torstai 12. joulukuuta 2013

Suru

Vein äsken lapset hoitoon... vanhimman ensin eskariin ja sitten lähdettiin nuorimman kanssa kävelemään kohti tarhaa. Siinä kohtaa mieleen tuli yksi tärkeä laulu ja kyyneleet alkoivat vieriä poskille.

Tänään on vuoden vaikein päivä. Viidessä vuodessa tuska on ehtinyt hellittää, mutta ikävä on kova. Olin ja olen edelleen isin tyttö, viisi vuotta sitten isä vain siirtyi katselemaan meidän kulkua pilvien päälle.



Tällä viikolla ja toki odotetusti tänään tää kaikki tuntuu jotenkin erityisen raskaalta.

2 kommenttia: