Ihan huomaamatta!

Taas on sunnuntai. Viikko taputeltu päätökseen ja akut ladattu seuraavaa varten. Kulunut viikko vierähti aivan yhtä huomaamatta, kuin edeltäjänsä ja ensi viikolla alkaa jo lokakuu. En oikein osaa edes kertoa mihin tämä syksy tässä on vierähtänyt.

Samalla tavalla, aivan huomaamattani tulin liikkuneeksi tällä kuluneella viikolla noin 5 ja puoli tuntia. Ihan asiaa sen kummempia ajattelematta. Tuli tehtyä 50minuuttinen salitreeni, bodybalance, tanssitunti, huolto-tunti, tunnin zumba sekä äsken jorattu bodyjam. Kaikkien jälkeen tunsin suurta kiitollisuutta siitä, kuinka kivasti mun keho toimiikaan. Se ei todellakaan ole aina toiminut näin hyvin. Ja tänään ihan huomaamattani tajusin liikkuneeni noinkin paljon vaikken asiaan ollut sen enemmin kiinnittänyt huomiota. 

BodyBalance

Tanssitunnin jälkeen kävellen kotiin

Zumban jälkeen

Näiden lisäksi ihan huomaamattamme käytiin eilen metsässä! Mieli rauhottui, lapset kirmasivat pitkin metsää ja purkivat energiaansa sekä oppivat tunnistamaan muutaman sienen. Löydettiin paljon hienoja kärpässieniä sekä n.15litraa kangassieniä, mitä sitten lauantai-iltana ryöppäiltiin. Lisäksi mies keräili kehnäsieniä omiin herkkuihinsa. Näiden lisäksi tämän viikonlopun saldona oli melkein viisi kiloa omenasosetta pakkaseen. (Ja lauantaina meidän suunnalla oli lapsilla vielä koulupäiväkin, missä oltiin koko perheen voimin)

Näin syksyn tullen olen taas ihan huomaamattani myös löytänyt sisäisn mummoni ja villasukkia on pukannut oikein ahkeralla tahdilla.

Ja kuten otsikkokin kertoi... ihan huomaamattani olen alkanut löytää sitä tasapainoa ja rauhaa tähän meidän ja mun elämänään. Pikkuhiljaa ja rauhassa ollaan edetty ja paljon on vielä matkaa, mutta hitaasti ja varmasti mennään. Huomaan itsekin nauttivani tällä hetkellä asioista ja elämisestä, vaikka toki toiset päivät ovat parempia kuin toiset!