torstai 17. tammikuuta 2013

She got her head in the clouds and she's not backing down!

Tämän aamun salitreeni tehty... päätin muuttaa järjestystä ja keskivartalotreenin sijaan teinkin yläkropan tänään. Alaselkä kun on taas vihotellut ja hartiat jumissa, niin näin päin sain lepuuttaa hieman selkää ja samalla sain puolestaan liikettä olkiin sekä hartioihin... eli periaatteessa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Edelleenkin hieman turhauttaa nuo pienemmät painot, mutta toisaalta treenin jälkeen kädet on kuitenkin kivasti treenatun oloiset, joten näillä nyt mennään tämä viikko. Myönnän kyllä, että alkaa olemaan jo ikävä sitä järjetöntä hikeä ja mieletöntä poltetta... ;)

Mutta, se mikä edistyy on leuanveto... siinä en tänäänkään himmaillut, ajattelin, että vaikka mulla tuo kevyt viikko onkin niin tämän asian kanssa en "anna periksi"... Kaksi sarjaa tein sillä painolla 64kg, eli siis nostin n.13kiloa ja toistoja oli sen 10... Sen jälkeen kokeilin 57kilolla, eli nostin n.20kiloa ja toistoja sain tehtyä 6. Edistystä siis tapahtuu, hitaasti mutta varmasti, koska tämä nyt kuitenkin oli vasta kolmas kerta kun tuota liikettä teen! ;) Tää varmasti kuulostaa jollekulle ihan naurettavalta ja painot mitättömiltä, mut mulle tää on oikeasti ISO JUTTU! Jo ihan senkin takia, että olen selättänyt omat epäluulot ja pelon tuota laitetta ja omaa pystymistäni kohtaan!

Ennen salille menoa kuitenkin aamiainen... 4-viljan puuroa, mustikoita, pellavansiemeniä ja raejuustoa... Kyllä jaksoi treenata!

<3

Illansuussa on vielä luvassa tanssitunnin pito sekä oma tanssitunti... sitä ennen kuitenkin ruokaa ja ulkoilua lasten kanssa sekä mahdollisesti miehen hakua töistä... ja taidanpa reippailla sinne tanssitunnillekin kävellen, se on sellanen n.20min/suuntaansa... Mutta ulkoilua paljon tänään ihan VAAN siitä syystä, että pakkasta on ihanat kipakat 10astetta ja keli näyttää tältä!!!



Mulla on "hivenen" alkanut puskea stressiä päälle tästä mun työasiasta... tai lähinnä siitä etten tiedä mitä haluaisin isona tehdä! Tai noh, jos ihan totta puhutaan niin ehkä mie tietäisinkin, mutta se vaatisi joko yliopistoon hakua ja viiden vuoden opiskelua tai sitten vaihtoehtoisesti rahaa ja opiskelua. Edelleenkin siis työ ravitsemuksen parissa kiinnostaa... Ja ihmsten parissa työskentely... ja haaveilen minä edelleenkin perustavani sen oman "terveellisemmän kahvilan"... Mutta EN TIEDÄ! En oikeasti tiedä mikä olisi seuraava siirto, koska jos ihan totta puhutaan niin minä haluaisin töihin! En viideksi vuodeksi koulun penkille... ja jälkimmäisen vaihtoehdon voisi suorittaa töiden ohessa, jos olisi sitä rahaa... ja sitähän ei ole eikä tule, ellei pääse töihin! Uskon kuitenkin siihen, että kyllä tällä kaikella on jokin tarkoitus ja kyllä jotain on suunniteltu minua varten... se, että mitä se sitten tulee olemaan, niin en ihan vielä itsekään tiedä! Olen kohta aivan valmis ihan mihin tahansa työhön, kunhan vaan saisin jotain selvyyttä tulevaisuudesta, eikä mun tarvitsisi stressata tästä kaikesta näin paljon.

Mutta sitten kun stressaa ja ahdistaa oikein paljon niin kuuntelen seuraavaa biisiä ja olo on taas helpompi! Tää vaan on NIIN voimaannuttava biisi... kertoo aika paljon mun tämän hetkisistä fiiliksistä, vaikka tuo työjuttu ja tulevaisuus mieltä hieman painaakin. 



Mutta mukavaa ja stressitöntä torstaita teille! Joko viikonloppu kolkuttelee olkapäähän vai vieläkö arki painaa? Mitään suunnitelmia viikonlopulle vai vain rentoilua?

2 kommenttia:

  1. Mie kyllä niin innolla seuraan tota siun leuanvetoprojektia! :)

    Sit noista opiskelu ja työjutuista. Kuten itekin sanoit, niin asiat varmasti järjestyvät just niin kuin kuuluukin! Pääasia on se, että unelmoit ja heeveilet :) Miun mielestä se, että uskaltaa unelmoida on merkki myös siitä, että luottaa itseensä ja siihen, että juuri itsellä on mahdollisuus myös ne unelmat toteuttaa :) Unelmointikin vaatii rohkeutta, ja sie oot jo hyvällä tiellä sen(kin) suhteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ja mun leuanvetoprojekti sai kaverikseen myös spagaatti-projektin tänään tanssitunnilla! ;)

      Ja kyllä kaikki tavalla tai toisella lutviutuu, on vaan stressaavaa ajatella olevansa kohta 30, eikä oikein vielä tiedä mitä tekis isona... puhumattakaan siitä, et olen ollut tähän asti aina joko opiskelija tai kotiäiti, et aika vähäselle on jääny noi työssäolot... :D

      Poista