Pelolla paljastettu

Tiedättekö... olen miettinyt pitkään ja hartaasti tätä asiaa... Multa usein kysellään sitä, paljonko painan nyt ja paljonko painoin ennen. Tämä paino on ollut mulle aivan järjettömän rankka ja ahdistava tekijä. Olen aina ollut (muka) isoluinen ja ei musta varmaan tekemälläkään saatais 50kilosta tyttöä, enkä sitä haluakkaan. Olen kuitenkin pitkien harkintojen jälkeen päättänyt julkaista teille kaikille nämä tiedot. Pelottaa aivan hirvittävästi ja tämä on ihan mielettömän suuri juttu mulle, joten älkää teilatko. Eniten mua ehkä kuitenkin hävettää... se miten olen laskenut itseni joskus niihin mittoihin missä olen käynyt. Tämän häpeän takia tämä onkin NIIN iso juttu, mutta toisaalta jossain kohtaa tämä "paljastus" tulisi kuitenkin tehtäväksi. Toivon, että tämä päästää mut jonkilaisesta "pannasta" ja voin hyvillä mielin jatkossa kertoa painoni, ilman häpeää. Ja koska, ihan oikeasti jos itse kuulen ihmisen painaneen jotain ja laihduttaneen paljon, niin en minä mieti, että hui, kuinka paljon hän on painanut, vaan wau kuinka paljon hän on laihduttanut... Okei!

Vedän syvään henkeä nyt!

Olen siis 167cm pitkä (lyhyt)... Painoin toisen lapsen jälkeen (mistä tämä "projekti") siis lähti käyntiin 103,1kg! Siinä se nyt seisoo! Silloin ajattelin, että mikä tahansa kaksinumeroinen luku on HYVÄ ja haaveilin, että olisikohan mahdollista pudottaa 30kiloa!?! Sitten ajattelin, että okei, kun luku alkaa kasilla, se on hyvä! Sitten ajattelin, okei, 86kg painoin kun jäin odottamaan ensimmäistä lastani, siinä on hyvä! Sitten ajattelin, että ei perkule, kyllä sen painon tulis alkaa seiskalla! Ja sitten NYT ajattelen, että 30kiloa PITÄÄ lähteä! Nyt painan siis 77,7kg... ja sinne kolmeenkymppiin on matkaa tuo 4,6kg. Ja nyt ajattelen kovasti, että mustahan saattaisi olla siihen, että paino alkaisi jopa kutosella... painoindeksin mukaan mun pituinen nainen on kuitenkin vasta n.69kiloisena normaalipainoinen, eikä lihava millään tasolla... Voisinko minäkin olla joskus normaalipainoinen??? Olen ollut kuudenkympin puolella joskus ala-yläasteella viimeksi (tästä mun lihomis-taustasta on tulossa ihan oma postauksensa, mutta kerrottakoon, että olen yläasteella juossut sairaalassa lääkärillä ja ravitsemusterapetilla jne. kun lihoin tekemättä mitään mutoksia, ja tämäkin on jättänyt aika syvät arvet ja saattoi mut siihen pisteseen, että lopetin syömisen)... Oliskohan musta siihen? Toisaalta kaikista tärkeintä tällä hetkellä on oman hyvän olon hakeminen ja lihaksien hankinta... lihashan painaa enemmän kuin läski ja lihas kuluttaakin enemmän kuin rasva... Lopullinen tavoite on siis vielä hämränpeitossa, sillä en edelleenkään tiedä mihin mun rahkeet riittää tai mihin niiden on edes tarvis riittää?

Tässä muutosta toukokuusta marraskuuhun tänä kuluvana vuonna...

Nyt se on paljastettu, kädet tässä ihan tärisee ja joutuu toisen syvän hengityksen vetämään ennenkuin painaa tota "julkaise" nappia... joten olkaa mulle armollisia. Tahdoin jakaa tämän teidän kanssa sekä itseni takia, että kaikkien niiden muiden, jotka kamppailevat painonsa kanssa. Luottakaa itseenne ja vaikka se välillä tuntuisi kuinka vaikealta niin jatkakaa, se palkitsee. Ja oikeasti, kaikki on mahdollista jos sinä itse niin päätät!