Ihan huomaamatta!

Taas on sunnuntai. Viikko taputeltu päätökseen ja akut ladattu seuraavaa varten. Kulunut viikko vierähti aivan yhtä huomaamatta, kuin edeltäjänsä ja ensi viikolla alkaa jo lokakuu. En oikein osaa edes kertoa mihin tämä syksy tässä on vierähtänyt.

Samalla tavalla, aivan huomaamattani tulin liikkuneeksi tällä kuluneella viikolla noin 5 ja puoli tuntia. Ihan asiaa sen kummempia ajattelematta. Tuli tehtyä 50minuuttinen salitreeni, bodybalance, tanssitunti, huolto-tunti, tunnin zumba sekä äsken jorattu bodyjam. Kaikkien jälkeen tunsin suurta kiitollisuutta siitä, kuinka kivasti mun keho toimiikaan. Se ei todellakaan ole aina toiminut näin hyvin. Ja tänään ihan huomaamattani tajusin liikkuneeni noinkin paljon vaikken asiaan ollut sen enemmin kiinnittänyt huomiota. 

BodyBalance

Tanssitunnin jälkeen kävellen kotiin

Zumban jälkeen

Näiden lisäksi ihan huomaamattamme käytiin eilen metsässä! Mieli rauhottui, lapset kirmasivat pitkin metsää ja purkivat energiaansa sekä oppivat tunnistamaan muutaman sienen. Löydettiin paljon hienoja kärpässieniä sekä n.15litraa kangassieniä, mitä sitten lauantai-iltana ryöppäiltiin. Lisäksi mies keräili kehnäsieniä omiin herkkuihinsa. Näiden lisäksi tämän viikonlopun saldona oli melkein viisi kiloa omenasosetta pakkaseen. (Ja lauantaina meidän suunnalla oli lapsilla vielä koulupäiväkin, missä oltiin koko perheen voimin)

Näin syksyn tullen olen taas ihan huomaamattani myös löytänyt sisäisn mummoni ja villasukkia on pukannut oikein ahkeralla tahdilla.

Ja kuten otsikkokin kertoi... ihan huomaamattani olen alkanut löytää sitä tasapainoa ja rauhaa tähän meidän ja mun elämänään. Pikkuhiljaa ja rauhassa ollaan edetty ja paljon on vielä matkaa, mutta hitaasti ja varmasti mennään. Huomaan itsekin nauttivani tällä hetkellä asioista ja elämisestä, vaikka toki toiset päivät ovat parempia kuin toiset!

Miksi lähteminen on niin vaikeaa ja muita mietteitä!

Oletko negatiivinen? Pessimisti? Positiivinen? Elätkö elämääsi niin kuin haluat? Teetkö juuri niitä juttuja mitä tahdot? Nautitko asioista?

En oikeastaan osaa määrittää itseäni nykyisin. Haluan ajatella asioista positiivisesti ja ajatella kaikesta aina hyvää. Minusta on ihana ajatella, että koko elämä on pääasiallisesti onnellista ja positiivista. Siltikin huomaan kerta toisensa jälkeen ajattelevani tietyistä asioista negatiivisesti.

Tottakai, jokaisen elämässä on päiviä, asioita ja hetkiä, mitkä vaan ei ole ihania! Ja näin kuuluukin olla. Uskon ettei ne mahtavat ja hyvät hetket tunnu miltään jos koskaan ei ole huonoja hetkiä.

Myönnän rehellisesti olevani tällä hetkellä onnellinen. Siltikin olen parin viimeisen päivän aikana huomannut olevani erinäisistä asioista alakuloinen ja huomaan menettäväni malttini turhankin helposti. Eli mulla on kait sitten pinna kireällä. Ikävintä tietysti on se etten tällä hetkellä tiedä mistä tämä johtuu. Ja toisaalta olen taas innoissani kaikista mahdollisista projekteista mitä tässä on tuloillaan tai parhaillaan meneillään.

En tiedä miksi tuntuu niin ulkopuoliselta tai miksi se kotoa lähteminen taas tuntuu niin vaikealta. Miksi kaikki helpoimmatkin toimenpiteet saavat mut tällä hetkellä uupumaan ja pienikin ponnistelu vaatii hurjasti energiaa. Tai miksi tällä hetkellä esim. liikkumaan lähteminen tuntuu niin vaikealta? Eilenkin olin lähestulkoon valmis heittämään hanskat tiskiin, kunnes vaan vaihdoin vaatteet ja menin lasten jumpan ajaksi salille.
 

Mut mites nää mun ilmeet?

Tai miksi tällä hetkellä tuntuu, että mun kroppa ja mieli huutaa sielusta asti, että tee ja syö omenapiirakkaa, se helpottaa! Miksei se voi huutaa jotain terveellisempää!? Vaikka kyllä mun kroppa tänään aamulla kaipasi perinteistä kaurapuuroa voisilmällä sekä maidolla ja luomuna tietysti!

Ja se ristiriitaisuus omassa olossa on ehkä ikävintä! Kun yhtäaikaa tuntuu hyvältä ja siltikin pahalta ja sitten et enää oikeastaan itsekään tiedä miltä tässä nyt tuntuu! Tai se, että haluaisit mennä esim. sinne salille muttei vaan jotenkin tunnu saavan sitä aikaseksi. Ja siltikin sitten kun lähtee niin ei kaduta hetkeäkään! Oman mielen temput ja ristiriitaisuus tekevät mut kohta ihan hulluksi! ;)

Olikohan tässäkään jutussa nyt mitään järkeä?!? ;D

Feeling good!

Viime viikonloppuna karkasimme miehen kanssa Flamingoon viettämään aikaa aikuisten kesken. Kävimme syömässä hyvin, lilluimme altaissa ja saunoimme erilaisissa saunoissa, nukuimme liian pehmoisessa sängyssä ja söimme valtavat aamiaiset, mitkä joku muu oli laittanut. Rentouduimme täysin ja nautimme hiljaisuudesta! Rakastetaan lapsiamme ylitse kaiken, mutta joskus hiljaisuus ja rauha vain tekevät hyvää. 

Kun olimme viikonlopun rentoutuneet palasimme takaisin arkeen ja omalla kohdallani se tarkoitti Kick Off-viikkoa! Kiireisiä hetkiä töissä, mutta niin antoisa viikko. LesMillseissä starttasi uudet ohjelmat ja kävin itsekin kuluneen viikon aikana muutaman uuden ohjelman testaamassa. BodyJamin StraightUpHipHop-osio iski suoraan sydämeen, vaikka huomasin monesti tunnin aikana hokevani itselleni mielessä "ootko siä oikeesti harrastanu joskus hiphopia?!?" StraightUpHouse-osio ei kolissut ihan niin kovasti tajuntaan, mutta riittävästi kuitenkin. <3

Sh´bam puolestaan oli todella hyvä. Tykkäsin sen vaihtelusta ja siitä et sieltä löyty muutama "klassikko"biisi! Ihan huippu tunti ja ohjelma sen suhteen, että jos tahdot unohtaa sen, että harrastat sillä hetkellä liikuntaa. Hiki, kalorien kulutus ja kunnon kohotus on vaan lisämausteita siihen hyvään fiilikseen ja mukavaan meininkiin. Kolmas tunti minkä testasin oli BodyBalance, ohjelma oli jälleen kerran IHANA! Hieman edeltäjäänsä rauhallisempi, tai ainakin sellainen tunne mulle tuli. Kaiken kaikkiaan balance ei pettänyt tälläkään kertaa!

Niin ja kerkesin mie viikolla pyörähtämään Helsingissä koulutuksessakin. Ja käymään ihan salillakin... ;)

Niin ja torstaina oli 1,5vuoden tauon jälkeen ensimmäinen tanssitunti! Tiedättekö kun astelin siihen taloon missä tunnit pidetään niin huomasin tosissani kuinka paljon olin sitä kaikkea ikävöinytkään! Jo se talon ja salin fiilis toi mulle paremman mielen, puhumattakaan siitä kuinka ihana olikaan olla tanssitunnilla! Ahh, ihana oma rakas ja kaivattu harrastus!

Oon yrittänyt tässä syyskuun aikana löytää elämääni sellaista mukavaa tasapainoa. Tässä maailmassa on NIIN paljon asioita mitä tahtoisin tehdä, nähdä ja kokea. Oon yrittänyt tasapainottaa koko elämää ja keskittyä sellaisiin asioihin, mistä todella pidän. Oon yrittänyt harrastaa just niitä juttuja mitä haluan. Ja samalla oon yrittänyt etsiä sellaista kultaista keskitietä, missä ehtisin tehdä näitä kaikkia asioita. Ei ole ihan helppoa, mutta pikkuhiljaa pienet asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Syksy ja talvi tuo tullessaan muutamia isompia juttuja normaaliin arkeen, joten haluan löytää hyvän tasapainon kaikkeen. Kiireeltä ei tulla tänäkään syksynä ja talvena säästymään, mutta toisaalta en minä sitä haluakkaan. SE mitä haluan tänä syksynä ja talvena tehdä eri tavoin kuin edeltävinä vuosina on rauhoittuminen. Haluan nauttia asioista ja kaikesta mitä teen. Halua antaa itselleni luvan vain olla, jos tunnen sen ansaitsevani. Ja haluan sallia itselleni kaiken kiireen ja menon keskellä rauhoittumisen ja hiljaisuuden hetkiä. Haluan voida hyvin ja tuntea kuinka "Life is good"!

Mukavaa viikkoa kaikille! Koettakaa nauttia arjen pienistä iloista ja hyvistä hetkistä!

Tahaton tauko

Elämä vie ja syksy saapuu! Kiireet lisääntyy ja arki kulkee. Huomaamattani en ole kirjoitellut tännekään pariin viikkoon. 

Sokerilakko kesti kohdallani 19 päivää. Kahdentenakymmenentenä päivänä lähdin tyttöjen reissulle Helsinkiin ja olin jo etukäteen ajatellut, että silloin ei haittaa jos syön jotain ylimääräistä tai juon siiderin tai pari. Tämän lakon jälkeen kuitenkin makea ja etenkin se sokeri maistuu TODELLA makealle, joten lakko teki aika kivasti tehtävänsä. Nyt haetaan taas sellaista kultaista keskitietä tämänkin asian suhteen. Olen pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin syö sokeria, mutta voin sallia itselleni jonkun jutun silloin tällöin. Esim. viime lauantaina ostin itselleni Fazerin pienen patukan ja totesin, että sepäs riitti. Ennen lakkoa tuo olisi ollut vasta alkupala. Edistystä siis!

Ennen Helsingin viikonloppua pääsin testaamaan Huumalla menevää HiitSpinningiä. Minähän olen se ihminen, joka ei pidä spinningistä yhtään, mutta haluaisin pitää. Ja tästä tunnista minä kyllä tykkäsin. Tämä kyseinen tunti kestää 30minuuttia ja sen jälkeen sinun ei todellakaan tarvitse enää jaksaa mitään muuta. Puolessa tunnissa saa loistavan treenin, jossa mennään kovaa ja korkealta. Yleensä puolen tunnin jälkeen minulle tulee jostain syystä nolo-olo kun taaperran pois pyörän päältä, enkä jää enää vetämään toista 30minuuttia, mutta tämän tunnin jälkeen tälläistä tunnetta ei tullut. Koska tämä tunti on itsessään jo niin rankka, että puoli tuntia riittää. Tosin tehdessäni treenisuunnitelmia syksyä ajatellen, totesin etten saa millään tätä treeniä mahdutettua aikatauluuni, tai saisin jos vähentäisin kuntosaliharjoittelun kahdesta kerrasta yhteen ja tätä en taas halua tehdä. Tarvisin siis yhden päivän lisää viikkoon! ;)

Noh, tämän jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän tukkeessa ja keuhkoputkia on kaihertanut, joten olin 1,5viikkooa tekemättä juurikaan mitään liikunnallista. Toissa iltana kuitenkin totesin, että olo alkoi olemaan sen verran hyvä, että uskalsin aloitella liikkumisen. Ja eilen aamusta sen sitten tein... ihan kevyesti aloitinkin. ;) Aamulla aamulenkki 40minuuttia, matalilla sykkeillä ja matkana työmatka. Niin ja iltapäivällä tunnin salitreeni! ;) OLO ON MAHTAVA!

"Mitä täällä tapahtuu???!!!"

No, tänään tuntuu kropassa, että eilen on tehty. Ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa taas kohti syksyn ja talven treenaamista ja hyvää oloa. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa rentoutumaan kahdestaan Vantaalle Flamingoon. Sen voimilla mennään tää viikko ja sieltä saadun levon avulla energisoidaan koko syksy! Nautin! :)