupassa ja esikoinen on yksin kotona. Lakkaako se huoli lasten pärjäämisestä koskaan? Uskallan epäillä, että ei. Eikä sen varmasti kuulukkaan...

No mutta mitenkäs muuten on mennyt? Olen heittänyt tänä kesänä kaiken ihan ranttaliksi. Olen syönyt ja skipannut liikuntaa... olen varmasti lihonut, ainakin siltä se tuntuu ja taitaa se näkyäkkin! Olen keskittynyt sisäisen minäni kehittämiseen ja unohtanut ulkoisen ja pinnallisen minäni. Olen huoltanut mieltäni ja nauttinut olostani. En väitä, että olisin tehnyt sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta minun taustallani tämä on toiminut. Taustasta voit lukea esim. täältä, täältä, täältä ja täältä. 

Tottakai kroppa kaipaa kunnollista ruokaa ja ruokarytmiä sekä kunnon liikuntaa. En kiellä ettenkö voisi vielä paremmin jos olisin syönyt hyvin ja liikkunut kunnolla. Toisaalta ehkä tarvitsin sen kunnollisen irtioton koko touhuun, että pystyn taas näkemään metsän puilta. Olin alkanut jälleen lipsumaan siihen suorittamisen tuttuun kaavaan ja alkanut unohtaa hyvän olon ja sen tekemisen nautinnon. 

Laiskottelusta ja kaikesta huolimatta (tai juuri siitä syystä) olen kesään ja itseeni erittäin tyytyväinen. Mun mieli ja ajattelu on jälleen kehittynyt. Olen alkanut jälleen pikkuhiljaa kokeilemaan asioita ja laajentamaan piiriäni. En enää ihan niin helposti jämähdä kotiin, vaan olen mennyt ja tehnyt asioita. Suurin muutos tämän osalta on varmasti tapahtunut edellisen postauksn myötä. Kun kirjoitin asian itsellenikin auki, niin sen helpotti kummasti. En missään tapauksessa ole päässyt peloistani ja kammoistani eroon, mutta etenen hitaasti ja tappavan varmasti eteenpäin. 

Olen onnellinen ja erittäin tyytyväinen meidän perheen ja mun kesään. Tärkeiksi ovat nousseet lepo, ystävät, rauha, sisäinen rauha, hyvä ruoka, perhe, oma ajattelu, oma kehonkuva, oman mielen kohoaminen ja itsetunto. Pidän näitä asioita erittäin suuressa arvossa... paljon suuremmassa kuin muutamaa kiloa!

Etenkin, kun tiedän, että nykyään paluu ruotuun on mahdollista. Koska tiedän, että pystyn palaamaan normaaliin ruokavalioon sekä nautinnolliseen liikuntaan. Olisihan se tietysti ollut ihana teille kertoa (ja itsellekin antaa taputus olalle) jos kesä olisi mennyt ilman muutamaa skumpaa, jäätelöä tai grilliruokaa. Ei olisi tarvinut palata mihinkään vaan olisi voinut vain jatkaa samaa rataa.  Mutta näin nyt kävi ja se parempi tie on taas aloitettu! ;)

Mukavaa arkeen totuttelua! Ja muistetaanhan rakastaa ja pitää huolta itsestämme!