tiistai 28. tammikuuta 2014

Koskaan ei kannata epäillä muffinien voimaa!

Motivaatio palannut kuin salamaniskusta... ja mitä siihen vaadittiin?


Tehtiin koko perheen voimin näitä suklaamuffineja, söin yhden. Oli TODELLA makeaa vaikkakin aivan suunnatonta herkkua. Olen sitä mieltä, että silloin harvoin kun herkutellaan niin herkutellaan sitten todellisella herkulla. Noh, tosiaan söin yhden kahvikupin kera ja sen jälkeen melkein kuulin sen surinan kropassa. Ja se surina puolestaan johti mihin?


Siihen, että vedin vermeet niskaan ja lähdin lenkille... huomatkaa todellinen välineurheilija! ;) Korvilla Skullcandyt, takin alla piilossa Spibelt ja ranteessa Polar. Noh, jokatapauksessa. Lenkille MARS! Kävelin kotoa Huumalle, kävin solariumissa ja kävelin takaisin kotiin. Lenkkeilyä tuli kaiken kaikkiaan 1h 20min. Kevyellä rasvanpolttosykkeellä mentiin, vaikkakin tuntui että muffinin sokerit ja kahvin kofeiini tahtoivat puskea suonista ulos ja nostaa sykettä pilviin!

Tuima ilme, mutta hyvä olo!

Tämä kaikki johti siihen, että näin muutamat iloiset kasvot. Kuuntelin ihan HUIPPUJA biisejä ja jossain kohtaa vain tajusin itsekin hymyileväni. Jalat vei ja mieli selkeni. Eli kuten otsikkokin kertoo, joskus niistä muffineistakin on jotain hyötyä! ;)

2 kommenttia:

  1. Hih! Hyvä muffinit! Hyvä sinä! :)
    Herkku silloin tällöin on paikallaan! ;)

    VastaaPoista