Olen voinut todella huonosti. Mieli toki on ollut aika maassa ja huomaan tekeväni asioita aivan puoliteholla, ihan vaan koska oln niin poissaoleva. Mutta mieltäkin pahempi on tämä oma fyysinen olotila. Multa meni täysin tuon tapahtuman myötä vastustuskyky sekä peruskuntokin romahti. En vieläkään ole kunnossa, vaan joka aamu herään erilaisten oireiden vallassa ja pitkin päivää kipuilen milloin milläkin tavalla. Mitään en oikein jaksa tehdä, ja hengästyn ihan pienimmästäkin ponnistelusta. Mua huimaa kaiken aikaa ja olo on muutenkin mitä "mahtavin".
 |
| Oon näyttänyt mm. tältä, kun sain flunssan ja silmätulehduksen... :/ |
Oon alkanut vetää tuplasatseja vitamiineja ja aloitin lisaraudan syönnin, kun en oikein muutakaan keksi. Viikko sitten kävin viimeksi polilla ja sanoivat vaan, että kaikki kunnossa. Kait hyö tietävät... itse en ole ihan varma.
Mutta ehkä se vain ottaa aikaa, saada kroppa kuntoon ja toimimaan oikein tuollaisen tapahtuman jäljiltä.
Yhtenä päivänä viime viikolla kuitenkin kiharsin hiukseni, jopa hieman meikkasin sekä puin päälleni muuta kuin verkkarit ja päätin alkaa taas hymyilemään. Voin sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty.
Voi ei miten kurjaa :( Yritä jaksaa hymyillä - vaikka väkisin. Se auttaa, sillä kehosi ei tiedä hymyiletkö "oikeasti" vai et, vaan tulkitsee kaiken hymyilyn samalla tavalla, ja reagoi siihen.
VastaaPoistaYritän kyllä. Joskus se on helpompaa ja joskus vaikeampaa, ajan kanssa.
Poista