Isänpäivän iltana: Miehen näkökulma...

Yleisön pyynnöstä nyt avaan vähän "sivustaseuraajan" näkemystä. 
Olen yrittänyt olla mahdollisimman paljon Tean tukena tässä elämänmuutosprojektissa, koska olen itsekin sitä kaivannut. Painoa on kertynyt aikasen paljon itsellekin. Samanlaisia saavutuksia ei ole kertynyt kuin tuolle rakkaalleni mutta parhaimmillaan pari vuotta sitten vaimon tuella 17kg putosi josta valitettavasti suurin osa hiipi vaivihkaa takaisin kun liikunnan kipinä vaan katosi vuodeksi... Nyt vaimon tulosten kannustamana olen taas saanut itsestäni jotain irti ja löytänyt uuden harrastuksen defendosta ja se mistä olen 3vuotta puhunut toteutui kun liityin huuman jäseneksi... Eli teinivuosien rakas kuntosaliharrastuskin teki paluun ja nyt on kova polte saada itsensä kuntoon. Kannusteena vaimon lisäksi on toiminut kovasti myös se, että millaisen kuvan lapset saa meistä, koska sehän tunnetusti vaikuttaa lapsen omaan aktiivisuuteen jos kotona ollaan vaan sohvaperunoita! Oma terveys on myös aika kova vaikutin, vaikka näin perusterveenä harvoin olen kipeänä (viimeksi 3v sitten sairaslomalla) niin reilu viikko sitten saatu verenpainelääkitys herätti alle 30v ylipainoisen lopullisesti! En todellakaan aio moisen edessä nöyrtyä vaan vaimon rinnalla laitan itseni kuntoon, että saan nauttia terveellisestä elämästä perheen kanssa. Siinä vähän itsestäni ja nyt asiaan.

Alkuun pitää kliseisesti sanoa, että en voisi olla ylpeämpi Tean saavutuksista sillä itsensä lisäksi hän on tosiaan laittanut perheen elämäntavat kuntoon.  Päättäväisempää ihmistä asian suhteen ei voisi olla kuin hän, sillä moni olisi varmasti jo moisen painon vuoristoradan jälkeen luovuttanut ja jatkanut mässäämistä. Ei voi sanoa, että olisin itse ollut aina kaikista kannustavin kun on itsellä tuota taipumusta roskaruokaan. Mielenkiintoista on ehkä väärä sana kuvaamaan sitä mutta on ollut mielenkiintoista seurata tuota kehitystä ja niitä hyviä ja huonoja päiviä tässä projektissa. Välillä on kiukuttanut kun ei tulosta synny ja on meinattu sortua makeaan ja välillä on juhlittu rahkalla ja ananaksella kun kehitystä on tapahtunut. Moista selkärankaa en kyllä ole ennen nähnyt, itse olisin jo luovuttanut. Kiitollinen pitää olla tuollaisesta ihmisestä joka oman taistelun lisäksi tsemppaa muitakin ja pitää meidän perheen liikkumassa, vaikkei muut aina siitä alkuun innostutakaan niin lopussa aina kiitos seisoo ja terve puna on poskilla ulkoilun jälkeen!

Sen verran vielä kerron projektista, että miten se on muuttanut Teaa ja meidän perhettä. Kun alettiin vuosia sitten seukkaamaa Tea oli oikein pirteä ja elämäniloinen ihminen joka tosin jo silloin ennen tapaamistamme oli kärsinyt painon heittelyistä ja sen myötä jonkinasteisesta masennuksesta... Sitten ensimmäisen raskauden tuomat kilot muutti tuota ihmistä huonompaan suuntaan (eiköhän siinä näin jälkikäteen ajateltuna ollut babybluesiakin) ja silloin alkoi eka projekti mikä tosin tyssäsi sitten toiseen raskauteen. Sen jälkeen oli taas kiloja kertynyt reippaasti ja mieli oli sen mukainen... Sitä aikamme katseltua alkoikin tämä nykyinen projekti ja nyt olen ollut siitä erittäin iloinen sillä alan kokoajan enemmässä määrin tunnistamaan sen elämäniloisen ja reippaan ihmisen. Tosiaan ei ole ihan pötypuhetta se että terve ruumis ja terve mieli liittyvät yhteen. Henkinen puoli jää usein pienemmälle huomiolle näissä muutoksissa mutta meillä siihen on koitettu kiinnittää myös huomiota ja ollaankin saatu aika hyvin heräteltyä tuo kadonnut itsetunto. Ennen kun ei meinannut saada Teaa lähtemään ulos edes lasten kanssa, saatika sitten yleisille paikoille ihmisten sekaan. Nykyään tämäkin jo onnistuu ja rouva käy jo yksin kaupassakin! Tämä projekti on tuonut myös ruokailupuolelle ihan uutta tuulta ja terveelliseempiä kokeiluja... Enpä olisi joskus aikaisemmin edes ajatellut syöväni kasvissosekeittoa mielelläni tai lisääväni rasvattomaan rahkaan goji-marjoja! Koko perheen syödessä samoja ruokia ollaan huomattu miten hienosti tervelliset ruuat maistuvat myös lapsille. Kaikin puolin terveelliset elämäntavat ovat olleet tervetullutta tällaiselle tietokoneistetulle pikaruokasukupolvelle. Lisäksi se miltä tuo rakas vaimo nykyään näyttää... On ilo silmälle kun talossa pyörii hoikka sporttityttö. Oon vaan miettiny minne se pyöreä herkuttelija katosi :) Ei kyllä ole ollut ikävä.

T. Toni