tiistai 13. marraskuuta 2012

Isku ja vastaus

Tiistaita elellään, rauhallisesti tänään. Kävin eilen kokeilemassa ensimmäistä kertaa nykyisellä salillani bodycombatia ja siis elämäni toista kertaa tuota kyseistä lajia. Ensimmäisen kerran fiilikset voitte lukea tästä. Oli se edelleenki mulle hieman arvoituksellinen laji... tahtoisin niin kovasti osata kaikki tekniikat kunnolla! Mutta olen siltikin meinannut antaa tälle lajille mahdollisuuden, nyt ennen joulua käyn tunnilla kerran viikossa, josko se tekniikkapuolikin sieltä alkaisi paranemaan. Sitten jos se vielä näiden yhteensä 7 käynnin jälkeen tuntuu "oudolle" niin sitten mietin uusiksi tarvitseeko mun pitää tuo laji omassa repertuaarissani. Onhan tuo combat hyvä laji, en minä sitä sano. Takuuvarmasti tuo hien pintaan ja nostaa sykettä. Kädet etenkin saa melkosen treenin tuon tunnin aikana ja hartiat/yläselkä myös. Vatsarutistuksiakin tulee mkavasti. Kaikin puolin tuo olisi oikein hyvä laji mun valikoimassa, mutta katsotaan nyt mihin tämä kokeilu johtaa. Tahdon kuitenkin harrastaa sellaisia lajeja, jotka "tuntuvat mukavilta" ja minun omiltani sekä sellaisilta missä pystyn haastamaan itseni aivan todenteolla. Siltikin tahtoisin, että combat olisi se laji, missä voisin kokea todellisia onnistumisia ja nostaa omaa kuntoani. Kaksijakoinen laji siis minulle, mutta kokeilu jatkukoon.

Kuva Googlesta

Ja mitä combatiin tulee, yöllä heräsin aivan jäätävään päänsärkyyn... koko kropassa tuntui humisevan ja pään sisällä kohisi. Veikkaampa, että viikon sairastelun ja lauantaisten tanssituntien jäljiltä niskat ja hartiat olivat sen verran jumissa, että eilinen iskeminen sai  ne aukeamaan siinä määrin, että päätäkin alkoi jomottaa. Tunne oli samalla aikaa aivan kammottava ja kipu mojova, mutta samalla tuntui kun veri olisi päässyt pitkästä aikaa kunnolla virtaamaan koko kropassa. Kaikkea tälläistä tää nykyinen elämäntapa ja sen sisältämiin liikuntoihin tuleva katkos saa aikaan. Särkylääke auttoi ja uni tietenkin. Nyt aamulla olo oli kuin uudesti syntyneellä.

Tänään luvassa aika normipäivä... ulkoilua (jo ihan siksi, että tuolla paistaa aurinko!!!), kalakeittoa, askartelua, salitreeni miehen kanssa, tanssitunti... Sara oli kysynyt miten arki on muuttunut mun liikkumisen myötä ja mihin me käytetään nykyään vähemmän aikaa? Noh, ihan ensinnäkin ollaan nykyään paljon menevämpiä. Se ei tarkota siis sitä, ettei osattaisi olla myöskin kotona, mutta tottakai yli 20kiloa kevyempi äiti jaksaa mennä ja tulla lastenkin kanssa aivan eritavalla. Ulkona jaksan touhuta lasten kanssa ja sisälläkin olen enemmän lasten mukana touhuissa. Arki on myös aika säännöllistä, sillä pidän nykyisin aika tiukasti kiinni ruokailuajoista. Toki poikkeuksiakin on, enkä ole mitenkään tiukkapipoinen sen asian suhteen, mutta pyrin kuitenkin rytmittämään useimmat päivät ruokailujen mukaan. 

Toki tämä liikkuminen on tuonut mukanaan myös sen, että tarvitsemme paljon enemmän lastenhoidossa apua. Siksi onkin ihana, että on olemassa lapsiparkit, joihin lapset voi huoletta jättää oman treenin ajaksi. Meillähän lapset eivät käy varsinaisesti tarhassa, joten tästä lapsiparkkeilusta ei olla oltu huolissamme yhtään. Näemme sen niin päin, että näissä tilanteissa meiän lapset oppivat samoja sosiaalisia taitoja kuin muut lapset tarhassa. Toki myös isovanhemmat ovat astuneet suurempaan rooliin lasten elämässä, mikä ei myöskään ole yhtään huonompi juttu. Aikamoista aikataulutustahan tämä toisinaan vaatii. Kuten eilenkin... pappa tuli hakemaan Veetiä painiin noin viiden aikaan. Minä kaappasin Viljamin matkaani puoli seitsemän aikaan salille combatin ajaksi. Mieheni odotti Veetin kotiin ja otti hänet puolestaan mukaansa defendo-treeneihin. Mutta maanantai on aika poikkeuspäivä, muina päivinä ei tarvitse ihan noin paljon säätää näiden asioiden kanssa. Ja maanantai on tästä hyvä päivä, että tiistaina aamusta ei ole tarvis lähteä ihan aamusta mihinkään. Ja uuden salin myötä tälläiset "säätämiset" ovat vähentyneet roimasti! Saadaan nykyään vietettyä aikaa paljon enemmän perheenä ja se jos mikä on hyvä!

Google


Noh, mihin me sitten käytetään vähemmän aikaa? Apua! Luulenpa, että ihan oikeasti vain makoiluun, löhöilyyn ja laiskotteluun! Ollaan siis oltu melkoisia sohvaperunoita! Telkkaria meillä katsotaan nykyään aivan mielettömän paljon vähemmän! Toki ei me nähdä sukulaisia tai ystäviäkään nykyisin niin usein. Käydään ulkona (baareissa) nykyään todella harvoin, mennään mielummin ajoissa nukkumaan, jotta jaksetaan seuraavana päivänä olla lasten kanssa ja treenata. Jostakin se aika on otettava ja nyt ollaan päätetty, että liikunta ja perhe sekä sen hyvinvointi ovat etusijalla. Tämä projekti kuitenkin vaikuttaa meidän kaikkien loppuelämään, joten suuriakin uhrauksia on joskus tehtävä. Tosin, että ei me oikeastaan kaivata sitä sellaista joka viikonloppuista menemistä tai sohvan nurkassa kaiken aikaa makoiluakaan. Jokainen tekee omat valintansa. Motivaatiota se toki vaatii ja kuten jo sanoin, uhrauksiakin, sillä kaikkea ei voi aina saada. Toki joskus on ihana repäistä ja rikkoa omaa arkea, kunhan vaan palaa takaisin ruotuun tämän jälkeen. 

Google


Toisinaan tämä projekti saa mut tuntemaan hirvittävää huonoa omaatuntoa. Siis sitä, että olenpa minä nykyään itsekäs. Vaikka loppupeleissä ajattelen toki mun perheen hyvinvointia, minkä tulisikin tässä vaiheessa elämää olla se pääasia. Näen tämän asian vain niin, että kun ajattelen itsekkäästi sen tunnin-pari päivässä ja pidän itsestäni huolta olen parempi ja jaksavampi äiti sekä miellyttävämpi vaimo aika monta tuntia enemmän. En kaipaa varsinaisesti muuta omaa aikaa, kun nämä treenit. Haluaisin myös uskoa, että tälläisellä elämäntavalla pystyn antamaan lapsilleni hyvät eväät tulevaisuuteen. Ja haluaisin myös ajatella, että sitten kun näen ystäviäni olen mukavampaa seuraa... koska olen itsevarmempi ja nautin just siitä hetkestä, ihan vain siksi, että se ei ole jokapäiväistä vaan rikkoo hieman mun normaalia arkea.

197215_10151240367222716_1234750644_n_large
We<3It


Tulipas pitkä sepostus, kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Ja jos tuli jotain mieleen niin kommenttia vaan tulemaan ihan reippaasti! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti