torstai 20. helmikuuta 2014

A.H.D.I.S.T.U.S

Joskus on niitä päiviä ja tänään on! Kun kaikki ahdistaa ja näet ympärillä vain tekemättömät työt, niin töiden osalta kuin kotitöidenkin osalta. Nämä on niitä päiviä milloin mulle tulee mieleen takaumia niistä ajoista, kun kaiken aikaa ahdisti ja koski. Onneksi tiedän, että nyt tämä olotila johtuu vain liiallisesta neljän seinän sisällä olosta... ja siitä, että meillä ei oikein kukaan ole ehtinyt/pystynyt käydä edes kaupassa. Tämä johtuu ihan vain siitä, kun ollaan märehditty sohvannurkassa. Tämä johtuu siitä syyllisyydentunnosta mikä iskee päälle kun en voi jakaantua moneen osaan ja olla kaikkialla missä pitäisi.



Olen erittäin tyytyväinen siitä, että olen päässyt tästä olotilasta eroon niin ettei tämä ole se yleinen olotila. Sekin aika kun on koettu. Muistan kuinka ahdistuin kotona päivä päivältä enemmän ja kuinka en enää edes halunnut muuta. Se hetki elämässä kun mikään ei tunnu miltään muulta kuin painostavan ahdistavalta. Nyt se on onneksi vain tälläisten hetkien tuomaa, eikä tunnu meidän elämässä joka hetki.

Rakastan sitä olotilaa, mikä minun mielessäni nykyisin vallitsee. Rakastan sitä juuri siitä syystä, että tiedän kuinka pitkän matkan olen itseni kanssa kulkenut. Muut näkee mussa sen ulkoisen muutoksen, ne kadotetut kilot... mutta minä itse TUNNEN sen sisäisen muutoksen. Ja toisaalta luulen, että sekin näkyy päällepäin.



Voin useasti kuulostaa omahyväiseltä ja itsekkäältä! Olen iloinen ja nautin elämästä, otan hyvillä mielin vastaan haasteet, mitkä mun eteen tulee. Ihan vain koska tiedän miten huonosti ihminen voi tuntea ja kuinka epätoivoisen paha omassa kropassa (ja päässä) voi olla. Tahdon ennemmin nauttia elämästä ja haastaa itseäni positiivisessa mielessä kuin valittaa ihan kaikista asioista. Mun elämänilo ja positiivisuus ei ole keneltäkään muulta pois.



Kun näitä huonoja päiviä tulee, tunnen jälleen sen ahdistuksen rinnassa mikä oli suurena möykkynä siellä vielä muutama vuosi sitten. Tiedostan sen, että paljon on saavutettu ja annan olotilan olla. Ahdistun ja kettuunnun ihan siinä missä kuka muukin, mutten jää enää siihen kierimään. Se päivä saattaa mennä huonosti, mutta seuraava päivä yleensä on jo parempi. Huonoina päivinä yritän aina ajatella kaikkea sitä hyvää mitä mun elämässä on... perhe, läheiset, ystävät, ruoka, liikunta, terveys, hyvinvointi, työ... Kaikki oikeastaan on niin paljon paremmin kuin mitä muutama vuosi sitten osasin odottaa.


2 kommenttia: