Get my "Mojo" back!

Nää aamut on olleet vähän vaikeita... En edelleenkään meinaa saada itseäni ylös sängystä sillee normaaliin ihmisten aikaan! Eilen mies oli vielä kotona vapaapäiväläisenä, joten sain hieman köllötellä, mutta tänään pienin mies piti huolen siitä, että äiskä kans herää... Ensin sain kaukosäätimestä naamaani, hän tahtoi katsoa aamun lastenohjelmia ja kun sekään ei kunnolla herättänyt äitiä, niin hän hyppäsi suoraan mun vatsan päälle (ihan voimalla kuulkaa tuli) ja alkoi sitten halailemaan ja pussailemaan mua. Noh, tässä kohtaa äitikin jo heräsi, ensin järkytyksestä ja pienehköstä kivusta ja sen jälkeen noi hellyyden osoitukset. <3 Noh, yritän kuitenkin päästä jonkinlaiseen normaaliin rytmiin ja saada itseni käynnistymään hieman aikaisemmin kun kahdeksalta.

Tiukka päätös! Muuten talven hämäryys ja likanen pokkarin linssi <3 <3 <3

Toivon huomiseen päivän auttavan tässä heräämisessä! Vihjaili jo sunnuntaina, että tästä viikosta on tulossa minulle hieman erilainen... eilen hain vähän avainta ja hissinappia ammattikoululta... sain lainaksi valkoisia vaatteita... joko arvaatte? Mie menen huomena töihin! Siis ihan yhdeksi kokonaiseksi päiväksi, mutta se on sitäkin jännittävämpää! Astuin samaisesta koulusta 2,5vuotta sitten itse ulos juuri valmistuneena ja vatsa ISONA! Nyt menen sinne "kaitsemaan" oppilaita. Päivä aikuisten töissä leipuri-kondiittoriluokan sijaisopena. Olen tehnyt töitä viimeksi lähes 1,5vuotta sitten ja voin ihan oikeesti sanoa, et nyt vähän jännittää! Tässä kuussa on toinenkin päivä kun menen sinne sijaiseksi... 2 kokonaista päivää töitä, se on kuulkaa kaksi kertaa enemmän kun hyvin, hyvin pitkään aikaan! Jännittää ja olen innoissani, AIKUISTEN TÖITÄ! Myönnän kyllä, että vaikka tykkään olla lasten kanssa kotona, niin aika on tehnyt tehtävänsä ja kaipaan hurjasti jo töihin... oikeastaan mihin tahansa töihin, missä saisin olla aikuisten kanssa... mitä enemmän ihmisiä ja asiakaspalvelua sen onnellisempi olisin tällä hetkellä. :) Hei, sanoinko jo, että AIKUISTEN ja TÖITÄ??? ;)

Tänäänkin on edessä jotain "jännää"... menen kampaajalle... hän "varastaa" mun hiukset! Hieman hemmottelua ja helpotetaan mun elämään ja etenkin salilla käyntiin, kun ei tarvitse hiusten kanssa olla ihan niin tarkkana. Ikävähän näitä ihania paksuja ja pitkiä tulee... mutta saan tilalle mun oman ihanan hiiren hännän... No words needed! Mutta tää kampaajalla käynti on oikeastaan ainut sellainen itseni hemmottelu mistä pyrin pitämään kiinni. Joskus on vain ihana istua pari tuntia ja jutella tutun kampaajan kanssa kuulumisista ja ihmetellä maailmaa samalla kun hän hoitaa äiskän vähän freshimpään kuntoon. Tosin tänään taidan hilpasta suoraan kampaajan penkistä salille... jalkatreeni jo odottelis. Yksi täysin vapaa päivä liikunnasta ja me oltiin miehen kanssa illalla jo ihan paiseessa kun kummankin olis tehnyt mieli lähteä treenaamaan... siinä kohtaa kello oli tosin jo yhdeksän, että päätettiin pitää vapaapäivä loppuun asti vapaana. ;)

Kuvaus peilin kautta on ihan tosissaan mun juttu... :DDDD

Mistä tulikin mieleeni... mun rakas mies on ihan oikeasti saanut myös liikuntakärpäsen puraisun! Olen niin ylpeä tosta toisesta osapuolesta. Viime syksynä se jo alkoi osoittaa merkkejään, mutta nää viimiset pari kuukautta on olleet huikeat. Siis sen jälkeen kun molemmat liityttiin Huumalle! Mun ei ole koskaan tarvinut selitellä mun miehelle sitä miksi lähden taas salille tai lenkille tai mitään, mun ei myöskään ole tarvinut yksin tehdä päätöksiä meidän perheen ruokavalion muuttamisen suhteen... siltikin välillä olen tuntenut mielessäni piston siitä, että miksi mulla on "oikeus" lähteä lähes joka ilta johonkin mikä on vain ja ainoastaan mua itseäni varten. Nykyään on oikeastaan ihana, kun mieskin vaan sanoo, että nyt mie lähden. Jotenkin tuntuu, että me ollaan molemmat nykyään tasa-arvoisempia omien menojen suhteen ja ollaan kyllä huomattavasti jaksavampia ja rennompia myös kotona lasten kanssa, kun saadaan tehdä jotain myös itseksemme. Niin ja onhan siltä tippunut aika lyhyessä ajassa (reilussa kk) reilu 8kiloa painoakin! :)

<3

Ja taas sain hyvä aasinsillan... nimittäin PAINO! Hyppäsin tänään vaa´alle ja jouluna viikon kestänyt mässäily näkyy vieläkin. Kiloja tänään 78,2 eli edelleen 1,4kiloa enemmän kun ennen joulua. Tosin SE mikä tässä asiassa merkitsee enemmän kun toi plussa, on se, että nyt hieman reilussa viikossa kiloja on kadonnut kuitenkin se 2,6... eli nestettä ja turvotusta! Ensin hieman itsekin masennuin, että EI VOI OLLA TOTTA! Mutta sitten tosiaan tajusin, kuinka paljon sitä turvotusta kuitenkin on lähtenyt... ihan en tiedä pääsenkö ensi maanantaiksi siihen pisteeseen missä olin ennen joulua, mutta suunta on kuitenkin oikea. Maanantaihan on siksi odotuksen arvoinen asia, että silloin alkaa neljän viikon Hypoxi, tosin ensimmäinen hoitokerta on vasta tiistaina, mutta maanantaina teen punnituksen ja sunnuntaina otan "ennen"-kuvat, sitä en kyllä tiedä tuletteko te niitä ikinä näkemään (en meinaan ole ihan varma, että kestättekö sitä ihran ja selluliitin määrää), mutta otankin ne enemmän itselleni vertailukohdaksi, että näkee sen virallisen ja oikeanlaisen edistymisen.

Tällä viikolla salitreenailut menee samaan malliin kun pari edellistäkin viikkoa, tänään tosiaan luvassa jalka/pebatreeni, mitä odotan kun kuuta nousevaa! Torstaina keskivartalon coretusta ja lauantaille jää yläkropan härnäily... siihen päälle sunnuntaina bodyjam, niin sitten on tää viikko taputeltu, menipäs nopeesti! Hihhih, no, ens viikolla onkin taas uudet kuviot kun tanssitunnit käynnistyy ja Hypoxi alkaa. Meinasin tehdä ensi viikosta hieman rauhallisemman treenien osalta. En määrällisesti, mutta intensiteetiltään... tanssituntien lisäksi teen salitreenit hieman pienemmillä painoilla ja pikkusen pidemmillä sarjoilla, saa lihaksetkin hieman erilaista ärsykettä. Tää ihan oikeastaan vain siksi, että en tahdo jättää salitreenejä väliin, mutta luulen, että keho reagoi Hypoxiin sen verran, että on hyvä vähän himmailla. En tosin tiedä vaikuttaako Hypoxi niin, mutta otetaan kuitenkin varman päälle. Mutta siis kevyt viikko... 2tanssitunnin pitoa ja yksi oma tanssitunti, 3salitreeniä, bodyjam ja kolme Hypoxi kertaa... Ai mikä kevyt??? :DDD

Toinen koti! Ja vatsaröllyskä sekä reisihyllykät, näistä päästään tänä vuonna eroon!

Tästähän tuli taas mitä mielenkiintosin postaus... liian pitkä ja hyvin sekava! Vähän niinkun mun ajatuksetkin! ;) Pari päivää oon menny tosi hyvällä flow:lla ja tuntuu ihan siltä, et voisin vallottaa vaikka vuoria. Toki muutamat stressitekijät aina vähän vaikuttaa, mut jostain syystä nyt vähemmän kun aikoihin! Ehkä mie alan itsekin tajuamaan pikkuhiljaa sen mihin pystyn ja mitä olen jo tehnyt. Elämä ei välttämättä olekkaan ihan niin ikävää, kun antaa sen näyttää parhaita puoliaan, eikä aina itse manaile jo etukäteen. Mikähän positiivisuuden perikuva musta vielä kuoriutuukaan? :)

We<3It

Hei, ihanaa viikkoa teille! Kertokaas nyt vähän oikeasti ketä täällä käy? Pitäis pystyä anonyymienkin kommentoida... :) En mie mitenkään utelias tai mitään... Ja vuorovaikutus sekä molemmin puolinen motivointi, niitä mie näillä haen. Mut ei mul muuta...