Elämän sekametelisoppa...

Tällä viikolla on ollu sellanen olo, että voi että!

Jostain syystä musta tuntuu, että kaikki muut edistyy elämässä jollain tavalla... Löydetään rakkauksia, ostetaan taloja, saadaan lapsia, löydetään ystäviä, laihdutaan, kasvatetaan lihasta, parannetaan omaa hyvinvointia...
Ja mikään mitä muut saavuttavat ei tietenkään ole multa pois, mutta siltikin herää kysymys: Miksi mun elämä tuntuu junnaavan paikallaan?

Johtuuko se edellisen vuoden haipakasta? Onko nyt se suvantovaihe milloin pitäisi vaan jaksaa motivoida itseään ja pakertaa tasaisen varmasti eteenpäin? Onko tämä sellainen tyhjiö kaikkien viime vuoden tapahtumien ja suurien muutosten vuoksi? En osaa sanoa, mutta siltä tässä on nyt tuntunut! 

Oman kropankin kehitys on tuntunut tyssäävän kokonaan... eiks se vähän niin mene, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Voiko sen kääntää mun kohdalla niin, että tiedän kyllä mitä pitäis tehdä, toteutus on vaan huono! Mulla on sellanen tunne, että nyt jos koska tarvisin sen oman pienen piiskurin mun vierelle, jonka kanssa sopis lenkit ja treenit ja jos ei olis sovittu niin se soittais mulle, että "NYT MENNÄÄN!" ;) Oma pikku piru olkapäälle istumaan... :D

On tässä viikossa ollut kyllä paljon hyviäkin juttuja ja kyllähän tää mun elämä peruspuitteiltaan on todella ihanaa ja positiivisia asioita sattuu ja tapahtuu! Tällä viikolla oon mm. hankkinut uudet IHANAT treenihousut...

Syönyt hyvin! Mennyt tosin välillä siitä, mistä aita on matalin, mutta joskus sallittakoon se! ;)

Aamupala on se kaikista tärkein juttu!

Trooppiset hedelmät-puuro.. kookosöljy, persikka Bonne ja passionhedelmä <3

Tää on se missä aita on matala... Ja kuva ei suostu kääntymään...

Olen myös lenkkeillyt yhtenä iltana töistä kotiin, yleensä teen työmatkat autolla (tai kesäisin fillarilla). Tämä jos mikä on saavutus... :/

Tänään käytiin hieman ostoksilla... Miten voi kaksi pientä lasta kuluttaa vaatteita niin paljon? ;))) Ja äitikin sai muutaman uuden ihanuuden. 

Ihana yhdistelmä, hieman jo kevään tuntua, mutta silti lämmintä!

Kirjakaupasta tarttui mukaan muutama "hömppä" ja sitten ihan asiaakin. Hormonitasapaino-kirja on houkutellut mua jo hetken. Se tuntuu aika mukavan oloiselta teokselta, paljon asiaa, mutta ainakin päällisen vilkaisun perusteella helppoa luettavaa. Voin palata asiaan, kunhan ensin luen teoksen. Ja KALENTERI... oon ihan hullu-kalenteri-hömelö... ja vanha jäi auttamatta tässä kiireisessä arjessa pieneksi, niin hankin sitten tuollaisen isomman... tosin nyt se tuntuu melko tyhjältä... ;)

Nyt mulle kannettiin nenän eteen Halloum-salaatti ja lasi valkkaria... taidan siis nostaa jalat sohvalle ja nauttia vielä hetken rauhallisuudesta ennen unia. 

Näin "aukikirjoitettuna" ei se mun viikko ole oikeastaan yhtään pöllömpi ollutkaan... ;)