Koti

Koti on mulle se paikka missä sielu ja mieli lepää (joskus toki ei niinkään lepää kun katselee kasvavia pyykkivuoria tai nurkissa pyöriviä villakoiria). Koti on mulle kaiken menemisen vastakohta, täällä saan rauhoittua ja ladata akkuja. Näistä syistä pidän kotia yhtenä parhaimpana paikkana kehonhuoltoon. Kotona on ihana pitää itsestään huolta, käydä pitkässä suihkussa, tehdä ihon kuorintoja ja liotella jalkoja jalkakylvyssä. Kotona on mun mielestä myös parasta venytellä, kukaan ei ole häiritsemässä (jos sen tekee siis illalla lasten jo mentyä nukkumaan)... kotona venytellessä saat tehdä sen just niin kun haluat, joko kunnellen musiikkia tai katsellessa sitä suosikki ohjelmaa telkkarista. 

Tästä pääsemmekin sujuvasti asiaan: sisustaminen! Jos jollekulle ei ole vielä käynyt selväksi niin rakastan sitä. Se on asia mikä antaa vastapainoa lähes kaiken aikaiselle menemiselle. Ajattelinkin raottaa teille hieman kuvin sitä, millaisessa kodissa me asutaan, eli sitä missä meidän perheen voimavarat keräillään.

Olohuoneen tehosteseinä ja ikkunanpoka

Keittiön aarteet, niin uudet kuin vanhatkin

Tiskipöytä ja liitutaulumaalilla maalattu kaapin ovi

Eteinen

Olohuonetta... tahtoisin valkoisen telkkarin...

Mun puoli makuuhuoneesta

Miehen puoli ja miehen isän hymypoika-patsas

Keittiötä

Kynttilöitä <3

Olkkarin hyllyjen talvi

Itse tehdyt tähtivalot ja kihlajais-kuohari

Ripaus modernimpaa

Mun elämäni tähdet ja sitten noi toiset tähdet, molemmat "itse tehtyjä" <3

Ja koska sisustamisesta aka rymsteeraamisesta tykkään niin arvatkaas vaan näyttääkö täällä parin päivän päästä enää samalta... nuo alkupään kuvatkin on otettu joskus kesän alussa ja nyt jo näyttää "ihan erilaiselta". ;)

Tän postauksen jälkeen LUPAAN, että seuraavaksi taas aiheesta liikunta tai ruoka... Täällä alkaa vatsa voimaan jo paremmin (kyllä, LIIAN MONTA päivää se otti)... Tänään maistuu jo ruoka (näin aamupalan kokemuksella) ja voin kertoa, että nälkä on kova! Tosin ainut ruoka mitä voin ajatella on kaurapuuro... että se niistä pikkujouluista, joihin mun piti huomena lähteä... ei taida Amarillon listoilla olla puuroa. Viikonloppuna tosin ajattelin yrittää jo salillekin mennä, sikäli mikäli tää olo on tälläistä nousujohdanteista, mutta siitä lisää sitten kun on sen aika. Punnitus jää tällä viikolla väliin, sillä paino on valunut alas sen 2-3kiloa tän taudin aikana ja sitähän ei lasketa, koska nestettä on kadonnut just ton verran! Mutta nyt menen ottamaan vielä rannosti, ainakin tän päivän, ainakin jos jaksan! :D

EDIT: Nooh, puoli tuntia aamupalan syönnin (hyvin pienen ja harkitun sellaisen) jälkeen olo heitti taas ympäri... nyt sitä ollaan sitten taas jumissa sisätiloissa... Tarkottaako tää nyt sitä, että mie en jatkossa sais syödä mitään??? Vai kenties sitä, että tää tauti olikin odotettua ärhäkämpi ja pitkäkestoisempi???