Vasta eilen ja tänään on tullut sellaisia oloja, että "mitähän sitten sais syödä?" Olen kuitenkin pysynyt tiukkana ja tiedän, että kunhan näistä pääsen yli niin saan taas otteen omasta herkuttelustani eikä niin, että herkuttelu vie ja mie vikisen. Tiedän, että kiusaan tällä asialla hieman itseäni, mutta tiedostan myös sen, että jos jatkan mässyttelyä samalla tahdilla kuin kesällä niin ei aikaakaan kun huomaan olevani jälleen se satakiloinen minä.
Lauantaina tosin teki mieli leipoa ja kahvin kanssa oli ihana syödä jotain hyvää. Tein itse mustikkapiirakan minkä makeutin vain pienellä ripauksella hunajaa.
PIKKUSEN PARANNELTU MARJAPIIRAS
Pohja
100g maitorahkaa
100g voita
1dl ruisleseitä
n.1,5dl vehnäjauhoja
Liota leseitä hetki rahkan seassa. Lisää muut aineet ja nypi sekaisin. Taputtele taikina piirakkavuokaan.
Kaada päälle reilusti marjoja (mulla tässä mustikoita) ja piirakan päällinen.
Päällinen
1prk kermaviiliä
1 kananmuna
aitoa vaniljaa (joko tangosta tai esim. Urtekram saa meiltä ainakin Prismasta tai sitten täältä)
1rkl hunajaa
Paista 200asteessa noin 30 minuuttia. Ja millä upposi jokaisen perheenjäseneen. :D
Onhan tuossa noita vehnäjauhoja ja muuta, mutta on tuo pikkusen terveellisempi versio. Rahkainen pohja tekee tuosta melko kostean ja itsehän rakastan rahkan makua ihan sellaisenaankin niin pohja ei mielestäni vaadi mitään makeutta. Miksei siihenkin tietysti voisi lorauttaa esim. hunajaa jos oikein makeata haluaa. Ruisleseet puolestaan tekevät pohjasta tukosamman, joten tälläinen piirakka meni kivasti välipalasta.
Tänään meillä sataa ja tuulee... oikein syksyinen ilma. Olen tänään huomannut omassa olossanikin sitä syksyistä positiivista alakuloa. Sitä kun kesän muistot ovat mielessä vielä kirkkaina, mutta kuinka oma koti ja arjen askareet alkavat tosissaan viedä mukanaan. Se sellainen hyväntuulinen puuhastelu ja eräänlainen hidastaminen. Omiin nurkkiin vetäytyminen ja talveen varautuminen. Mun mielessä syksy on tälläinen. Lämmön ja turvallisuuden tyyssija. Paikka missä on hyvä olla. Aika jolloin on sallittua vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle katsomaan elokuvaa kynttilöiden loisteessa. Mutta toisaalta se hetki jolloin on sallittua lähteä jumpalle tai salille sisätiloihin, se vuodenaika jolloin ei tarvitse nauttia ulkona olemisesta ja varastoida kaikkea mahdollista valoa itseensä.
Toisaalta joka syksy meidän perheessä elämä on tietyllä tavalla hektistä. Joka syksy näihin aikoihin Toni on keikalla Loviisassa ja niin on tänäkin syksynä. Niin multa on viety auto ja ollaan poikien kanssa kolmisin, vähän kuin nalkissa kotona huomiseen aamuun asti. Toisaalta nautitaan hetkistä, uusista asioista ja halataan kovasti. Sitä kun ei aina muista tehdä aivan tarpeeksi.
Pikkuhiljaa, pienin askelin nautin elosta ja olosta. Pyrin kaiken aikaa muistamaan sen hyvän olon ja fiiliksen. Pyrin tekemään kaikki asiat nauttien ja muistaen, että jos en jotain tahdo tehdä niin minun ei ole pakko. Haluan tänä syksynä muistaa, että liikkumisen ja syömisen tulisi olla nautinnollista. En sano, että olisin tyytyväinen siihen etten mahdu vaatteisiini, mutta haluan kadottaa ne kesän aikana tulleet kilot hyvällä mielellä ja kivalla tekemisellä, enkä veren maku suussa. Haluan nauttia elämästä ja voida hyvin! Haluan haastaa itseäni tekemään niitä asioita, joista pidän ja joiden parissa viihdyn. Aion jopa palata tanssitunnille, ja sitä jos mitä mulla on ollut ikävä!
Hyvällä mielellä tähän viikkoon! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti