Onko tämä se perinteinen kesän jälkeinen tunnustus?

Heinäkuu meni, lomat loppui ja elokuuta on tultu jo tovi. Suuret muutokset ovat astuneet kuvaan ja edessä on paljon uusien asioiden opettelua. Esikoinen aloitti tänään koulutiensä. Kaverit vie mennessään ja äidin sekä isän täytyy opetella siihen, että pojasta on kasvamassa iso koululainen. Tottuuko siihen tunteeseen koskaan, kun isompi lapsista menee ja tulee kavereiden kanssa tai siihen, että piipahdat kaupassa ja esikoinen on yksin kotona. Lakkaako se huoli lasten pärjäämisestä koskaan? Uskallan epäillä, että ei. Eikä sen varmasti kuulukkaan...

No mutta mitenkäs muuten on mennyt? Olen heittänyt tänä kesänä kaiken ihan ranttaliksi. Olen syönyt ja skipannut liikuntaa... olen varmasti lihonut, ainakin siltä se tuntuu ja taitaa se näkyäkkin! Olen keskittynyt sisäisen minäni kehittämiseen ja unohtanut ulkoisen ja pinnallisen minäni. Olen huoltanut mieltäni ja nauttinut olostani. En väitä, että olisin tehnyt sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta minun taustallani tämä on toiminut. Taustasta voit lukea esim. täältä, täältä, täältä ja täältä. 

Tottakai kroppa kaipaa kunnollista ruokaa ja ruokarytmiä sekä kunnon liikuntaa. En kiellä ettenkö voisi vielä paremmin jos olisin syönyt hyvin ja liikkunut kunnolla. Toisaalta ehkä tarvitsin sen kunnollisen irtioton koko touhuun, että pystyn taas näkemään metsän puilta. Olin alkanut jälleen lipsumaan siihen suorittamisen tuttuun kaavaan ja alkanut unohtaa hyvän olon ja sen tekemisen nautinnon. 

Laiskottelusta ja kaikesta huolimatta (tai juuri siitä syystä) olen kesään ja itseeni erittäin tyytyväinen. Mun mieli ja ajattelu on jälleen kehittynyt. Olen alkanut jälleen pikkuhiljaa kokeilemaan asioita ja laajentamaan piiriäni. En enää ihan niin helposti jämähdä kotiin, vaan olen mennyt ja tehnyt asioita. Suurin muutos tämän osalta on varmasti tapahtunut edellisen postauksn myötä. Kun kirjoitin asian itsellenikin auki, niin sen helpotti kummasti. En missään tapauksessa ole päässyt peloistani ja kammoistani eroon, mutta etenen hitaasti ja tappavan varmasti eteenpäin. 

Olen onnellinen ja erittäin tyytyväinen meidän perheen ja mun kesään. Tärkeiksi ovat nousseet lepo, ystävät, rauha, sisäinen rauha, hyvä ruoka, perhe, oma ajattelu, oma kehonkuva, oman mielen kohoaminen ja itsetunto. Pidän näitä asioita erittäin suuressa arvossa... paljon suuremmassa kuin muutamaa kiloa!

Etenkin, kun tiedän, että nykyään paluu ruotuun on mahdollista. Koska tiedän, että pystyn palaamaan normaaliin ruokavalioon sekä nautinnolliseen liikuntaan. Olisihan se tietysti ollut ihana teille kertoa (ja itsellekin antaa taputus olalle) jos kesä olisi mennyt ilman muutamaa skumpaa, jäätelöä tai grilliruokaa. Ei olisi tarvinut palata mihinkään vaan olisi voinut vain jatkaa samaa rataa.  Mutta näin nyt kävi ja se parempi tie on taas aloitettu! ;)

Mukavaa arkeen totuttelua! Ja muistetaanhan rakastaa ja pitää huolta itsestämme!